Aatto, joulupukki, paketit & muu jouluhöpinä

Esikoisen mielestä oli tosi hassua kun aattoaamuna vedettiin yökkärien päälle haalarit ja lähdettiin mummulaan aamupalalle. Vihdoinkin oli se joulupukin vierailupäivä, jota varten oltiin jo kaksi iltaa riehuttu ja huudettu.

Aattosauna, jouluruoka ja neiti päiväunille. Äiti ja poika katsoivat Lumiukon, jonka jälkeen mentiin hautausmaan kautta kotiin. Tytär oli hulluna kinkkuun, joka myös tänä jouluna oli omasta sikalasta.

Leivottiin joulutortut uuniin, sytytettiin kynttilät ja ulkotulet. Vieraat saivat tällä kertaa tulla meille katsomaan joulupukkia. Kello läheni iltakuutta ja olohuone täyttyi jännityksestä ja vieraista. 

Lopulta joulupukki käveli ovesta sisään ja serkusten riemu pääsi valloilleen. Odotin, että etenkin J olisi pelännyt karvanaamaa mutta ei! Pelkäsin, että poika toteuttaa uhkauksensa ja nappaa pukkia parrasta. Toinen pelko oli, että J tunnistaa pukin. Muutaman pitkän pohtivan katseen huomasinkin ja pukki oli huomannut ne myös.. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kovasti lapset tiedusteli tuliko se joulupukki muka oikeasti poroilla kun ei niitä ainakaan ikkunasta näkynyt?

Lahjoja oli koko eteinen täynnä. J on heinäkuusta asti odottanut Ponssen metsäkonetta joululahjaksi ja kun pukki antoi ensimmäiseksi paketiksi litteän lahjan poika tuumasi, että "en mä tätä halua ku ei tämä oo mettäkone!". 

Aattoillan kahvit kruunasivat mahtavat vihreät revontulet taivaalla. Pikkuhiljaa vieraat lähtivät omiin koteihin ja me jäätiin tutkimaan mitä kaikkea niistä paketeista tulikaan.

J:lle Kunnaksen kirjoja, yökkärit, palapelejä, muovailuvahaa, piirrustustarvikkeita, lasten tabletti ja tietty se mettäkone! Lisäksi makuuhuoneesta löytyi vielä kaksi isoa pakettia: uusi polkutraktori ja (isin rakentama)konehalli Brudereille.

S sai paljon nuken hoitotarvikkeita, nuken sängyn, kaulimen (!), yökkärit, kissan kantokopassa, puisia palikoita suuren sangollisen, Maileg-pupun ja suloisen Me&I:n kuppikakkumekon. Tässä molemmilla listattuna ne mitkä äkkiä mieleen tulivat.
 
Isi on koko ajan tukkityömaalla pojan kanssa. Neiti pyörii tyytyväisenä mukana leikeissä. Hyvin rauhallista.. Aviomies siirtyi vihdoinkin älyaikaan ja Whatsuppi on käynyt kuumana meidän puhelimissa. Kerran iPhone pääsi jo jäähyllekin kun ei sitä malteta laskea kädestä hetkeksikään. :)
Äiti sai (Zalandosta tilaamansa) paketin, jossa oli vähän vaatteita, uudet kengät ja lompakko. Lisäksi saadaan sadan euron edestä herkutella Juustoportin juustoilla, nam!


Tänä jouluna eniten odotin lahjojen antamista muille. Omalle isälle tilasin Kansallisarkistosta kirjeen mutta sitä ei ole vielä näkynyt. Täytyy ensi viikolla kysellä perään.. 
Lisäksi liityin yhden Iltalehden uutisen nähtyäni SPR:n kantasolurekisteriin. Joulun hyvä työ tuli tehtyä vaikka vähän jännittääkin tuleeko kutsu postiin vielä jonakin päivänä. 

Viimeiset kolme päivää on syöty, syöty ja syöty. Ainoa liikunta on sohvalta vessaan ja jääkaapille. Näilläkin matkoilla täytyy evääksi napata muutama konvehti. Takapuoli on varmaan levinnyt niin, ettei ovesta mahdu ulos. Veden juominen on unohtunut ja maitorahka pilaantunut jääkaappiin.

Huomenna otan pienen askeleen kohti arkea ja käyn salilla!

Aaton aatto, jouluhaaste 2014.

Törmäsin Pieces of Miracles-blogissa jouluhaasteeseen, johon aion nyt osallistua. Tulee välillä muutakin kuin "tehtiin sitä, tätä ja tuota"-tekstiä.

Parasta joulussa? Perhe, tunnelma ja perinteet.


Joulumusiikkisi? Rajaton ja Jippu. Biiseistä Tonttu, Varpunen jouluaamuna, Jouluyön hymni ja Sylvian joululaulu.


Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia? Lähes mikä tahansa käy joulun aikaan. Muulloin niitä ei jaksa katsoa.. Parhaat tällä hetkellä Joulupukki ja noitarumpu sekä Joulutarina.

Jouluherkkusi? Suklaa. Syödäänkö jouluna muuta?




Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla? Kinkku ja laatikot. Savustettu lohi olis iso plussa sekä vihersalaatti.


Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan? Marraskuussa, viimeistään joulukuun ekana päivänä.


Joulu kotona vai jossain muualla? Kotonakotona mummun ja paapan työnä. Oon jumiutunu lapsuuden joulun perinteisiin.

Itsetehdyt vai valmiina ostetut lahjat? Itsetehdyt on mielestäni kivempia koska niitä tehdessä on väkisinkin tullut ajatelleeksi lahjan saajaa. Mutta valmiina ja ajatuksella ostetut käyvät kyllä myös.


Jouluvalot pimeyttä valaisemaan? Ehdottomasti! Kirkkailla lampuilla, lisänä tuhansia kynttilöitä.


Joulu perheen kesken vai isommassa porukassa? Perhe. Ehdottomasti.


