EASTER

Meidän pääsiäiseen mahtui tänä vuonna vähän erikoisemmat suunnitelmat kuin yleensä. Lauantaina kierrettiin perinteisesti lasten kanssa virpomassa isovanhemmat ja muutamat muut. Iltapäivällä koti täyttyi ruokailijoista; mun puolelta vanhemmat, sisarukset ja lasten serkut. Syötiin ja poltettiin kokko. Herätyskello päälle ja ajoissa maata!



Pääsiäispäivänä lapset pääsi yökylään ja me lähdettiin isolla porukalla yllättämään tänä vuonna pyöreitä täyttäviä vanhempiani: aikuisten kesken Seinäjoelle Lakeus Matadoriin syömään ja illaksi mökille saunomaan. Hommaa oli jo muutaman kuukauden ajan suunniteltu ja yritetty saada aikatauluja sopimaan. Päivä onnistuikin lopulta hyvin. Ravintolaa ei voi kuin suositella! Hyvää, asiantuntevaa palvelua ja kunnon ruokaa. 

Maanantaina serkukset pääsi aamupäivällä vielä uiskentelemaan mökille koko viikonlopuksi vuokrattuun paljuun. Meillä tyttö oppi uimaan kellukkeilla ja poikakin oli uimakoulussa oppinut vihdoin sukeltamaan. Ehkäpä joudun lähteä loppuviikosta uimiseen hurahteneiden lasten kanssa uimahalliin kun lomittajakin on tulossa pariksi päiväksi..


Nyt kun kevät on edennyt muutamassa päivässä hurjaa vauhtia, keräsin traktorin kauhaan ulkoa kaikki talvikamat ja vein säilöön. Tuskimpa pulkkia ja kolia enää tarvitaan. Samalla taisin viedä ensi vuoden pääsiäiskokon pohjalle terassin pöydän ja tuolit. Silmät ei kestänyt enää katsella koiran järsimiä, tupakilla poltettuja vanhoja keittiön kalusteita. Tästähän aviomies riemastui ja nyt pitäisi keksiä mistä saan halvalla uudet tilalle. 


Illalla remppasin vessaa, joka ei taida olla valmis koskaan. Meinasin vessan valmistumisen jälkeen yllättää miehen (jep, taas olisi ollut varma riemastuminen tiedossa!) tekemällä pintaremontin pikkueteiseen mutta kiitos ei. Eteiset saavat olla rumia vielä hetken, ei kiinnostus piisaa enää näiden vessojen jälkeen. 

 

Piipitystä!

Viidettä päivää ilman ääntä, aivan mahtavaa! Lapset osaa ottaa kaiken ilon irti äidin äänettömyydestä kun kukaan ei komenna isin työpäivän aikana. Ja isi on saanut kuulla aamusta iltaan "mä en jaksa, en pärjää, mitä mä teen" -valitusta. Välillä poika on ollut toki kerhossa, ja yhden päivän rauhallisesti kuumeessa, tai tyttö muorilla niin on edes vähän saanut itse levättyä. Kipeällä kurkulla ja niin heikolla ololla on menty kyllä tämä koko viikko, että huonommaksi ei enää voi oikein mennä. Ruokahalutkin on kadonneet täysin. Pari kertaa päivässä yritän pakottaa suun auki ja sitten tekeekin heti häjyä ja närästää.



Tänään mies lähti lasten kanssa traktorihommiin. Oon oikeastaan leiponut koko päivän ja ettinyt pellon reunoilta pajunoksia huomista varten. Iltapäivästä ehdin hetken lukea kirjaa. On muuten mahtavia nuo Eve Hietamiehen kirjat Yösyöttö ja Tarhapäivä!


Maanantaina oli neuvola ja se meni jopa hyvin. Ei yhtään valitusta eikä sanaakaan raskausmyrkytyksestä. Johtui ehkä siitä, että mä vain nyökkäilin kun puhumaankaan ei pystynyt. Verenpaineet oli hyvät flunssasta huolimatta ja SF-mitta menee ihme kyllä yläkäyrillä. Vauvan sydänäänet olivat 138 ja tällä hetkellä tuntuu, ettei tyyppi nuku koskaan. Pyörii ja potkii lähes koko ajan, minkähänlainen valvottaja sieltä tällä kertaa saapuu?

