JYVÄT LÄHES JEMMATTUNA

Ei vain voinut vastustaa tuota otsikkoa kun se postauksen aiheeseen sopien tuli mieleen. Tänään kurkataan puutarhan kevätkuulumisia sekä hyötytarhan että perennojen puolelta. 


Viime vuonna istutetut perennat nousi mun mielestä ihan hyvin. Muistiinpanojen mukaan vain muutama puuttuu mutta kai ne vielä voivat nousta (valkoinen Särkynyt sydän, Punahattu, Tarhakielo ja pari Jaloritarinkannusta). Hyvin olen pitänyt itseni aisoissa ja ostanut vasta neljä taimea näiden tilalle. Kaupan, äidin, anopin ja mummun pionit ovat nousseet kaikki hienosti. Kielot ja metsämansikat ovat levinneet yhdessä penkissä juuri niin kuin halusinkin. Vuosi sitten jaetut Kevätvuohenjuuret saivat siirroista uutta potkua ja kukkivat nyt ihan mahdottomasti. Ne, Kevätpikkusydämet ja Päivänliljat ovat vuosia levinneet rauhassa eivätkä nyt meinaa millään uskoa, ettei koko kukkatarhaa voi valloittaa. Kevätpikkusydämet olivat näköjään lähteneet uuteen kasvuun myös kompostissa.. Myös siirretyt ruusut ovat lähteneet hienosti uuteen kasvuun!





Oranssit ja pinkit tulppaanit sekä siniset helmililjat olivat hyvin ensimmäisten kukkijoiden joukossa. Jos sitä ensi kesään malttaisi odottaa ja katsoa miten harva kasvusto kukkapenkissä on. Ja vasta sitten ostaisi taimia lisää? Nyt ainakin näyttää siltä, että monin paikoin olisi tilaa..


Vanhat omenapuut ovat täydessä kukassa. Viime keväänä ostettu kirsikka on lehdessä mutta päärynäpuun selviämisestä en oo vielä ihan varma.


Kasvimaan ja -huoneen puolella on tapahtunut joitakin muutoksia. Sain kuusi uutta kasvulavaa, joissa on nyt kokeilussa mm. maissia, kaaleja ja kurpitsoja. Yhdessä on tyttären kukat runsaine rikkaruohoineen. Kiitos äidin, uusi kasvihuone on muutamaa juttua vaille valmis. Itte en oo kyllä koko rakennusurakan eteen tehnyt sitäkään vähää mitä viime vuonna. Pikkusen maalisutia käynyt pojan kanssa heiluttamassa.



Kasvihuoneista  löytyy jo istutettuina chiliä, tomaattia ja kurkkua. Vähän koeversioina josko jo pärjäisivät ja lähtisivät kasvuun. Kaikki eivät vielä maassa ole, totuttelevat vasta ulkoiluun. Tiedä sitten onko se oikea strategia. Taas on tullut hätäiltyä taimien kanssa mutta toivotaan, että jotkut edes selviävät tuonne satokauteen saakka..

Luotto viime keväänä ostettuun tummaan viinirypäleeseen oli kova ja ajoissa se osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Kasvaa niin hienosti että! Eilen istutin uuteen kasvihuoneeseen vihreän viinirypäleen, jonka kasvatus pitäisi olla hiukan edeltäjäänsä haastavampaa. Ensi keväänähän se sitten nähdään kuinka se tällä alueella talvehtii vai kuoleeko ensimmäisillä pakkasilla.

Kasvimaa äestettiin vihdoin eilen pikkuisella puutarhajyrsimellä. Todellinen luottamuksen koetos päästää aviomies traktorilla ja äkeillä tuonne kasvihuoneiden, lavojen ja marjapuskien sekaan. Hyvin kuitenkin onnistui! Tänään kylvin herneen ja porkkanat, muut saa odottaa ensi viikkoon tai huomiseen.



Yhä edelleen ne tärkeimmät puutarhaharrastajan asiat on oppimatta: kärsivällisyys ja koskaan ei tule valmista. Millä ihmeellä nuo kaksi simppeliä juttua saa tuonne pään sisälle juurtumaan?! 