Onko joululahjatoiveita? Tänä vuonna ei kyllä ole..

Paras saamasi joululahja? Iskän kolme vuotta sitten ostama sykemittari on ainakin ollut hyvä. Se on kolmesti viikosta käytössä, joskus kello useammin. Antin ostamat korut tietty myös! Nämä tulee yhtäkkiä mieleen..


Kuvaile unelmiesi joulu? Aamu alkaa sikalasta. Sauna, ruokaa, telkkari, rentoa yhdessä oloa, herkkuja, hautausmaalla käynti, joulupukki, lahjoja, ruokaa ja kaikki lähisukulaiset. Tähän kaikkeen liittyisi tietysti se iso, keltainen talo mutta tätä menoa unelmointi kannattaa jättää tekemättä.

Ärsyttävin joululaulu? Kun joulupukki suukon sai ja Sika.


Mitä jouluvalmisteluja olet tehnyt tälle vuodelle? Kaiken mahdollisen. Kuusi, koristeet, paketit, siivous, lahjat yms. Leivonta ja porkkanalaatikon paisto odottavat vielä.


Paras joulujuoma? Kahvi, tosi jouluinen.. Viina ei jouluun kuulu.

Kuusi? Oikea? Muovinen? No oikea! Muovinen on muovinen.


Käykö teillä Joulupukki? Juuh! Muorin kanssa oon jo kolmesti ainakin tänään soitellut. ;)


Paras joulumuistosi lapsuudesta? Joulupukin käynti ainakin. Ne joulut, kun sisko meni kihloihin ja veli lähetti äiteelle tekstarin tyttöystävän kosimisesta. Taisi olla jopa sama aatto? Muuta ei nyt tule mieleen.

Aaton pukeutuminen, hienostellen vai hölläillen? Hienostellen. Kyllä jouluna voi edes vähän paremmin pukeutua kuin arkena.


Lempilaatikko? Lanttu ja porkkana.


Paras joulusuklaa?  Fazerin tavallinen maitosuklaa. Tai Geisha.

Tortut vai piparit? Ei oikein kumpikaan.. Piparitaikina. :)

HYVÄÄ JOULUA! 

Joulukuu!

Syksy on mennyt vauhdilla ja joulu on pian täällä.
Sitä ennen olisi ainakin sata ja yksi hommaa odottamassa, 
joten vuorokauteen kaivattaisiin lisää tunteja.

Olimme viikonlopun mökillä. Oikein tauhoittumisesta se ei mielestäni mennyt, kiitos tiukan aikataulun. 
Aamusauna, pizzan tekoa, herkuttelua vieraiden kanssa, hirvipeijaiset ja pientä leipomista. Suklaapusut laitettiin testiin. Ensi kerralla täytyy tehdä niistä korkeampia! Hyviä olivat silti. Tiedustelijatonttu oli käynyt lauantai-iltana kodassa tuomassa pienet paketit lapsille. Sitä ukkoa ei olekaan oman lapsuuden jälkeen mökillä näkynyt. ;)

Ja kutomisvimma jatkuu! Johanneksen villapaita ja lapaset valmistuivat. Nyt tekeillä on tuubihuivi ilman ohjetta pitsikuviolla. Saa nähdä mitä siitä tulee.

Saumuriakin ehdin vihdoin viime viikolla testaamaan. Sehän oli mahtava kone! Vielä pari ongelmaa pitäisi ratkaista. S:lle tein kuitenkin harjoituskappaleena kahdesta osasta tehdyt legginssit, kuminauha uupuu vielä vyötäröltä.

Seuraavaksi ajattelin tehdä liivimekon neidille ja sitten itselleni trikoomekon. 

Selvittiin!

Tätä maanantaita on odotettu 
ikuisuuden kestäneen viikonlopun jälkeen.
Selvittiin vain oksennustaudista kaikki kolme. 
S ei tautia onneksi edes saanut.
Pyykkikone huusi lähes taukoamatta kolme päivää.
Lakanoista sohvaan ja saunaan, kaikki oksennuksessa.

Eilen kun elämä alkoi jälleen voittamaan 
A:n piti lähteä hommiin. 
 Isin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen 
kun se tuli hakemaan J:sta 
traktorin kyyttiin kirkolta. 
A sai pojan nostettua hyttiin 
kun tytär silmiin katsomatta ja sanaakaa sanomatta 
käveli isänsä jalkoihin ja nosti kädet ylös. 
Ele oli niin päättäväinen, 
että hetken katottiin toisiamme 
ja pistettiin likka apukuskiksi.

Illalla menin hakemaan joulumattoja varastosta. 
Mattolaatikossa odotti aika ikävä yllätys:
rotta oli käynyt repissä äidinäiti 
tekemät villamatot.  
Yhtään parempi yllätys ei ollut se, 
että tänään siivouksen jälkeen kissa
kävi TAAS tekemässä asiansa Juhannus-ruusu matolle.
Kuuli muuten kunniansa ja naama tuli hyvin
hinkattua ureaan....
Vinkkejä miten tuo idiootti ymmärtäisi, 
ettei matto ole hiekkalaatikko?!

Huomenna aion ehtiä salille! Yli viikon kestäneen
tauon jälkeen liikkuminen tekee taas hyvää. 
Lisäksi taidamme mennä iltakahville mökille.. 
Mummu ja paappa ovat siellä ja pitävät tuvan 
lämpöisenä niin meidän on hyvä suunnata
perjantaina auton nokka sinne. 
Mökkiviikonloppu tiedossa pitkästä aikaa.

P.S. Sikala tyhjeni tänään. Seuraavat possut onkin sitten uusien yrittäjien possuja!

Isin neljäs isänpäivä

 Lauantaina käytiin testaamassa 
Duudsonit Activity Park. 
Neljä lasta ja kolme aikuista. 
Vauhtia riitti silti ja
mukavaa oli!