VILLASUKKAHUUMAA

Edellisten Anelmaisten jälkeen halusin tehdä itselleni toisetkin. Tällä kertaa keväisillä väreillä. No, tässä ne nyt ovat. Oikein keväinen värioksennus. Mikään väri ei oikein sovi kokonaisuuteen, kaunista vai mitä?


Ja kun toisen Anelmaisen kohdalla rupesi kuvioiden teko hiukan puuduttamaan, tein välityönä uudet nilkkavillasukat. 



Tällä hetkellä on kaikenlaisia vauva-kutomisia puikoilla ja ne ei tunnu edistyvän ollenkaan. Tekisi jo mieli mennä ompelemaan välillä koneella mutta kun tuo ompeluhuone ei ota valmistuakseen ja ottaa päähän ommella "rakennustyömaalla".

Odotellaan poikaa kotiin koko viikonlopuksi venähtäneeltä  yökyläreissulta. Pikkusisko on jo ihan epätoivoinen kun veljeä ei kuulu kotiin. Huomenna on neuvola ja mulla ääni lähes poissa. Siivotakkin pitäisi ja ja ja...

24+3 & ÄITIYSPAKKAUS

Täytyi oikein kalenterista tarkistaa missä kohtaa mennään. Tänään 24+3. Tässä vähän kuvia aiemmilta kerroilta, lähes samoilta viikoilta. Pikku hiljaa tuota vuoden 2015 mallia alkaa tulla väkisinkin ikävä vaikka tuolloinkin kaipasi 2013 vuoden mahaa. Ihmeelliset naisen ajatukset, mikään ei oo hyvä! Onhan sitä sitten taas syksyllä aikaa ruveta tavoittelemaan vaikka mitä..

2011, 

2013,


2015,

2016.


Pian pitäisi tietää otetaanko äitiyspakkaus rahana vai tavarana.  Rahaa saisi 140 euroa mutta pakkauksen rahallinen arvo on varmasti enemmän. Viime vuoden paketti oli mielestäni liian poikamainen ja luultavasti sen jako jatkuu vielä hetken aikaa. Jos päätämme pakkauksen ottaa, sadaan luultavasti se 2015 vuoden paketti. Myös hetki sitten paljastettu vuoden 2016 pakkaus on mielestäni liian "poikien värinen", joten väliäkö sen kumpaa jaetaan.. Olisin kaivannut neutraalimpaa koska me ei siis tiedetä kumpi on tulossa. Mä oon semmonen, että haluan ihmisten tietävän vauvan sukupuolen vaatteista. Sinistä voin laittaa tytölle jos vaatteissa on mukana jotain tyttömäistä. Yhtä lailla pojalle punaista jos lisänä on vaikka tummansinistä.

Ja kuinka paljon niitä pakkauksen vaatteita todellisuudessa tulee käytettyä? Otettiin pakkaus esikoiselle. Siitä pakkauksesta on kolmatta käyttäjää odottamassa pari ohutta haalaria, makuupussi, pyyhe ja toppahaalari. Oikeastaan muulle ei koskaan tullut käyttöä ja ne lähtivät nopeasti kiertoon. Koska tyttö-fiilis on tällä hetkellä vahva, en oikein osaa päättää mitä tekisi. Ollaan mietitty, että sillä rahalla voisi sitten ostaa kaukalon ja telakan, mieluusti käytettynä. Luultavasti päädytään ottamaan raha. Tänään oltaisiin saatu neuvolasta Kelan paperit mutta neuvolaa täytyi siirtää. Esikoinen oksensi maanantaina (ja jostain syystä kerran vielä viime yönäkin vaikka päivä oli jo ok) ja odotan nyt omaa vuoroa.

Ylimääräinen liikunta on saanut jäädä unholaan. Täytyy mennä täysin omien olojen mukaan eikä siihen enää kuulu kuntosalikäynnit tai lenkkeilyt. Jo päivittäisten hommien tekeminen sikalassa ja kotitöiden hoitaminen saa paikat särkemään etenkin yöllä kun pitäisi vessassa ravata. Muuten olo on ihan ok ja viikot vierii tuttuun tapaan nopeasti. Energiaa piisaa kunhan vain tuo aurinko pysyy taivaalla näkyvissä. Kasvihuoneessa oli 34 astetta lämmintä, oikein hyvä hetki juoda iltapäikahvit siellä!
 


