VALMIS TOILETTI!

Nyt on vessaremontin päivityksen aika! Toissapäivänä laitettiin hylly ja patteri paikalleen. Enää katto- ja lattialistat uupuu mutta niitä en vaadi enää tähän aikaan keväästä asennettavaksi kun on muutenkin kiire.

Kyllä minä riemusta hypiin kun aviomies tiputti vanhan pöntön paloiksi jätelavalle. Alunperin puhuttiin, että nuukaillaan ja asennetaan vanha pönttö takasin kun pinnat on vaihdettu. Huh, onneksi ei tehty niin! Pönttö oli ilmastointiteipillä viemärin reiässä kiinni ja epäilen, että se kamala p*skan käry tuli juuri sen takia vessaan. Nyt on uus pönttö, seinät, lattia, katto ja valaisin. Käryt on kadonnu. Vain lavuaari ja patteri on vanhaa, hylly saatu joskus siskolta. Jopa ovi vaihdettiin ja vanha poltettiin pääsiäiskokossa. Jouduttiin suurentamaan oviaukkoa ja pikku hiljaa vaihdetaan kaikki ovet eteisessä tämmösiin vanhan näkösiin.

Ja tällä kertaa en todellakaan unohtanu ottaa ennen-kuvia! Ne ei ole ihan alkupeisestä tilanteesta mutta värimaailma on erotettavissa..
Kuvissa ei enää näy se kaunis punainen muovimatto, jonka revin jo ennen kuin remontti oli virallisesti alkanut.

ENNEN: 





JÄLKEEN:





Mitään halpaa huvia näinkään pieni remontti ei ollut. Kyllä siinä tonni rikki meni vaikka ajattelin muutaman satasen ehkä riittävän. Koska tila on ihan hirveän pieni ja takaseinä betonia, kalusteet piti laittaa lähes samoille paikoille kuin aikaisemmin. Yksi kattovalaisin riittää, koska täällä komerossa ei meikkailla tai laiteta hiuksia. 

Kovimmat remonttikolhut koki vihkisormus, se nimittäin vääntyi ihan ovaalin malliseksi kun irrotin sorkkaraudalla lattian sisälle valettuja lastulevyjä seinästä. Eipä ainakaan helpolla pääse putoamaan sormesta! 

ÄIDIN HUONEEN ESITTELY

Näin kauniina kevätpäivänä (?!) on hyvä esitellä äidin valtakunta. Tai toinen niistä, myös yläkerran kotikuntosali lasketaan semmoseksi. Tämä esiteltävä paikka on kellarissa ja hiukan harmittaa kun ei tullut otettua yhtäkään ennen-kuvaa. Vuosi sitten vanha autotalli oli niin täynnä romua, ettei tilassa mahtunut kunnolla kävelemään. Päätettiin siivota paikka ja laittaa vanhasta asunnosta tuodut keittiön kaapit tänne.



Sain idean tuoda ompelukoneen ja saumurin pysyvästi tänne. Ei tarvitsisi enää niitä nostella kaappiin ja pois. Miehet teki tommosen hienon tason, johon koneet saa upotettua. Samalla huoneesta tuli vähän niin kuin ompeluhuone, johon kannoin kaikki käsitöihin liittyvät kamat.



Jossain vaiheessa kun iski tylsyys, maalasin punatiiliset seinät valkosella remonttimaalilla. Ihan hyvä idea. Melko pimeästä tilasta tuli asteen verran valoisampi. Noita työvaloja sinne pitäisi asennella lisää. Nyt on vain yksi loisteputki seinällä ja sen lisäksi ainoastaan kaksi kapeaa ikkunaa.
Tämä sivusta vedettävä sänky on jo aikaisemminkin vilahtanut blogissa. Se toimii vähän kuin tilanjakajana puhtaan ja sotkuisen osan välillä tallissa. Toisella puolella on tällä hetkellä taimet ja niiden tilalle pitäisi hakea jossain vaiheessa mattopuut. Kahvipaketeilla ostettu arkkupakastin on ohikulkumatkalla mutta sen reissu on pysähtynyt kesään saakka.. Tässä kohdassa korjailen myös niitä huonekaluja. 


