PUOLIVÄLISSÄ

Eilen saavutettiin odotuksen puoliväli. Tuntuu, että edelliset 20 viikkoa on mennyt ihan hujauksessa. Jos tulevat 20 viikkoa menee yhtä nopeasti, miten tässä ehtii valmistautua uuteen perheenjäseneen?!

Nyt kolmannella kertaa liikkeiden tunteminen on mennyt aika myöhälle. Paljon myöhemmille viikoille kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Tai sitten en vain oo niitä huomannut tässä touhun ja tohinan keskellä. Onneksi on ollut doppleri lainalla niin oon voinut aina välillä hakea mielirauhaa sillä. Ja lapset ovat tykänneet kuunnella vauvan sydämen ääniä myös! Viikon 18 jälkeen liikkeitä on tuntunut päivä päivältä, tai yö yöltä, selvemmin. Kahtena edellisenä yönä oon heräillyt kun tyyppi tuntuu puskevan ittensä ihosta läpi. Tällä hetkellä olo on fyysisesti todella hyvä. Jos ei se vauvan pää tai takapuoli välillä tuossa vatsan iholla tuntuisi, en edes muistaisi olevani raskaana. Ainoastaan väsymys painaa normaalia enemmän. Mutta siihen syynä on se, että lapsilla on taas joku yöhuutojen kausi menossa, joten hirveästi ei ole nukkua tarvinnut. Lisäksi tytölle tuotu vanha päästävedettävä oli liian ahdas ja neiti kolisteli päätään sängyn reunoihin vähän väliä. Vaihdettiin eilen leveämpään ihanaan rautasänkyyn. Saas nähdä maistuuko uni siinä paremmin!


Keskiviikkona piti olla neuvola mutta se täytyy siirtää. Opettaja pyysi käymään Ilmajoen koululla. (Ja viikon päästä on vihdoinkin rakenneultra!) Olen saanut neuvolassa käskyn seurailla kotona verenpainetta ja laittaa lukuja ylös, sillä viimeksi neuvolassa paineet olivat hieman koholla. Voisin väittää, että sairaalakammo ja raskausmyrkytys-pelottelut nostaa paineita aina neuvolakäynnillä. Tässä todiste kotiolojen "korkeista" paineista.


Aikomus oli lisätä tähän postaukseen tekstin pätkä tulevista vauvaan liittyvistä hankinnoista mutta jätän sen sittenkin seuraavaan kertaan. Muuten tämä kokonaisuus olisi ihan liian pitkä. Mukavaa viikon alkua!

Ei kommentteja