Featured Slider

KAKKUKAMAT UUSIKSI

Kesällä kirjoittamassani postauksessa lasten synttäreistä ja kakkujen leipomisesta laitoin hankintalistalleni erilaiset tyllat ja pursotusvälineet. Päätin ostaa/ostattaa ne itselleni joululahjaksi. Parina iltana tutkiskelin valikoimia internetissä ja päädyin tilaamaan kaksi erilaista sarjaa Heirol-merkiltä suoraan Heirolin nettikaupasta. 


Tyllat on numeroitu ja pakkauksen takaa löytyy jokaiselle tyllalle numerolla merkitty nimi. Vasemman puoleisessa pakkauksessa on 26 erilaista tyllaa, kiinnitysosa sekä kaksi kukkanaulaa. Oikealla puolella puolestaan viisi erilaista kukkapursotinta. Vaikuttavat hyviltä vaikka todelliseen käyttöön eivät ole vielä päässeet. Näitä varten ostin myös kertakäyttöisiä pursotuspusseja. 

Heitin kaikki vanhat muutaman euron pursottimet roskiin. Ainoastaan Tupperwaren pursotin jäi vielä kaapin pohjalle. Nyt loppuu säätäminen ja säheltäminen; satsataan kunnon tarvikkeisiin.


Ylläolevassa kuvassa vasemmalla on kakun nostin, keskellä palettivetsi ja oikealla kakkusaha. Kakun nostin oli heräteostos, aika arvokas sellainen mutta jos sillä olisi kätevä nostaa kakkuja kakkulautasille (jotka muuten puuttuvat mun valikoimasta vielä kokonaan!). Tähän mennessä oon tehnyt noston käsin tai paistolastojen avulla toivoen, ettei kakku putoaisi lattialle. Tai sitten oon tarjoillut esim. juustokakut irtopohjavuokien pohjan kanssa. 

Kulmapalettiveitsiä en pikaisella tutkimisella löytänyt mistään, joten tuo suora versio saa alkuun kelvata. 

Kakkusaha oli sellainen löytö, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Nyt huomasin, että niitä olisi saatavilla myös kahdella "terällä" mutta testataan ensin tämä yksi teräinen. Kakkusahalla siis halkaistaan kakkuun kerrokset. Toivottavasti paremmin kuin leipäveitsellä! 

Eilen hain postista kaksi säädettävää pyöreää reunavuokaa, joiden säätövarat ovat välillä 18-30cm. Tämän hankinnan uskon myös olevan tarpeellinen. Irtopohjavuuat vapautuvat juustokakkujen tekoon ja toisaalta niitä irtopohjavuokia ei enää tarvitse kovin montaa eri kokoista kun on tällaiset säädettävät mallit. 

Renkaan sisällä olevat Bloomingvillen mittalusikat saatiin joulupukilta. 

Tällä hetkellä hankintalistalla on edellä mainittujen kakkulautasten lisäksi semmoinen kunnollinen monitoimi-/yleiskone, jolla saisi tehtyä niin kermat, taikinat kuin perunamuusitkin. Onko teillä antaa suosituksia? 😊

AJATUKSIA MENNEESTÄ JA TULEVASTA VUODESTA

Nyt kun vuosi 2017 on hurahtanut ohi, tehdäänpä katsaus sen mieleenpainuvimpiin päiviin ja tapahtumiin. 

Aloitetaan tammikuusta. Nuorimmainen oli noin puoli vuotias kun mulle soitettiin ja pyydettiin huhtikuun alusta töihin. Sen kummemmin asiaa miettimättä lupauduin ja paniikki iski vasta puhelun jälkeen: vauva on 9kk ikäinen kun menen töihin, kuinka poika pärjää kun ei syö tuttipulloa ja  miten lasten hoito järjestetään.


Asioilla on tapana järjestyä ja niin kävi nytkin. Ensimmäiset viikot isi oli lasten kanssa kotona ja sitten kun kylvöt alkoivat, siirryttiin päiväkotiarkeen.  

Keväällä syntyivät myös vuoden ensimmäiset kissanpennut. Lapsista nuorimmainen otti haparoivat ensiaskeleet isoveljen opetellessa samoina hetkinä kirjoittamaan oman nimensä.



