Aatto, joulupukki, paketit & muu jouluhöpinä

Esikoisen mielestä oli tosi hassua kun aattoaamuna vedettiin yökkärien päälle haalarit ja lähdettiin mummulaan aamupalalle. Vihdoinkin oli se joulupukin vierailupäivä, jota varten oltiin jo kaksi iltaa riehuttu ja huudettu.

Aattosauna, jouluruoka ja neiti päiväunille. Äiti ja poika katsoivat Lumiukon, jonka jälkeen mentiin hautausmaan kautta kotiin. Tytär oli hulluna kinkkuun, joka myös tänä jouluna oli omasta sikalasta.

Leivottiin joulutortut uuniin, sytytettiin kynttilät ja ulkotulet. Vieraat saivat tällä kertaa tulla meille katsomaan joulupukkia. Kello läheni iltakuutta ja olohuone täyttyi jännityksestä ja vieraista. 

Lopulta joulupukki käveli ovesta sisään ja serkusten riemu pääsi valloilleen. Odotin, että etenkin J olisi pelännyt karvanaamaa mutta ei! Pelkäsin, että poika toteuttaa uhkauksensa ja nappaa pukkia parrasta. Toinen pelko oli, että J tunnistaa pukin. Muutaman pitkän pohtivan katseen huomasinkin ja pukki oli huomannut ne myös.. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kovasti lapset tiedusteli tuliko se joulupukki muka oikeasti poroilla kun ei niitä ainakaan ikkunasta näkynyt?

Lahjoja oli koko eteinen täynnä. J on heinäkuusta asti odottanut Ponssen metsäkonetta joululahjaksi ja kun pukki antoi ensimmäiseksi paketiksi litteän lahjan poika tuumasi, että "en mä tätä halua ku ei tämä oo mettäkone!". 

Aattoillan kahvit kruunasivat mahtavat vihreät revontulet taivaalla. Pikkuhiljaa vieraat lähtivät omiin koteihin ja me jäätiin tutkimaan mitä kaikkea niistä paketeista tulikaan.

J:lle Kunnaksen kirjoja, yökkärit, palapelejä, muovailuvahaa, piirrustustarvikkeita, lasten tabletti ja tietty se mettäkone! Lisäksi makuuhuoneesta löytyi vielä kaksi isoa pakettia: uusi polkutraktori ja (isin rakentama)konehalli Brudereille.

S sai paljon nuken hoitotarvikkeita, nuken sängyn, kaulimen (!), yökkärit, kissan kantokopassa, puisia palikoita suuren sangollisen, Maileg-pupun ja suloisen Me&I:n kuppikakkumekon. Tässä molemmilla listattuna ne mitkä äkkiä mieleen tulivat.
 
Isi on koko ajan tukkityömaalla pojan kanssa. Neiti pyörii tyytyväisenä mukana leikeissä. Hyvin rauhallista.. Aviomies siirtyi vihdoinkin älyaikaan ja Whatsuppi on käynyt kuumana meidän puhelimissa. Kerran iPhone pääsi jo jäähyllekin kun ei sitä malteta laskea kädestä hetkeksikään. :)
Äiti sai (Zalandosta tilaamansa) paketin, jossa oli vähän vaatteita, uudet kengät ja lompakko. Lisäksi saadaan sadan euron edestä herkutella Juustoportin juustoilla, nam!


Tänä jouluna eniten odotin lahjojen antamista muille. Omalle isälle tilasin Kansallisarkistosta kirjeen mutta sitä ei ole vielä näkynyt. Täytyy ensi viikolla kysellä perään.. 
Lisäksi liityin yhden Iltalehden uutisen nähtyäni SPR:n kantasolurekisteriin. Joulun hyvä työ tuli tehtyä vaikka vähän jännittääkin tuleeko kutsu postiin vielä jonakin päivänä. 

Viimeiset kolme päivää on syöty, syöty ja syöty. Ainoa liikunta on sohvalta vessaan ja jääkaapille. Näilläkin matkoilla täytyy evääksi napata muutama konvehti. Takapuoli on varmaan levinnyt niin, ettei ovesta mahdu ulos. Veden juominen on unohtunut ja maitorahka pilaantunut jääkaappiin.

Huomenna otan pienen askeleen kohti arkea ja käyn salilla!

Aaton aatto, jouluhaaste 2014.

Törmäsin Pieces of Miracles-blogissa jouluhaasteeseen, johon aion nyt osallistua. Tulee välillä muutakin kuin "tehtiin sitä, tätä ja tuota"-tekstiä.

Parasta joulussa? Perhe, tunnelma ja perinteet.


Joulumusiikkisi? Rajaton ja Jippu. Biiseistä Tonttu, Varpunen jouluaamuna, Jouluyön hymni ja Sylvian joululaulu.


Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia? Lähes mikä tahansa käy joulun aikaan. Muulloin niitä ei jaksa katsoa.. Parhaat tällä hetkellä Joulupukki ja noitarumpu sekä Joulutarina.

Jouluherkkusi? Suklaa. Syödäänkö jouluna muuta?




Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla? Kinkku ja laatikot. Savustettu lohi olis iso plussa sekä vihersalaatti.


Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan? Marraskuussa, viimeistään joulukuun ekana päivänä.


Joulu kotona vai jossain muualla? Kotonakotona mummun ja paapan työnä. Oon jumiutunu lapsuuden joulun perinteisiin.

Itsetehdyt vai valmiina ostetut lahjat? Itsetehdyt on mielestäni kivempia koska niitä tehdessä on väkisinkin tullut ajatelleeksi lahjan saajaa. Mutta valmiina ja ajatuksella ostetut käyvät kyllä myös.


Jouluvalot pimeyttä valaisemaan? Ehdottomasti! Kirkkailla lampuilla, lisänä tuhansia kynttilöitä.


Joulu perheen kesken vai isommassa porukassa? Perhe. Ehdottomasti.


Onko joululahjatoiveita? Tänä vuonna ei kyllä ole..

Paras saamasi joululahja? Iskän kolme vuotta sitten ostama sykemittari on ainakin ollut hyvä. Se on kolmesti viikosta käytössä, joskus kello useammin. Antin ostamat korut tietty myös! Nämä tulee yhtäkkiä mieleen..


