Bikini Challengen startti

No niin! Ohjeet on tulleet ja ne on luettu läpi moneen kertaan. Ruokakaupassakin jo kävin ostamassa jääkaapin täyteen rahkaa.

Yllätyin positiivisesti miten paljon tämän hetkinen ruokatilanne vastaa tulevaa ruokavaliota. Suuria muutoksia ei vielä alkuun tarvitse tehdä. Täytyy vain muistaa syödä useammin. Laskin, että aterioiden tauot saan pysymään sopivina vain jos syön pitkän koulupäivän aikana koulussa kaksi ateriaa: yksi kesken päivän ja yksi kotimatkalla. Siinä pieni ongelma ratkaistavaksi..

Liikunnan määrä ei muutu radikaalisti. Samat kolme kertaa viikossa salille ja siihen pari lyhyttä kotitreeniä päälle. Aamulenkkien onnistumisesta en oikein tiedä.. Arkena herätyskello soi kuudelta ja lapset herättää yön aikana useita kertoja. Aerobiset täytynee hoitaa muulla tavalla kuitenkin niin, että ehdin olla myös hoito- ja koulupäivien jälkeen lastenkin kanssa.

Aluksi ajattelin, että noudatan ohjelmaa vähän sinne päin ja sovellan sen omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tahdon tehdä tämän tosissani. Sokerinhimo ja herkut on pahimmat vastustajat! Niistä varmaan riittää haastetta varsinkin kun jouluna ja sen jälkeen on tuota suklaata tullu vedettyä kaksin käsin.. Kaikesta herkuttelusta en aio seuraavien viikkojen aikana kieltäytyä: jos äiti tahtoo tarjota juustolautasen tai A viedä syömään niin muutaman poikkeuksen voin varmasti tehdä.

Tavoitteena on saada tietenkin painoa pois mutta etenkin reidet ja jenkat haluaisin saada irti.. Tällä hetkellä käsivarret kasvaa mutta muualla ei muutoksia näy.

Tänne ajattelin viikottain kirjottaa mitä on tapahtunut ja missä on onnistuttu/epäonnistuttu. Onnistumisprosentti on kuulemma suurempi kun tavoitteet sanoo ääneen ja tekee niistä julkisia. Ja nämä kuntosalijutut on katsojamäärien perusteella suosituimpien tekstien joukossa. :)

Vauvakuumeilua!

Maanantaina kävin askareilla lasten kanssa. Tehtiin ruoka ja leivottiin vielä yksi glögikakku. Päiväuniajan jälkeen istuin päiväkahvilla keittiössä uninen tyttö sylissä. Katseltiin lintuja lintulaudalla ja mietin miten ihanaa tämmöinen kiireettömyys ja stressittömyys olisi. 
Seuraavana aamuna ehdin paistaa tuoreen leivän lapsille aamupalaksi ennen Ilmajoelle lähtöä. Ennen päiväunien loppua olin jo kotona kutomassa kiikkutuolissa ja odottelemassa A:n muorin kanssa väen heräämistä.

Eilen kävin neuvolassa rutiinitarkastuksessa. Eräs terveydenhoitaja kovasti odotti, että olisin tullut vauvaneuvolaan. Pakko oli myöntää, että en ole sillä asialla. Istuin vastaanotolla juttelemassa mukavan terveydenhoitajan kanssa ja katselin samalla ultralaitetta. Ei siitä niin pitkä aika ole kun Saraa tuolla kuunneltiin. Ja ihan ensimmäinenkin kerta neljän vuoden takaa on vielä mielessä: pieni pähkinä ja sykkivä sydän. Miten pienestä ihminen saa alkusta ja miten ihmeellistä se kaikki on! Kyllä siinä taas vauvakuume nousi korkeammaksi kuin koskaan aikaisemmin.. Ja en taida olla ainoa. Rakas aviomieskin jopa tokaisi kuumeen nousevan kun vastasyntynyttä vauvaa näytettiin telkkarissa.

Olisihan se kivaa; että saisi vauvan. Mutta se kaikki siihen liittyvät ei-niin-mukavat asiat: sairaala, lisävalvominen, väsymys ja hormonien hyrräys.. Ehkä ei kuitenkaan ole vielä kolmannen aika.
Koulussa luvattiin, että agrologin paperit on kädessä ennen seuraavaa joulua. Ehkä sitten tarkastellaan vauva-asiaa uudemman kerran.