 

KOLMOSEN KAMAT

Kaikki, Cuplatonia ja D-vitamiineja lukuunottamatta, on nyt valmiina vauvan tuloon. Edellisten käyttäjien jälkeen ainoastaan Emmaljungan vaunut, Brion rattaat ja joitakin vaatteita jätettiin kaappiin muistoiksi/odottamaan josko uusi tarve vielä tulisi. Kovasti olisin kyllä halunnut uudet yhdistelmävaunut mutta koska asutaan mettässä eikä vaunuja koskaan lenkkipolkuja kauemmas ole tarvinnut kuskata, vanhat yhdistelmät saavat vielä seitsemännen vauvan liikuttaa. Häkkisänky on myös vanha, suvussa kulkenut?


Tällä kertaa oon yrittänyt satsata laatuun ja käytettyyn. Etenkin sen yhden Seinäjoen shoppailureissun jälkeen totesin, miten naurettavissa hinnoissa uudet lastentarvikkeet on. Oon tehnyt joitakin leluja ja villavaatteita itse mutta ne on aika hyvin täällä blogissa jo esitelty. Turhien tavaroiden keräämistä nurkkiin välttelen viimeiseen asti, joten hankittuna on ainoastaan kaikkea todella tarpeellista.

Tässä esittelyyn joitakin. Aloitetaan vaikka turvakaukalosta. Pysyttiin Gracossa, joka meillä on aikaisemminkin ollut. Pari vuotta vanha Logico S -kaukalo ja telakka ostettiin käytettynä 50 eurolla, väriltään lime-ruskea. Kaukaloon sopivat matkarattaat on yksi maailman parhaista keksinnöistä: kaukalo nappia painamalla irti autosta ja yhdellä napsautuksella kiinni rattaisiin. Vauvaa ei tarvi herättää eikä nostella autosta vaunuihin tai toisinpäin.  Gracon Mosaic-rattaat ostettiin käytettynä 25 eurolla. Edelliset meillä olivat Mirage-malliset.

Sitteri on ihan kätevä ja olin jo melkein tilannut tämän kun törmäsin muutaman kilometrin päässä myynnissä olevaan Gracoon. Alunperin halusin lelukaaren, musiikkia ja ehdottomasti tärinän. Nyt luovuin musiikista (ja kamalista väreistä) ja ostin tämän kahdella kympillä. Kaksi eri tärinävoimakkuutta ja lelukaari. Plus hyvät värit!

Leikkimattoa ei hirveästi ole käytetty kahden ensimmäisen vauva-aikana mutta kyllä sekin nyt taas löytyy. Tämmöinen ja kirpputorilla hintaa taisi olla 2€; myyjä oli juuri sitä laittamassa puolella hinnalla myyntiin.

Tällä kertaa en halunnut perinteistä hoitolaukkua, koska en oo laukkua kantava ihminen. Ja en halua isoa lastentarvikevalmistajan kassia, jolle ei sitten ole vauva-ajan jälkeen käyttöä. Niimpä ostin Puman kassin kahdeksalla eurolla käytettynä ja se saa täyttää hoitolaukun tarpeen.


Seuraava unipussi on uutuus meillä ja markkinoilla. Se on varmaankin lähes ainoa keino, jolla ei yritetty edellisiä lapsia nukkumaan öitään. Hintaa 32,90€ mutta se on pieni hinta siitä jos saa tunninkin nukkua putkeen.. Täältä voi lukea lisää siitä, mikä on vaatteen idea. Muut kuvissa näkyvät vaatteet ovat joko lasten vanhoja tai kirpputoreilta ostettuja.



Manducan ostin Torin kautta, 50€. Se on ihan uudenveroisessa kunnossa! Itkuhälyttimet Facebookin kirppikseltä, 40€. Ehkä vähän arvokkaat mutta näiden molempien tuotteiden kohdalla panostettiin kunnolliseen, luotettavaan laatuun sekä tunnettuun merkkiin.

Viimeisenä meidän hoitopöytä, jonka jalat on aittasta löytyneet taittuvat jalat. Päällisen ompelin itse. Laitoin alle vetoketjun niin sen saa helposti pesuun. Päädyin tähän yksinkertaisuuteen, sillä ei me muutamaa kertaa useammin jaksettu ennemminkään sohvalta nousta vaipan vaihtoon. Tätä voi vaikka säilyttää sohvan vieressä kokoon taitettuna. Suurempi hoitopöytä olisi vain vienyt turhaa tilaa kun vaatteetkin ovat tuolla entisöidyssä lipastossa. Jos ei käyttöä ole niin tytär varmasti ottaa tämän mieluusti nukeilleen.