Kuvaile unelmiesi joulu? Aamu alkaa sikalasta. Sauna, ruokaa, telkkari, rentoa yhdessä oloa, herkkuja, hautausmaalla käynti, joulupukki, lahjoja, ruokaa ja kaikki lähisukulaiset. Tähän kaikkeen liittyisi tietysti se iso, keltainen talo mutta tätä menoa unelmointi kannattaa jättää tekemättä.

Ärsyttävin joululaulu? Kun joulupukki suukon sai ja Sika.


Mitä jouluvalmisteluja olet tehnyt tälle vuodelle? Kaiken mahdollisen. Kuusi, koristeet, paketit, siivous, lahjat yms. Leivonta ja porkkanalaatikon paisto odottavat vielä.


Paras joulujuoma? Kahvi, tosi jouluinen.. Viina ei jouluun kuulu.

Kuusi? Oikea? Muovinen? No oikea! Muovinen on muovinen.


Käykö teillä Joulupukki? Juuh! Muorin kanssa oon jo kolmesti ainakin tänään soitellut. ;)


Paras joulumuistosi lapsuudesta? Joulupukin käynti ainakin. Ne joulut, kun sisko meni kihloihin ja veli lähetti äiteelle tekstarin tyttöystävän kosimisesta. Taisi olla jopa sama aatto? Muuta ei nyt tule mieleen.

Aaton pukeutuminen, hienostellen vai hölläillen? Hienostellen. Kyllä jouluna voi edes vähän paremmin pukeutua kuin arkena.


Lempilaatikko? Lanttu ja porkkana.


Paras joulusuklaa?  Fazerin tavallinen maitosuklaa. Tai Geisha.

Tortut vai piparit? Ei oikein kumpikaan.. Piparitaikina. :)

HYVÄÄ JOULUA! 

Joululoma tuli sittenkin!

Viime viikko oli täynnä hulinaa ja koulun kanssa otettua loppukiriä. Ehdimpäs kuitenkin käymässä torstai-iltana pikkujouluissa. Lauantaiaamuna saatiin siivot tehtyä. Kiitos miespuolisen kodinhengettären, joka imuroi essu päällä(siinä toivossa, että siivoava mies on seksikkäämpi kuin ei-siivoava).

Pidetään nyt 2,5 viikkoa oikein kunnolla lomaa. Perjantaina kirjastosta tarttui mukaan pari kirjaa, pitkästä aikaa! Toisen luin kahdella aukaisulla, joten uusi kirjastoreissu tulee eteen vielä loman aikana.

Lisäksi aiotaan lasten kanssa ottaa rennosti: lukea satuja, leikkiä, leipoa, katsoa leffoja ja ulkoilla. Ekat leivonnat tehtiin tänään ihan muuten vaan. Teki mieli suklaata ja kakusta tuli loppujen lopuksi kuvauskelvoton kasa suklaata ja kermaa. Tiistaina täytyy tehdä porkkanalaatikot ja joululimput. Toivottavasti paremmalla onnella..

Aattona meille muuttaa Mailegin poikapupu. Saumuri oli vaihtanut vapaalle ja yhteistyön tuloksena pupu sai vain yhden paidan.
S:n mekkokangas ja kaavat odottavat kuitenkin vielä kasausta, joten Singerit joutuvat vielä tämän vuoden puolella hommiin. Myöskään kudinpuikot eivät tämän joulun aikana pääse lepäämään!

A:n ja äitin kanssa tonttuiltiin eilen.. A viimeisteli yhtä pukin pakettia ja me tehtiin äitin kanssa raakasuklaata. Maku ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin Maraboun salmiakkisuklaassa mutta tuo onkin oikein kunnon suklaata. Lähtee makeanhimo jo yhdellä puraisulla.. 


Ja tein vihdoin päätöksen! Bikini Challenge alkaa 26.1. Siitä lisää omassa postauksessa myöhemmin.

Joulutapahtuma & Kupla-Bootcamp

Eilen aamulla alkoi kova tohina heti kun silmät aukesi. Auto suunnattiin yhdeksän jälkeen Ilmajokea kohti meidän koululle, jossa oli perinteinen joulutapahtuma: talutusratsastusta, koneita, traktoriajelutusta, temppurata, kasvomaalausta, kukkien ja piparkakkutalojen myyntiä ynnä muuta. Lisäksi navetan ja sikalan ovet olivat auki. Lapset tykkäsi neljän viikon ikäisistä possuista ja temppuradasta. J halusi jopa käydä ratsastamassa hevosella. Tähän asti on uskallettu vain ponin selkään.
                                    
J ja S tykkää eläimistä ja etenkin meidän kissat, Vili ja Siiri, on rakkaita. Vili saattelee meidät arkiaamuisin ulko-ovelle ja joka päivä se on lastenhuoneen ikkunassa odottamassa meitä kotiin. Ennen kuin ulko-ovi aukeaa, kissi on jo kipittäny eteiseen meitä vastaan. Siiri on minikissa, vähän arempi mutta kyllä sekin sylissä viihtyy. :)

Lauantai-iltapäivällä oli Millan "Kupla-Bootcamp". Käytiin kuntosalilla läpi liikkeiden tekniikoita ja vedettiin pieni jumppa painisalissa oman kehon vastuksella. Koko ajan sai kysellä mitä mieleen tuli ja kaikkeen saatiin hyvät vastaukset. Mentiin vielä muutamien naisten kanssa lopuksi salille ja Milla ohjasi sitten käytännössä miten hommat tehdään oikein. Paljon jäi kyllä käteen. Ei menny rahat hukkaan!


Ilta venyi pitkäksi. Käytiin ennen saunaa mummulassa iltakahvilla ja lasten mennessä nukkumaan, siirryin koulutehtävien pariin. Vielä neljä tuskallista koulupäivää tälle vuodelle!

Fitfarm!

Maanantaina viikko alkoi hyvin kun mies tuli kukkien kanssa kotiin. Meillä tämmönen ei ole todellakaan normaalia, en tiedä mikä sitä vaivas. Seuraava päivä olikin vähän huonompi..

Kävin nimittäin tiistaina elämäni ensimmäisessä viisauden hampaan poistossa ja se oli kyllä kauhiaa! Vasta odottaessa omaa vuoroa tajusin kuinka lujaa jännitin. Kädet tärisi ja heti lääkärin tuo päästyäni ilmoitin miten kovasti hammaslääkäreistä tykkään. Kovan väännön ja repimisen jälkeen hammas irtosi ja naama puutuneena nousin istumaan. Taju meinasi lähteä ja ITKU TULI. Olin unohtanut hengittää toimenpiteen aikana. Kotimatka kesti ikuisuuden kun piti pysähtyä kolmostien varteen rauhoittumaan. Nössö.

