Nyt saa tulla!

Koti on puhdas. Jouluruuat on valmiina. Joulukuusi seisoo koristeltuna olohuoneessa. Lapset on täynnä jännitystä, millään ei enää maltettaisi odottaa aattoa ja joulupukin tuloa.


Aatonaaton ilta pimenee. Sytytetään kynttilät ja juon iltakahvin ihan rauhassa. Tämän siivousurakan jälkeen se on varmasti ihan ansaittua! 


Illalla saunotaan, paistetaan limput ja työnnetään kinkku yöksi uuniin. Lasi punaviiniä ja pätkä leffaa, siinä illan suunnitelmat. Jos lapset siis malttaa nukahtaa...


Hyvää joulua!💗

LUUKKU NRO 20

Tämä on SO-blogien joulukalenterin luukku numero 20
Tee se itse -ideoiden sijasta luukku sisältää tämän hetkisiä ajatuksia joulusta ja siihen valmistautumisesta. Ajatuksen juoksu saattaapi jossain kohdissa katkeilla koska pikkumies on sylissä tätä kirjoitellessani. Taistellaan näppäimistön ja hiiren omistajuudesta, heh!
Tänä vuonna nautin joulun järjestelystä enemmän kuin ennen. Kiitos useiden muistilappojen ja tehtävälistojen, kaikki langat ovat pysyneet hyppysissäni eikä joulustressistä ole tietoakaan. Ihan oikeasti! Täytyyhän tästä jännittävästä aaton odotuksesta välillä myös nauttia joulumusiikin ja käsitöiden parissa. Ei yksi pölypallo maailmaa kaada tai joulun tunnelmaa pilaa.


Vielä ennen joulurauhan laskeutumista kotiin täytyy siivota, hakea kuusi ja valmistaa jouluruuat. Pyrin tekemään perinteisistä jouluruuista mahdollisimman monta itse. Porkkanat ja lantut on kasvatettu siemenestä saakka meidän kasvimaalla; osittain juuri joululaatikoita varten.


Ollaan todella tyytyväisiä siihen, että meidän joulukinkku on kasvanut tuossa muutaman kymmenen metrin päässä. Varmasti kotimaista lähiruokaa! Tänään oli parin sian teurastuspäivä ja huomenna tulee lihanleikkaaja hommiin niin saadaan oma kinkku suolattavaksi ja aatonaattona uuniin.
Lapset innostui askartelemaan jonkin verran joulukortteja. Löysin tosi helppoja ja yksinkertaisia kuusi- ja lumiukkomalleja Pinterestistä. Kerhoissa ja päiväkodissa tehdyt askartelut ovat näkyvillä keittiön kaapin ovissa joulun ajan. Juuri siivosin vanhat askartelut talteen lasten omiin laattikkoihin, jotka sitten isoina saavat itselleen.
 
Joulupukin paketteihin käärin muutamia itse kudottuja juttuja. Toivottavasti lämmittävät saajiaan. Loppujen lopuksi ehdittiin suurin osa lahjoista hankkia hyvissä ajoin vaikka ajan riittämistä murehdin alkukuusta. Kaksi pakettia taitaa olla vielä matkalla ja toivotaan, ettei niiden saapuminen mene ensi viikkoon.


Yritän vielä loihtia jouluisen kuvapostauksen ennen aattoa. Mutta jos se jää tekemättä niin hyvää joulua jo tässä vaiheessa ja muistakaa nauttia! 

Pikkueteisen remontti

Tänään oli vihdoin ja viimein se päivä kun saatiin pienempi eteinen (ja vessa!) viimeisteltyä valmiiksi kiinnittämällä listat paikoilleen. Eihän tämä pikkuremppa ole ollut kesken kuin alkusyksystä saakka...

