Featured Slider

VINKSIN & VONKSIN

Lumien kadottua mulla kasvoi joka keväinen into siivota, korjata, järjestää, vaihtaa ja pestä joka paikassa kotona; sisällä ja ulkona. Aluksi mietin, että mikä hulluus nyt on iskenyt mutta sitten muistin, että joka keväthän on sama juttu. 

Kodissa tuntuu joka nurkka olevan vähän vinksin vonksin ja sieltä täältä repsottaa jotain epämääräistä. Talo on vanha, joten on ihan mahdotonta saada joka paikkaa näyttämään uudelta mutta jotain on kuitenkin tehtävä...


Jääkaapin ovessa on (joka päivä kasvava) lista sellaisista pienistä hommista, jotka täytyy saada kuntoon. Yksi niistä on lahoava terassi ja sen portaat. Portaat jo uusittiin viikonloppuna mutta terassi on muuten vielä tuollainen avomalli...

No sitten löydettiin ulkorakennuksesta vanha pihakeinu, joka on nyt kasattuna mutta kaipaa vielä pientä hienosäätöä. Se täytyy tehdä kesään mennessä loppuun. 

Viime syksynä valmistuneen kuistin ulko-oven päältä puhallettiin syksyllä villat sisään. Puhallusaukko kyllä suljettiin mutta hienosäätö jäi tekemättä. Nyt saatiin viimeisteltyä aukon reunat kehyksillä.


Leikkimökin katolla oli neljä lautaa läpimätiä, joten ne vaihdettiin. Myös kaapissa kolme vuotta paikkaansa etsinyt tuuliviiri löysi vihdoin paikkansa mökin katolta. 
 

Vielä olisi ainakin yhden ikkunan laittoa, laatoituksen korjaamista, Etapin kuormaa ja tallin järjestelyä tiedossa. Näiden lisäksi oon aina vapaahetkinä päiväunien aikaan tehnyt vinttiä eteenpäin. Se etenee niin hitaasti! Tällä hetkellä toinen makuuhuone on valmiina odottamassa tapetointia; aula ei juurikaan ole edistynyt.



Selvittiimpäs!

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana ollaan oltu tuon aviomiehen kanssa aika tiiviisti yhdessä. Mun ei oo tarvinnut olla kertaakaan ihan yksin useampaa päivää kolmen, kahden tai edes yhden lapsen kanssa. 


Joten meillä on ollut tässä aika jännittävät kolme päivää kun isi oli ihan oikeasti niin kaukana, ettei apuun olisi päässyt nopeasti vaikka mitä olisi sattunut. Kaikki ei mennyt ihan niin putkeen täällä kotona kuin olisi voinut mennä. Onneksi lomittaja oli parina päivänä apuna ja possutkin ehtivät tulla alkuviikosta ennen miehen lähtöä.


Ensimmäinen vastoinkäyminen kolkutti ovella jo keskiviikkoiltana kun nuorimmainen lapsista nostatti itselleen kuumeen. Torstaina olisi pitänyt olla aamulla töissä mutta pakko oli jäädä kotiin lasten kanssa. Vietiin isi linja-autolle ja kotiin tullessa seuraava ongelma odotti kototiellä. Jälleen kiitos Carunalle! Taas oli tie laitettu mitään ilmoittamatta poikki. Kun olin kiertänyt kuumeinen lapsi kyydissä pitkän lenkin pehmeää metsätietä pitkin kotiin, tuli höyryä jo sen verran korvista, että kävin antamassa suoraa palautetta tien katkaisseille henkilöille. Volyymit täysillä tietysti. Kolme tulista puhelua Carunan asiakaspalveluun ja olotila keveni iltapäivään mennessä. 


Perjantaina olin menossa iltavuoroon mutta oltiinkin sitten jo heti aamusta pojan kanssa lääkärillä ja hengittelemässä lääkkeitä. Työpäivä jäi toiselle sijalle ja päätin olla pojan kanssa vielä kotona koska vain äitin syli kelpasi. Edes mummu ei saanut ottaa vauvaa syliin vaikka pieni mies normaalisti on kovakin mummun poika. Parin yön huonot unet, itkuiset lapset ja siihen lisättynä stressi yksin olosta niin kaikki tuntui välillä kaatuvan päälle. 


Lauantai oli jo parempi päivä vaikka ainoan "ehjän" auton moottorin vikavalo syttyi kun ajettiin kauppareissulta kotiin. Päiväunien aikana ehdin pestä toisen kasvihuoneen ja vaihtaa sinne mullat. Lämpölampusta huolimatta viime yön lämpötila oli käynyt sen verran matalalla, ettei taimien siirto vielä ole ajankohtaista.

No isi on nyt kotona ja huomenna on edessä uusi viikko. Se otetaan vastaan väsyneenä ja tuntuupa tuo flunssa äidillekin olevan tulossa... Huoh!

McDreamy

Ostin nuorimmaiselle sinapin keltaisen toppaliivin, joka kaipasi alleen selvästi ruskeaa villapaitaa. Ravelryn tutkimisen ja pitkään kestäneen googlailun jälkeen törmäsin vihdoin Dropsin McDreamy -ohjeeseen. Tilasin Dropsin Baby Merinoa ja rupesin kutomaan.