Eilen olin kaverin kanssa kuuntelemassa Jutta Gustafsbergin luentoa Törnävä-salilla. Mitään uutta tietoa sieltä ei mukaan lähtenyt mutta sain ainakin kysyä PT:n mielipiteen miten saisin viimeiset kilot pois ja vahvistuksen omalle suunnitelmalleni. Pohdin sitä vielä hetken itsekseni ennen kuin sanon ääneen.. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kisailusta vaan kuntoilusta!
 
Jos suu ei vuotaisi verta, en tietäisi hampaan poistosta mitään. Ei ole ollut mitään kipuja! Salilla olen käynyt viimeksi sunnuntaina ja nyt tänään oli jo pakko päästä! Kannatti mennä, pikkuveljen kans oli mukavaa. Sain kyykky-oppiakin!

Punahilkan neuleponcho valmistui neidille. Naapurin tilaamat tossut ovat testausvaiheessa, vink vink! Ja seuraava neulemekko jo polttelee takaraivossa.. Joululomalla aion repiä aikaa myös saumurille ja ompelukoneelle. Keräsin Pinterestiin kokoelman ideoita, jotka vaativat enää toteutuksen.

Joulukuu!

Syksy on mennyt vauhdilla ja joulu on pian täällä.
Sitä ennen olisi ainakin sata ja yksi hommaa odottamassa, 
joten vuorokauteen kaivattaisiin lisää tunteja.

Olimme viikonlopun mökillä. Oikein tauhoittumisesta se ei mielestäni mennyt, kiitos tiukan aikataulun. 
Aamusauna, pizzan tekoa, herkuttelua vieraiden kanssa, hirvipeijaiset ja pientä leipomista. Suklaapusut laitettiin testiin. Ensi kerralla täytyy tehdä niistä korkeampia! Hyviä olivat silti. Tiedustelijatonttu oli käynyt lauantai-iltana kodassa tuomassa pienet paketit lapsille. Sitä ukkoa ei olekaan oman lapsuuden jälkeen mökillä näkynyt. ;)

Ja kutomisvimma jatkuu! Johanneksen villapaita ja lapaset valmistuivat. Nyt tekeillä on tuubihuivi ilman ohjetta pitsikuviolla. Saa nähdä mitä siitä tulee.

Saumuriakin ehdin vihdoin viime viikolla testaamaan. Sehän oli mahtava kone! Vielä pari ongelmaa pitäisi ratkaista. S:lle tein kuitenkin harjoituskappaleena kahdesta osasta tehdyt legginssit, kuminauha uupuu vielä vyötäröltä.

Seuraavaksi ajattelin tehdä liivimekon neidille ja sitten itselleni trikoomekon. 

Laihdutusprojektista

Hetki sitten otti niin aivoon 100 kiloa
laihtuneiden ihmisten jutut siitä kuinka
ruokavalion muutoksesta ja liikunnasta on
tullut elämäntapa ja on tehty täysi elämäntapamuutos.
 Miten kukaan voi elää terveellisellä ruualla ja tykätä itsensä kiduttamisesta lenkkipolulla tai salilla?
Vihdoinkin on oma asenne kuitenkin muuttunut.

Koulun alkamisen jälkeen ns. laihdutus jäi ja tilalle tuli kuntoilu. Aika ajoin iskeviä motivaation puutteita laskematta olen jäänyt koukkuun.Voi sitä kiukun määrää jos painoja ei pääse nostelemaan kolmea kertaa viikossa!
Joskus pystyn tyytymään kahteen mutta silloin omatunto
kuiskii kovasti korvan takaa. 
(Sitä ei saa kuitenkaan liikaa kuunnella, ettei 
liikkumisesta tule pakkomielle ja into
katoa.)

Tiedän, että oikeat treenitekniikat on vielä vähän hakusessa. 
Koko ajan yritän kuitenkin niitä parantaa. Uusia lihaksia löytyy silti joka puolelta kehoa ja löydän itseni yhä useammin peilin edestä pohtimasta "onko tässä nyt todella jotain lihasta?".
Ongelmakohdat, sisäreidet ja jenkkakahvat ovat kyllä tiukasti kiinni. Mutta koska ne muistuttavat pehmeää pullataikinaa uskon lähdön olevan lähellä? 

Lenkillä käyn jos ehdin. Pimeys aamuisin ja iltaisin ei oikein houkuttele. Keskitytään viimesen kympin pudottamiseen ja lenkkeilyyn sitten vaikka loppukeväällä.
Suunnittelen itselleni jo seuraavaa haastetta mutta katsotaan
miten opiskelija-perheenäidin aika riittää sen toteuttamiseen.
En ole vielä peilikuvaani tyytyväinen.

Ruokavalio ei ole tälläkään hetkellä tiukka.
Viikolla yritän pysyä terveellisellä linjalla ja 
viikonloppuna annan itsellenni luvan vähän herkutella. 
Eilen veli teki Massille tilausta ja sieltä pitäisi tulla 
paketissa treeni-intoa loppuvuodeksi!

 
Mukavaa perjantaita! :)

Selvittiin!

Tätä maanantaita on odotettu 
ikuisuuden kestäneen viikonlopun jälkeen.
Selvittiin vain oksennustaudista kaikki kolme. 
S ei tautia onneksi edes saanut.
Pyykkikone huusi lähes taukoamatta kolme päivää.
Lakanoista sohvaan ja saunaan, kaikki oksennuksessa.

Eilen kun elämä alkoi jälleen voittamaan 
A:n piti lähteä hommiin. 
 Isin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen 
kun se tuli hakemaan J:sta 
traktorin kyyttiin kirkolta. 
A sai pojan nostettua hyttiin 
kun tytär silmiin katsomatta ja sanaakaa sanomatta 
käveli isänsä jalkoihin ja nosti kädet ylös. 
Ele oli niin päättäväinen, 
että hetken katottiin toisiamme 
ja pistettiin likka apukuskiksi.