Mennään suoraan asiaan eli "ennen" -kuviin:




No mitäs siellä pikkueteisessä sitten tehtiin? Ensin maalasin seinät, katon, patterin ja kynnykset. Tumman harmaa väri valittiin yhdelle seinälle ihan käytännön syistä; väki tulee likaisin käsin tupaan ja nojaa niillä patteri-seinään.
Sitten punainen vanha muovimatto sai lähteä. Tarkistettiin oliko sen alusta kuinka kostea mutta onneksi se oli täysin kuiva. Seuraavaksi päästiin liimaamaan muovimatto paikalleen. Se on samanlainen kuin viime talvena vessaan liimattu. Jossain vaiheessa puhuttiin lattialaatoista ja -lämmityksestä mutta päädyttiin jättämään se suunnitelma unholaan. 

Kattovalaisin on sama vanha eikä se edes näissä kuvissa näy. Ihan perusvalaisin, valkoinen pyöreä lasikupu. Vaihdetaan sitten kaikki eteisten valaisimet kun ison eteisen katto uusitaan. Ulko-oven vaihto on edessä ehkä ensi kesänä. Nykyinen on mitoiltaan sellainen, että täytyy teettää uusi (ja kallis) ovi mittatilaustyönä tai suurentaa oviaukkoa.  Tämä ovi päästää kamalasti kylmää ilmaa sisään ja päivä paistaa sen raoista. Siinä on tuo tuommoinen ihme härpäke yläreunassa, joka pamauttaa oven kiinni. Ja arvatkaas kun saa pelätä milloin pieniä sormia on siellä välissä! Lisäksi lukko ei toimi kunnolla ja joskus lukitsematonta ovea ei saa mitenkään auki ulkopuolelta jos ei käytä väkivaltaa potkimalla sitä sisäpuolelta. 

Sitten muutamiin "jälkeen" -kuviin:




Olin kyllä sitä mieltä, että mun puolesta vaikka koko pikkueteisen olisi saanut räjäyttää taivaan tuuliin koska se on TODELLA ahdas ja oikeastaan ihan turha. Kahdella seinällä on ovi ja yhdellä pelkkä oviaukko, josta ovi on joskus poistettu. Siihen kiinnitin portin, ettei koira innostu kengistä.

Oon ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ja siihen, ettei tähän tilaan hirveästi rahaa haaskattu vaikka niinkin olisi voinut tehdä.

Takatuvan rengit

Käytiin isomman pojan kanssa yhtenä aurinkoisena pakkasaamuna kuvaamassa meidän pihan perällä olevaa vanhaa taloa. 





Nykyään tämä takatupa on ihan täynnä rautaromua ja kovasti tekisi mieli ensi kesänä se edes järjestää siistimmäksi. Taloa on käytetty jossain vaiheessa väliaikaisena pajana, jota varten "tuvan" lattia on purettu. Talon taakse on rakennettu konesuoja, joka peittää joitakin ikkunoita. Alunperin tämä talo on rakennettu talon työväen asunnoksi.





Jännittävää ajatella minkälaista elämää täällä on eletty. Ketkä siellä ovat asuneet ja miten? Ja onkohan talossa vietetty joulua? Kuinka monta ja minkälaisia? Kuka on muuttanut viimeisenä pois?

Kaiken tämä romun alla mä pystyn nähdä ihanan pienen elämää nähneen talon, ja kesätuvan. Kattokin olisi sopivasti korjattu muutama vuosi sitten! Tupa ja neljä makuuhuonetta, kolme takkaa ja vaikka mitä muuta. Mutta arvatkaapas kuka ei suostu nähdä tässä mitään muuta kuin sen romuvaraston? Jep, aviomies. 


No, saa sitä haaveilla...

Lauantaita

Lähes viikko päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Välillä täytyy vähän keräillä inspiraatiota ja ideoita...
Täällä ei ole tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Matson kanssa käytiin neuvolassa ja painoa oli tullut taas yli kilo lisää. Kiinteiden aloitus on alle kuukauden päässä ja äiti yrittää asennoitua siihen. Surullista kun vauva on jo niin iso! Kovasti pienin pyörii lattialla ja eilen oppi jo ryömimäänkin. 

