[(AMK+opiskelu)*äitiys]*lapsi^2+avioliitto=SYNTAX ERROR?

Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmasta valmistuu agrologeja (AMK!). Koulutus kestää ainakin neljä vuotta ja niin edelleen...

Hain kouluun heti lukion jälkeen niin kuin olen tainnut jo ennemminkin mainita. Sain opiskelupaikan, A kielsi ehdottomasti menemästä: "Sielä oppii vain juomaan."
Vapautin paikkani ja hain seuraavassa haussa salaa uudelleen. Pääsin, otin paikan vastaan mutta olin ensimmäisen vuoden mammalomalla. Tällä kertaa pt-puolen käynyt mies hyväksyi valintani ja päätin lähteä opiskelemaan.

Häiden jälkeen koulu vihdoin alkoi. Ja olihan se jännää! Ensimmäiset viikot menivät kouluun ja muihin opiskelijoihin tutustuessa. Pian luokalta löytyi monta kaveria. 
Joskus mietittiin miten niin monta samanlaista ihmistä voi samalle luokalle sattumalta päästä. Huumoria piisaa ja välillä saa nauraa silmät vedessä ja vatsalihakset kipeänä.  
Kun kerron kotona mitä ollaan tauoilla höpisty, vastaus on lyhyt: "hakeudu hoitoon." Kertoo ehkä juttujen tasosta.. :)

Ekan vuoden syksyllä rupesin taas odottamaan vauvaa. (Jenna piti salaisuuden hienosti monta viikkoa!) Olisin kyllä halunnut nähdä tyyppien naamat kun olin rakenneultrassa siskon kanssa perjantai-iltapäivänä. Oma ryhmä oli vielä koulussa kun tein salaperäisen päivätyksen faceen: "Tuleva isoveli ylpeänä ilmoittaa, että pikku kakkosen ensi-ilta on juhannuksen aikoihin." Kaikilla ei ilmeisesti heti ihan raksuttanut.:)
Vatsa kasvoi ja tajusin, että joudun luopumaan luokkakavereistani. Hormonihuuruissa tuli tästäKIN asiasta "parit" itkukohtaukset illan pimeydessä päästettyä.
(Huom! Jos olet raskaana, ÄLÄ ota MITÄÄN ylimääräisiä tehtäviä vastuullesi. Nimim. Opiskelijahaalarit vei yöunet MONENA yönä.)

Päätin yrittää tehdä äitiysloman aikana ainakin joitakin kursseja, että pääsen opinnoissa eteenpäin. Eräs henkilökuntaan kuuluva henkilö sanoi tätä mahdollisuutta miettiessäni, että "On tällaisia äitejä ennenkin ollut, jotka tahtovat äitiyslomalla tehdä koulutehtäviä. Eivätkä he ole saaneet mitään tehtyä". Perkeles! Äitiyslomani oli 64 opintopisteen arvoinen. 
Tulipahan näytettyä! 

Jossain vaiheessa viime vuonna tuli mieleeni ajatus, että tekisin hommia nin paljon, että saan jatkaa saman vuosikurssin kanssa valmistumiseen asti. Se tiesi töitä koko talveksi ja tulevaksi kesäksi..
Keväällä opinto-ohjaaja katsoi suorituksiani ja sanoi, että voin jatkaa suoraan kolmannelle samassa ryhmässä. 
Kyllä sen uutisen jälkeen hymyilytti!

Kolmantena vuonna opiskelu on mielestäni ihan erilaista kuin aikaisemmin. Tehtävät otetaan tosissaan ja niiden tekoon käytetään aikaa sekä hermoja. Käydään tunneilla ja puurtamisen välillä kahvitauoilla. Käytävillä istutaan vain hyppytuntien aikana jos silloinkaan ehtii. Monet istuvat illatkin koululla koneiden ääressä?

Tällä hetkellä teen jonkin verran töitä, että saisin koko koulun valmiiksi puolen toista vuoden sisällä. Teen itsenäisesti joitakin niitä kursseja, jotka viime vuonna jäivät tekemättä. Yhtä aikuisryhmän mukana. Jokainen lukkariin merkitty itsenäisen opiskelun päivä tarkoittaa sitä, että aamu alkaa klo 7. Lapset menevät hoitoon 8.30 ja sitten äiti istuu koulutehtävien parissa vähintään kolmisen tuntia. Joinakin päivinä suon itselleni hiukan omaa aikaa. Varsinkin jos A:lla on pitkä päivä ja olen lasten kanssa illan kolmestaan. Kahdelta haen lapset kotiin ja sen jälkeen koulutehtäviä ei tehdä. Joskus illalla lasten kuorsatessa on pakko tehdä yhteistyötä ukon kanssa. Minä kun en tiedä miten räikkäkytkin toimii tai mistä löytyy märkä monilevykytkin saati koska pellot on salaojittu ja mihin hintaan..
Ja eilen varmistui, että rupean tekemään opinnäytetyötä.
Itsekuria on vain löydyttävä niin kuin varmaan kaikilta opiskelevilta äideiltä. Ei tästä muuten valmista tule.
 
 Ymmärrän, että nuoren perheettömän korkeakouluopiskelijan on vaikea kuvitella miten erilaiset maailmat opiskelu ja elämä pienten lasten kanssa ovat. 
(Vaikka molemmissa huudetaan välillä mammaa.) 
Kotiovesta astuu ulos opiskelija ja sisälle tulee äiti.

On tämä välillä mahdottoman tuntuinen yhdistelmä. Valtion tuki on huimat 271 euroa, joka riittää kuukaudeksi dieseliin ja kouluruokailuun. Sen voin liiketalouden puolelle erikoistuneena sanoa, että tappiolle menee ja pahasti tämä koulunkäynti. :)

Eilen mietin onko sieltä koulusta nyt sitten niin kiire pois. Toisaalta ei, toisaalta haluaisin jatkaa jo seuraaviin juttuihin.
Mitäs sitten kun ei aamulla tarvikkaan enää Imolle suunnata ja luokkakaverit on enää vain muisto opiskeluajoista? 

2 kommenttia

  1. Lapsiperhearjesta en sano mitään, kun itellä ei oo siitä kokemusta, mutta köyhän sinkkuopiskelijan elämästä on sitäki enemmän. On sulla kuitenkin rahallisesti paljon helpompaa kuin monella muulla, kun sulla on tienaava mies. Ei sekää herkkua oo, että kaikki tuet menee sen siliän tien vuokraan ja loput eletäänki sitte opintolainalla, jos töitä ei löydy koulun oheen. Eikä niitä helposti kyllä löydy. Pakolliset laskut, kulkeminen toiselle paikkakunnalle ja ruoka vie sen lainaosuudenki aika tehokkaasti, eikä mitää kivaa kovin usein saa itelleen tai pääse mihinkää. Joo, raha ei tee onnelliseksi, mutta helpottaa asioita aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta varmasti! Tommosesta opiskelijaelämästä mulla ei kuitenkaa oo mitään kokemusta. :) Ja ilman rahaa täällä ei kyllä kukaan pärjää mitenkään ja työpaikat/harjottelupaikat on kaikilla kiven alla. Lenkille lähteminen ja kirjasto taitaa olla ainoat asiat, jotka ei nykypäivänä maksa kun ulos lähtee.. Tällä hetkellä varmasti kaikilla on tiukkaa ja sen enempää meidän raha-asioista puhumatta niin ei kyllä tuolla tienaavalla miehelläkään ole helppoa kun ottaa huomioon vaikkapa menojen ja tulojen määrän sekä verottajan osuuden.

      Poista