VUOSI TAKANA

Ensimmäinen vuosi, ja pari viikkoa päälle, maalla asumista on takana. Paljon on tapahtunut ja paljon on opittu, niin hyvässä kuin huonossa. Koko ajan ollaan joka tasolla uskomattoman kovilla ja mutta sen kanssa on opittava elämään. Rakas ja raskas työ vaatii paljon. Hyvin toinen on kuitenkin aina jaksanut toista auttaa kun tuntuu, ettei enää jaksa mitään ja voimat loppuu ihan justiin. Telkkaria ei tule enää ennen ilta yhdeksää katsottua eikä vapaa-ajan ongelmia ole. Aina voi edes järjestellä pajaa tai pestä pyykkiä jos ei muuta järkevää keksi. 

Talosta on tehty vauhdilla oman näköistä, repsottavia paikkoja on laitettu kuntoon ja tekemistä niiden kanssa riittää vielä vuosiksi. Pikku hiljaa! Kovalle on tuntunut ottavan meidän talon uusien, isojen sekä pienten, sääntöjen omaksuminen ja meidän lasten kasvatukseen liittyvien parin tärkeän periaatteen hyväksyminen. Niitä jaksetaan vielä vuodenkin jälkeen uhmata. Meillä on meidän säännöt ja ne ei ole samanlaiset kuin mitä täällä on sata vuotta sitten ollut.
Tänä aamuna meni hermo tupakin käryn kanssa, joka iloisesti leijailee pannuhuoneesta eteiseen ja vaatehuoneeseen.


Mutta on tähän ensimmäiseen vuoteen mahtunut paljon hyvääkin! Parasta maalla asumisessa on ainakin täysikuu ja tähtitaivas pakkasöinä. Niitä on kiva ihailla suoraan sängystä pää tyynyllä. Ja vanha takka on ihana kylminä talvipäivinä, tai tuulisina kevätpäiviänä. Sen eteen tulee silloin tällöin parkkeerattua päiväkahvin ja käsityön kanssa.

Keväällä ja kesällä maalla on parasta hiljaiset aamut ja se kun kurjet huutaa viereisellä pellolla. Muutama päivä sitten ne sinne taas ilmestyivät ja tänä aamuna heräsin huutoon ekan kerran tälle keväälle.
Oma rauha ja vapaus tehdä omassa kodissa mitä huvittaa. Ei naapureita liian lähellä vahtimassa jokaista askelta. Välimatka on sopiva, pari sataa metriä eikä paria askelta. Ei silmät tukkivaa keväistä katupölyä vaan  selvä kevään haju, joka tuoksui selvästi viime viikolla kun illalla pihassa käveleskelin. Ja nyt en tarkoita lietelaarista leijailevaa käryä.

Lapsilla on tilaa leikkiä niin sisällä kuin ulkona. Tilasta ei ole puutetta. Laskin viikonloppuna, että poika kävi ulkoilemassa yhden päivän aikana viisi kertaa. Vaikka lumi sulaa niin lapset viihtyy hyvin ulkona tämmösillä kurakeleillä. Ja kun kesä saapuu, ulko-ovi käy koko ajan. 
Puutarhapuuhastelusta ei varmaan tarvitse edes hehkuttaa, onneksi pian on niin niiden aika. Ehkä jo viikonloppuna rupean siistimään kukkapenkkejäjos aurinko näyttäytyy ja tuuli rauhoittuu. Päivittäin oon käynyt katsomassa kun sipulikukat nousee esiin ja havujen alta oon yrittänyt katsoa joko pioneja on tullut pintaan. Mies myöntyi vielä toiseen kasvihuoneeseen, sitten saa kuulemma riittää. Hah!


Kaikenmoista ollaan täällä ehditty vuoden aikana jo tehdä ja paljon on vielä suunnitelmia. Koko ajan niitä tulee oikeastaan lisää.. Kun yksi toteutuu, seuraava putkahtaa päähän. Kotivinkistä luin, että varsinkin keväisin niin tuppaa käymään muillekin?


Yhden käden sormilla voi laskea illat kun ollaan lähdetty kahdestaan "vapaalle". Muutoin ollaan aina lasten yökylät käytetty töiden tekoon. Kertaakaan ei olla täältä yötä oltu poissa vaikka se yhden yön hotellireissu tekisi kyllä varmasti jo hyvää. Kotomarkilta irtautuminen ja sikalan jättäminen muiden vastuulle tuntuu vaikealta. Tässä kuussa ei enää ehdi viikonloppuisin mihinkään kauemmas yöksi poistua ja ensi kuussa taitaa kevättyöt ruveta painamaan päälle. Kesäkuussakin on vaikka ja mitä. Ehkä sitten vuoden päästä...


On vaikea edes kuvitella enää asuvansa muualla. Täällä on ihan hyvä olla!

  

4 kommenttia

  1. :D olipa kiva postaus! Ja niin repesin tuolle tervakeuhko-lappuselle: just noin! :D

    VastaaPoista
  2. Olipa hyvä postaus, voi kun mahdollisimman moni lukis.
    Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin, Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin + osallistu arvontaan.

    VastaaPoista