Illalla menin hakemaan joulumattoja varastosta. 
Mattolaatikossa odotti aika ikävä yllätys:
rotta oli käynyt repissä äidinäiti 
tekemät villamatot.  
Yhtään parempi yllätys ei ollut se, 
että tänään siivouksen jälkeen kissa
kävi TAAS tekemässä asiansa Juhannus-ruusu matolle.
Kuuli muuten kunniansa ja naama tuli hyvin
hinkattua ureaan....
Vinkkejä miten tuo idiootti ymmärtäisi, 
ettei matto ole hiekkalaatikko?!

Huomenna aion ehtiä salille! Yli viikon kestäneen
tauon jälkeen liikkuminen tekee taas hyvää. 
Lisäksi taidamme mennä iltakahville mökille.. 
Mummu ja paappa ovat siellä ja pitävät tuvan 
lämpöisenä niin meidän on hyvä suunnata
perjantaina auton nokka sinne. 
Mökkiviikonloppu tiedossa pitkästä aikaa.

P.S. Sikala tyhjeni tänään. Seuraavat possut onkin sitten uusien yrittäjien possuja!

Joulu tulee, lumi ei

Samoin tulee flunssa vaikka kuinka yrittäisi pakoilla.
Lapset jo paranemaan päin ja äitillä lähtee seuraavaksi ääni.
Ja liian lähellä on myös kiertämässä oksennustauti.

Päivät menee aivan hurjaa vauhtia!
J oli perjantaina isin kanssa mettätöissä illan.
Me testattiin S:n kans tämmöstä terveysruokaa.
Muffinssivuuan pohjalle paistettuja sieniä ja jauhelihaa,
päälle vatkattua kananmunaa. 
200-asteiseen uuniin ainakin vartiksi. 
Lopputulos oli ihan ok, 
suklaamuffinssit on kyllä parempia.

Lauantaina oltiin koko päivä mummulassa.
Isi oli töissä ja paappa hirvimettällä.
Serkkuja oli Helsingistä saakka syömässä!
Sunnuntaina pojat meni taas mettään ajamaan
aamupäiväksi. 
Kävin vähän lasten kanssa mettäkävelyllä.

Muuten oliki sitten tavallinen sunnuntaipäivä..
Kävin salille ja vierailtiin toisessa mummilassa.
Eilinen aamu meni asioidessa, päivä koulussa, iltapäivä kaverin ja lasten kaverien luona kahvilla.
Onneksi J:lle löytyy edes pari leikkikaveria siskon lisäksi. Raukka on niin arka ja hitaasti syttyvä. :)
Illalla oli suunnitelmissa laittaa joulukoristeita
paikoilleen mutta leikittiinkin vain ja katsottiin
telkkaria. 
Ilmoittauduin päähänpiston seurauksena Fitfarmin Superstartti-
luennolle Seinäjoelle. 
Kaverille ei tarvinnut laittaa kuin linkki asiasta viestillä
ja heti sain seuraa tapahtumaan. ;)

Meillä on myös suloinen alivuokralainen. 
Toivottavasti hän on sinkku ja perheenperustaminen 
ei kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin. 
Terassin alta pilkisti esiin siimahäntä. 
Sain kameran käteen niin tyyppi tuli oikein esittelemään itseänsä, hyi. 
Saa nähdä toimiiko pikkuveljen asentama loukku.. 
Neljä tuntia koulutehtäviä takana, nyt suunnaksi koulunpenkki!

Isin neljäs isänpäivä

 Lauantaina käytiin testaamassa 
Duudsonit Activity Park. 
Neljä lasta ja kolme aikuista. 
Vauhtia riitti silti ja
mukavaa oli!

Isänpäivää vietettiin tänä vuonna 
erilailla kuin ennen.
Aamusalin jälkeen se alkoi:
siivoaminen ja ruuanlaitto.
(Oikeastaan valmistautuminen alkoi
jo edellisenä iltana ku leivoin kakut.)
Sunnuntaina vaihdettiin puhtaat matot;
muorin tekemä ja isomummulta peritty.
 Siirreltiin huonekaluja ja sovitettiin 
työpöytä ja ylimääräinen ruokapöytä 
sopiville paikoille. 
Anopilta häälahjaksi saatu pöytäliina
pääsi ensimmäistä kertaa pöytään. 
Lyhdyt ja kynttilät sytytettiin 
niin sisälle kuin uloskin. 

Tarjoiluastioiksi mahdollisimman paljon 
äitiltä, isiltä ja isomummulta perittyä.
 Juhlavaatteet päälle ja ruuat pöytään.
Saralle puettiin noin 55 vuotta vanha 
kaunis ja kevyt valkoinen pitsimekko.
"Hieno kekko!" oli tytön kommentti.
Kaulaan tietysti kummisedältä joululahjaksi 
saatu pieni timanttiperhonen.
Vauhti oli taas niin päätä huimaava
ettei kuvaaja pysynyt siinä kunnolla mukana..


Ja vihdoin oltiin valmiit vastaanottamaan
isänpäivän vieraat.
Normaalisti me kuljetaan paikasta toiseen 
mutta tällä kertaa kaikki 21 juhlijaa sovitettiin 
syömään juhla-ateria meille.
Seittemän kiloa possua, muusia, salaattia, fetaa,
puolukkahilloa ja monen sortin leipää.

Kahvin kanssa kolmea kakkua. Niihin
Niihin päälle vadelma- ja puolukkakastiketta.

Järjestäminen oli kova homma mutta se oli sen arvoista.
Me tykätään järjestää juhlia ja pyöriä keittiössä niitä valmistamassa. Jako on selvä: mies tekee ruuat ja äiti leipoo.
Mitä enemmän väkeä, sen parempi.
Meillä juhlitaan lasten synttärien lisäksi vanhempien vanhentumista joka vuosi. 
Ei lahjojen tai rahan vuoksi vaan siksi, 
että saadaan kokkailla urakalla ja  
molempien suku tulee koolle.



Lunta ja isänpäivän suunnitelmia

S huusi eteisessä aamulla vartin yli 6. 
Isi oli kadonnut vierestä, löytyi J:n sängystä.
En ollut herännyt yöllä pojan huutoon.
Nappasin karjuvan muksun ja maitopullon kainaloon.
Suunnattiin takaisin sänkyyn ja juuri kun meinasin itse nukahtaa, ulkoa kuului kova jyrinä ja pauke. 
Ensimmäinen ajatus oli "Miksi tuo kuulostaa lumiauralta?".
Poikkeuksellisesti herättiin vasta kahdeksalta. 
Verhot oli kiinni mutta valoisuudesta pystyi tekemään johtopäätökset: vihdoinkin lunta! 

