Featured Slider

NEULEKORISTA VALMISTUNEET


Long time no see! Once again! Koska lukijamäärät ovat olleet aikamoisessa alamäessä niin joskus kirjoitusmotivaatiota saa odottaa viikon jos toisenkin. Ja nyt kun aiheena on neuleet, en odota mitään lukijaennätyksiä tälläkään kertaa. 


Vilkaistaan silti mitä kaikkea on vuoden vaihteen aikana valmistunut. Innostuin urakoimaan keskeneräisiä töitä loppuun sen verran, että neulekorin pohja häämöttää. Mutta uusia ideoita on jo hurjasti ja puikot kilisevät joka päivä.

Arwetasta urakoin koko perheelle Petiteknitsin Oslo-pipot, jotka on tällä hetkellä neulerintamalla kuuminta hottia. Englannin kielinen ohje on tosi simppeli ja jos joku tarvitsee apua sen kanssa niin allekirjoittaneelta sitä saa. Lasten pipot ja omani onnistuivat hyvin mutta miesten koolla tehty pipo oli meidän isukille ihan liian suuri, joten isopäiset hereille! Musta kutiamaton merinovilla-pipo olisi tarpeettomana odottamassa omistajaansa. 



Nämä tonttulakitkaan eivät ole muuten tainneet blogin puolella näkyä. Kirjassa "Klompelompe" oli tosi yksinkertainen tonttulakin ohje, joten babymerinosta tein jouluksi lapsille omat lakit ja niitä on kyllä ahkerasti joulunajan kinkereissä käytetty. 


Osallistuin muuten Isänpäiväsukka-neulontaan Facebookissa ja sen tuloksena syntyivät jämälangoista nämä sukat lasten paapalle. Tämä siis tapahtui marraskuussa... Kyseisen suunnittelijan sukkia neuloessa pitäisi vain aina muistaa käyttää puoli kokoa suurempia puikkoja mun käsialalla.




Jouluaattona valmistui Crush-paita. Ohje on Ravelrysta ostettu ja ohjeesta löytyy suomenkielinen versio. Aloitin projektin viime keväänä mutta se odotti motivaatiota aina sillon tällöin korissa. Lankana käytin Dropsin merino extra finea, joka on kyllä pehmeä mutta nukkaahtui jonkin verran jo neuloessa. Paidassa on jonkin verran omaa silmiä häiritseviä virheitä mutta koitan elää niiden kanssa. Lisäksi poika vetäisi jollakin tikulla vahingossa patenttineuleesta langanjuoksun ylös enkä saanut sitä mitenkään takaisin paikalleen... Mutta käyttöpaita kaikesta huolimatta!




Uudenvuoden aattona pingotin viime vuoden mkal-huivin, Chrysaetoksen. Sen pitsien kanssa meinasi pariin otteeseen mennä hermo ja sen vuoksi myös tämä odotti vuoden päivät motivaation nousua. Nyt se on valmis! Tehty suomalaisesta villasta, Tukuwoolista eikä muuten kutita yhtään. Pingotusalustat meinaa loppua kesken, joten tähänkin käytin vain vieraspatjaa.


Tällä hetkellä kesken on yksi isompi työ: Novitan Elämä on runo-peitto. Paloja on kiva neuloa ja niitä tulee valmiiksi tasaiseen tahtiin. Nyt ollaan jo voiton puolella! Ideana on siis  neuloa seitsemän erilaisen mallin mukaan neliön muotoisia paloja, kutakin mallia viisi neliötä. Lopuksi palat yhdistetään peitoksi. Näytän kuvia sitten valmiista työstä lisää. Tästä taitaa tulla kaunis. 💗


Mutta siinäpä kaikki esilteltävät tällä kertaa. Peiton lisäksi kesken Taimit-villasukat, jotka ovat ensimmäinen sukkapari "Sukkalaatikko 2019"-neulehaasteeseen. Facebookista löytyy samannimisestä ryhmästä lisätietoa; idea neuloa vuoden aikana 12 paria sukkia ja lahjoittaa ne vuoden lopussa itselle tai ystäville. Mulla on jo monen monta sukkaa mietittynä valmiiksi ja suurin osa niistä lähtee lahjoiksi. 😉

Ostin muuten Novitan muumiaiheisen neulelehden viime viikolla. Vähän ristiriitaiset fiilikset siitä. Mitä mieltä te olette? Oliko se vain rahastusta vai innostuitteko jostain ohjeesta? Aion kyllä jotain neuleita sieltä toteuttaa mutta mutta... 