Isänpäivää vietettiin tänä vuonna 
erilailla kuin ennen.
Aamusalin jälkeen se alkoi:
siivoaminen ja ruuanlaitto.
(Oikeastaan valmistautuminen alkoi
jo edellisenä iltana ku leivoin kakut.)
Sunnuntaina vaihdettiin puhtaat matot;
muorin tekemä ja isomummulta peritty.
 Siirreltiin huonekaluja ja sovitettiin 
työpöytä ja ylimääräinen ruokapöytä 
sopiville paikoille. 
Anopilta häälahjaksi saatu pöytäliina
pääsi ensimmäistä kertaa pöytään. 
Lyhdyt ja kynttilät sytytettiin 
niin sisälle kuin uloskin. 

Tarjoiluastioiksi mahdollisimman paljon 
äitiltä, isiltä ja isomummulta perittyä.
 Juhlavaatteet päälle ja ruuat pöytään.
Saralle puettiin noin 55 vuotta vanha 
kaunis ja kevyt valkoinen pitsimekko.
"Hieno kekko!" oli tytön kommentti.
Kaulaan tietysti kummisedältä joululahjaksi 
saatu pieni timanttiperhonen.
Vauhti oli taas niin päätä huimaava
ettei kuvaaja pysynyt siinä kunnolla mukana..


Ja vihdoin oltiin valmiit vastaanottamaan
isänpäivän vieraat.
Normaalisti me kuljetaan paikasta toiseen 
mutta tällä kertaa kaikki 21 juhlijaa sovitettiin 
syömään juhla-ateria meille.
Seittemän kiloa possua, muusia, salaattia, fetaa,
puolukkahilloa ja monen sortin leipää.

Kahvin kanssa kolmea kakkua. Niihin
Niihin päälle vadelma- ja puolukkakastiketta.

Järjestäminen oli kova homma mutta se oli sen arvoista.
Me tykätään järjestää juhlia ja pyöriä keittiössä niitä valmistamassa. Jako on selvä: mies tekee ruuat ja äiti leipoo.
Mitä enemmän väkeä, sen parempi.
Meillä juhlitaan lasten synttärien lisäksi vanhempien vanhentumista joka vuosi. 
Ei lahjojen tai rahan vuoksi vaan siksi, 
että saadaan kokkailla urakalla ja  
molempien suku tulee koolle.



Lunta ja isänpäivän suunnitelmia

S huusi eteisessä aamulla vartin yli 6. 
Isi oli kadonnut vierestä, löytyi J:n sängystä.
En ollut herännyt yöllä pojan huutoon.
Nappasin karjuvan muksun ja maitopullon kainaloon.
Suunnattiin takaisin sänkyyn ja juuri kun meinasin itse nukahtaa, ulkoa kuului kova jyrinä ja pauke. 
Ensimmäinen ajatus oli "Miksi tuo kuulostaa lumiauralta?".
Poikkeuksellisesti herättiin vasta kahdeksalta. 
Verhot oli kiinni mutta valoisuudesta pystyi tekemään johtopäätökset: vihdoinkin lunta! 

Isi lähti töihin. 
Aamupalat ääntä kohti ja lumitöihin. 
En ollut päässyt päivän suunnitelmissa pitkälle kun isi soitti ja kysyi halutaanko lähteä katsomaan sikojen lastausta Luopajärvelle. Pikaisesti siivottiin lasten kanssa piha loppuun ja hypättiin autoon. 

Hetken katsottiin sivusta kun teurasauton kuski, isi ja paappa lastasivat isoimpia sikoja kyytiin.

Lähdettiin "katsomosta" mukaan töihin. J kolasi käytävää kutterista miesten lastatessa, S:n ihmetellessä ja äitin pyöriessä yleisenä apurina. Hyvin Halpahallin feikki-uggit toimi sikalassa ja yhtäkään varvasta ei mennyt littiin läheltä piti tilanteista huolimatta. 
En oikein ehtinyt varustautua sikalaan asianmukaisilla kamppeilla ja nyt pyykkikoneella sitten riittää hommaa.

Siat lähti mutta me ei. Kerrankin oli mahdollisuus olla Luopajärvellä koko päivä ja se käytettiin hyväksi. Oltiin neidin kanssa sisällä leikkimässä ja J oli traktorin kyytissä isin apumiehenä. Ulkona tehtiin viljakuorma ja leikitettiin Rölliä. 
Kahdelta pienimmäinen nukahti äitin olkapäätä vasten. Me tytöt lähdettiin kotiin, pojat jäi vielä hetkeksi touhuamaan. 

Isänpäivää juhlitaan jo huomenna Duudsonien 
puuhapuistossa ja vaatekaupassa. 
Isukki tarvitsee ehdottomasti pari paitaa
 ja muut säkin karkkia.

[(AMK+opiskelu)*äitiys]*lapsi^2+avioliitto=SYNTAX ERROR?

Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmasta valmistuu agrologeja (AMK!). Koulutus kestää ainakin neljä vuotta ja niin edelleen...

Hain kouluun heti lukion jälkeen niin kuin olen tainnut jo ennemminkin mainita. Sain opiskelupaikan, A kielsi ehdottomasti menemästä: "Sielä oppii vain juomaan."
Vapautin paikkani ja hain seuraavassa haussa salaa uudelleen. Pääsin, otin paikan vastaan mutta olin ensimmäisen vuoden mammalomalla. Tällä kertaa pt-puolen käynyt mies hyväksyi valintani ja päätin lähteä opiskelemaan.

