Sataa, sataa ropisee...

Mutta ehti miehet ottaa kylvöjen kanssa sentään pienen kirin. Ei oo enää paljo jäljellä! Pienin isäntä on myös viihtynyt kylvötöissä äitin mielestä liikaakin. Sunnuntaina poika oli valehtelematta 12 tuntia äestämässä, kylvämässä ja keräämässä vaarin kanssa kiviä. Jo ennen kukon laulua äitin korvaan ärjäistiin "Missä iskä?!" ja "Miksi Massikan rengas ei ole samassa asennossa kuin illalla nukkumaan mennessä?". (Jep, on tarkkaa. Viimeksi kun lapset lähtivät mummilaan yökylään, käytiin traktorien paikat tarkistamassa. Ja voi hyvänen aika kun se yksi multakuorma oli jostain ilmaantunut äitin kasvimaalle yökyläreissun aikana!)


Peltotyöt tietää emännän alulle lisää duunia. Harjoittelusta olen kotona hieman ennen kuutta. Sitten pikaisesti tiskien hoitoa, siivousta, pyykin pesua ja muuta kotihömppää. Salkkareiden alkutunnari (onko se jo kesälomalla?) ei todellakaan tarkoita sitä, että jalat nousevat kohti kattoa. Silloin pitäisi olla jo työkamppeet päällä lompsimassa sikalaan askareille ja niiden jälkeen palvella vaativia, kovatahtoisia murusia. 


No,on tässä ollut vähän puutarhahommillekin aikaa. Kas kummaa. Ja pikaiselle pyörälenkille sekä metsäretkelle tyttären kanssa.



Salille en ole kyllä puoleen toista viikkoon ehtinyt ja ai, että kun tanko tuntuisi hyvälle selässä. Kyllä pitää peilailla ahkerasti ja tarkkailla eihän olkapäät tai selkälihakset yritä katoamistemppua.

Ja kyllä muuten oli sydänkohtaus eilen askareilla lähellä! Kiljuin niin lujaa, että lähes 2-vuotias seuralainenkin rupesi itkemään säikähdyksestä. Perhanan hiiri yritti vilistää meidän ohi!

Äiti ja tytär

Meillä isällä ja pojalla on ollut lähes pojan syntymästä asti yhteisiä asioita, jotka kuuluvat vain heille kahdelle. Äiti jää/jätetään näistä ulkopuolelle. 

Näin keväällä kun "pojat" ovat kaiket iltaa niissä omissa, yhteisissä hommissaan pellolla tai pajassa, tulee itse miettineeksi millaisia äidin ja tyttären välisiä, yhteisiä juttuja meillä pikkuisen kanssa on.

Muistan kun olin murkku ja teini, kävimme oman äitini kanssa silloin tällöin Seinäjoella shoppailemassa nuorten vaateliikkeissä. Shoppailua kesti koko päivän ja usein käytiin jossain myös syömässä kahdestaan. Meillä tällaisiin ostosreissuihin on vielä jonkin aikaa mutta odotan niitä jo kovasti. Luultavasti jo tämän syksyn aikana kävelemme neidin kanssa käsi kädessä H&M:n lastenosastolle..

Minun ja tyttäreni yhteisiä asioita ja ajanvietteitä ovat tällä hetkellä ainakin kotitöistä pyykkien laitto ja pölyjen pyyhintä, kynsilakat, puutarhatyöt ja ompelu, johon tytär osallistuu istumalla minun ja saumurin välissä neuloja nyppien. Tahtoisin kuitenkin kehittää jotain lisää. Jotain jonka tytär aikuisenakin muistaa olleen meidän "oma juttu". Ehkä leipominen, pitkät lukutuokiot, syömässä käyminen aina silloin tällöin, pyöräily? Eihän sen yhteisen ajavietteen tai jutun tarvitse olla suuri kunhan sillä on vain lapselle iso merkitys.

Millaisia yhteisiä juttuja muilla on omien lasten kanssa?  
P.S. Täällä kävijämäärä on tänään pompannut uusiin lukemiin. Taitaa tällä olla osuutta asiaan.

Lauantai ja sunnuntai

Ensimmäinen lauantaivuoro meni töissä nopeasti. Kotona äiti (tai iskä) oli tehnyt väelle ruuan ja kun tulin kotiin, täällä oli täysi tohina päällä: kasvihuone rupeaa olemaan maalia vaille valmis.

Ollaan A:n kanssa "hiukan" taisteltu tuosta hyötykasvien puutarhasta ja mullan kuskaamisesta sinne. Vihdoinki eilen illalla sain tahtoni läpi ja sain sitä ruokamultaa. Tänään vielä tuotiin muutama kuorma lisää, nurmikon perustamista ja marjapuskat pääsi vihdoinkin maahan. Mansikkamaa kasvoi puolella ja jääköön se nyt sen kokoiseksi tälle kesää. Sunnuntaina puutarhatyöt päättyivät yhden voikukkatarhan uusimiseen hetkem mielijohteesta.

Pikkuisen ehdittiin neidin kanssa lauantai-iltana ommella ennen saunaa. Tehtiin vanhasta lakanasta portaiden alle ikkunaan verhot, ettei meidän joulukoristeet loista pahvilaatikoistaan tielle asti. Tänään tehtiin yhtäkkiä tuubihuivi pikkuiselle.


Jos ensi kerralla päivittäisin jo jostain ihan muusta kuin puutarhasta. Ideoita?

P.S. Muistakaa lukea lehtiä, etenkin Eparia.................

Meidän talosta

Meinasin siirtyä tänään seuraavan huoneen esittelyyn mutta ehkä on viisaampaa hiukan tässä välissä avata sitä, että millaisessa talossa me eletään.