Isi lähti töihin. 
Aamupalat ääntä kohti ja lumitöihin. 
En ollut päässyt päivän suunnitelmissa pitkälle kun isi soitti ja kysyi halutaanko lähteä katsomaan sikojen lastausta Luopajärvelle. Pikaisesti siivottiin lasten kanssa piha loppuun ja hypättiin autoon. 

Hetken katsottiin sivusta kun teurasauton kuski, isi ja paappa lastasivat isoimpia sikoja kyytiin.

Lähdettiin "katsomosta" mukaan töihin. J kolasi käytävää kutterista miesten lastatessa, S:n ihmetellessä ja äitin pyöriessä yleisenä apurina. Hyvin Halpahallin feikki-uggit toimi sikalassa ja yhtäkään varvasta ei mennyt littiin läheltä piti tilanteista huolimatta. 
En oikein ehtinyt varustautua sikalaan asianmukaisilla kamppeilla ja nyt pyykkikoneella sitten riittää hommaa.

Siat lähti mutta me ei. Kerrankin oli mahdollisuus olla Luopajärvellä koko päivä ja se käytettiin hyväksi. Oltiin neidin kanssa sisällä leikkimässä ja J oli traktorin kyytissä isin apumiehenä. Ulkona tehtiin viljakuorma ja leikitettiin Rölliä. 
Kahdelta pienimmäinen nukahti äitin olkapäätä vasten. Me tytöt lähdettiin kotiin, pojat jäi vielä hetkeksi touhuamaan. 

Isänpäivää juhlitaan jo huomenna Duudsonien 
puuhapuistossa ja vaatekaupassa. 
Isukki tarvitsee ehdottomasti pari paitaa
 ja muut säkin karkkia.

Miniloma Helsinkiin!

(Pahoittelen kännykätasoisia kuvia. Kamera on pysynyt viime päivät pöydällä tai laatikossa.)

Lähdettiin lauantaiaamuna naapurin pariskunnan kanssa kohti Helsinkiä. Lapset hyppi riemusta aamulla kun kuulivat pääsevänsä muorin ja vaarin työ sekä mummille yöksi. Ei siis ollenkaan ollut paha jättää lapsia hoitoon(vaikka lauantai-iltana omantunnon tuskat oli jo kovat).  
  
Mitään aikataulutusta ei tehty vaan tehtiin mitä huvitti.
Vietiin kamat äkkiä hotelliin ja suunnattiin mun isoveljen luo kahville.
Siitä hypättiin bussiin koska kuultiin ratikan raiteiden olevan poikki. 
Pientä jännitystä toi se, että bussi ei mennytkään sinne minne piti vaan Olympiastadionille. Kävellen etsittiin lähin ratikkapysäkki ja sillä päästiin oikeaan paikkaan.


 Seuraavaksi ratikalla Kamppiin Memphikseen syömään ja sieltä Zetoriin istumaan. Viimeksi mainitun meno ei kyllä paljon eronnut meidän paikallisesta. 

Aamulla lähdettiin kotiin päin, Ideaparkin kautta. Ikea ja Helsingin keskusta olisivat kyllä houkutelleet mutta ensi kerralla sitten. Tuliaisten lisäksi käteen ei oikein muuta tarttunut. Nämä salihousut maltoin H&M:ltä ostaa, Ginassa kuitenkin tuli hetken päästä vastaan housut, jotka olisivat olleet hienommat. 


Olipas se kivaa päästä välillä isoon kaupunkiin! 
Sää olisi saanut olla parempi niin oltaisiin viitsitty kävellä vähän kaupungillakin. 
Kova tuuli höystettynä tihkusateella ei oikein mieltä lämmittänyt.  

Toissapäivänä sain valmiiksi villapaidan. Ohjeen mukaan sen piti valmistua päivässä mutta kyllä aikaa kului vähän enemmän. Sopiva kotona istumiseen.


Äiti pisti kuitenkin eilen paremmaksi ja sain tämmösen. Onneksi en Ideaparkista ostanut pitkää villapaitaa!



Lisäksi leivottiin eilen "talven" ekat piparit ja lämmitettiin lapsille glögiä. Ihan siksi koska huvitti ja kouluviikko on ohi. Lapset lomailee loppuviikon ja koko ensi viikon hoidosta. Saa nähdä missä ihmeen välissä syvennyn koulutehtäviin. :) 


Lokakuun viimeinen

..on siivouspäivä.
(Joka alkoi oikeasti laiskalla jo keskiviikkona.)

 Siivousurakka on kyllä loputon ja jokapäiväinen.
Nyt imuroitiin autosta lähtien kaikki.:)

Illalla ajateltiin katsoa leffa Possen ja Vain elämää -ohjelman lisäksi ja toivoa, että lapset nukkuu
paremmin kuin viime yönä. Riitti taas meteliä varmaan naapureille asti.
Ihan iltaa varten laitoin jouluisen tähden roikkumaan jo ikkunaan, näkee kutoa sohvalla. Hih!

Huomenna aamulla suunnataan auton nokka Helsinkiä kohti. 
Yhden yön mittainen aikuisten reissu parin kaverin kanssa tulee todella tarpeeseen.
Totaalinen irtautuminen arjesta ja kodista edes yhdeksi hotelliyöksi pitkän ja työntäyteisen syksyn päätteeksi.
Isikin saa unohtaa työt! 

Nyt varmaan joku ajattelee, että just se valitti rahan vähyyttä? Ajatelkoon vaan, me mennään silti!
Ja ollaan ansaittu pikkuloma. Enkä aio tuntea tällä kertaa(niin kuin joka ikinen kerta aiemmin) syyllisyyttä siitä, että lapset menee mummin luo pitkästä aikaa. Sunnuntaina oon varmaan kuitenki jo seittemältä hotellin aulas odottamas, että lähdetään kotia lasten työ..

Jos oma pääkin tyhjenisi reissulla kouluasioista, jotka painavat päälle maanantaina? Tuskin mutta yritetään. 

Reissusta sitten erikseen myöhemmin!

[(AMK+opiskelu)*äitiys]*lapsi^2+avioliitto=SYNTAX ERROR?

Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmasta valmistuu agrologeja (AMK!). Koulutus kestää ainakin neljä vuotta ja niin edelleen...