Häiden jälkeen koulu vihdoin alkoi. Ja olihan se jännää! Ensimmäiset viikot menivät kouluun ja muihin opiskelijoihin tutustuessa. Pian luokalta löytyi monta kaveria. 
Joskus mietittiin miten niin monta samanlaista ihmistä voi samalle luokalle sattumalta päästä. Huumoria piisaa ja välillä saa nauraa silmät vedessä ja vatsalihakset kipeänä.  
Kun kerron kotona mitä ollaan tauoilla höpisty, vastaus on lyhyt: "hakeudu hoitoon." Kertoo ehkä juttujen tasosta.. :)

Ekan vuoden syksyllä rupesin taas odottamaan vauvaa. (Jenna piti salaisuuden hienosti monta viikkoa!) Olisin kyllä halunnut nähdä tyyppien naamat kun olin rakenneultrassa siskon kanssa perjantai-iltapäivänä. Oma ryhmä oli vielä koulussa kun tein salaperäisen päivätyksen faceen: "Tuleva isoveli ylpeänä ilmoittaa, että pikku kakkosen ensi-ilta on juhannuksen aikoihin." Kaikilla ei ilmeisesti heti ihan raksuttanut.:)
Vatsa kasvoi ja tajusin, että joudun luopumaan luokkakavereistani. Hormonihuuruissa tuli tästäKIN asiasta "parit" itkukohtaukset illan pimeydessä päästettyä.
(Huom! Jos olet raskaana, ÄLÄ ota MITÄÄN ylimääräisiä tehtäviä vastuullesi. Nimim. Opiskelijahaalarit vei yöunet MONENA yönä.)

Päätin yrittää tehdä äitiysloman aikana ainakin joitakin kursseja, että pääsen opinnoissa eteenpäin. Eräs henkilökuntaan kuuluva henkilö sanoi tätä mahdollisuutta miettiessäni, että "On tällaisia äitejä ennenkin ollut, jotka tahtovat äitiyslomalla tehdä koulutehtäviä. Eivätkä he ole saaneet mitään tehtyä". Perkeles! Äitiyslomani oli 64 opintopisteen arvoinen. 
Tulipahan näytettyä! 

Jossain vaiheessa viime vuonna tuli mieleeni ajatus, että tekisin hommia nin paljon, että saan jatkaa saman vuosikurssin kanssa valmistumiseen asti. Se tiesi töitä koko talveksi ja tulevaksi kesäksi..
Keväällä opinto-ohjaaja katsoi suorituksiani ja sanoi, että voin jatkaa suoraan kolmannelle samassa ryhmässä. 
Kyllä sen uutisen jälkeen hymyilytti!

Kolmantena vuonna opiskelu on mielestäni ihan erilaista kuin aikaisemmin. Tehtävät otetaan tosissaan ja niiden tekoon käytetään aikaa sekä hermoja. Käydään tunneilla ja puurtamisen välillä kahvitauoilla. Käytävillä istutaan vain hyppytuntien aikana jos silloinkaan ehtii. Monet istuvat illatkin koululla koneiden ääressä?

Tällä hetkellä teen jonkin verran töitä, että saisin koko koulun valmiiksi puolen toista vuoden sisällä. Teen itsenäisesti joitakin niitä kursseja, jotka viime vuonna jäivät tekemättä. Yhtä aikuisryhmän mukana. Jokainen lukkariin merkitty itsenäisen opiskelun päivä tarkoittaa sitä, että aamu alkaa klo 7. Lapset menevät hoitoon 8.30 ja sitten äiti istuu koulutehtävien parissa vähintään kolmisen tuntia. Joinakin päivinä suon itselleni hiukan omaa aikaa. Varsinkin jos A:lla on pitkä päivä ja olen lasten kanssa illan kolmestaan. Kahdelta haen lapset kotiin ja sen jälkeen koulutehtäviä ei tehdä. Joskus illalla lasten kuorsatessa on pakko tehdä yhteistyötä ukon kanssa. Minä kun en tiedä miten räikkäkytkin toimii tai mistä löytyy märkä monilevykytkin saati koska pellot on salaojittu ja mihin hintaan..
Ja eilen varmistui, että rupean tekemään opinnäytetyötä.
Itsekuria on vain löydyttävä niin kuin varmaan kaikilta opiskelevilta äideiltä. Ei tästä muuten valmista tule.
 
 Ymmärrän, että nuoren perheettömän korkeakouluopiskelijan on vaikea kuvitella miten erilaiset maailmat opiskelu ja elämä pienten lasten kanssa ovat. 
(Vaikka molemmissa huudetaan välillä mammaa.) 
Kotiovesta astuu ulos opiskelija ja sisälle tulee äiti.

On tämä välillä mahdottoman tuntuinen yhdistelmä. Valtion tuki on huimat 271 euroa, joka riittää kuukaudeksi dieseliin ja kouluruokailuun. Sen voin liiketalouden puolelle erikoistuneena sanoa, että tappiolle menee ja pahasti tämä koulunkäynti. :)

Eilen mietin onko sieltä koulusta nyt sitten niin kiire pois. Toisaalta ei, toisaalta haluaisin jatkaa jo seuraaviin juttuihin.
Mitäs sitten kun ei aamulla tarvikkaan enää Imolle suunnata ja luokkakaverit on enää vain muisto opiskeluajoista? 

Meidän syysloma

 Syysloma sujui kutakuinkin näin:
  • Lähetin mahdollisimman vähän ajatuksia koulun suuntaan. (Kuitenkin perjantai-ilta vietettiin varsin romanttisesti voimansiirto tehtävää tehdessä.)
  • Yhdet Tupperware-kutsut. Alkuvuodesta päätin pitää omat, saa nähdä missä..
  • Kutomisinnostus löytyi oltuaan hetken kadoksissa, kiitos Drops Designin! Tulostin pari ohjetta ja heti tuli tilaus.
  • Ollaan "vähän" herkuteltu.
  • Mami on käynyt kolmesti salilla ja ainakin kerran lenkillä. 
  • Oltu mummulassa serkkujen kanssa ja ilman. 
  • Saunottu. Viikko sitten myös uitu.
  • Oltu lasten kanssa kolmistaan. Isi on vasta tänään "vapaalla".
  • Ulkoiltu ja haravoitu.