Pariovet on kätevät. Ne avaamalla taimet saa tottua ulkoilmaan ja ommellessa pystyy seurata lasten touhuja. Leikkimökki, pojan paja ja hiekkalaatikko on ihan tossa oven toisella puolella. 

Kellarissa on muutamia paikallaan pysyviä tuvan lämmityksen ja lämpösen veden saannin kannalta tarpeellisia juttuja. Ne ei ihan sisustukseen sovi mutta ei auta!


Sen verran vie tuo lumipyry mielenkiintoa ulkoiluun, että tänään joko siivotaan, viimeistellään remppaa, maalataan, kudotaan tai sitten leivotaan. Nyt kuitenkin taiteillaan sormiväreillä, kun matot on kerätty imuroinnin tieltä pois.


Hyvää alkuviikkoa!

KYLMÄÄ KOHTELUA KEITTIÖSSÄ

Kokeileva keittiö avasi jälleen tänään ovet kun kokeilin Pasta carbonaraa. Ohje on täältä.


Pekonissa tein poikkeuksen ja sulatin siivut omasta pakastimesta. Rasva-arvot oli ainakin kohdallaan! 
No kuinkas sitten ruokapöydässä ruoka maistui?
Vastaaottokomitea eli ruuan koemaistajat oli varsin sanavalmiita tänään. Kaksi vuotias totesi veljelle jo pelkästä hajusta pöytään istuessaan, että tästä tulee sitten oksennustautia. Poika suostui syömään sentään spagetit. Perheen pää söi mallikkaasti lautasen tyhjäksi mutta kun lapset lähti omaan huoneeseen kommentti oli "juusto maistuu varpaanvälille". Oon siis kohdannut ensimmäisen, uusien ruokakokeilujen vastuksen ja heti kolminkertaisena. 

Mutta en luovuta! Huomenna uudestaan kyljysten kera.

TALLELLA OLLAAN, RV 29

Hukkaan ei olla päästy vaikka viikko on tainnut vierähtää edellisestä blogin päivityksestä. Tarkoitus oli kirjoitella jo aikaisemmin mutta viikonloppu meni järjestyksenvalvoja-kurssilla. Istuttiin miehen kanssa 16 tuntia vierekkäin kuuntelemassa luentoa. Ensi viikonloppuna ohjelma on hyvin samanlainen. Lauantaina on tiedossa voimankäyttöharjotuksia eli siis jonkin verran fyysisiä harjotuksia mutta enköhän mä niistä selviä samalla tavoin kuin muutkin. Panadolia laukun pohjalle ja menoksi.

Tänään oli taas neuvola-aamu. Ei mitään kummallista tälläkään kertaa ja hyvä niin. Terkkarin tarkastusten välit saisi kyllä mun puolesta olla ainakin viisi viikkoa ja yksi lääkärikäynti lisää kun se on juuri pois otettu. Nyt uusi puntariaika on jo kolmen viikon päästä.  
Pari viikkoa sitten kävin sokerirasituksessa ja tulokset oli "mallikelpoiset". Nivuskivut haittaa yhä rasituksen jälkeen, etenkin iltaisin mutta se on omaa vikaa kun tulee niin paljon kannettua kaikenmoista. Viime viikolla mm. vanha pyykinpesukone sai kyytiä ja tilalle siirsin arkkupakastimen. Mies vain murisee samaa kuin aina "Onko pakko yksin rehkiä?". On! Muuten ei mikään liiku. Näitten kipujen lisäksi välillä närästää. Siinä aika lailla kaikki fyysiset ongelmat tällä hetkellä.


Päivällä kävin kerholla juttelemassa miten jäbällä on siellä sujunut tammikuisen siirron jälkeen. Hyvin on mennyt ja siirto on ollut ainoastaan positiivinen asia. 

