Maalari maalasi ja maalasi.

Ja hioi ja maalasi uudelleen. Ruuvasi ja ruuvasi. Maalasi lisää. Lopuksi tuli valmista. Pinkkiä prinsessalle!





Tässä siis vintiltä löydetty vanha, luultavasti 70-luvun peilipöytä. Varmasti olisi ollut rahallisesti arvokas huonekalu mutta koska tuolle ajalle tyypillinen pinnoite oli lähtenyt lohkeilemaan, ajattelin sen tarvitsevan kunnon muodonmuutosta ennen kuin päätyy kaatopaikalle. Eihän pöytä täydellinen ole mutta ihan hyvä. Lohkeilleet kohdat näkyvät selvästi. Niitä ei hiomisella saanut millään tasaiseksi. Maalipintakin voi hetken kestää? Samalla maalasin jakkaran valkoiseksi. Täytyyhän  sitä nyt tuolikin olla.

Seuraava projeksi odottaa jo. Mutta sen tekoon täytyy käyttää aikaa. Sen arvo on tätä huomattavasti suurempi.

4 kommenttia

  1. Samanlainen peilipöytä kuin 60-70-luvulla mummolla oli. Tosin mummo oli ko. pöydän saadessaan 14-15 vuotias ja kotonahan ei saanut ittiään liikaa katsella peilistä,meikata ei saanut ja eihän sitä olisi osattukaan ja eihän sitä olisi meikkejä ollutkaan. Peilit oli apuna kun salaa rullattiin hiuksia milloin minkäkin pyöreän osan ympäri, jotta olis syntynyt kiharoita. (mm. pajuntikku, paperirulla jne.) Pikkuneidin peilipöytä on tosi kiva ajatus ja pehmeän lämpimiä ajatuksia ajautuu sinne vuosikymmenten taakse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kylläpäs on ajat tuosta muuttuneet. Ehkä tuommonen peilaamisen kieltäminen/vähentäminen vois kuitenki olla hyvä juttu myös nykyään.. ;)

      Poista
  2. Vähä ihana ja just sopeva teirän prinsessalle!

    Tuo on noiden vanhojen talojen rikkaus, sieltä löytyy niin paljon vanhaa huonekalua. Son hienoa että te arvostatte ja kunnostatte ettekä mieti vaan rahallista arvoa!

    VastaaPoista