Kesä meni jonkinlaisessa sumussa: väsy, töitä töissä ja kotona, kylmä ja sateista. Kun kylvöt saatiin loppuun alkoi rehunteko. Esikoinen meni isänsä mukana eikä pellolta tultu kesken päivän kotiin vaikka kuinka yritin. Pojan pisin työpäivä oli 14 tuntia.

Juhannuksena odottelin, että oltaisiin päästy vähän jossakin käymään kun kaikki muutkin tuntuivat olevan mökeillä tai ylipäänsä lomailemassa. Loppujen lopuksi en ruokakauppaa kauemmas päässyt mutta sinä päivänä sekin riitti mielialan piristämiseen.


Heinäkuun alussa juhlittiin kaikkien lasten syntymäpäivät samana päivänä: 6v, 4v ja 1v. Juhlapäivä oli aurinkoinen ja aikuisten kanssa istuskeltiin meidän terassilla yömyöhään.  






Heinäkuussa osui ensimmäinen yhteinen vapaapäivä vetokisa-päivälle, joten me päätettiin jättää vetokisat välistä ja viedä lapset Naantaliin Muumimaailmaan. 

Taisi olla heinäkuuta kun käytiin Farmareillakin Seinäjoella. Nyt en vain niitä kuvia löydä koneelta...
 


Elokuussa taidettiin aloittaa puinnit. Esikoispoika aloitti eskarin ja taas oltiin opettelemassa uudenlaista arkea.  

Ystävä kertoi sellaisen uutisen, jota en uskonut vielä vuosiin kuulevani. Eihän siinä auttanut kuin silmäkulmia kuivailla. 💗

Elokuun aikana rupesin stressaamaan minne menisin seuraavaksi töihin kun kesätyöpesti läheni loppuaan. Lopulta päädyttiin siihen, että annetaan asian olla ja oon hetken kotona lasten kanssa. Taas kohtalo puuttui peliin ja mua pyydettiin takaisin paikkaan, jossa lukioikäisenä keräsin opiskelijabudjettiin lisätienistejä. Ja sieltähän sen aviomiehenkin kymmenen vuotta (!!!) sitten löysin.


Syyskuussa vaihtui siis työpaikka. Sateinen syksy mutta puinnit saatiin joten kuten tehtyä. Lokakuussa lapset jäivät päiväkodista kotiin, taas uudenlainen arki edessä. 

Pidin myös pitkästä aikaa vaatekutsut. Talo oli ihan ääriään myöten täynnä naisia ja lapsia. Autoja oli parkissa tielle saakka. Se oli mahtava ilta!

Vuoden toiset kissanpennut syntyivät syksyllä ja mä odotin talven tuloa, että jatkuva kiire ja "läpsystä vaihto"-päivät kotona loppuisivat.





Marraskuu ja joulukuu. Kiire ei hellittänyt eikä se ole sitä vieläkään tehnyt. Edellisen raskauden jättämät raskauskilot saatiin tuplattua ja välillä olo on ollut niin paska, ettei todeksi voi uskoa. Mieli on ollut maassa eikä aikaa itselle ole ollut. Väsyneenä on vapaat hetket mieluummin nukkunut ja herkutellut kuin lähtenyt kuravelliin lenkille. 

Marraskuussa osallistuin ystävän baby showereihin. Ja vieläkin koko tilanne tuntui ihan uskomattomalta! Aviomiehen kehotuksesta, oikeastaan käskystä varattiin ystävän kanssa viimeinkin kalenterista ilta, jolloin mennään kahdestaan ulos syömään. Joku arki-ilta se taisi olla kun istuttiin Matadorissa. Ensimmäistä kertaa sitten meidän lasten syntymän jälkeen kun oltiin ihan kaksin ilman kiirettä juttelemassa naisten juttuja.💗



Joulua ruvettiin valmistelemaan jo hyvissä ajoin. Ihanat tontut kävivät tervehtimässä karkkien kera lapsia. Pipareita leivottiin moneen otteeseen ja nautittiin kotona jännittävästä joulutunnelmasta. Aatto oltiin kotona perheen kesken ja tänä vuonna päivästä jäi hyvät muistot. 