Hain kouluun heti lukion jälkeen niin kuin olen tainnut jo ennemminkin mainita. Sain opiskelupaikan, A kielsi ehdottomasti menemästä: "Sielä oppii vain juomaan."
Vapautin paikkani ja hain seuraavassa haussa salaa uudelleen. Pääsin, otin paikan vastaan mutta olin ensimmäisen vuoden mammalomalla. Tällä kertaa pt-puolen käynyt mies hyväksyi valintani ja päätin lähteä opiskelemaan.

Häiden jälkeen koulu vihdoin alkoi. Ja olihan se jännää! Ensimmäiset viikot menivät kouluun ja muihin opiskelijoihin tutustuessa. Pian luokalta löytyi monta kaveria. 
Joskus mietittiin miten niin monta samanlaista ihmistä voi samalle luokalle sattumalta päästä. Huumoria piisaa ja välillä saa nauraa silmät vedessä ja vatsalihakset kipeänä.  
Kun kerron kotona mitä ollaan tauoilla höpisty, vastaus on lyhyt: "hakeudu hoitoon." Kertoo ehkä juttujen tasosta.. :)

Ekan vuoden syksyllä rupesin taas odottamaan vauvaa. (Jenna piti salaisuuden hienosti monta viikkoa!) Olisin kyllä halunnut nähdä tyyppien naamat kun olin rakenneultrassa siskon kanssa perjantai-iltapäivänä. Oma ryhmä oli vielä koulussa kun tein salaperäisen päivätyksen faceen: "Tuleva isoveli ylpeänä ilmoittaa, että pikku kakkosen ensi-ilta on juhannuksen aikoihin." Kaikilla ei ilmeisesti heti ihan raksuttanut.:)
Vatsa kasvoi ja tajusin, että joudun luopumaan luokkakavereistani. Hormonihuuruissa tuli tästäKIN asiasta "parit" itkukohtaukset illan pimeydessä päästettyä.
(Huom! Jos olet raskaana, ÄLÄ ota MITÄÄN ylimääräisiä tehtäviä vastuullesi. Nimim. Opiskelijahaalarit vei yöunet MONENA yönä.)

Päätin yrittää tehdä äitiysloman aikana ainakin joitakin kursseja, että pääsen opinnoissa eteenpäin. Eräs henkilökuntaan kuuluva henkilö sanoi tätä mahdollisuutta miettiessäni, että "On tällaisia äitejä ennenkin ollut, jotka tahtovat äitiyslomalla tehdä koulutehtäviä. Eivätkä he ole saaneet mitään tehtyä". Perkeles! Äitiyslomani oli 64 opintopisteen arvoinen. 
Tulipahan näytettyä! 

Jossain vaiheessa viime vuonna tuli mieleeni ajatus, että tekisin hommia nin paljon, että saan jatkaa saman vuosikurssin kanssa valmistumiseen asti. Se tiesi töitä koko talveksi ja tulevaksi kesäksi..
Keväällä opinto-ohjaaja katsoi suorituksiani ja sanoi, että voin jatkaa suoraan kolmannelle samassa ryhmässä. 
Kyllä sen uutisen jälkeen hymyilytti!

Kolmantena vuonna opiskelu on mielestäni ihan erilaista kuin aikaisemmin. Tehtävät otetaan tosissaan ja niiden tekoon käytetään aikaa sekä hermoja. Käydään tunneilla ja puurtamisen välillä kahvitauoilla. Käytävillä istutaan vain hyppytuntien aikana jos silloinkaan ehtii. Monet istuvat illatkin koululla koneiden ääressä?

Tällä hetkellä teen jonkin verran töitä, että saisin koko koulun valmiiksi puolen toista vuoden sisällä. Teen itsenäisesti joitakin niitä kursseja, jotka viime vuonna jäivät tekemättä. Yhtä aikuisryhmän mukana. Jokainen lukkariin merkitty itsenäisen opiskelun päivä tarkoittaa sitä, että aamu alkaa klo 7. Lapset menevät hoitoon 8.30 ja sitten äiti istuu koulutehtävien parissa vähintään kolmisen tuntia. Joinakin päivinä suon itselleni hiukan omaa aikaa. Varsinkin jos A:lla on pitkä päivä ja olen lasten kanssa illan kolmestaan. Kahdelta haen lapset kotiin ja sen jälkeen koulutehtäviä ei tehdä. Joskus illalla lasten kuorsatessa on pakko tehdä yhteistyötä ukon kanssa. Minä kun en tiedä miten räikkäkytkin toimii tai mistä löytyy märkä monilevykytkin saati koska pellot on salaojittu ja mihin hintaan..
Ja eilen varmistui, että rupean tekemään opinnäytetyötä.
Itsekuria on vain löydyttävä niin kuin varmaan kaikilta opiskelevilta äideiltä. Ei tästä muuten valmista tule.
 
 Ymmärrän, että nuoren perheettömän korkeakouluopiskelijan on vaikea kuvitella miten erilaiset maailmat opiskelu ja elämä pienten lasten kanssa ovat. 
(Vaikka molemmissa huudetaan välillä mammaa.) 
Kotiovesta astuu ulos opiskelija ja sisälle tulee äiti.

On tämä välillä mahdottoman tuntuinen yhdistelmä. Valtion tuki on huimat 271 euroa, joka riittää kuukaudeksi dieseliin ja kouluruokailuun. Sen voin liiketalouden puolelle erikoistuneena sanoa, että tappiolle menee ja pahasti tämä koulunkäynti. :)

Eilen mietin onko sieltä koulusta nyt sitten niin kiire pois. Toisaalta ei, toisaalta haluaisin jatkaa jo seuraaviin juttuihin.
Mitäs sitten kun ei aamulla tarvikkaan enää Imolle suunnata ja luokkakaverit on enää vain muisto opiskeluajoista? 

Kukkuluuruu!

Eilen satoi ensilumi, joka aamuun mennessä katosi vesisateen myötä. Sen verran kuitenkin sai koulumatkalla jäinen tie renkaat sutimaan, että vaihdettiin talvirenkaat eilen illalla. 
Samalla reissulla käytiin lasten kanssa hoitamassa ilta-askareet.
J:n iloksi otetiin Rölli yökylään. 
Lapset tarvitsee koiraa ja koira lapsia. 
Joka kyläily kerta on edellistä helpompi, kaikki oppivat elämään toistensa kanssa.

Ïlta oli jo hämärtynyt kun päästiin Luopajärvelle.
Juoksutettiin Saran kanssa koiranpennusta virtaa pois ennen rivitalolle tuloa.