Tasan kaksi viikkoa jouluaattoon! Kaivettiin lasten tonttulakit esiin. Pienen tonttupojan vaatteet odottavat aattoa vaatekaapin ovessa.  Tänä vuonna on toiveissa, että mun koko sisarusparvi perheineen sekä meidän vanhemmat kokoontuu meille aattoillan viettoon. Harvinaista herkkua enää tällä iällä, edelliskerrasta on jo hurahtanut viisi vuotta... 

Nyt menen herättelemään isointa ja pienintä iltatorkuilta. Piparkakkutalot odottavat koristeitaan!

TOISENA ADVENTTINA

Pyydettiin mummu ja paappa leikittämään lapsia aamupäivällä ja lähdettiin vauvan ja miehen kanssa kolmisin joululahjaostoksille. Luulin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja nyt käydään vaan ostamassa lahjat, jotka on tarkasti listattu. Mutta ei se ihan niin mennyt. Läheskään kaikkea ei löytynyt, joten uusi reissu on edessä.




Toinen missio Seinäjoen retkelle oli käydä tsekkaamassa huonekaluliikkeiden sänkytarjontaa. Ollaan molemmat niin selkäkipuisia, että nyt oli ehdottomasti uuden, kunnon sängyn aika. Hiukan nykyistä leveämpi jenkkisänky löytyi alle puolessa tunnissa. Ostettiin sellainen, johon molemmat saivat itselleen sopivat, riittävän kovat patjat. Ja satuttiin oikeaan aikaa oikeaan paikkaan, sillä liikkeessä sattuivat sängyt olemaan puoleen hintaan vielä huomiseen saakka. Nyt vielä pari viikkoa kun kestetään selkäsärkyjä niin sitten helpottaa! Kuulostaapas kamalalta...



Nyt vain oleillaan kotona. Ajattelin kutoa joululahjoja ja tehdä ruokaa, lapset leikkii pikkulegoilla ja nuorimmainen on omaan tapaansa tyytyväinen kunhan ympärillä vain tapahtuu.

SISÄINEN ASKARTELIJA

Viime vuosina, oikeasti ala-asteen loputtua, mua ei oikeastaan ole ollenkaan kiinnostanu askartelu ja pienten juttujen näpertäminen. Joulukortteja ja synttärikutsuja oon pakottanut itseni tekemään ihan lasten vuoksi. He kun tykkäävät leikkailla ja liimailla. Mielikuvitusta askarteluun on äitinkin puolesta! Kutominen, entisöinti ja maalaaminen on enemmän niitä mun juttuja.

Yleensä mun askartelu on esimerkiksi tällaista: idea joulupalloista kasatusta kransseista, idean toteutus ja tulos on läjä yhteen liimattuja palloja. Jossain pallojen ja kultanauhan alla on myös liian pieni kranssi. 

Nyt kuitenkin tapahtui jotain ihmeellistä ja sain askarteluidean. Ostin liimapyssyn, suodatinpusseja ja kranssin, jonka halkaisija oli 25 cm. Lisäksi tätä suodatinpussikranssia varten tarvittiin nitoja, kynä, juomalasi ja sakset.
Piirsin juomalasin avulla kolme ympyrää yhteen suodatinpussiin. Tein suodatinpusseista kolmen kappaleen nippuja. Päällimäiseksi laitoin sen, johon ympyrät piirsin. Nidoin ympyrät keskeltä kiinni ja leikkasin irti.


Irti leikatut ympyrät rypistin keskelle kerros kerrokselta. Ennen liimausta avasin "kukkaa" hiukan, jotta se näyttäisi enemmän kukalta. Sitten vain liimaa pohjaan ja kranssiin kiinni! Kranssiin mahtui noin 70-80 kukkaa. Liimasin taakse narun, jolla suodatinpussikranssin saa roikkumaan ja koristeeksi laitoin vielä napin ja rusetin. Tämä oli niin mukavaa puuhaa, että tein toisenkin äitille.