Siinä viime vuosi. No mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Hyvin se ainakin alkoi heti puolisen tuntia vuoden vaihtumisen jälkeen. Pikkuveli oli kompastunut polvilleen ja nyt odotellaan kihlajaisia. Tätäkin tapahtumaa oon odottanut jo viimeiset kolme vuotta ainakin! 💗

Lisäksi toivoisin jonkinlaista elämäntapamuutosta, joka tietysti on itsestä kiinni mutta... Uudenvuoden lupaukset, laihdutuskuurit ja ruokavaliot on jo nähty. Toimii mutta ei kauaa. Alla olevien kuvien kuntoon ei enää jaksaminen tai aika riitä mutta edes muutaman kilon kevyempi olo olisi tervetullut. Tekisi hyvää sekä mielelle että kipeälle selälle. Muutenkin voisi omaan itseensä keskittyä ja panostaa hieman enemmän kuin edellisen vuoden aikana.




Helmikuun lopussa juhlitaan jotenkin pyöreitä vuosia täyttävää aviomiestä. Syksyllä vanhin lapsista aloittaa ekan luokan. Oikein muuta ei sitten olekaan tiedossa. Aika näyttää mitä vuosi tuo tullessaan. 

Nyt saunaan! Illalla poistutaan kotoa ravintolaan. Ei ollakaan syyskuun jälkeen taidettu kotoa olla kahdestaan poissa miehen kanssa. Toki ei ihan kahdestaan tänäänkään olla mutta ei ainakaan tarvitse ruokapöydässä komentaa, siivota sotkuja tai syöttää ketään. Toivottavasti?

Mukavaa loppiaisen jatkoa. Ja lukekaa torstain paikallislehti; ehkä näet meidät siellä. 💗 

 
 

Aarre lastulevyjen alla!

Pari vuotta sitten koin todellisen "ahaa"-elämyksen kun tajusin eteisen ja olohuoneen välisen seinän olleen aikoinaan talomme ulkoseinä. Taivuttelin ja taivuttelin miestä lastulevyjen irrottamiseen mutta turhaan. Joka kerta sinnikäs vastaus oli ei.

Väsytys-tekniikka tuotti tulosta vasta viime syksynä kun sain luvan, että ensimmäisen lumisateen alkaessa saan purkaa levyt hirsiseinän edestä. Taisin kuulla myös jotain varoituksia mahdollisista yllätyksistä mitä seinän sisällä voisi olla mutta enpä tarkemmin jaksanut kuunnella niitä...



No tuli ensimmäinen lumisade ja tartuin päättäväisenä sorkkarautaan ja vasaraan. Jo ensimmäisen palan alta tuli vastaan se yllätys: alkuperäinen ulko-ovi oli ollut nykyistä väliovea leveämpi. Välioven takana on siis piilossa nyt semmoinen aika ruma aukko hirressä mutta mielestäni se saa olla niin koska on merkki entisestä elämästä.  

Pienen tuumailun jälkeen jatkoin purkuhommaa niin, että vasarakin taipui solmuun. 

Nyt, pari päivää ennen jouluaattoa saatiin listat paikoilleen ja tämä pieni urakka on lähes valmis. Vielä täytyy seinän ja lattian välinen raja siistiä sekä irrottaa hirsien päät piilottava lauta. Mutta siihen tarvitsee jonkun erikoisemman työkalun... Halusin ehdottomasti listat oven ja ikkunan ympärille, että lopputulos on viimeistellymmän näköinen. 

Myös kattolista asennettiin katon ja seinän väliin. Nähtäväksi jää miten katon uusiminen vaikuttaa tuohon kohtaan ja miten lista asettuu sitten paikoilleen.


Alla olevasta kuvasta näkee missä on ollut talomme toinen kuisti alunperin. Se on purettu lisäsiiven alta pois.  Jäljellä on muutama rautatappi, lyijykynän jäljet sekä sadevesien jättämät valumajäljet hirressä. Kauniit muistot menneestä.
 

Vanhasta ulkokuvasta päättelin etukäteen, että seinässä on ikkuna-aukko jossain kohdassa. Aukko tuli vastaan ja nyt sen kohdalla on aittasta löytynyt vanha ikkuna. Ikkunan austana on mustavalkoinen koivumetsä kalvo, joka mielestäni sopii oikein hyvin seinän vanhaan tunnelmaan. 