Nyt tulimme mökille nauttimaan pitkästä viikonlopusta.
Mökkiviikonlopusta taidan laitaa blogin puolelle kuvapostauksen..
Huomenna saan myös Bikini challengen ohjeet ja pääsen vihdoin kirjoittamaan liikunnasta tänne!

Missä me oikein mennään?

Vastaus kuuluu, että siellä, täällä ja tuolla.

Kiirettä pitää niin kuin arvata saattaa (maailman huonoin syy sille, ettei saa mitään aikaiseksi). Pitkä joululoma on muisto vain, koulu pyörii jo täydellä teholla eteenpäin. Välillä mietin miltä tuntuisi opiskella sellaista alaa, että joka päivä olisi kiva mennä kouluun ja aiheet olisivat aina mielenkiintoisia? Onko sellaista paikkaa olemassa?

Jokainen uutisia seurannut varmaan huomasi mitä ikävää Ilmajoella sattui viikolla. Vaikka en onnettomuudessa kuolluta henkilöä kovin hyvin tuntenut, paha oli tuli pitkäksi aikaa ja ajatukset karkailivat. Yöllä kun heräsi lasten huutoon ja yksin autolla ajellessa. Kamalaa pelkoa lasten ja miehen puolesta. Meilläkin kun nuo lietelaarit on ihan sikalan takana.. (Onneksi viime keväänä rakennettiin edes aidat ympärille!) 

Tämä koko onnettomuus oli ikävä muistutus siitä, että ikinä ei pidä mennä vihaisena tai kesken riidan nukkumaan tai lähteä pois kotoa. Viimeinen päivä voi tulla koska vain.

Kotona on vilinää. Joka ilta on jotakin menoa ja isi tekee 15 tunnin työpäiviä. Lapset ei nuku ja kaikkia vähän kiukuttaa.

Murut on nyt 1,5 viikkoa hoidosta lomalla, isovanhempien ja isoisovanhempien hellässä hoidossa. Vaikka me isin kanssa juostaan paikasta toiseen ja vaihdetaan lennosta kotivuoroja, ollaan ehditty jotain kivaakin tehdä. Perjantaina pistin sukset jalkaan ja tein J:lle takapihan puistoon ladun, jota jäbä sitten onnellisena kiersi Facebookin kirppikseltä ostetuilla suksilla. Ittellä ei sukset ookkaan jalassa ollut ainakaan seittemään vuoteen.. Illalla oltiin koko perhe Luopajärvellä ja käytiin samalla reissulla Seinäjoella (syömässä roskaruokaa).

Tänä aamuna oltiin koko porukalla sikalalla. Mummukin innostui eilen ja tänään meidän mukaan ja olihan siitä iso apu. Ja sen verran mummulla oli vielä paskakolan heilutus mielessä, ettei tarvinnut edes ohjeistaa.

Illaksi suunniteltiin makkaranpaistoreissua mökille mummun ja paapan kanssa. J niin kovasti haluaisi mennä sinne taas koko viikonlopuksi! Ja mökiltä mennään mummulaan saunomaan.




Mummula, muksut & pulkkamäki

Viimeistä lomapäivää viedään! Loma on kyllä tullut kaikille tarpeeseen. En edes muista koska lapset olisivat viimeksi tinttailleet. 

Ollaan aamuisin otettu tavaksi levittää sohva, laittaa yksi pieni valo päälle, aukaista telkkari ja kärestyä kolmestaan yhden peiton alle. Muksut katsoo aamun lastenohjelmat kun äiti vielä nukkuu viiden minuutin torkkuja ja yrittää saada aivot toimimaan. Yövaatteet on vaihdettu vasta puolen päivän aikaan eikä ole ollut kiire minnekään.