  • Käyty kirjastossa ja luettu.
  • Kokkailtu ja leivottu. 
  • Laitettu ekat joulukoristeet, hups.
  • S:lla kävi kaima kylässä. J olisi kovasti halunnut eilen kaiman isoveljen työ.  
  • Eilen Heidi-täti oli 15 minuuttia lapsenvahtina. Sitten suunniteltiin yhden yön parisuhteiden reissua Helsinkiin! JES!
  • Ja mikä parasta, mut ylipuhuttiin viikon lomalle Lappiin keväällä. Hiukan jännittää lapsettoman parin ja lasten kanssa mennä mutta koitetaan.
  • Viime yö meni pilalle. Lapset on yskässä.
  • Tänään mentiin vielä illaksi muorin sapuskoille!
  • Ei kiinnosta YHTÄÄN mennä huomenna kouluun. Kotona olemiseen olisin voinut taas tottua.


Evakon lapsenlapsi

10. joulukuuta vuonna 1923 Salmen Rajaselän kylässä, Jetsosen perheeseen syntyi tyttö. Toisin kuin ilmeisesti moni muu perheeseen syntyneistä vauvoista, tämä lapsi ja hänen kolme sisarustaan säilyivät hengissä.

Perhe eli normaalia maanviljelijäperheen elämää aina vuoteen 1936 saakka. Lokakuussa 1936 perheen isä katosi kalastusreissulla. Rantaan saapui vene ilman soutajaa. Koskaan ei saatu tietää kuka tai mikä aiheutti katoamisen. 

Noin kolme vuotta myöhemmin perheen elämä muuttui taas. Syttyi talvisota ja koti oli jätettävä. Mummuni ja hänen perheensä joutuivat lähtemään evakkoon. 
Talvisota päättyi 13.3.1940 ja he saivat palata takaisin Karjalaan.

Mummu ja peräseinäjokinen paappani menivät presidentin luvalla naimisiin 24.2.1941. Mummu kävi vain vierailulla omassa kodissaan vaikka muu perhe rauhan ajaksi sinne palasikin. Jatkosodan syttyessä evakkotie oli taas edessä ja paappakin lähti täältä sotaan.

Kolme lasta, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.
Mummulani oli ja on Alavallissa, kivenheiton päässä Antin mummulasta. Lapsena emme toisistamme tienneet vielä mitään. ;)

Mummu ja paappa muuttivat kirkolle muistaakseni 2007 tai 2008? Paappa joutui pian vuodeosastolle ja pikku hiljaa kunto heikkeni niin, ettei hän oikein enää tiennyt mistään mitään. Eipä tainnut sitäkään ymmärtää kun kävimme Wanhojen tanssi porukan kanssa Terveyskeskuksessa tanssimassa.. 

Lokakuussa 2010 kävimme Antin kanssa ilmoittamassa paapalle kihloihin menosta. Oli outoa miten vanha ihminen, joka ei ole pitkään aikaan enää ymmärtänyt ympäröivästä maailmasta mitään, otti kädestä kiinni ja onnitteli. 
3.1.2011 mummu jäi sitten yksin. Paapan hautajaisissa menin koskemaan vatsan kumpua ohi mennen ja tarkkasilmäinen täti oli heti huomannut sen. Johannesta odotettiin mutta paappa ei sitä saanut tietää.

Muistan lapsesta asti kun mummu hoki, ettei ehti koskaan näkemään minun ja pikkuveljen "virstanpylväitä" elämässä. Ehti vain! Omalla kohdallani rippijuhlat, wanhojen tanssit, YO-juhlat, kihlajaiset, häät ja kaikkein tärkeimpänä omien lasteni syntymät ja ristiäiset sekä esikoisen kahdet syntymäpäivät.

Noin vuosi sitten mummunkin kunto heikkeni ja hän joutui teho-osastolle. Ei ymmärtänyt elämästä enää mitään. Sanoin, että en enää halua mennä katsomaan. Anoppi pyysi miettimään vielä uudestaan ja yhtenä sunnuntai-iltana tuntui, että nyt on pakko mennä, aamulla ei ehkä enää ole tilaisuutta. Se oli hyvä päätös!

"
Mä tänään ehkä kosketan sua viimeistä kertaa,
Viimeistä kertaa.

Niin, kuiskasit sanoja
Aikasi loppuu ennen talvea
Niin, uskon sinua
Aina ei kannata odottaa aamua
Olet tehnyt lähtöä
Olet saanut nähtyä
Päässet sateelta suojaan
Näin, muistan sinua
Lähtövalmiina."

Haloo Helsinki - Lähtövalmiina

Seuraavina päivinä puhelimen soiminen sai aikaan ylimääräisiä tykytyksiä
9.10.2013 oli nätti syksyinen iltapäivä. Hain S:n kanssa J:ta hoidosta. Kotiin päin kävellessä aurinko paistoi ja edessä olevasta keltaisesta puusta lähti kymmenittäin kirkkaan keltaisia lehtiä lentoon tuulen mukana. Hetki oli jotenkin outo ja kiinnitti kummasti huomioni. Otin kameran käteen. Nappasin nopeasti monta kuvaa lentävistä lehdistä. Seisoimme noin 50 metrin päässä mummun ja paapan kirkonkylän asunnosta.
 Menimme kotiin ja sitten se puhelu tuli: mummu oli lähtenyt. 
Muistin kuvat, siirsin ne koneelle ja katsoin kuvausajan: sama kuin mummulle merkitty lähtöaika.

Uskokooon jokainen mitä tahtoo. Itse uskon, että tämä lehtien lento, kuvien otto ja mummun lähtö saman minuutin aikana ei ollut sattumaa. 

Kaksivuotiaalle oli vaikea selittää miksei isomummun työ mennä enää kävellen jäätelölle. Monena iltana täytyi mennä ulos katsomaan missä tähdet ja isomummu ovat. Vielä nytkin poika aina välillä sanoo jonkun lauseen isomummusta. Hänkään ei ole vielä unohtanut. 