 Koko aamupäivä meni mummulassa haravoidessa. Siskon porukka tuli talkoisiin mukaan. Mummu nukutti S:n päiväunille, joten jäätiin iltapäivään asti istumaan kahvipöytään.

S:lla on menossa rajojen testailu. Testailua tehdään joka asiassa ja koko ajan! 
Jauhojen levittelyä, riisien levittelyä, kissanruokakipon kaatamista, keksien varastamista, kiipeilyä, tietokoneen hakkaamista, kännykän näppäilyä, sängystä karkailua iltaisin yms. Hoidossa meno jatkuu samanlaisena. Eilen oli silmäkulma auennut, ei hidasta vauhtia.. Miten tässä vauhdissa voi pysyä mukana?!

Ostin viikolla kaksi lehteä. Kaikkien aikojen joulu -lehti oli tarkoitus lukea rauhassa iltapäiväkahvin kanssa. Noh, sitä hetkeä ei ole vielä tullut! Ottobre sai pään taas täyteen ideoita. Haluaisin halvan, käytetyn, toimivan merkkisaumurin.
Äitin kanssa suunniteltiin yhteisostoa. 
Ompelulistalla on lastenvaatteita, printtileggareita, jonkinmoinen tunika ja vaikka mitä.

Alkuviikosta tein löydön, roskiksesta.
Kuulostaa hyvältä.. Olin viemässä metalleja keräykseen kun huomasin roskiksessa päällimäisenä kannettoman mutta ehjän ja puhtaan parin litran maitotonkan. Näitä kyllä jo löytyy hyllyn päältä usempiakin mutta pakkohan se oli talteen ottaa. 
Toisen romu on toisen aarre vai miten se menee?

Meidän syysloma

 Syysloma sujui kutakuinkin näin:
  • Lähetin mahdollisimman vähän ajatuksia koulun suuntaan. (Kuitenkin perjantai-ilta vietettiin varsin romanttisesti voimansiirto tehtävää tehdessä.)
  • Yhdet Tupperware-kutsut. Alkuvuodesta päätin pitää omat, saa nähdä missä..
  • Kutomisinnostus löytyi oltuaan hetken kadoksissa, kiitos Drops Designin! Tulostin pari ohjetta ja heti tuli tilaus.
  • Ollaan "vähän" herkuteltu.
  • Mami on käynyt kolmesti salilla ja ainakin kerran lenkillä. 
  • Oltu mummulassa serkkujen kanssa ja ilman. 
  • Saunottu. Viikko sitten myös uitu.
  • Oltu lasten kanssa kolmistaan. Isi on vasta tänään "vapaalla".
  • Ulkoiltu ja haravoitu.

  • Käyty kirjastossa ja luettu.
  • Kokkailtu ja leivottu. 
  • Laitettu ekat joulukoristeet, hups.
  • S:lla kävi kaima kylässä. J olisi kovasti halunnut eilen kaiman isoveljen työ.  
  • Eilen Heidi-täti oli 15 minuuttia lapsenvahtina. Sitten suunniteltiin yhden yön parisuhteiden reissua Helsinkiin! JES!
  • Ja mikä parasta, mut ylipuhuttiin viikon lomalle Lappiin keväällä. Hiukan jännittää lapsettoman parin ja lasten kanssa mennä mutta koitetaan.
  • Viime yö meni pilalle. Lapset on yskässä.
  • Tänään mentiin vielä illaksi muorin sapuskoille!
  • Ei kiinnosta YHTÄÄN mennä huomenna kouluun. Kotona olemiseen olisin voinut taas tottua.


Evakon lapsenlapsi

10. joulukuuta vuonna 1923 Salmen Rajaselän kylässä, Jetsosen perheeseen syntyi tyttö. Toisin kuin ilmeisesti moni muu perheeseen syntyneistä vauvoista, tämä lapsi ja hänen kolme sisarustaan säilyivät hengissä.

Perhe eli normaalia maanviljelijäperheen elämää aina vuoteen 1936 saakka. Lokakuussa 1936 perheen isä katosi kalastusreissulla. Rantaan saapui vene ilman soutajaa. Koskaan ei saatu tietää kuka tai mikä aiheutti katoamisen. 

Noin kolme vuotta myöhemmin perheen elämä muuttui taas. Syttyi talvisota ja koti oli jätettävä. Mummuni ja hänen perheensä joutuivat lähtemään evakkoon. 
Talvisota päättyi 13.3.1940 ja he saivat palata takaisin Karjalaan.

Mummu ja peräseinäjokinen paappani menivät presidentin luvalla naimisiin 24.2.1941. Mummu kävi vain vierailulla omassa kodissaan vaikka muu perhe rauhan ajaksi sinne palasikin. Jatkosodan syttyessä evakkotie oli taas edessä ja paappakin lähti täältä sotaan.

Kolme lasta, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.
Mummulani oli ja on Alavallissa, kivenheiton päässä Antin mummulasta. Lapsena emme toisistamme tienneet vielä mitään. ;)

Mummu ja paappa muuttivat kirkolle muistaakseni 2007 tai 2008? Paappa joutui pian vuodeosastolle ja pikku hiljaa kunto heikkeni niin, ettei hän oikein enää tiennyt mistään mitään. Eipä tainnut sitäkään ymmärtää kun kävimme Wanhojen tanssi porukan kanssa Terveyskeskuksessa tanssimassa.. 

Lokakuussa 2010 kävimme Antin kanssa ilmoittamassa paapalle kihloihin menosta. Oli outoa miten vanha ihminen, joka ei ole pitkään aikaan enää ymmärtänyt ympäröivästä maailmasta mitään, otti kädestä kiinni ja onnitteli. 
3.1.2011 mummu jäi sitten yksin. Paapan hautajaisissa menin koskemaan vatsan kumpua ohi mennen ja tarkkasilmäinen täti oli heti huomannut sen. Johannesta odotettiin mutta paappa ei sitä saanut tietää.

Muistan lapsesta asti kun mummu hoki, ettei ehti koskaan näkemään minun ja pikkuveljen "virstanpylväitä" elämässä. Ehti vain! Omalla kohdallani rippijuhlat, wanhojen tanssit, YO-juhlat, kihlajaiset, häät ja kaikkein tärkeimpänä omien lasteni syntymät ja ristiäiset sekä esikoisen kahdet syntymäpäivät.