Meillä oli lauantaina SO-bloggaajien pikkujoulut ja siellä oli sopivasti Seinäjoen Sinooperin edustaja opettamassa meille himmelin tekoa muovipilleistä. Ensin olin tyypillisesti, että "onko pakko?" mutta lopuksi teinkin kaksi eri kokoista himmeliä ja kotiin sain mukaani vielä tarvikepakkauksen, jotta saan jatkaa kotona. Ideoin jo semmoisen vähän isomman version, jossa on montaa erikokoista himmeliä. 



Pikkujoulut pidettiin Seinäjoella Jojossa. Jojo on nuorille aikuisille ja nuorille suunnattu kohtaamispaikka ihan keskellä kaupunkia, rautatieaseman läheisyydessä. Siellä järjestetään maksutonta ajankulua mukavassa ympäristössä. Lisää tietoa löytyy mm. ylläolevasta Facebookin linkistä.

PULLAA, PIPARIA JA LIMPPUA

Jälleen viikonloppu! Loppuvuoden viikot tuntuu  menevän aikamoisella vauhdilla. Aivan kuin maanantaista hypättäisiin suoraan torstaihin. Täällä on äitillä ollut muutamana päivänä vähän enemmän aikaa ja virtaa touhuta ekstraa. Kello ei ole aamuisin soinut ihan seittemältä vaan vasta hiukan myöhemmin. Kiitos näistä kolmesta vapaapäivästä kuuluu lomittajalle!

Me ollaan lasten kanssa leivottu kahtena päivänä yhdessä. Tai oikeastaan ollaan tehty niin, että pienet on saaneet tehdä itse ja mä oon vain neuvonut. Nyt koti haisee pullien, piparien ja joululimppujen sekoitukselta! Aikaisemmin viikolla tehtiin pitkästä aikaa myös Rocky Road -juustokakku. 

Jälleen kerran otin leipomuksista monta kuvaa ja ne näyttivätkin kameran näytöllä hyviltä ja oikeisiin kohtiin tarkennetuilta. Toisin kuitenkin oli kun siirsin kuvat koneelle: tärähtäneitä ja keltaisia kaikki. Mä en ymmärrä missä vika?!

Sain valmiiksi ensimmäiset kudotut joululahjat: huopatossut palmikkovarrella. Yhdistelin Lankahelvetin ja Dropsin ohjeita. Kudoin ensin sukkaosan Joki-langasta. Aloitin työn kutomalla huopuvalla langalla varteen vain viisi kierrosta joustinneuletta eli poikkesin siinä yllä mainitusta ohjeesta. Huovutin tämän "nilkkasukan" pesukoneessa ja kudoin palmikko-varren Dropsin ohjeella 7 veljestä -langasta. Varsia en pistänyt pesukoneeseen ollenkaan vaan yhdistelin osat ja napit kun huopunut osa oli kuivunut. Voin antaa tarkempia ohjeita jos joku niitä kaipaa...

Innostuin myös pitkästä aikaa askartelemaan mutta siitä vasta seuraavalla kerralla!

TIISTAINA

Talvi tuli ja meni. Jäljelle jäi piristävä harmaus, kova tuuli ja inhottava märkyys. Ketään ei huvita mennä ulos kun jatkuvasti on pimeää. Jouluinen tunnelma katosi sitä mukaa kuin elohopea nousi mittarissa. Mutta laitoin siitä huolimatta jouluvalot ja osan koristeista paikoilleen! Nyt koti on ihanan jouluinen. Tällä viikolla tulevat vielä toivottavasti postin kautta makuuhuoneen jouluverhot sekä muutama koristetyyny, jotka hyvistä alennuksista bongasin.



