Tavallinen arkipäivitys?

Kirjoitin alla olevan tekstin eilen ja olin sitä juuri tarkistamassa kun puhelin soi.

Tiistain jälkeen meidän iltapäivät ovat täyttyneet kyläilyistä. Meillä on käyty kylässä ja me ollaan käyty kylässä; isovanhempia, serkkuja ja kavereita, joilla oli muuten todella kaunis koti! Mukavaa vaihtelua kun pitkään aikaan ei tällä lailla olla kuljettukaan vierailuilla. 

Aamuisin on ihana syksyinen ilma. Aurinko paistaa ja joka paikka on jäässä. Pientä virkistävää pakkasta. Kasvihuone on nyt tyhjätty. Viinirypäle on suojattu. Tomaateista jäi paljon raakoja mutta toin ne sisälle kypsymään. Nähtäväksi jää kypsyvätkö ne. Pelargoniat lähtivät talvehtimaan, tilalle tulivat ihanat pikkuiset muratit. 


Löysin Seinäjoen Kangaskeskuksesta lapsille uuden verho-kankaan jouluverhoja varten; 5€/m. Halpaa! Ja silti nättiä.



Muuten elämä täällä menee normaaliin tahtiin; tilan töitä tehden. Kotitöitä, sikoja, lietettä ja kyntöä. :) 

Sitten tosiaan soi puhelin, aviomies soitti: "Lähdeppä sitte tulemaan. Ajettiin kolari. Joku tuli kylkeen." Taustalla kuuluu Saran itkua. Äkkiä puhelu omille vanhemmille, jotka olivat lähempänä onnettomuuspaikkaa ja sitten soitin tytön kummitädille, että älkää suunnitelko meille tuloa tänään. Sen puhelun aikana puhuttiin kukista ja pääsin melkein liikennesääntöjen mukaan onnettomuuspaikalle. Nousin autosta ja vastassa oli tilanne, joka näytti lähinnä television liikenneonnettomuudelta: tienohjaus, ambulanssit ja paloautot. Meidän traktorit kyntöauroineen ja yksi henkilöauto ojassa. Siellä se koko perhe oli jossain? Lapset olivat onneksi jo turvassa isovanhempien autossa. Pikkuisen olivat vain pelästyneet mutta neidille saatiin lähete eteenpäin, että täytyy käydä näyttäytymässä keskussairaalassa. Mies valitti olkapäätä mutta ei muuta. Tuttuja siellä oli jo avustamassa; työnsä puolesta ja vapaaehtoisesti.

Ilta vierähti odotustilassa sairaalalla. Lapsi oli lyhyen tarkistuksen jälkeen ihan kunnossa ja isoveli huokasi helpotuksesta kun siskon ei tarvinnut jäädä yöksi. Kotona odotti jo suurimman kolhun kärsinyt traktori, josta puhkesi rengas kolarissa. Ja sitähän meidän pienen traktorimiehen piti päästä heti katsomaan kun kotipihaan päästiin. Ilta jatkui normaaliin perjantain tapaan herkuilla ja telkun katselulla. Pienen meni reippaasti nukkumaan ja esikoinen nukahti lopuksi meidän sänkyyn. Poika kyseli kovasti tapahtuneesta ja heti aamulla ilmoitti haluavansa vielä jutella. 



Kaikki osapuolet taisivat selvitä pelkällä säikähdyksellä. Myöhään eilen illalla kävi mielessä, että mitä jos matkassa oltaisiinkin oltu henkilöautolla? Ei oltaisi noin vähällä päästy.. Lisäksi mieleen tuli kuinka juuri aamulla valitin traktorin huonoja jarruja, jotka nyt sitten todistetusti olivatkin kunnossa. Ja mielessä on myös se miten esikoinen sanoi monta kertaa eilen iltapäivällä, että pikkusisko ei saa tänään lähteä traktorin kyytiin.. Kiitos auttajille ja suojelusenkeleille!


Kaikki on nyt kunnossa! Pojat lähtivät kahdestaan Tampereelle katsomaan koneita ja me ollaan ehditty mummun kanssa jo tehdä vaikka mitä pahaa! ;) 


Tässä meidän postilaatikon ennen ja jälkeen kuvat. Tänään saatiin vihdoinkin tämä projekti valmiiksi. Kaadettujen puiden tilalle olen suunnitellut vaahteroita, koivuja ja mäntyjä.


2 kommenttia

  1. Huhhuh.. Ei tuola liikenteessä ikinä tiedä koska rysähtää :( Onneksi pikkuiset ja Antti kunnossa. Äidin huoli tuossa tilanteessa oli varmasti ihan kamala, jokainen äiti varmasti pelkää tuollaasta soittoa. Hyvä kun olivat traktorilla matkassa jos jotain hyvää tuosta nyt ettii..

    Miten kävi sille joka ajoi henkilöautoa?

    Komia postiloota katos!

    VastaaPoista
  2. Joo ei tiedä, aina tulee yllätyksenä. :/ Toinen osapuoli tuli kans sitte illalla itte sairaalaan. Sillon oli ainaki kunnossa ja toivottavasti ei oo myöhemmin tullu mitää sisäsiä verenvuotoja tai vastaavaa.

    Eikös ookki! Otti niin kesällä ohikulkies silmään vanha loota, että päätin tehdä uuden äiteen ja iskän kans. :D

    VastaaPoista