Pikkuhiljaa mummulan ohi ajaminen helpottuu. Ikävä on silti kova. Mielessä on monet mummun kanssa leikityt leikit. Koskaan en uskaltanut sota-ajoista liikaa kysellä. Se tuntui olevan muisto, josta ei liikaa saanut puhua ja kysellä.
Nyt muutaman evakkokirjan ja sotakirjan luettuani ymmärrän kyllä syyn. 

Kuluneen syksyn aikana olen tutkinut isäni äidin sukua ja päässyt suvussani jopa 1700-luvun loppuun saakka. Toivottavasti saan lopullisen version sukupuusta joskus kehyksissä seinälle.

"Mutta ei ole mitään pelättävää. Vielä täällä vierelläs mä oon. Sua hylkää en. Mun pieni lintu, vierelläs mä oon. Joko tiedät sen, kun täältä lähdetään henget jäävät elämään. Vielä täällä vierelläs mä oon."
Jesse Kaikuranta - Vielä täällä

Tämä nyt oli tällainen henkilökohtainen teksti, jonka päätin kirjoittavani jo ennen blogin perustamista. Mieluummin kirjoitan kuin puhun. 
 Vaikka omien vanhempien tai isovanhempien höperyys, puheet, tavat, utelut tai mikä tahansa ottaisi kuinka päähän kannattaa muistaa, että se päivä vielä tulee kun niitä ei enää ole. Sitten ei tekemättömiä saa enää tehdyksi ja tehtyjä tekemättömiksi. 
Hyvää loppuviikkoa! :)

Lenkkiä, leikkiä ja lättyjä (perjantai)

Aamu alkoi, sillä että herättiin miehen kanssa sohvalta. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen päätettiin jäädä siihen nukkumaan. Saatiinkin nukkua hyvin, kertaakaan ei tarvinnut käydä makkarissa vaikka jotain rutinaa välillä kuului.

Vein lapset hoitoon ja tulin kotiin tekemään maatalousteknologian tehtäviä. Ensimmäinen tehtävä olikin tullut bumerangina takaisin ja sain sitä täydentää ekan tunnin..
Seuraavat tunnit meni dieselmoottorin kanssa. Miksei netissä ole naisille konesivustoa missä asiat on selitetty selkokielellä? Miksi öljypohja ei ole pohja vaan joku laatikko? Ei yhtää loogista.

Kauppareissu, lasten haku ja mummulassa käynti. Muksut pääsi hyvin karkkipäivän makuun paapan karkkikätkön avulla. Kuvassa mummu taitaa juuri piirtää selkään sormella etukuormaa-traktoria ja Tuhti-kärryjä. :)

Jostain sain idean tehdä tänään lättyjä. Yhtään ei huvittanut mutta kun tuli luvattua. 

Viikonloppu suunnitelmat muuttui taas vauhdista. Rölli-koira tulee meidän ja lasten iloksi. Lisäksi sikalan askareet on meidän vastuulla. Saatiin J:n kanssa isiltä lupa, että päästään kahdestaan tänään ilta-askareille. :)

Tein tällä viikolla pari jonkinlaista intervallijuoksua. Kolme minuuttia reipasta kävelyä ja minuutti 70 prosentin vauhdilla juoksua. Tätä vähintään puoli tuntia. 
Tänään jalat suuntas ikävästi laskettelurinnettä kohti. Piti käydä yksin ensin testaamassa ennen kuin kehtaa seurassa mennä. Kaksi kolmasosaa oli mäestä juostuna kun oli pakko pysähtyä. Vaikka loppumatkan juoksinkin, niin otti tauko päähän. Ottaa itsetuntoon myöntää, etten päässyt ylös asti yhdellä kerralla. Jopa viimeksi, juhannuksena 2013 S:n laskettuna aikana, rinne tuli valloitettua kävellen ison mahan kanssa eikä se tuntunut missään.
No, masentuneena kävely alamäkeen.
Miltä tuntuu epäonnistua? Huonolta.
Miltä tuntuu onnistu? Hyvältä.
Asia oli sitten sillä selvä. Alaspäästyä nokka kohti vastamäkeä
ja uudelleen juoksuksi. Tällä kertaa ylös asti! ;) 

 Anonyymille kiitos vinkistä! Tomaatit kypsyy hyvin sekä ikkunalla että pimeässä kaapissa. ;)

MIKSI?!

"Vauva on laitokselta lähtien nukkunut 9 tunnin yöunet ja herää kerran yössä syömään."
Ei vaan meillä! Meidän versio tommosesta lauseesta olis:
"Äiti ei ole laitokselta pääsyn jälkeen nukkunut yli viiden tunnin pätkää."
En kyllä yhtään ihmettele, että unettomuutta on käytetty kidutuksessa. Kidutusta se nimittäin on! Mutta unettomuuteenkin tottuun, väsy ei enää vaivaa joka päivä. Kunnon yöunien jälkeen väsyttää entistä enemmän. Hermot kyllä lyhenee ja äänen voimakkuus nousee hyvinkin äkkiä, vahingossa.

Esikoinen menetti nukkumistaitonsa noin kolmen kuukauden iässä. Samaan aikaan äitiltä katkeaa muisti ja ensimmäinen vauvavuosi kului sumussa. Vähän ennen vuoden ikää tunnin tai parin nukkumispätkät vaihtui vähän pidempiin. Siltikään poika ei kolmen vuoden aikana ole nukkunut heräämättä kuin ehkä 10 yötä.

Tytön synnyttyä neuvolan täti ja isi olivat optimistisia. He uskoivat, ettei neiti ala valvottamaan ollenkaan. Pessimisti-äiti ei pettynyt kun S rupesi kolmen kuukauden iässä huutamaan parhaimmillaan 20 minuutin välein koko yön. 
Tällä hetkellä kokonaan nukuttuja öitä on tytöllä takana noin kolme ja ensimmäinen vasta yli vuoden iässä. Nyt tytönkin yöunet nukutaan jo suunnilleen neljän(!) tunnin pätkissä. Mummin luona tietystikään ei karjuta ollenkaan.. 

