Laihdutusprojektista

Hetki sitten otti niin aivoon 100 kiloa
laihtuneiden ihmisten jutut siitä kuinka
ruokavalion muutoksesta ja liikunnasta on
tullut elämäntapa ja on tehty täysi elämäntapamuutos.
 Miten kukaan voi elää terveellisellä ruualla ja tykätä itsensä kiduttamisesta lenkkipolulla tai salilla?
Vihdoinkin on oma asenne kuitenkin muuttunut.

Koulun alkamisen jälkeen ns. laihdutus jäi ja tilalle tuli kuntoilu. Aika ajoin iskeviä motivaation puutteita laskematta olen jäänyt koukkuun.Voi sitä kiukun määrää jos painoja ei pääse nostelemaan kolmea kertaa viikossa!
Joskus pystyn tyytymään kahteen mutta silloin omatunto
kuiskii kovasti korvan takaa. 
(Sitä ei saa kuitenkaan liikaa kuunnella, ettei 
liikkumisesta tule pakkomielle ja into
katoa.)

Tiedän, että oikeat treenitekniikat on vielä vähän hakusessa. 
Koko ajan yritän kuitenkin niitä parantaa. Uusia lihaksia löytyy silti joka puolelta kehoa ja löydän itseni yhä useammin peilin edestä pohtimasta "onko tässä nyt todella jotain lihasta?".
Ongelmakohdat, sisäreidet ja jenkkakahvat ovat kyllä tiukasti kiinni. Mutta koska ne muistuttavat pehmeää pullataikinaa uskon lähdön olevan lähellä? 

Lenkillä käyn jos ehdin. Pimeys aamuisin ja iltaisin ei oikein houkuttele. Keskitytään viimesen kympin pudottamiseen ja lenkkeilyyn sitten vaikka loppukeväällä.
Suunnittelen itselleni jo seuraavaa haastetta mutta katsotaan
miten opiskelija-perheenäidin aika riittää sen toteuttamiseen.
En ole vielä peilikuvaani tyytyväinen.

Ruokavalio ei ole tälläkään hetkellä tiukka.
Viikolla yritän pysyä terveellisellä linjalla ja 
viikonloppuna annan itsellenni luvan vähän herkutella. 
Eilen veli teki Massille tilausta ja sieltä pitäisi tulla 
paketissa treeni-intoa loppuvuodeksi!

 
Mukavaa perjantaita! :)

Ei kommentteja