Mitä otsikoksi lätinälle?

Tänään koti vaihtoi virallisesti omistajaa. Lähes kolme vuotta siinä asuttiin ja muistoja kertyi paljon. Parhaan ystävän kanssa järjesteltiin muutama vuosi sitten kaappeja J:n ollessa tasan kahdeksan kuukauden ikäinen, sama ystävä asui sadan metrin päässä ja monina iltoina keiteltiin kahvia. Mummun ilme kun käveli ensimmäisen kerran meidän uuden kodin pihaan. Iltakahvit, joissa pojan t- paita kertoi pikku kakkosen odotuksesta. Tyttären syntymä, lasten synttärit, polttariaamu ja hääpäivän aamu kun vetäistiin morsiuspuku eteisessä päälle. Alusta asti tiedettiin tämän asunnon olevan väliaikainen mutta se oli silti tuttu ja turvallinen koti. 

Yksi jos toinenkin on vuodattanut viime päivinä litroittain kyyneleitä kun asumisasiat vaan eivät ota onnistuakseen. Pitäisi kuitenkin olla tyytyväinen kun on katto pään päällä. 

Tällä viikolla ei ole kunnon koulupäiviä kuin yksi, joten äiti on touhunnut ipanoiden kanssa sitä sun tätä. Herkuteltu on mahdottomasti ja saunottu lähes joka päivä. Lukeudun yllätyksekseni tunnesyöjiin, joka heti vastoinkäymisten ilmestyessä tarttuu suklaalevyyn ja homejuustopakettiin.

Ei kommentteja