Noin vuosi sitten mummunkin kunto heikkeni ja hän joutui teho-osastolle. Ei ymmärtänyt elämästä enää mitään. Sanoin, että en enää halua mennä katsomaan. Anoppi pyysi miettimään vielä uudestaan ja yhtenä sunnuntai-iltana tuntui, että nyt on pakko mennä, aamulla ei ehkä enää ole tilaisuutta. Se oli hyvä päätös!

"
Mä tänään ehkä kosketan sua viimeistä kertaa,
Viimeistä kertaa.

Niin, kuiskasit sanoja
Aikasi loppuu ennen talvea
Niin, uskon sinua
Aina ei kannata odottaa aamua
Olet tehnyt lähtöä
Olet saanut nähtyä
Päässet sateelta suojaan
Näin, muistan sinua
Lähtövalmiina."

Haloo Helsinki - Lähtövalmiina

Seuraavina päivinä puhelimen soiminen sai aikaan ylimääräisiä tykytyksiä
9.10.2013 oli nätti syksyinen iltapäivä. Hain S:n kanssa J:ta hoidosta. Kotiin päin kävellessä aurinko paistoi ja edessä olevasta keltaisesta puusta lähti kymmenittäin kirkkaan keltaisia lehtiä lentoon tuulen mukana. Hetki oli jotenkin outo ja kiinnitti kummasti huomioni. Otin kameran käteen. Nappasin nopeasti monta kuvaa lentävistä lehdistä. Seisoimme noin 50 metrin päässä mummun ja paapan kirkonkylän asunnosta.
 Menimme kotiin ja sitten se puhelu tuli: mummu oli lähtenyt. 
Muistin kuvat, siirsin ne koneelle ja katsoin kuvausajan: sama kuin mummulle merkitty lähtöaika.

Uskokooon jokainen mitä tahtoo. Itse uskon, että tämä lehtien lento, kuvien otto ja mummun lähtö saman minuutin aikana ei ollut sattumaa. 

Kaksivuotiaalle oli vaikea selittää miksei isomummun työ mennä enää kävellen jäätelölle. Monena iltana täytyi mennä ulos katsomaan missä tähdet ja isomummu ovat. Vielä nytkin poika aina välillä sanoo jonkun lauseen isomummusta. Hänkään ei ole vielä unohtanut. 

Pikkuhiljaa mummulan ohi ajaminen helpottuu. Ikävä on silti kova. Mielessä on monet mummun kanssa leikityt leikit. Koskaan en uskaltanut sota-ajoista liikaa kysellä. Se tuntui olevan muisto, josta ei liikaa saanut puhua ja kysellä.
Nyt muutaman evakkokirjan ja sotakirjan luettuani ymmärrän kyllä syyn. 

Kuluneen syksyn aikana olen tutkinut isäni äidin sukua ja päässyt suvussani jopa 1700-luvun loppuun saakka. Toivottavasti saan lopullisen version sukupuusta joskus kehyksissä seinälle.

"Mutta ei ole mitään pelättävää. Vielä täällä vierelläs mä oon. Sua hylkää en. Mun pieni lintu, vierelläs mä oon. Joko tiedät sen, kun täältä lähdetään henget jäävät elämään. Vielä täällä vierelläs mä oon."
Jesse Kaikuranta - Vielä täällä

Tämä nyt oli tällainen henkilökohtainen teksti, jonka päätin kirjoittavani jo ennen blogin perustamista. Mieluummin kirjoitan kuin puhun. 
 Vaikka omien vanhempien tai isovanhempien höperyys, puheet, tavat, utelut tai mikä tahansa ottaisi kuinka päähän kannattaa muistaa, että se päivä vielä tulee kun niitä ei enää ole. Sitten ei tekemättömiä saa enää tehdyksi ja tehtyjä tekemättömiksi. 
Hyvää loppuviikkoa! :)

Lapset muutti...

leikkihuoneeseen nimittäin. Ainakin toistaiseksi! 
Esikoinen ei sielä yksin tykännyt nukkua mutta josko uni maistuisi
sisaruksilla paremmin kahdestaan?
Ainakin viime yö ja sitä edellinen menivät ihan ok. Jos ei lasketa toisen saamaa yskä- ja huutokohtausta sekä viime yön huutoa muuten vain. Heräsin taas lopulta molempina aamuina esikoisen vierestä lastenhuoneesta. Taisi vain olla äitille kova pala laittaa lapset viereiseen makkariin..
 Tämä ahtaus vain oottaa päähän! 

Meillä oli miehen kanssa lauantaina ja sunnuntaina aikaa olla yhdessä, kahdestaan. Mies siis oli kyntämässä. Itse tein koulutehtäviä (vaikka ei pitänyt!), kävin salilla, kaupassa ja sikalan ilta-askareilla. Viimeiseen ukkokultakin kerkisi mukaan. Yhdeksältä ehdittiin istahtaa saunan jälkeen sohvalle, kahdestaan. Sitten lähetin kohtalokkaan tekstarin naapuriin. Parisuhdeillasta tuli jälleen parisuhteiden ilta. :)

Hetkeksi maata ja taas sikoja katsomaan. Homma olisi mukavampaa jos ei tarvisi ajella joka askareille tuota yli 10 kilsan matkaa vaan kymmenisen metriä riittäisi.. 
Aamuaskareiden jälkeen istahdettiin aamukahville Antin vaarin kanssa. Ruvettiin käymään keskustelua tuosta lasten muutosta toiseen huoneeseen kun vaari rupesi naureskelemaan, että juuri oli itse käynyt 47 vuotta sitten saman keskustelun. Hah! :)

Seuraavaksi kävi niin kuin yleensä pääsee käymään: kierreltiin kamarista toiseen, mietittiin ja suunniteltiin kalusteiden tulevia paikkoja. Lopuksi oltiin jo lamppuja suunnittelemassa pajassa. Muutto vain on joka päivä mielessä. Silti tarkasti pidän kiinni sanasta "jos". Se ei saa muuttua sanaksi "kun" koska sitten haaveet ei toteudu.

Illalla leivottiin lasten kanssa suklaakeksejä. Pelkäsin niistä tulevan kuivia ja mauttomia mutta näin hyviä keksejä en ole vielä koskaan leiponut. Ohje tässä. Maistui isommalla ja pienemmille! Lisää pitäisi kuulemma tehdä..