Isäntä & emäntä, vihdoinkin!

Vietimme uuden vuoden isosiskon perheen luona rauhallisissa merkeissä. Syötiin, saunottiin, syötiin, ammutiin raketteja, ei nukuttu ja syötiin. Sara nukahti jostain syystä vasta lähempänä puolta neljää vaikka raketitkaan eivät paukkuneet vieressä. Toivottavasti ensi yönä uni maistuu paremmin.

Vuoden vaihtuminen merkitsi meille tänä vuonna enemmän kuin yleensä: aamulla sängystä heräsivät Kurikan tilan uusi isäntä ja emäntä. Vielä kaksi kuukautta sitten olin varma, ettei tätä päivää tulekaan koskaan ja monen vuoden odotus on ollut turha.
Toissapäivänä kuitenkin rekan kyydissä tulivat meidän ensimmäiset ihan omat possut sikalaan. Viimeistään siinä vaiheessa todellisuus iski ja kunnolla. Itse uskalsin pikkuisen Antille hymyilläkin kun kysyin "Onko nää ny sitte aiva oikiasti meidän?" ja vastaus oli kyllä. Tuore isäntä kuitenkin ymmärtää maatilayrittämisen riskit ja vastuut todellisessa arjessa paremmin kuin tuore emäntä, joten miehen suunnasta taitaa tulla vain syviä huokauksia. ;)

Jotta tämäkään asia ei menisi liian hyväksi, muuttolaatikoita ei vieläkään päästä pakkaamaan vaan jatketaan elämää rivarikolmiossa ties kuinka kauan.



Ei kommentteja