Oltiin käymässä Keskisellä lauantaina ja olin pitkästä aikaa eksynyt oikein vauvanvaateosastolle pyörimään kun se pysäyttävä puhelu, jälleen kerran, tuli. Aina nämä pois lähdöt tulee niin yllättäen, täysin arvaamatta. Tälläkin kertaa lähtijä oli ihan liian nuori ja elämä vasta alkamassa. Viimeisin yhteinen muisto on viime syksyltä. Valehtelematta voin sanoa, että se muisto on yksi parhaista viime syksyltä; lämmin kesäilta häissä, viiniä, tanssia ja hyvää seuraa. Sitä hetkeä, rippileiriä, iltoja Kiuaskalliolla laskettelemassa ja yläasteaikoja on tullut pyöriteltyä aika paljon ajatuksissa viime päivinä. 
 

PERJANTAI YHDESTOISTA

Tämmönen puhtaasti maatilaan liittyvä postaus on puolisen vuotta pyörinyt luonnoksissa. Koskaan se ei ole ollut riittävän hyvä julkaistavaksi eikä sopivaa ajankohtaa ole löytynyt. Mutta tänäänhän päivä on oikein hyvä! Ja kiitos eilisen, mun ei tarvitse lähteä availemaan enää minkälaista tämä elämä taloudellisesti on ja miksi suomalainen maatalous on tärkeää koko kansalle. MTV:n kymppiuutiset vielä näyttivät niin selkeät taulukot, että tyhmempikin ymmärtää miltä esimerkiksi nuoren, juuri sukupolvenvaihdoksen tehneen yrittäjän tilipussi näyttää. Tässä uutisiin vielä linkki.


Savolaisten maatilallisten linja-autossa oli laskettu, että matkustajien velkamäärä on yhteensä noin 21,5 miljoonaa. Silti joku typerys uskalsi aamulla väittää, että jos bussi täytetään asuntovelallisilla velkamäärä on sama. En tiedä kuinka monella esimerkiksi omakotitalon omistajalla velkamäärä on vaikkapa 500 000- 1 500 000 euroa? Tuskin monella. Tämä kovaa meteliä pitävä typerys kyllä puhui itsensä täysin pussiin ja todisti kuinka vähän tietää maatilayrityksen pyörittämisestä. Lainoissa vakuuksiksi käyvät esimerkiksi koneet, tuotantorakennukset ja asuinrakennus. Sen vuoksi riski on valtava ja jos tila kaatuu, siinä voi mennä samalla kaikki työpaikkaa ja kotia myöten.
 
Photography by Viipi
Kokemuksella voin sanoa, että maatilayrityksen pyörittämisen oppii vain käytännön kautta. Ja aviomiehen, joka jaksaa sitkeästi selittää ja selittää, sekä opinnoissa maatalouden liiketoimintaan erikoistumisen ansiosta alan pikku hiljaa mäkin oppia. 
 

Meidän oli tarkoitus lähteä muiden mukana Helsinkiin mutta viikon toinen erä possuja tuotiin eilen ja niitä piti olla ohjaamassa. Lisäksi mies oli toisessa työssään kiinni koko päivän. Katsoin kotisohvalta Ylen lähettämän suoran lähetyksen ja kyllä oli mahtava yhteishenki! Iho kananlihalla ja tippa linssissä katsoin kun maajussit ja -jussittaret kerääntyi torille. Niin kauan tätä paskaa niskaan on otettu vastaan, että jo oli aikakin tuoda oma mielipide kuuluviin. Vastustajat Animaliaa, OE:tä ja yksittäisiä ihmisiä myöten oli hypännyt puskaan piiloon traktorimarssia.
 
 
Lapsista nuorempi heitteli kotona puheenpitäjien väliin semmosiakin kommentteja, että ei oo epäselvää onko likka maalta kotoosin.  Poika osasi jo kysellä kaikenlaista ja ihmetellä mitä oikein tepahtuu. Ihan tosissaan piti yrittää yksinkertaisesti selittää mistä on kyse. Poika totesi, että pitää puida paljon niin saa enemmän rahaa ja lähti leikkimään.
 

 
Muutaman kellarissa istutun illan ja valvotun yön jälkeen päätettiin eilen yhdessä, että mennään murehtimatta ajoissa nukkumaan. Nyt on viikonloppu, mietitään sitten taas maanantaina kuinka tässä käy. Taloudelliset ongelmat on vielä lähinnä tilojen ja kaikkien niiden kautta työllistyvien (ja niitähän on paljon!) ongelmia mutta kyllä jos maatalous Suomesta loppuu, ongelma siirtyy jokaisen ihmisen ruokapöytään.


