Sataa, sataa ropisee...

Mutta ehti miehet ottaa kylvöjen kanssa sentään pienen kirin. Ei oo enää paljo jäljellä! Pienin isäntä on myös viihtynyt kylvötöissä äitin mielestä liikaakin. Sunnuntaina poika oli valehtelematta 12 tuntia äestämässä, kylvämässä ja keräämässä vaarin kanssa kiviä. Jo ennen kukon laulua äitin korvaan ärjäistiin "Missä iskä?!" ja "Miksi Massikan rengas ei ole samassa asennossa kuin illalla nukkumaan mennessä?". (Jep, on tarkkaa. Viimeksi kun lapset lähtivät mummilaan yökylään, käytiin traktorien paikat tarkistamassa. Ja voi hyvänen aika kun se yksi multakuorma oli jostain ilmaantunut äitin kasvimaalle yökyläreissun aikana!)


Peltotyöt tietää emännän alulle lisää duunia. Harjoittelusta olen kotona hieman ennen kuutta. Sitten pikaisesti tiskien hoitoa, siivousta, pyykin pesua ja muuta kotihömppää. Salkkareiden alkutunnari (onko se jo kesälomalla?) ei todellakaan tarkoita sitä, että jalat nousevat kohti kattoa. Silloin pitäisi olla jo työkamppeet päällä lompsimassa sikalaan askareille ja niiden jälkeen palvella vaativia, kovatahtoisia murusia. 


No,on tässä ollut vähän puutarhahommillekin aikaa. Kas kummaa. Ja pikaiselle pyörälenkille sekä metsäretkelle tyttären kanssa.



Salille en ole kyllä puoleen toista viikkoon ehtinyt ja ai, että kun tanko tuntuisi hyvälle selässä. Kyllä pitää peilailla ahkerasti ja tarkkailla eihän olkapäät tai selkälihakset yritä katoamistemppua.

Ja kyllä muuten oli sydänkohtaus eilen askareilla lähellä! Kiljuin niin lujaa, että lähes 2-vuotias seuralainenkin rupesi itkemään säikähdyksestä. Perhanan hiiri yritti vilistää meidän ohi!

Ei kommentteja