No nyt tuo aviomies sitten esitti vaikean kysymyksen: "remontoidaanko seuraavaksi eteinen loppuun vai siirrytäänkö vintin remontointiin?". Ööö, haluaisin molemmat, yhtä aikaa ja nyt heti! Ei kuulemma onnistu... 😊
 

AATON AIKAAN...

Tässä muutama kuva meidän aatosta. Vietettiin se jälleen rauhassa oman perheen kesken saunoen, syöden sian peppua (kuten keskimmäinen ruokapöydässä totesi) ja leväten. Siinä välissä äiti pyöri koko ajan keittiössä ruokaa laittaen ja tiskejä tiskaten. 

Kuusi on niin kauniin tuuhea vaikka siinä kaksi latvaa onkin. Enää en päästäkään tätä harvempia puita jouluisin ovesta sisään! Ensi vuoden budjettiin on sovitettava uudet joulukuusen koristeet...



Alkuillasta myös isovanhemmat ja enomies tulivat odottamaan joulupukin kyläilyä. Lapset olivat tyytyväisiä lahjoihinsa, kannatti käydä tekemässä edellisiltana vielä muutama paniikkiostos. Nuorimmainen ihastui jo ensimmäisen paketin sisältöön niin, ettei meinannut malttaa muita edes avata vaan lastasi lahjoja tyytyväisenä lumiauran kyyttiin. 



Aviomiehelle ostin Jalaksen talvityökengät ja mä sain Heirolilta laatikollisen kakun koristelutarvikkeita. Niille tulee varmasti käyttöä!


Ja hei, eteisen seinä tuli kuin tulikin valmiiksi! Siitä kuvia ja juttua ensi kerralla. Tämä tuleva viikko, vuoden viimeinen taitaa olla täynnä jos jonkinmoista sovittua menoa ja hommaa mutta yritän ehtiä päivittämään eteisen kuulumiset mahdollisimman pian. 

Joulupäivän jatkoja! 

JOULUVALMISTELUJA (sensuroimattomia siivoushässäkkäkuvia)

Todellinen jouluihminen tahtoo, että jouluaattoaamuna koti, ruoka ja tunnelma ovat tiptop; täydellisiä. Joten... joulustressi, tervetuloa! 

Stressiä lievitetään leipomalla ehkä neljäs erä pipareita tälle joulua. Aina ne katoaa kiposta jonnekin...


Yksi lievityskeino on tehdä ekstrasiivoja. Koska eihän aika tunnu riittävän edes kodin perussiivoukseen niin on hyvä viettää yksi aamu eteisen kaappien kimpussa. Viisi pussillista mainoslippiksiä ja vanhoja vaatteita lähtevät UFF:n keräykseen. Lisäksi löydettiin Ikean säkillinen johtoja ja tarpeetonta elektroniikkaa, joka on muuton yhteydessä tukittu kaapin perälle piiloon. 

Matot odottavat puristelua ja imuri käynnistystä.


Hups, edellisessä kuvassa näitte myös eteisen keskeneräisen "pientä pintaremonttia"-projektin, joka PITI olla valmis aatoksi. No, ei taida olla. Listojen maalaaminen tässä rytäkässä ei ole oikein kiinnostavaa puuhaa. Tästä projektista tulossa ennen ja jälkeen kuvia kunhan viimeisetkin naulat ovat paikoillaan.



Lastenhuoneet on jälleen raivattu. Leluja on kannettu hetkeksi säilöön vintille ja rikkinäiset kerätty pois. Pyykkikone on huutanut jälleen yötä päivää kun oon heittänyt sinne kaiken pestäväksi kelpaavan. Kolme pyykkitelinettä ja oven päälliset roikkuvat pyykkiä täynnä. Kyllä tulee puhdasta! 

Alla oleva otos poikien iltaleikeistä kuvastaa vauhtia, jolla nämä viimeiset jouluviikon päivät mennään. Kuulostellaan taas, ehkä ensi postauksessa on rauhallisia joulukoti-kuvia. 😊