Vielä pitäisi koittaa vanha syöttötuoli kunnostaa ja etsiä hyppykiikku mutta ne ehtii hoitaa syksylläkin. (Tahtoisin ostaa kolmoselle Sophie-kirahvin tai sitten joku tädeistä/sedistä saa ottaa tästä sadan pisteen vihjeen talteen. Ja tuteille olisi vielä tarvetta mutta niitä on ehkä kivempi ostaa kun tietää kumpiko malli meille tulee.. )

Raskauskuulumisista sen verran, että maksa-arvot olivat viikossa laskeneet lääkkeillä ihan pikkuisen mutta sapet oli nousseet. Pysytään kuitenkin aikaisemmassa suunnitelmassa: ensi maanantaina uudet verikokeet ja kesäkuussa äitipolille lääkäriin. Henkisesti oon yrittänyt valmistautua siihen, että käynnistys voi jälleen olla 37 viikolla edessä jos huonosti käy. Mieluusti kyllä odottaisin loppuun asti. Tänäänhän rv 34+4.

SEINÄJOEN ASUNTOMESSUT, OSA 1

Sain alkuviikosta kutsun osallistua bloggaajille järjestettäviin katujuhliin Seinäjoen Asuntomessualueella. Kutsu tuli hyvään saumaan koska olin juuri valittanut, etten taida päästä heinäkuussa ollenkaan lähtemään varsinaisille messuille. 

Tapahtumaan osallistuminen aiheutti ylimääräsiä sydämen tykytyksiä, koska en ikinä ollut mihinkää blogitapahtumaan vielä osallistunut ja joukossa oli sellaisia bloggaajia, joita olen seurannut jo vuosia. Alkujännityksen kadottua huomasin, että kaikkihan siellä tavallisia ihmisiä oli ja päivästä tulikin oikein onnistunut. 

Kierros aloitettiin Kimara Katariinan (KOHDE 31) edessä, jossa Sarkoa Ky tarjosi alkumaljat. Hotelli-ravintola Alma tarjosi suolaista suuhun pantavaa ja Valkoinen puu makeat herkut. Mallaskosken Panimo tarjosi kahta eri olutta, jotka nyt sitten mulla jäi ymmärrettävästä syystä maistamatta. Servetit saatiin Lapuan Kankureilta ja aterimet Kupilkalta.


Sisustukseltaan tämä ensimmäinen kohde oli ehkä kaikista eniten näistä kierretyistä asunnoista sitä omaa: sopivasti pohjalaistyyliä ja vaaleita pintoja. Kodin omistajien lisäksi paikalla oli Tarja Suvisalmi Lennolilta. Tekstiileissä oli käytetty meidän paikallisen yrityksen tuotteita. Talosta löytyi muuten muun muassa hissi!



Tässä kuvia rivi-/luhtitalosta (KOHDE 21). Kaksikerroksisesta perheasunnosta, joka oli sisustettu Pentikin tuotteilla. Hauska yksityiskohta kohteessa oli tuo makuuhuoneen "lukuvalo", jollaista yritin itsekin joskus taannoin aviomiehelle ehdottaa. Noita vanhoja lämpölamppuja kun meillä roikkuu käyttämättöminä sikalan seinillä.. Ei mennyt ehdotus läpi silloin, eikä mennyt nytkään.




Pikkuusen paree (KOHDE 42) oli kartalla seuraavana tutustumiskohteena. Kohteessa paikalla olivat taiteilija Virpi Mäkinen ja Pro Agrian puutarhasuunnittelija Marika Turpeinen. Talosta jäi mieleen avarat, vaaleat tilat sekä korkea makuuhuone. Ihana, iso sohva houkutteli kaatumaan tyynyjen sekaan. Ei nimittäin ollut mitään kevyttä touhua vaappuminen mahan kanssa tuolla alueella!




Julkaisen kuvia kohteista kahdessa postauksessa, että saan kirjoitukset pysymään maltillisen mittaisina. Tässä vielä pari kuvaa Seinäjoen kaupunginteatterin suunnittelijoiden sisustamasta kaksiosta (KOHDE 21).



Kiitos hyvin järjestetystä päivästä Tiinalle ja Hannalle. Ja kiitos kun sain tulla mukaan! Palaan pian asiaan postaussarjan toisen osan kanssa.

MUUTAMA ÄITIN ASKARTELU ESITTELYYN

Tässä muutama oma "askartelu" esittelyyn. 

