KUMMITÄDIT JA -SEDÄT

Jo paljon ennen kuin testi näytti plussaa, me mietittiin iltaisin sängyssä ketä pyydetään mahdolliselle seuraavalle lapselle kummiksi. Kahden ensimmäisen jälkeläisen kohdalla kummin tehtävän täyttäjät on pohdittu tarkasti. Kolme kummia per pää. Vähintään yhden on oltava verisukulainen, joka ei pääse tehtäväänsä pakoon vaikka mikä tulisi. Kaikki meidän omat sisarukset on jo kertaalleen käytetty. Tietoisesti ollaan vältetty ottamasta meidän tämän hetkisiä kavereita kummeiksi, koska pelätään etteivät he sitten enää rippikouluiässä ole lapsen elämässä mukana.


Omat kummini ovat muistaneet synttäreitä ja jouluja rippikouluikään asti. Sen jälkeen he tietysti ovat olleet mukana ainakin YO-juhlissa, kihlajaisissa, häissä ja nyt valmistujaisissa. Molempien lasten syntymät he ovat huomioineet. Lapsena käytiin mun kummeilla usein kylässä, serkkujen kanssa leikkimässä. Ihan hirveästi ei tule enää aikuisiällä oltua omiin kummeihin yhteydessä mutta juhlissa nähdään ja silloin tällöin törmätään jossain tapahtumassa tai kirkolla. Ja mielestäni se on riittävästi.


Me ei vaadita lasten kummeilta yhteisiä harrastuksia lapsen kanssa tai kummilapsi-päivien viettoja. Sellaisiin ei tällä hetkellä itselläkään olisi aikaa. Riittää kun on silloin tällöin kiinnostunut lapsen elämästä, käy välillä katsomassa ja muistaa nuo lasten vuoden kohokohdat: joulun ja synttärit. 


Ensimmäinen kolmesta kummista saatiin päätettyä nopeasti. A:lla on yksi sisarus, joten eka päätös oli helppo. Toisin kuin kahden muun keksiminen. Välillä jo mietittiin kahden kummin vaihtoehtoakin. Epätoivo melkein iski kunnes tajuttiin, että kaksi muuta kummiahan ovat ihan nenän edessä. Ihmiset, joiden kanssa vietetään paljon aikaa ja jotka jaksavat olla meidän muruista kiinnostuneita. Vaikka ei sukulaisia ollakaan, yhteyttä ollaan pidetty jo tulevan kummitädin (on myös tyttären kummitäti!) kanssa, hyvänen aika, yli kymmenen vuotta!

Seuraava ongelma liittyy  myös läheisesti tähän asiaan: nimi. Tytön nimen luulin jo olevan valmiina mutta keksin uuden paremman. Täytyy vielä katsoa löytyykö nimille suvuista kaimoja; saataisiin nimistä jompi kumpi kulkemaan suvussa. Pojan nimistä yksi on selvä, muista ei olla päästy vielä yhteisymmärrykseen.

Ei kommentteja