Tätä vuotta on eletty vasta 11 päivää ja kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Sitä ehkä availen ensi kerralla. Mukavaa viikonloppua! 😊

2018-2019

Jaahas, se olisi varmaankin aika kerätä vuosi 2018 pakettiin niin kuin moni ainakin Instan puolella on tehnyt.  Oikeastaan kuluneen vuoden aikana ei ole mitään "maata mullistavaa" tapahtunut. Ainakaan jos vertaa vuosiin 2010-2016: kihlajaiset, esikoinen, häät, tytär, agrologiksi valmistuminen, kuopus. Mutta jotain muisteltavaa kuitenkin on! 


Vuosi sitten tähän aikaan keräsin joulun pois ja piilottelin joulukuusta selkäni takana kun otin keväisiä kuvia Kotiblogit-lehteen. Kun vuoden vaihteessa musta julkaistiin juttu paikallislehdessä, en osannut vielä kuvitella mitä seuraavat  kuukaudet toisi tullessaan: lisää haastatteluja lehtiin ja jopa televisioon. 




Jossain helmikuun aikana haaveilin ensimmäisestä rauhallisesta ja remontittomasta kesästä pitkään aikaan kunnes puhelin soi ja aviomies kertoi, että Kurikan kaupungilta yritetään tavoitella mua. Sen enempää harkitsematta lähdettiin Asu&Elä-tapahtumaan mukaan ja sain hyvästellä rauhallisen kesän. 



Remonttia remontin perään, puutarhan laittoa ja täydellisyyttä tavoittelevan äidin stressaamista. Kaikki se kuitenkin kannatti ja avointen ovien päivästä syyskuussa tuli ikimuistoinen! 





Tapahtumaa edeltävänä iltana meille laskeutui käsinkosketeltava rauha: kaikki oli valmista ja täydellistä. Seuraavana aamuna otettiin ulko-ovella vastaan ensimmäiset vieraat hiukan alle tuhannesta kävijästä.



Maatilan puolella vuosi eteni normaaliin tapaan hurjista kevättulvista huolimatta. Sikala pyöri ja peltohommat tehtiin kuten kuuluikin. 


Mä kävin töissä ja heinäkuussa lomailin muutaman viikon. Käytiin tekemässä päivän reissu Muumimaailmaan ja juhlittiin kesäisenä päivänä lasten tripla-synttärit.  





Helleaallon aikana asuttiin useampi viikko teltassa (kesäyöt 💓!) ja käytiin päivittäin uimassa. Jopa minä, joka en vuosiin ollut kastellut kuin varpaani järvessä. Kerran kannettiin peitot ja tyynyt juosten sisälle kun elokuinen raekuuro yllätti ja hajotti kyläilyn aikana jopa terassin katon.



Elokuun kahdeksantena emokissa tekaisi kahdeksan pentua ja seuraavana päivänä saattelin esikoisen ekaluokalle.

Syksyllä pyöritettiin lapsiperheen ruuhkavuosi-arkea. Harrastuksia, päiväkotia ja koulua. Tyttären kanssa karattiin pariksi päiväksi Helsinkiin.


Nyt marras-joulukuu ollaan vain menty viikko kerrallaan. Joulua lähestyessä päivät oli ihan täynnä jos jonkinmoista esiintymistä, pikkujoulua tai joulujuhlaa. Joulun päivät oltiin kuitenkin yhdessä kotona. Joulupukki kävi ja kaikki olivat lahjojen perusteella olleet kilttejä.



Vuodella 2019 ei mitään varsinaisia haaveita tai unelmia ole. Muutama idea, jotka ei oikein mikään sovi keskenään yhteen enkä tiedä onko ne järkeviä mutta nähtäväksi jää toteutuuko niistä mikään. Itseni tuntien yritän ainakin toteuttaa kaikki; lopputulos nähdään  sitten kun on aika laittaa ensi vuosi pakettiin. Nyt mä toivotan perheelle hyvää loppuvuotta ja meen itse loppuvuodeksi töihin. Hehheh, sehän on ensi vuosi kun työvuoro loppuu!

Hyvää uutta vuotta! 💥

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI: JOULULOMA

SO-bloggaajien kalenterin 19. luukku ei sisällä joulukoristeita ja -tunnelmaa vaan tilannepäivityksen meidän remonttirintamalta.Työmaalta, josta alkoi eilen sikalan pesun mittainen joululoma.