Tytön kanssa mentiin kirjastoon kun poika oli kerhon mäellä. Läjä kokkikirjoja, ja vähän muuta, on siistissä pinossa odottamassa lukemista ja lähempää tutustumista.
Nyt saa jauhalihan ja perunoiden syöminen riittää! Kurkkua myöten täynnä peruskotiruokaa: jauhelihakeitto, jauhelihamakaronilaatikko jauhelihakastike, perunat, kuoriperunat, perunamuusi ym. 


Tänään itse asiassa aloitin jo kokeiluja ja tein ruuaksi halloumi-bataattivuokaa sekä kanaa. Saas nähdä mikä on seuraava kokeilu ja milloin.

 

MAANANTAI MINUUTTI MINUUTILTA

Meidän päivä-tyylinen postaus eli minkälainen maanantai meillä oli. Kamera ei mukana pysynyt, joten kuvat on otettu Samsungilla aina kun oon muistanut sitä käyttää.

7.30 Kello taisi olla puoli kahdeksan kun poika jo pyöri olkkarissa ja keittiössä. Seuraavaksi nousi tyttö ja lopuksi mekin päästiin ylös. Miehen herätyskello soi jo ennen kuutta mutta yö oli jälleen niin vauhdikas, ettei kumpikaan jaksanut sitä kummemmin huomioida. 


8.00 Aamupalaa ja aamutoimia. Lapset ei jaksanut katsoa telkkaria vaan aika nopeasti menivät omaan huoneeseen leikkimään rauhassa. IHME! Ehdin virkata vauvan mustekalaa aamukahvin aikana. Mies lähtee töihin. Kävin kellarissa kastelemassa taimet ja tukemassa kesäkurpitsat, joiden varret oli venähtäneet pitkiksi. Otin yhteyttä Tori.fi:ssä polkupyörää myyneeseen henkilöön ja parissa kymmenessä minuutissa saatiin tehtyä kaupat pojan uudesta pyörästä, joka haetaan iltapäivällä Seinäjoelta. Hinta 65€, yli sadan euron säästö kun löytyi käytettynä.


9.50 Lapset on saatu vähällä taistelulla ulkoilemaan. Koiran ja kanien ruokinta. Askareille, muksut jää hiekkalaatikolle. 

11.30 Lapset leikki niin nätisti ulkona, että sain siivottua sikalassa vähän ylimääräistä. Ja katkaistua vesiputken. Piti soittaa eläinlääkäri tarkastuskäynnille mutta tulikin Kurikkaan matkahuoltoon keikka. Menen lämmittämään viikonlopusta jäänyttä ruokaa. Hyvää tuuria, ei tarvitse kokkailla mitään tässä välissä.

12.45 Ruoka syöty, kerhoreppu pakattu ja lapset autossa. Kyläkaupan kautta poika kerhoon ja me käydään Kurikassa hakemassa Jotexin paketti sekä huppariin uusi vetoketju. Tilasin Jotexista laskosverhon keittiöön kolmella eurolla. Leveys ei riittänyt ja tilasin sitten kaksi verhoa lisää. Nyt on olkkarissa kesäverhot vaikka meinasin pitää ikkunat paljaana syksyyn saakka. 

14.00 Pyörin poran kanssa terassilla.. Neidille ja ittelle vähän välipalaa, verhojen silitys ja kiinnitys, pyykkiä, tiskejä, tuvan kukkien kastelu-operaatio, vetoketjun vaihtoa. Päiväkahvit.


16.00 Haetaan poika kerhosta ja mennään hakemaan pyörää Seinäjoelta. Hyvä ostos! Vielä kun jätkä tajuais jarruttaa polkimilla eikä varpailla.


17.00 Mummu ja paappa tulee, koira pääsee lenkille. Nopea ruuanlaitto ja ruokailu. Yhden kukkapenkin siivous ja jälleen Etapin kuorman keräystä. Isukki tulee töistä. Vähän yrityksen paperihommia ja sähköpostien lähettelyä.