Viikonloppuna oli imetystuen peruskurssin toinen osa ja siellä hurahti sekä lauantai että sunnuntai. Nyt on todistus kädessä ja mietin yhä, että rupeaisiko tukiäidiksi vai ei. Eniten askarruttaa se, että mitä jos en osaakkaan antaa neuvoa heti kysyttäessä. Vaikka neuvomisen ohella pelkkä kuuntelu ja myötäeläminen on tosi tärkeitä.. Ja lisäapuja saa tarvittaessa varmasti muiltakin tukiäideiltä.


Näitä talon entisten asukkaiden joulukortteja on löytynyt milloin mistäkin. Keskimmäinen on lähetetty jo ennen sotia! Kuvat on kauniita ja ne sopii hyvin meille joulukoristeiden joukkoon. Nyt asettelin muutaman lipaston päälle. 

Ja näitä kettusukkia oon tehnyt jo viidet. Keväälle tiedossa ainakin neljän parin edestä lisää kutomista. Ja hullulla kävi jo mielessä kehitellä mustavalkoiset sukat samasta mallista. Näen kyllä silmät sulkiessa vauvalle kudotun Pihlaja-villahaalarinkin, jossa on ketun korvat hupussa mutta se kuva toivottavasti katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin! 


Myrskyisää viikon jatkoa. Pitäkää pipoistanne kiinni!

IHANA SUKLAINEN JOULUKAHVI!

"Metkatuotteen tuotesarja huokuu elettyä elämää ja kauniita muistoja matkan varrelta. Suunnittelija Minna-Mari Meriläisen vuonna 2012 perustama tuotemerkki panostaa Suomalaiseen maaseutuhenkiseen kuviointiin, lapsuuden mukaviin muistoihin maalaiskylällä. Kaikki Metketuotteen elintarvikkeet ovat Suomessa valmistettuja! "

Olin onnekas kun sain maisteltavaksi Metkatuotteen Kyläläisten pipareita ja Joulunajan kahvia. Nyt nimittäin löytyi sellaisia tuotteita, joita tahdon herkutella lisää. En ole aikaisemmin näitä tuotteita maistanut ja testaus olikin hyvin positiivinen yllätys. 

Kyläläisten piparit olivat perinteisten piparien makuisia ja katosivat paketista nopeasti pieniin suihin. Äiti ehti pari syödä. Mutta tuo tuplasuklainen Joulunajan kahvi! Oon sitä yksikseni täällä lipitellyt ja antanut muiden vain haistaa pakettia. Pieni äidin oma hetki arkiseen iltapäivään. Mies on töissä, esikoinen on kerhossa, keskimmäinen lepäilee sohvalla, nuorin katselee päiväunia ja jouluverhojen vaihto on puolivälissä.



Jostain pitää tuota Joulunajan kahvia saada lisää ja nuo yrityksen muutkin maustekahvit kiinnostavat. Onneksi lähin jälleenmyyjä pitäisi löytyä Seinäjoen Rustoopuorista. Kovin kauas ei tarvitse lähteä! Lisäksi Metkatuotteen tuotteita löytyy mm. Kauhavalta ja Lapualta. Muut jälleenmyyjät löydät tästä linkistä.  


P.S. Kyllä nauratti kun yritin tuotteita kuvailla ja selän takana oli tytär salaa tehnyt lautaselle myös oman asetelmansa. Todellista mallioppimista! 

ISIEN PÄIVÄ

Meidän isi heräsi sunnuntaina sohvalta, jonne oli tällä kertaa itse kesken yön lähtenyt yskimään. Aamuseitsemältä saman peiton alle kömpi lapsista se, joka on isistä ensimmäisen kerran isin tehnyt.