Aloitettiin yläkerrran aulan eristäminen muistaakseni lokakuussa kun peltotyöt saatiin tehtyä. Pikkuisen muutettiin alkuperäisiä suunnitelmia ja siksi jouduttiin purkamaan viime talvena tehtyjä rakenteita. Sitten päästiin eristyshommiin, josta noin 2/3 on nyt valmiina. 


Päänvaivaa aiheuttavat vanhat ikkunat ja niiden tuplaaminen sekä kylmiksi jäävien varastojen ovien rakentaminen. Aluksi etsittiin pieniä peiliovia käytettyinä mutta ei niitä löytynyt, joten tehdään itse. Lisäksi mua huolettaa vanha puulattia, joka oli tarkoitus jättää paikoilleen ja maalata. Nyt oon huomannut, että se lähes aaltoilee jalkojen alla. Uusimisessa on puolensa ja puolensa. Kevään aikana nähdään mihin päädytään; uusitaanko lattia vai ei. 
 

Pari hauskaa asiaa oon huomannut kevään makuuhuoneremonttien ja syksyn aulan remontin välillä. Keväällä me saatiin aviomiehen kanssa sanasota syttymään jo siinä vaiheessa kun puettiin työvaatteita päälle. Nyt syksyn aikana ei olla sodittu vielä kertaakaan. Remonttipäivät sovitaan etukäteen ja työt ovat edenneet ihan mukavasti hijlaisessa yhteistyössä. Toinen asia on se, että allekirjoittanut ei ole saanut vielä kertaakaan itkupotkuraivareita malttamattomuuden vuoksi vaan oon pysynyt hyvinkin tyynenä ja optimistisena, mikä on todellinen ihme!
Kuukausiin ei olla päästetty ketään yläkertaan vaan ollaan pidetty sen edistyminen ihan omana tietona (edit: tänään päästettiin ystävä kurkistamaan!).😊


Uusimmassa Kodin Pellervossa on meistä pitkän pitkä juttu. Kuvat on aivan mahtavia! Varsinkin tuo ensimmäisen aukeaman oikea yläkulma. Lehti taitaa huomenna löytyä lehtipisteistä; tänään se on tullut postissa tilaajille. 😊

Hopeapuron tarina

Tässä SO-Bloggaajien joulukalenterin toisessa "luukussa" kerron teille kauhavalaisesta yrityksestä; Hopea-Purosta. Hopea-Puro syntyi yrittäjän, Annikan, haaveesta ja nyt se kasvaa hurjaa vauhtia valloittaen jo ulkomaitakin. 


Hopea-Puro on kotimainen koruja myyvä yritys. Sillä on jälleenmyyjiä muistaakseni yli 400. Jalasjärvellä tuotteita myy Parturi-kampaamo Reijan Look mutta uuden verkkokaupan ansiosta tuotteita voi tilata netinkin kautta.  Joulukuussa Hopea-Puron varasto on asiakkalle auki, joten Kauhavalla kulkiessaan voi käydä siellä.



Itse kävin varastoa kirtelemässä tarkoituksena ostaa pari joululahjaa mutta toisin kävi. Ihastuin Mandu-sarjan tarinaan ja Hairo-korvikset tarttuivat käteeni. Mandu-korut tehdään kehitysapuyhteistyönä Katmandussa, Nepalissa. Vaikeassa asemassa olevat naiset saavat palkkaa valmistaessaan koruja omassa kodissaan. Nämä mun omat on tosi kevyet ja huomaamattomat käyttää mutta vastaantulijat varmasti huomaavat kauniit, pitsiset korvikset.



Korvisten lisäksi valitsin kaksi Haave-kaulakorua kotiin viemisiksi. Toinen koruista lyhennettiin varastolla tyttärelle sopivaksi. Aioin säästää sen joululahjaksi mutta en malttanut. Nyt äidillä ja tyttärellä on samanlaiset hopeoidut kaulakorut. 🎀


Hopea-Puron koruista voisi kirjoittaa vielä paljon mutta käykää itse tutustumassa valikoimaan verkkokaupassa.  Sieltä löytyy myös allergisoimattomia koruteräksestä valmistettuja koruja. Hopea-Puro löytyy myös Facebookista ja Instagramista! 

Postaus toteutettu yhteistyössä Hopea-Puron kanssa. 