Ikää tällä talolla on 101-vuotta, hirsikehikolla ilmeisesti sitäkin enemmän. Laajennusta on tehty joskus vuosikymmeniä sitten. Siitä muistona elintasosiipi, jonka lumoavat värimaailmat saavat silmät sokaistumaan.. Kröhöm. Siitä lisää myöhemmin.. 

Tästä talosta on lähdetty niin jatko- kuin talvisotaan. Viimeksi pari viikkoa sitten löysin aidon sotilaan lakin muistona menneisyydestä. Tämä talo on varmasti nähnyt kaikenlaista ja sen seinät ovat kuulleet paljon salaisuuksia. Täällä on juhlittu häitä, syntymäpäiviä ja ristiäisiä, viimeisimpinä esikoisen ristiäiset.

Muistan ensimmäisen kerran kun minut tuotiin tupaan istumaan ja olin heti rakastunut tähän vanhaan maalaistaloon. Talossa ja sen pihapiirissä on mielestäni ihania yksityiskohtia. Sempä vuoksi täällä on ikuistettu meidän perheen tärkeitä hetkiä häistä syntymäpäiviin.



Alakerrassa meillä on neljä makuuhuonetta, vaatehuone, wc, pesutilat, eteinen, keittiö ja tupa. Toisen viileän eteisen (josta myös tulossa lisää myöhemmin) kautta kiivetään yläkertaan. Siellä on tällä hetkellä vain kaksi makuuhuonetta, kylmä aula ja säilytystilaa. Aiomme kunnostaa makuuhuoneet, tehdä aulasta lämpöisen tilan ja rakentaa yhden wc ja makuuhuoneen lisää. Kellarissa on säilytystilaa, pyykinhuoltotilaa ja vanha autotalli, josta on muuntumassa ompelutila minulle. Siitäkin sitten kuvia valmistumisen jälkeen. 
Pihasta löytyy vaikka mitä rakennusta. Aitta, paja, vanha kanala, autotallirakennus, renkien pikkuinen tupa, kuivaaja ynnä muuta. Ja tietysti sikulikuala eli sikala asukkaineen! Alla oleva kuva ei ole ihan tänään otettu.. mutta tätä menoa juhannuksena saa ottaa samanlaisesta lumikasasta kuvan.

Työt eivät tekemällä lopu ja tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että talo todellakin omistaa meidät eikä päinvastoin. Alla näkymät rakennustyömaalta, joka eteni eilen vauhdilla. Kesäkurpitsat ja muut odottavat jo muuttoa.

Äitienpäivä

En saanut aamupalaa sänkyyn mutta heräsin sentään tytär kainalossa ja lasten leipomat kakun palat odottivat syöjiä jääkaapissa. Lahjaksi ruusuja ja uusin muumimuki, kuten joka vuosi. Omasta toivomuksesta! Lapsilta neilikoita, jotka oltiin kauniisti päivähoidossa paketoitu.

Aamuaskareilta otin vauhtia punttisalille. Päiväruuan tarjosi paappa: kermaista hirvikeittoa. Mitään isänpäivän tapaista koko suvun ruokailua ei ollut kun tapaavat nämä kylvöt olla aina näin äitienpäivänä. Vanha, nykyinen ja nuori isäntä ovat kaikki olleet tämän päivän peltotöissä.

Sopan jälkeen aurinko pakotti kotiin puutarhahommiin, joita on tullutkin tehtyä taas koko viikonloppu. Töiden lomassa löysin vesiliskon multasäkin alta! Äitin kanssa rakennetaan kasvihuonetta. Yhdessä se piti tehdä mutta minä en oikein osaa kuin pitää mitasta kiinni ja kantaa lautoja.


Vielä iltapalaksi pikkuisen nettitenttiä ja huomenna alkaa uusi viikko. Tiedossa on ainakin töitä ja puutarhahommia. Kovasti tekisi vielä suklaata mieli mutta aamulla pitää olla ennen kukon kiekaisua jo Seinäjoella verikokeissa.

Hurjaa kyytiä

Kesälomat on lomailtu, eikös niin? Kaikki kolme lomailupäivää meni äkkiä. Muuta lomaa ei sitten tälle kesälle olekkaan tiedossa, sillä maanantaina alkoi työharjoittelu. Harjoittelupaikka on hyvin vaarallinen! Voidaan käyttää vertausta "kuin lapsi karkkikaupassa", eihän sieltä tyhjin käsin voi pois lähteä. Puutarha on jo saanut ensimmäiset kukkaset kyseisestä paikasta! Yhtenä iltana laitettiin lasten kanssa etuoven kiviportaat oikein nätiksi ja siitähän isi innostui. Kävi hänkin eilen sitten ostoksilla: multaa, kukkia ja kirsikkapuu.

Vappupäivää vietettiin täällä työn merkeissä. Possut hoidettiin ja rapsutettiin hyväksi. Loppupäivä ollaan oltu puutarhassa ja kylvökoneen kimpussa. Eihän poikakaan malta sisällä olla kun isi, paappa ja vaari tekevät konehommia pihassa ja milloin mikäkin vempain pärähtää käyntiin.. Ehdittiin me vähän leipoakin!

Päiväkahvien verran ehti käyttää tuota lippistä. Sitten vaihdettiin jo takaisin työkamppeisiin. Huomenna jatkuu mansikkamaan pelastaminen! 

Mukavaa vappuiltaa!
P.S. toivottavasti blogin nettiversio näyttää miltä pitääkin.. tämä on taas kännykällä tehty postaus.