Keinot, joita ollaan kokeiltu yöunien parantamiseksi: 
allergioita ei ole, sairauksia ei ole, ruokaa ja juomaa saa sopivasti, iltarytmit on säännölliset, ennen nukkumaan menoa rauhoitutaan, sänky ei ole vesisuonen päällä, yövalo päällä tai pois ei vaikuta, iltasatu ei vaikuta, vieressä nukkuminen ei auta, oma huone ei auta, tutti ei käy, maitoa yöllä/maitoa ei yöllä (sama veden kanssa),saunalla ja iltakyvyllä ei vaikutusta, unikoulu testattu, tassutteltukin on. Ulkoillaan päivisin, päiväunet tai niiden pois jättö ei vaikuta, sokerittomuus ei auta. YMS.

Esikoisella tulee joskus koneet uniin ja poika huutelee öisin niiden perään. Painajaisia näkee harvemmin. S huutaa muuten vaan. Vaikka illalla mennään kaikki samaan huoneeseen nukkumaan, voi isi löytyä aamulla sohvalta, äiti ja poika leikkihuoneesta ja S makuuhuoneesta. Leikkihuoneessa on onneksi 120cm leveä sänky, johon paeta.. 

S oli lauantaina ja sunnuntaina kuumeessa. Yöt on mennyt itkiessä ja huutaessa. Viime yö oli kolmas uneton. Vaikka väsy ei ole valvottuun määrän nähden kova, silmät ja pää on kipeä. (Salilla käynnistä sai lisävirtaa!)

Viikonloppuna oltaisiin Antin kanssa menossa häihin mutta taidetaankin tehdä töitä ja kouluhommia. Ja nukkua jos ehditään.

Maajussille morsiammeksi

Silloin kun  olin pieni, isä oli kotona töistä joka arkipäivä viimeistään kello 17.30. Siihen mennessä äiti oli jo tullut töistä kotiin ja tehnyt ruuan. Viikonloppuisin kaikki olivat kotona, kukaan ei ollut töissä. 
Ainoat kosketukset maatilaan olivat käynnit kummisedän sikalassa ja kesämökin lähellä olevassa navetassa. Tiesin, mikä traktori on ja siihen se sitten taisikin jäädä. 

Rupesin seurustelemaan maajussin kanssa ja naimisiinkin mentiin. Hyvästi säännölliset työajat, vapaa-ajat, viikonloppuvapaat, säännöllinen palkka, ylityölisät, palkalliset lomat YMS. Varsinkin tämän vuoden aikana tuntuu, että työnteolle ei ole mitään rajaa. Mies painaa töitä lähes 12 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa eikä sekään vielä riitä. Kiire ei taida ennen joulua hellittää ollenkaan. Hommia riittää koko ajan.

Vaikka kuinka yrittäisi jaksaa ja pärjätä (vihaan tuota sanaa), on koulun, työharjoittelun, kodin ja lasten yhdistäminen ollut välillä yksin raskasta. Hermoa kiristää ja palautuspäivät painaa päälle. Tehtäviä on tehtävä aina kun on hetkikin aikaa. Tenttiin luetaan rytmillä "lause-riidan selvittäminen-lause-vaipan vaihto-lause". Tällaista tekniikkaa koulussa ei tunneta. Onneksi apuja löytyy, kaikkea ei tarvitse jaksaa! Mummut ja paapat auttaa tarpeen tullen. Yritän myös lasten kanssa mennä häiritsemään isin töitä aina kun mahdollista. Lapset oppii uutta äidin kanssa ja saadaan kotipäiviin sisältöä.


Tähän vielä päälle oma halu harrastaa. Käsityöt, lukeminen ja kuntosali sekä koko ajan kasvava halu testata omaa taitoa ja jaksamista. Parisuhteelle ei paljon jää aikaa vaikka lapset välillä ovatkin yökylässä. Hermot on kireällä mutta periksi ei anneta ja apua ei pyydetä, sitä otetaan tarjouksesta vastaan. :)

Nyt kun opiskelee samaa alaa kuin missä mies tekee töitä, ymmärrys lisääntyy ja tiedän jo vähän paremmin mitä traktorilla tehdään. Eilen teimme taas illalla kymmenen aikaan yhdessä koulutehtävää ja opin uusia asioita talouden hallinnasta. 


Viime viikolla kirjoitin koulutehtävään, että 31.12.2014 alkaen tilan omistavat A ja Salla. Hetken tuota lausetta piti katsoa, aika outoa. Sitten taidan olla emäntä. :)


Mökkeilyä vaihteeksi..

Tuo otsikoiden keksiminen on todella haastavaa.. Tultiin pari tuntia sitten mökille ja parit vieraatkin on jo ehtiny käydä. 
Ajattelin testata kuinka postaus onnistuu kännykällä. Ihan hyvin tuntuu Samsung tässäkin pelittävän. ;)
Jostain syystä en saa blogia löytymään Bloglovinin kautta nimellä vaan hakuun täytyy laittaa koko osoite.

Haettiin paapalta koira mukaan kun tultiin Seinäjoen asiointireissulta kotiin. Tämä vauhti on aiva hullua! Poika ja koiranpentu, huhhuh.. 

Lapset ja koira viihtyvät taas ulkona vaikka ei olekkaan niin lämmin kuin viikko sitten. Huomiselle suunniteltiin reissua läheiselle kyläkaupalle. Saa nähdä kuinka toteutus onnistuu. Isin piti olla meidän kanssa mutta ei näy. Töissä taas ja mamin hermoja koitellaan. 

Kovasti odottelen makuukamarin hiljentymistä ja nukkumattia. Hetki omaa aikaa.

