Piipitystä!

Viidettä päivää ilman ääntä, aivan mahtavaa! Lapset osaa ottaa kaiken ilon irti äidin äänettömyydestä kun kukaan ei komenna isin työpäivän aikana. Ja isi on saanut kuulla aamusta iltaan "mä en jaksa, en pärjää, mitä mä teen" -valitusta. Välillä poika on ollut toki kerhossa, ja yhden päivän rauhallisesti kuumeessa, tai tyttö muorilla niin on edes vähän saanut itse levättyä. Kipeällä kurkulla ja niin heikolla ololla on menty kyllä tämä koko viikko, että huonommaksi ei enää voi oikein mennä. Ruokahalutkin on kadonneet täysin. Pari kertaa päivässä yritän pakottaa suun auki ja sitten tekeekin heti häjyä ja närästää.



Tänään mies lähti lasten kanssa traktorihommiin. Oon oikeastaan leiponut koko päivän ja ettinyt pellon reunoilta pajunoksia huomista varten. Iltapäivästä ehdin hetken lukea kirjaa. On muuten mahtavia nuo Eve Hietamiehen kirjat Yösyöttö ja Tarhapäivä!


Maanantaina oli neuvola ja se meni jopa hyvin. Ei yhtään valitusta eikä sanaakaan raskausmyrkytyksestä. Johtui ehkä siitä, että mä vain nyökkäilin kun puhumaankaan ei pystynyt. Verenpaineet oli hyvät flunssasta huolimatta ja SF-mitta menee ihme kyllä yläkäyrillä. Vauvan sydänäänet olivat 138 ja tällä hetkellä tuntuu, ettei tyyppi nuku koskaan. Pyörii ja potkii lähes koko ajan, minkähänlainen valvottaja sieltä tällä kertaa saapuu?

Ei kommentteja