Kooksi valitsin 3-4v. Unohdin miten suurikokoisia neuleita näillä Dropsin ohjeilla tulee. Valmis paita meneekin ensin käyttöön kesällä viisi vuotta täyttävälle neidille ja vasta vuoden kuluttua se taitaa olla nuorimmaiselle edes lähes sopiva.


Jossain välissä neulomista harmittelin sitä, että en tutkinut tarkemmin ohjetta ennen lankojen ostoa. Olihan sitten homma tuon hartia osuuden kanssa! Useaan kertaan piti netin syövereistä kaivaa ohjeita ja kommentteja hankaliin kohtiin. Huomasin, että pitkin maailmaa moni muu oli kamppaillut samojen kavennusten kanssa. Ehkä neuleohje siis oli huonosti kirjoitettu? 

Paidassa on neljälle napille reikä mutta päädyin laittamaan vain kolme; neljäs veti paitaa ryppyyn.

Lopputulos on kuitenkin hyvä ja tytär tykkää paidasta. Pieni poika vaan on yhä villapaitaa vailla... 🙈

PÄÄSIÄINEN 2018


Kovaa pakkasta ja räystäät tippumaan saavaa auringonpaistetta. Askartelua ja vähän leipomista. 




Pääsiäisviikonlopun ainoa vapaapäivä kului rattoisasti koko perheen kesken autossa istuessa ja Etelä-Pohjanmaata kiertäessä. Isovanhemmat, kummit ja muut käytiin pikaisesti ennen serkun syntymäpäiväjuhlia virpomassa. 


Pääsiäiskokkoa tehtiin useampana päivänä vielä kuluneella viikolla. Yhä tehtiin löytöjä aitasta! Viimeisimpänä surullinen kasa valtavien mattopuiden osia. Josko ne vielä jonakin päivänä kevään aikana saisivat ansaitun paikkansa jostain muualta kuin rottien seasta... Toivottavasti kaikki olennaisimmat palat ovat tallella.  Pelkään kyllä, että osa puuttuu. 



Niin ja syntyihän meille näitäkin viisi kappaletta. 💓

 

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 2: Pojan makuuhuone

Eilisen päivän jälkeen on hyvä kirjotella blogiin yläkerran remontin ensimmäisestä valmiista kohteesta. 


Kun vuoden vaihteessa olin haastateltavana ja kuvattavana paikallislehteen, en olisi osannut arvata mitä maaliskuussa tapahtuu. Jo juttu Kunnallissanomissa ja se, että sain kuvata ja kirjoittaa kodistamme jutun Kotiblogit-lehteen oli mulle henkilökohtaisesti tietynlaisia saavutuksia. Blogi on huomattu enkä ole vuosia tätä turhaan ylläpitänyt. 

No, maanantaina kännykkä piippasi sähköpostiviestin saapumista ja näytössä luki YLE/Yhteydenottopyyntö. Voi jestas! Tommosia pyyntöjä ei ihan joka päivä tule, joten totta kai me oltiin valmiita jutun tekoon. Haastattelija ja kuvaaja tulivatkin jo sitten tiistaina iltapäivällä. Radio- ja televisiojutut tulivat ulos eilen Yle Pohjanmaan uutisissa (nähtävissä Yle Areenassa). Nettiartikkelia odotellaan vielä. Onneksi aviomies suostui jutun tekoon mukaan koska kahden yön unettomuuden jälkeen mun suusta ei ihan hirveästi järkeviä lauseita ulos tullut. Ukkokullalle pisteet täydellisestä suorituksesta! 😏 

Eilen aamulla parturi kysyi saako mun hiusten kuvan julkaista netissä ja pakko oli todeta, että "tiedätkö kun ei tuo Facebook tunnu enää missään". 😇

Mutta käydään nyt siellä yläkerran toisessa makuuhuoneessa. Huone, joka tarvitsi vain uudet seinät eli helpoin kolmesta remontoitavasta kohteesta. Täällä on  nyt tapetoitu ja maalattu vanhat kattolistat uudelleen. Edellinen "tuuletussiivellinen" ysärikattolamppu lähti ja tilalle tuli neutraalimpi valkoinen valaisin. Muovimatto saa jäädä lattiaan. Katon maalipinta on ihan hyvässä kunnossa, joten sille ei tehdä mitään. Ovi saa uuden maalipinnan kesällä. Tästä tulee pojan makuuhuone sitten kun koko yläkerta on valmistunut. Tuon koivumetsän esikoinen valitsi itse ja harmaa tapetti on rauhoittamassa tunnelmaa. 



Huone nähdään toivottavasti sisustettuna ja käytössä olevana seuraavan kerran! Silloin näytän myös "ennen" kuvat.

Nyt ollaan jo toisen makuuhuoneen kimpussa kun aulatila etenee niin hemmetin hitaasti. Toisessa huoneessa tehdään pintaremontti lattiasta kattoon mutta siitä lisää myöhemmin. 😊