"Tuu leikkimään!" kuuluu jostain jatkuvasti. S kattaa leikkihuoneeseen pöytää ja komentaa äitin syömään. Käskyn saa myös isoveli, jolle neiti karjaisee "TUU!!!"  Nämä ruokailuleikit saa sopivasti ujutettua J:n leikkiin työmiesten ruokataukona. Pojan kanssa kun ollaan navetalla ja kakkaa levittämässä kaiken päivää. Miten paljon iloa A3-paperille piirretty navetan, sikalan, tallin ja lampolan yhdistelmästä saakaan! Aikaa piirtämiseen meni 30 sekunttia..

Pakkasesta huolimatta ollaan lasketeltu ahkerasti pulkkamäessä. Takapihan puistossa, koulukeskuksella ja on omassakin pihassa pieni lumikasa pulkkaa varten. 

Yritin toissapäivänä päiväunien aikana tehdä Saran mekkoa mutta siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Jälki on kamalan näköstä. Kaikki vastusti ja saumuri rupesi vittuilemaan. Purin lähes kaikki saumat sataan kertaan eikä tuollainen vanha kangas tunnu olevan paras mahdollinen materiaali..

Mekko olkoon hetken kaapissa ja saumuri miettiköön tekosiaan. Siksi aikaa palasin tuttuun turvalliseen kutomiseen: harmaasta tulee pitsineule, mustasta A tilasi norjalaisen villapaidan (samanlaisen kuin J:lle tehty) ja violetista pitkävartiset pitsivillasukat. Sukkia on hyvä kutoa tunnilla. Pitsineuletta voi tehdä oikeastaan vain kun ehtii 100 prosenttisesti keskittyä puikkoihin. 

Ollaan istuttu niin monta iltaa ja päivää mummulassa, että ei edes kehdata hetkeen kyläillä! On vain niin helppoa mennä sinne lasten kanssa kun yleensä sauna on lämmin ja lapsilla on parhaimmillaan kuusi seuralaista.

Lauantaina karkasin äitin ja iskän kanssa käymään kirpputorikierroksella Seinäjoella. Vältin turhia ostoksia mielestäni hyvin mutta kaikkein välttämättömimpiä ei kuitenkaan löytynyt.. S sai nämä ihanat nahkasaappaat pienellä kiilakorolla ja H&M:n villaneuleen kaappiin odottamaan ensi talvea. Niissä on vähän kasvunvaraa mutta yhteishinta 4,5€ pakotti ostamaan. 
J sai mustat H&M:n velour-housut. Lupasin lisäksi etsiä supersankarin mutta sitä ei löytynyt. Onneksi kuitenkin löysin metsurimiehen, joka sopii tämänhetkisiin leikkeihin. Itselleni löysin David- ja Adidas-merkkiset salipaidat, yhteensä 5€. Ei huonot löydöt nekään!

Tänään leivotaan ja siivotaan huomisia Tupperware-kutsuja varten.


Isäntä & emäntä, vihdoinkin!

Vietimme uuden vuoden isosiskon perheen luona rauhallisissa merkeissä. Syötiin, saunottiin, syötiin, ammutiin raketteja, ei nukuttu ja syötiin. Sara nukahti jostain syystä vasta lähempänä puolta neljää vaikka raketitkaan eivät paukkuneet vieressä. Toivottavasti ensi yönä uni maistuu paremmin.

Vuoden vaihtuminen merkitsi meille tänä vuonna enemmän kuin yleensä: aamulla sängystä heräsivät Kurikan tilan uusi isäntä ja emäntä. Vielä kaksi kuukautta sitten olin varma, ettei tätä päivää tulekaan koskaan ja monen vuoden odotus on ollut turha.
Toissapäivänä kuitenkin rekan kyydissä tulivat meidän ensimmäiset ihan omat possut sikalaan. Viimeistään siinä vaiheessa todellisuus iski ja kunnolla. Itse uskalsin pikkuisen Antille hymyilläkin kun kysyin "Onko nää ny sitte aiva oikiasti meidän?" ja vastaus oli kyllä. Tuore isäntä kuitenkin ymmärtää maatilayrittämisen riskit ja vastuut todellisessa arjessa paremmin kuin tuore emäntä, joten miehen suunnasta taitaa tulla vain syviä huokauksia. ;)

Jotta tämäkään asia ei menisi liian hyväksi, muuttolaatikoita ei vieläkään päästä pakkaamaan vaan jatketaan elämää rivarikolmiossa ties kuinka kauan.