19.15 Sikalaan askareille ja vesiputken korjaukseen.. Sauna, iltapala ja lapset ysin aikaan sänkyyn kuuntelemaan iltasatua. Haen koiran tupaan ja etsin kissat kellariin nukkumaan. Koira on niin kurassa, että taitaa se jäädä ulos ensi yöksi.

21.30 Katotaan hetken telkkaria ja luen sängyssä kirjaa. Yö olikin sitten taas hulinaa; toinen kolahtaa sängystä lattialle ja toiselle pitää vaihtaa yökkärit sekä monet vessassa käynnit. Onneksi ei tarvi enää kellariin asti pissille lähteä! 

 

VUOSI TAKANA

Ensimmäinen vuosi, ja pari viikkoa päälle, maalla asumista on takana. Paljon on tapahtunut ja paljon on opittu, niin hyvässä kuin huonossa. Koko ajan ollaan joka tasolla uskomattoman kovilla ja mutta sen kanssa on opittava elämään. Rakas ja raskas työ vaatii paljon. Hyvin toinen on kuitenkin aina jaksanut toista auttaa kun tuntuu, ettei enää jaksa mitään ja voimat loppuu ihan justiin. Telkkaria ei tule enää ennen ilta yhdeksää katsottua eikä vapaa-ajan ongelmia ole. Aina voi edes järjestellä pajaa tai pestä pyykkiä jos ei muuta järkevää keksi. 

Talosta on tehty vauhdilla oman näköistä, repsottavia paikkoja on laitettu kuntoon ja tekemistä niiden kanssa riittää vielä vuosiksi. Pikku hiljaa! Kovalle on tuntunut ottavan meidän talon uusien, isojen sekä pienten, sääntöjen omaksuminen ja meidän lasten kasvatukseen liittyvien parin tärkeän periaatteen hyväksyminen. Niitä jaksetaan vielä vuodenkin jälkeen uhmata. Meillä on meidän säännöt ja ne ei ole samanlaiset kuin mitä täällä on sata vuotta sitten ollut.
Tänä aamuna meni hermo tupakin käryn kanssa, joka iloisesti leijailee pannuhuoneesta eteiseen ja vaatehuoneeseen.


Mutta on tähän ensimmäiseen vuoteen mahtunut paljon hyvääkin! Parasta maalla asumisessa on ainakin täysikuu ja tähtitaivas pakkasöinä. Niitä on kiva ihailla suoraan sängystä pää tyynyllä. Ja vanha takka on ihana kylminä talvipäivinä, tai tuulisina kevätpäiviänä. Sen eteen tulee silloin tällöin parkkeerattua päiväkahvin ja käsityön kanssa.

Keväällä ja kesällä maalla on parasta hiljaiset aamut ja se kun kurjet huutaa viereisellä pellolla. Muutama päivä sitten ne sinne taas ilmestyivät ja tänä aamuna heräsin huutoon ekan kerran tälle keväälle.
Oma rauha ja vapaus tehdä omassa kodissa mitä huvittaa. Ei naapureita liian lähellä vahtimassa jokaista askelta. Välimatka on sopiva, pari sataa metriä eikä paria askelta. Ei silmät tukkivaa keväistä katupölyä vaan  selvä kevään haju, joka tuoksui selvästi viime viikolla kun illalla pihassa käveleskelin. Ja nyt en tarkoita lietelaarista leijailevaa käryä.

Lapsilla on tilaa leikkiä niin sisällä kuin ulkona. Tilasta ei ole puutetta. Laskin viikonloppuna, että poika kävi ulkoilemassa yhden päivän aikana viisi kertaa. Vaikka lumi sulaa niin lapset viihtyy hyvin ulkona tämmösillä kurakeleillä. Ja kun kesä saapuu, ulko-ovi käy koko ajan. 
Puutarhapuuhastelusta ei varmaan tarvitse edes hehkuttaa, onneksi pian on niin niiden aika. Ehkä jo viikonloppuna rupean siistimään kukkapenkkejäjos aurinko näyttäytyy ja tuuli rauhoittuu. Päivittäin oon käynyt katsomassa kun sipulikukat nousee esiin ja havujen alta oon yrittänyt katsoa joko pioneja on tullut pintaan. Mies myöntyi vielä toiseen kasvihuoneeseen, sitten saa kuulemma riittää. Hah!


