HOMEMAKER VAI KOTIÄITI?

Niin se vain tuli perhepäivähoidon viimeinen päivä vastaan viime perjantaina. Poika ehti samalla hoitajalla olla noin kolme ja puoli vuotta. Tällä viikolla J on ehtinyt käydä jo pariin kertaan uudessa paikassa kerhossa ja päiväkodissa. Äitiä tämä viikko on jännittänyt, pienet lapset kun tuntuvat olevan nykyään paljon ilkeämpiä kuin mitä omassa lapsuudessa. 

Mielellään oltaisiin perhepäivähoidossa pysytty mutta tilanne nyt vain on se, ettei ole mitään järkeä ajella kodin ja kirkonkylän väliä kahta kertaa edestakaisin päivän aikana. Tyttö on kotona mun kanssa ja poika sen kolme tuntia päivässä joko kerhossa tai hoidossa leikkimässä oman ikäistensä kanssa. 

Nämä pojan menot yhdistettynä sikojen hoitoon pistävät nousemaan sängystä ajoissa joka aamu. Mistään "lomailusta" ja puoleen päiviin venyvistä aamuista ei siis ole kyse. Lisäksi päivät täyttyvät kotitöistä: pyykkiä, tiskiä, siivousta ja ruoanlaittoa. Ja etenkin tyttärelle täytyy keksiä päivän aikana jotain virikettä, että pysyy ikäisensä kehityksessä mukana. Askartelua, hiihtoa, luistelua, piirtelyä, palapelejä ynnä muuta.  Mutta ei haittaa, saapahan olla kotona!



Mitäs muuta? 
Maanantaina juhlittiin sitä, että mulla oli neljännesvuosisata takana. Aluksi meinasin leipoa kakun vain omalle perheelle mutta kun poika aamulla sanoi, että "Kyllä äiti sulle pitää ainakin viisi vierasta kutsua", annoin miehelle luvan kutsua enemmänkin ihmisiä kahville.  


Muut päivät on menneet sujauksessa ohi vaikka mitään ihmeellistä ei olla ehditty tehdä. Mihin tämä aika taas menee... Puhelinkaupoille pitäisi lähteä. Kuukauden vanhalla Samsungilla oli kova kohtalo eikä sitä kannata enää huoltoon lähettää. Lauantaina on tiedossa kivaa kun lähdetään kaverin kanssa ajamaan kohti Vaasaa. 

 

Ei kommentteja