The Rakkaustarina

Vuosi 2008. Maaliskuinen sunnuntai ja iltavuoro ABC:llä. Olin pyyhkimässä pöytiä kun huomasin salaattipukuisen inttipojan tupruttelemassa tupakkipuolella. Sinne siis! Tuo poika ei vaan tuntunu ollenkaa huomaavan vaikka kuinka hinkkasin pöytiä ja keräsin ympäriltä astioita. 

Maanantaina puhuin koulussa tästä tyypistä ja yksi kavereista tunnistikin kuvauksesta kuka oli kyseessä. Sotasuunnitelma oli, että kaverit hoitaa pojan meidän kanssa seuraavan viikonlopun kotibileisiin. Suunnitelma onnistui ja A tuli paikalle. Siitä se kaikki sitten lähti! Ei iskä tienny seuraavana aamuna mua hakiessa, että vävypoika oli löytynyt. 

 
Pidettiin muutama kuukausi tiiviisti yhteyttä ja nähtiin joka lomilla. Kevät tuli peltokiireiden kanssa. Armeijalta ja maataloustöiltä ei sitten vissiin enää tytöille riittänyt aikaa.. Homma jäi siltä erää siihen. Voi sitä parkumisen määrää! Skopolla tuli ajeltua satoja kilometrejä jos vaikka sattus keltanen Volvo tulla vastaan. ;)

Kesällä ja syksyllä nähtiin yhteisten kaverien kautta monta kertaa. Vietettiin viikonloppuisin aikaa samassa kaveriporukassa. A:n armeija loppui ja nähtiin taas yhä useammin. Seurustelusta ei vaan puhuttu kun molemmilla elämät meni omissa suunnissa eteenpäin. 

Kului vain vuosi tästä kun huomattiin, että nämä suunnat ovat väärät ja yhdessä pitää olla vaikka miten kävisi. Iso virhe vältettiin ja ruvettiin virallisesti seurustelemaan 8.5.2010. Heti oli selvää, että lapsia halutaan ja nuorena mennään naimisiin. Kihlat vaihdettiin 24.10.2010 Tallinnassa. Tarkoitus oli odottaa jouluaattoon mutta eihän me maltettu. Kosinta meni pilalle kun arvasin edellisiltana mitä on tulossa. Sunnuntai-aamuna käveltiin ostoskeskukseen kultakauppaan ja otettiin ekat sormukset mitkä sormeen sopi. Vaihto äkkiä viereisellä penkillä, niin lujaa jännitti mitä äitit ja isit kotona sanoo. Eikä ne sitte ainakaa suuttunut kukaan. :)


Kihlajaisten jälkeen J oli tulossa vihdoinkin, yli puolen vuoden odottelun jälkeen. Häät siirtyivän sen takia vuodella eteenpäin. Lyötiin lukkoon 11.8.2012. Varattiin kirkko, pappi, kokit ja juhlapaikka. Pikkuveljen valan takia päivä siirtyi taas mutta onneksi vain viikolla. 18.8.2012 käpsyteltiin sitten alttarille ja vietettiin pohjalaiset maalaishäät Luopajärvellä. 



Noin vuosi sitten A paljasti, että kyllä se liikennemyymälätyöntekijä oli pistänyt silmään jo pari viikkoa aikasemmin ku olin itse löytöni tehnyt. <3

 
Mökötän usein ja oon varmasti vaikeimmasta päästä naisia vaikka toisin oon luullut. A on maailman rauhallisin enkä saa sitä kovin usein hermostumaan vaikka parhaani yritän. Ollaan laiskoja riitelijöitä ja usein riidat jää puhumatta kun ei vaan jaksa olla kiukussa. Ainaki vielä tuo yks on tuos jaksanu aiva hyvin vieres olla.. ;)

N..Y..T.. NYT!

Kolme vuotta meni rohkeutta kerätessä. Homma siirtyi aina eteenpäin kun rohkeus loppuikin kesken. 

"Sitten kun J on isompi. Sitten kun pikku kakkonen tärppää. Sitten kun pikku kakkonen syntyy. Sitten kun sukupolvenvaihdos on tehty. Sitten kun ollaan muutettu."

No miksen mäki voisi ku niin moni muuki voi?
Viime viikolla rupesin kuitenkin tekemään blogille pohjaa. Opettelin Bloggerin käytön. Otin ja etsin kuvia ensimmäiseen postaukseen. Kyselin hiukan neuvoja ja mietin mistä haluan kirjoittaa, mitä haluan paljastaa meidän elämästä.

Blogin aihepiireiksi päätyivät äitiys, opiskelu sen ohella, lapset, maajussin vaimona oleminen, käsityöt, lukeminen, liikunta sekä koti.  Aika paljon aiheita..

Blogin nimi on harhaanjohtava. Vielä. 
Keltainen satavuotias maatila maalla odottaa meitä. Tai onhan siitä jo puolet meidän ja loppuosa 1.1.2015. Muuttolaatikot saa vielä olla tyhjänä mutta me miehen kanssa keskitytään jo kovasti haaveiluun. "Mistä remontti alkaa? Mitä laajennetaan? Mitä muutetaan? Missä juodaan aamukahvit?"

Omasta mielestä hyvässä blogissa annetaan jotain itsestä vaikka lapset ja puoliso pidettäisiinki piilossa. Päätin ainakin aluksi pitää perheenjäsenten kasvot piilossa. Lapsia näytän jonkin verran mutta puhun heistä etunimen ensimmäisellä kirjaimella. Aviomiehen, A:n, kohdalla sama juttu. Kommentteja otetaan mielellään vastaan mutta asetukset pitäisi olla nyt niin, että ne näkyvät vasta tarkastukseni jälkeen. Pienellä paikkakunnalla kun sana leviää äkkiä ja jotkut voivat ruveta laittamaan sopimattomia kommentteja. 

Paljon kuvia ja sopivasti ytimekästä tekstiä. Tavoitteena on saada muutamia vakituisia lukijoita ja edes yksi kommentti. ;)

Tervetuloa!