SIIVOUSFRIIKIN JÄRJESTYSSÄÄNNÖT

Mä en tiedä löytyykö lukijoista samanlaisia siivousfriikkejä, siivoushulluja tai positiivisemmin sanottuna siivousintoilijoita kuin allekirjoittanut itse on. Ilmiantakaa itsenne jos pystytte yhtään samaistumaan tämän postauksen sisältöön. 😅

Moni on kuullut radiosta sen Kiilto-mainoksen "Tiedätkö sen ihanan tunteen kun koti on..." jne. Siinä on mainos, josta mä tykkään!  Tykkään siivota, joka on ihan hyvä asia kun näitä neliöitä kumminkin on se hiukan alle 300. Moni aina kauhistelee miten paljon tässä talossa on siivottavaa ja miten paljon se tulee lisääntymään kun saadaan yläkerta käyttöön kokonaan. Mutta ei se haittaa! Oon kehittänyt toimivan, lapsiperheeseen sopivan siivoustekniikan ja lisäksi mulla on "siivousfriikin järjestyssäännöt", jotka minimoi päivittäisen sotkun syntymisen.


1. Ulkokengät jää eteiseen.
Tiukka sääntö, josta vain kodin siivooja itse saa hätätilanteessa tehdä poikkeuksen. Ulkokenkien lisäksi myös kuraiset vaatteet jäävät eteiseen ja usein ulkoilun jälkeen puolet hiekkalaatikosta onkin, onneksi, pikkueteisen lattialla. 

2. Pyykit pyykkikoriin.
Meillä ei ole ikinä, koskaan, milloinkaan likaisia vaatteita pitkin taloa. Ne viedään aina suoraan pyykkikoriin. Mulla ei myöskään ole varsinaista pyykkipäivää vaan korin täyttyessä pesen pyykit usein yön aikana ja laitan aamulla kuivumaan.

3. Tiskit tiskikoneeseen. 
Tiskit menee suoraan tiskikoneeseen. Käsin pestävät tiskit jää kyllä joskus luvattomankin pitkiksi ajoiksi tiskialtaaseen: juomapullot, uunipellit tai kukkaruukut. Jos tiskikone sattuu olla ruokailun jälkeen täynnä, kerään kaikki likaiset astiat tiskialtaan pohjalle, etteivät ne ole pöydällä näkyvillä. 

4. Ruoka syödään keittiössä.
Tämä on lapsille kaikista haastavin asia ymmärtää. Yhtenä päivänä yllätin 7-vuotiaan SOHVALTA MUSTIKOIDEN KANSSA. Uudelta sohvalta. Mustikoiden kanssa! Meillä ei ole lupaa syödä missään muualla kuin keittiössä ruokapöydän ääressä sen vuoksi, ettei ole leivän muruja, kaakaota tai muuta ruokaa pitkin mattoja, lattioita, sänkyjä ja sohvia. Tämän takia mun ei tarvi kerätä likaisia astioitakaan sieltä täältä.  


5. Lelujen keräys.
Tästä jokapäiväisestä lelujen keräyksestä oon kirjoittanut aikaisemminkin. Niillä on ikävä tapa kerääntyä pitkin olohuonetta, keittiötä ja työhuonetta, joten lelut kerätään lastehuoneeseen joka ilta.

6. Piirrustuskynät ja sakset 
Taiteilun ja askartelun jälkeen kynät nostetaan takaisin paikalleen yläkaappiin. Pikkuveli on liian näppärä kynien kanssa ja säännöstä huolimatta sain viime viikolla pestä punakynää takan kyljestä ja kultatussia oven karmista. Lasten käytöstä on poistettu kokonaan tussit, koska niiden jälkien pesu pöydän pinnasta tai tapetoidusta seinästä on suoraan sanoen perseestä. Sakset palautetaan yläkaappiin käytön jälkeen; kahdesta parturoinnista viisastuneena. 

7. Aikuiset häärää ja lapset määrää
Tämä on etenkin tyttären lempisääntö, jota hän hokee usein. Etenkin vasta-argumenttina mulle jos käsken siivota omat sotkut. Jos kuuden edellisen säännön ymmärtäminen on jälkikasvulle välillä hankalaa niin äiti ei tykkää seitsemännestä ollenkaan. Sillä säännöllä saadaan, ihme kyllä, joskus kumottua kuusi edeltävää sääntöä ja sotku on valmis. 😅