"Aamupala sänkyyn" on tapahtunut tässä huushollissa ehkä kerran ja sekin ensimmäisenä äitienpäivänä. Tämä kohta siis sivuutettiin jälleen! Me lukittauduttiin lasten kanssa vaatehuoneeseen ja jaettiin lahjat ja kortit. Jokaisen käteen jotakin ja sitten isiä halimaan. Tänä vuonna muksut olivat askarrelleet paljon kerhoissa ja päiväkodissa. Korttien lisäksi poika oli tehnyt auton ikkunalle piparilta tuoksuvan sydämen muotoisen hajustimen ja hienon patalapon. Ihan ei isin tarjoama traktorin merkkikoulutus ole mennyt perille kun patalapossa luki Valtra... No hieno ja arvokas se silti on! Jää kyllä ehdottomasti keittiöön koristeeksi. Paketeista löytyi myös Metkatuotteen Kuppikakut-purkki eli isi saa leipoa lasten kanssa kuppikakkuja ja lisäksi traktoreihin nimellä varustetut firman mainostarrat, joita on kauan haaveiltu.

Askareiden jälkeen käytiin mun vanhempien luona syömässä ja kun sieltä kotiuduttiin tulivat loput juhlittavat meille iltakahville. Pitkästä aikaa lähes kiireetön ja rauhallinen päivä, jolloin isi ehti pyöriä lasten ja legojen kanssa lattialla sekä illalla ennen nukkumaan menoa katsoa vielä yhdessä leffaa.


ASTUKAAHAN SISÄÄN!

Tämä viikko on ollut henkisesti jotenkin tosi raskas. Omaa ja vauvan flunssaa, tyttärellä jotain vatsapöpöä (josta parannuttuaan äitiä on testattu oikein kunnolla), sikalalla ylimääräistä työtä parina iltana ja miehen pitkät työpäivät. Aviomies on saanut loskaa niskaan oikein urakalla mutta hienosti on kestänyt mukisematta vaimon itkut ja kiukkuilut. On siis selvää, että pieni 40 minuutin automatka Lapualle yksin, nukkuva vauva takapenkillä teki erittäin hyvää juuri tämän viikon päätteeksi.


Sovin nimittäin kuukausi sitten juuri tälle päivälle tutusmiskäynnin yritykseen nimeltä Lapuan kukka- ja hautauspalvelu Latva-Rasula. Heti kynnyksen yli astuttuani tajusin, että kyseessä ei suinkaan ole mikään tavallinen kukkakauppa. Hyllyillä oli kaikkea ihanaa, pientä ja suurta. Kukkien lisäksi löytyi kynttilöitä, maljakoita, Metkatuotteen kahvia, teetä, pipareita ja glögiä, erilaisia kortteja, kastelahjoja, enkeleitä, Terra Provencen saippuoita sekä muita koriste-esineitä moneen makuun. Niin sisustukseen kuin lahjaksi!





  
Ihan tyhjin käsin en kotiin lähtenyt. Huomenna isi saa paketistaan yllätyksen, jonka saa toteuttaa yhdessä lasten kanssa. Itselle halusin nämä kolme ihanaa tuikkutaloa, joiden paikaksi suunnittelin jo ennen vierailua tuvan ison pöydän.


Ja sain mukaani vielä näin kauniin asetelman, jonka Tiina oli tehnyt! Valot ja kaikki! Kukkina neilikkaa, harsokukkaa ja ihanaa inkaliljaa, jota mulla on parina kesänä puutarhassakin ollut.

Kuten mä arvasin, tytär omi kukat itselleen ja kovan keskustelun jälkeen ne nyt saavat olla keittiössä isänpäivänä kahvipöydässä eikä lastenhuoneessa prinsessan pöydällä.
 


Tässä vielä linkit Lapuan kukka- ja hautauspalvelu Latva-Rasulan Facebook- ja internet-sivuille. Sivuilta löytää kuvia kaupan upeasta valikoimasta ja tiedot yrityksen tarjoamasta laajasta kukka- ja hautauspalvelusta. Sen lisäksi, että kauppa on täynnä hyviä lahjaideoita erilaisiin merkkipäiviin, yritys tekee juhlaan kuin juhlaan tilauksesta kimput, kukkalaitteet ja sidontatyöt.

Suosittelen lämpimästi vierailua tähän putiikkiin, jos lähistöllä asutte tai ajelette!