Kaikenmoista ollaan täällä ehditty vuoden aikana jo tehdä ja paljon on vielä suunnitelmia. Koko ajan niitä tulee oikeastaan lisää.. Kun yksi toteutuu, seuraava putkahtaa päähän. Kotivinkistä luin, että varsinkin keväisin niin tuppaa käymään muillekin?


Yhden käden sormilla voi laskea illat kun ollaan lähdetty kahdestaan "vapaalle". Muutoin ollaan aina lasten yökylät käytetty töiden tekoon. Kertaakaan ei olla täältä yötä oltu poissa vaikka se yhden yön hotellireissu tekisi kyllä varmasti jo hyvää. Kotomarkilta irtautuminen ja sikalan jättäminen muiden vastuulle tuntuu vaikealta. Tässä kuussa ei enää ehdi viikonloppuisin mihinkään kauemmas yöksi poistua ja ensi kuussa taitaa kevättyöt ruveta painamaan päälle. Kesäkuussakin on vaikka ja mitä. Ehkä sitten vuoden päästä...


On vaikea edes kuvitella enää asuvansa muualla. Täällä on ihan hyvä olla!

  

RV 27+0

Tasan kolme kuukautta jäljellä laskettuun aikaan. Hurjaa! Tänään mittarissa viikkoja 27+0. Liitoskivut jatkuu samanlaisena kuin aiemmin, rasituksesta nivuset kipeytyy ja kävely vaikeutuu. Ehkä myös jotain harjotussupistuksia? En oo varma; koskaa ei niitä oo ollut. 

Muuten olo on hyvä vaikka lenkille kyllä haluttaisi lähteä. Eilen jumppasin sen verran, että tyhjäsin yksinäni vintin lopuista romuista. Vuoden sen siivoaminen otti mutta nyt voi sanoa, että vielä kolmen ylimääräistä tavaraa pois niin se on siisti! Miten plajon tilaa roskien hävittämisestä ja tavaroiden järjestämisestä voi saada! Ei kyllä olisi aikaisempien odotusten aikana käynyt mielessäkään näillä viikoilla ruveta enää tommosta rappusissa kiipeilyä ja laatikoiden kantamista harrastamaan. Mutta olo oli mahtava kun työt oli tehty. Oman kropan vieminen jaksamisen äärirajoille on kyllä hienoa! Illalla kantaminen sitten kostautui. Kipu lähti lonkista ja lopuksi oli takareidet ja pohkeet lihaksista kipeät mutta ne nyt ei mitään tavallista lihaskipua kummoisempia olleet. Turha valittaa! 



Aamulla ehdittiin tyttären kanssa käydä Seinäjoella vauvan tarvikkeita ostamassa. Miehet kyllä lähti meidän perään kirpputorille ja käytiin sitten yhdessä syömässä. Tuntien kävely ja seisoskelu aamuaskareiden päälle ei ollut kovin hyvä juttu. Jalat väsyi nopeasti.


Tänään tehtiin askareiden jälkeen pari jyväkuormaa sikalalle. Sain kunnian lapioida toisen ja kyllähän jalat sekä kädet tärisi! Lapioinnissa tarvii yllättävän paljon vatsalihaksilta apua mutta eihän niistä oo enää kuukausiin ollut tietoakaan. Hartiavoimin mentiin ja olo fyysisen työn jälkeen oli yhtä hyvä kun eilen. Vessaa oon aina maalaillut kun oon ehtinyt ja edellinen maalikerros on kuivunut. Muuten täällä mennään samalla lailla kuin ennen: 5-vuotiaan uhma pahenee päivä päivältä. Riehuminen ja toistensa kiusaaminen on parasta viihdettä. Mukavasti koittelee hermoja! Ja pienempi on keksinyt, etten lähde enää juoksemaan perään kun jää kiinni pahan teosta..