 
 



HYLLYN UUSI ELÄMÄ

Ennen kuin vaaleankeltaisen lipaston entisöinti oli valmis, tiesin jo mikä huonekalu on seuraavana projektina vuorossa. Lipaston tavoin tämä hylly löytyi ulkovarastosta pölyn ja romun keskeltä. Se oli ollut vuosikymmeniä paikallaan koska ainakaan entinen talon omistaja ei muista sitä koskaan käytössä nähneensä.

Tämmöisenä se haettiin kellariin. Kaksi laatikkoa puuttui kokonaan ja muut olivat huonossa kunnossa. Hioessa rupesi terva haisemaan ja yhden pohja oli täynnä kaunolla kirjoitettuja tekstejä, joista ei saanut mitään tolkkua. Kuivuessaan loputkin laatikkojen palat irtosivat kiinnityksistään. 


Tiesin alusta saakka, että hylly sijoitetaan pysyvälle paikalle olohuoneen seinälle. Väriksi halusin jonkun harmaan vaalean sävyn koska talossa on jo liikaa tummanruskeita huonekaluja. Muistelin maalikaupassa valinneeni tätä väriä tummemman harmaan mutta en ollut varma. Annoin olla ja maalasin sillä, mitä olin jo ostanut. Kuvissa väri näyttää valkoiselta. 

Hyllyn paikka on sellainen, että nämä hienot koukeroiset kuviot jäivät harmillisesti piiloon.


Lopputulokseen olen tyytyväinen. Laatikot tehdään myöhemmin ja ne kaikki uusitaan. Mutta se menee varmaan ensi talveen enkä tietenkään tätä hyllyä halunnut piilotella enää kellarissa, joten se pääsi jo ilman laatikoita käyttöön.



NAISTENPÄIVÄNÄ

Oikeesti. Onhan tämä naistenpäivä nyt selvästi vain yksi naisten keksimä merkkipäivä itselleen, että miehets (synttärien, joulun, nimipäivän, äitienpäivän ja ystävänpäivän lisäksi) joutuisivat heitä huomioimaan. Ja myöhemmin juhlittava, joku ihmeen pihvipäivä on sitten taas katkerien miesten keksimä päivä itselleen, että saisivat tasa-arvoisesti huomiota naisilta.

No joka tapauksessa mun aviomies ilmoitti jo viime viikolla, ettei tuleva naisten päivä meidän taloudessa aiheuta mitään toimenpiteitä. Siispä jouduin lähteä itse hankkimaan lahjaa itselleni! Seinäjoen Ompelutista kävin ostamassa virkattavia tuttinauhoja varten tykötarpeita. Taitopuoti Paperinauhasta hain lankaa vauvan toukkapussia varten. Iltapäivällä ehdotin pojalle, että mentäisiin vielä Halpa-Halliin ostamaan uutta muumimukia. Voipi olla, että heräteostoksena mukaan tarttui myös suklaalevy. Kansainvälinen juhlapäivä kun on, hyvä tekosyy..


Voi olla myös, että vihjasin selvästi aviomiehelle, että koska naistenpäivää ei muisteta, odotan kolmannen lapsen synnyttyä erästä arvokasta Kalevalan "korusarjaa" lahjaksi näistä kolmesta "saavutuksesta". Ja ehkä myös soitin miehelle iltapäivällä kuinka säälittävää ja noloa on jonottaa kaupan kassalla omat lahjat korissa kun muut jonottajat ovat miehiä kukkakimput kourassa. 


Ja yllättäen aviomies tuli töistä kotiin ruusujen ja suklaalevyn kanssa! 

MAALISKUU & TALVILOMA

Kuvia meidän kuluneelta viikolta, joka oli pojan talvilomaviikko päiväkodista ja kerhosta. Mitään ihmeellistä ei tehty kun isi  oli kuutena päivänä töissä. Lapsille riitti hyvin yökyläreissu mummilaan, serkkujen kyläily, piipahdus Seinäjoella syömässä ja kirpputorilla sekä teurasauton käynti.


Kuukauden vaihtuminen tarkoittaa, että kevät ja kesä on taas vähän lähempänä. Ja tällä viikolla se aurinko todellakin välillä pilkisteli taivaalla!





Saatiin uusi, tilan nimellä varustettu kyltti pihatien varteen. Etenkin tämmösinä aikoina kun on vaikeaa olla maatilayrittäjänä Suomessa, täytyy olla ylpeä siitä mitä tekee. Vielä ei luovuteta, taistelutahtoa löytyy. Ja mä ainakin rakastan tätä maatilan vapaata, vastuullista, raskasta ja sitovaa elämää, joka mun mielestä on enemmän elämäntapa kuin työ.
Seuraavaan kuvaan sopis teksti, johon aamulla törmäsin: "On the farm we raise crops, we raise animals and we raise FARMERS."

 
Herra 4,5v on niin tomera tapaus, että ei paapan ja vaarin selkä- rutinatkaa ollut auttanut. Pakko oli töitä tehdä ku poika vieressä käski! Ja mulla ei ollu sikalasta pois asiaa ennen kun olin sen loppuun asti siivonnu omalta osaltani.



Pikku hiljaa, todellakin PIKKU HILJAA myös mun kellarin ompelutila, jota myös äidin valtakunnaksi voi kutsua, alkaa olla valmis. Seinien maalaus on puoli välissä mutta kaapit on odottanut kiinnitystä pian vuoden. Eilen kannatutin takatuvan vintiltä sivusta vedettävän sängyn puhtaiden mattojen säilytyspaikaksi. Eikös fiksua hyötykäyttöä?

 

SISUSTUSTA: Lastenhuone

Siitä on kulunut jo pitkä aika kun viimeksi esittelin kotia. Ja moni paikka näyttää jo ihan erilaiselta kuin vanhoissa sisustuspäivityksissä. Esimerksiksi maanantaina siirsin yhden vanhan puukaapin pois olohuoneesta entisöintiprojektin tieltä. Kaappi painoi valehtelematta pari sataa kiloa ja mattojen avulla se siirtyi kuin siirtyikin. Mieheltä tuli tietysti perusmurinat: "Pitääkö aina yksin rehkiä..?" No pitää! Muuten mitään ei tapahdu, ainakaan heti kun tarve on. 
Vierashuoneen rautasänky on nyt tytöllä käytössä eikä vierashuoneessa ole enää makuupaikkaa. Lastenhuoneessa jouduttiin luopumaan kokonaan prinsessan sängyn katoksesta kun ei se vain toiminut enää tuon uuden sängyn kanssa. Mutta yöt on vähän rauhoittuneet kun on tilaa kuorsata.


Tänään otettiin lasten kanssa heti aamusta leikkihuone eli lastenhuone siivouksen kohteeksi, että saataisiin hyviä kuvia tänne blogiin. Malttamattomat penskat eivät vaan meinanneet jaksaa odottaa, että pääsisi leikkimään. Laatikoista löytyi paljon unohtuneita ja kadonneita leluja. Mutta pääsin onneksi myös heittämään kunnolla rikkinäisiä pois. 
Alla olevassa kuvassa näkyvä takka ei tällä hetkellä ole käytössä mutta puhkaisemalla piipulle reiän sekin voidaan ottaa käyttöön.


Leluja on P-A-L-J-O-N ja yleensä ne on iltaan mennessä levitetty pitkin tupaa. Koska karvojaan vaihtava, kaiken syövä koira on yöt sisällä, lelut kuitenkin kiltisti kerätään muutaman käskyn ja uhkauksen jälkeen lastenhuoneeseen omille paikoilleen.


Vaihdoin kesäksi tummat verhot koska jo nyt poika pinkaisee ylös heti seittemältä aamulla kun aurinko rupeaa näkymään. Kesällä nukkuminen ei varmaan onnistuisi ollenkaan vaaleilla valoa läpäisevillä verhoilla.. Mutta onneksi täällä on isoja ikkunoita niin valoa riittää myös päivisin vaikka verhot on tumman ruskeat. Ovista pääsee kylmän eteisen kautta ulos tai vintille tai vierashuoneeseen. Toisesta pääsee meidän makkarin kautta vierashuoneeseen tai tupaan.



Huone oli ennen meidän muuttoa joku sekava sekoitus TV-huonetta ja karaokebaaria. Ja tulihan siellä itsekin useammin kuin kerran rokattua, popitettua ja juotua mehua viikonloppuisin kavereiden kanssa. Huoneen käyttötarkoitus muuttui siis rajusti! Joskus haaveilen, että tästä saataisiin meidän makkari. Ehkä sitten kun lapset saadaan vinttiin.