Näin tuossa kuukausi sitten perhekerhossa lapsilla värityskuvina Sarah Kayn kuvia ja siinä samassa tajusin, miten hienosti muutama sellainen taulu sopisi lastenhuoneeseen tyttären hyllyyn. Budjetti on aina näissä ongelma, joten tulostin kolme kuvaa netistä, väritin puuväreillä ja ostin muutaman euron kehykset. Ja tässä ne nyt on! Onkohan nämä olleet täällä esillä jo?


Eilen viimeistelin vauvalle toukkapussin. Lankoina käytin neljää eri Dropsin Baby-merinovillalankaa. Koko on vastasyntyneen mutta hiukan ihmetyttää tuo pääaukon koko. No pianhan sen näkee miten istuu käyttäjälleen. Ajattelin tämän ottaa mukaan jo laitokselle.


Sitten! Jossain sisustuslehdessä oli kiiltävän musta rottinkituoli niin kotoisan näköisesti asetettu ikkunan eteen oleskelutuoliksi, että pakkohan sellainen oli koittaa saada myös itselle. Ja taas mahdollisimman halvalla. Meillä oli vintillä tämmöinen vanha sähkönsininen, joka joutui koekaniiniksi.


Hirveesti en halunnut rahaa ja aikaa tähän käyttää, jos ei tuunaus onnistukkaan. Kävimpä siis vain ostamassa muutaman harrastespray-maalin, jotka kestävät sisällä ja ulkona. Pari-kolme kerrosta suihkutusta ja tässä lopputulos. Nyt siltä puuttuu enää paikka. Tai oikeastaan sehän olisi täydellinen tuohon nykyiseen paikkaansa kylmään eteiseen eli miehen haaveilemmalle aamukahviterassille paljaan hirsiseinän eteen. Olkoon siis alkuun ainakin siinä!


Eilen sain tarjouksen, joka meinaa ihan hitusen jännittää! Ja  sen vuoksi suuntasin Seinäjoelle ostoksille lievittämään pahinta paniikkia: ostin ensimmäisen äitiyspaidan tähän odotukseen ja uudet kesäkengät.

Kiireellisellä lähetteellä äitiyspolille

Nyt kun kaikki on taas normalisoitunut, uskallan kirjoittaa viikon 33 kuulumiset. Tarkoitus oli kirjoittaa kiusallisesta närästyksestä, joka välillä johtaa Renniestä huolimatta oksentamiseen sekä niistä nivuskivuista, joista oon jo kauan valittanut mutta.. Viime viikolla maanantaina mut haluttiin neuvolasta ihan huvikseen laittaa maksa-arvojen verikokeeseen. Sen verran olivat koholla, että menin seuraavana aamuna uudestaan ja samalla otettiin myös sappikokeet. Vuorokaudessa maksa-arvot oli nousseet lisää (sappiarvot normaalit) ja neuvolan täti soitti laittavansa kiireellisen lähetteen äitipolille. Siinä vaiheessa luulin, että kyseessä on vähintään elämä ja kuolema sekä seittemän viikon makoilu osastolla.

Aika tuli postilaatikkoon ja eilen sitten kävin aamulla ensin terveyskeskuksen labrassa ja iltapäivällä äitipolilla. Labrassa hoitaja möläytti "miksi sua ei laiteta sairaalaan vaan annetaan vieläkin olla kotona?" joka sai veren tietysti suorastaan kiehumaan. Taas nähtiin kuinka herkkä oon odotusaikana ottamaan nokkiini muiden kommenteista, hemmetin ärsyttävää. Maksa-arvot oli taas nousseet.

Onneksi keskussairaalalla oli hyvä kätilö ja lääkäri tällä kertaa vastassa. Uskoivat jopa, että ei mun verenpaineet normaalisti oo sitä luokkaa mitä näyttivät vastaanotolla. (Onneksi otin kotimittausten tulokset mukaan.) Loppujen lopuksi sain lääkityksen, jonka PITÄISI laskea maksa- ja sappiarvot. Arvot mitataan tästä lähtien viikoittain ja kesäkuun alussa meen uudestaan käymään äitiyspolilla. Lääkärin mukaan tässä ei edes ole vielä kyse mistään vakavasta. Huomenna käyn varoiksi ylävatsan ultrassa tarkistamassa sappikivet.

Toisessa raskaudessa kukaan ei puhunut sanaakaan mistään maksa-arvoista eikä niitä mitattu kertaakaan. Ensimmäinen raskaus käynnistettiin korkeiden maksa- ja sappiarvojen takia, tämäkin selvisi vasta tässä kolmannella odotuksella.. Hiukan mietyttää minkälaisia lukuja neidin odotuksen aikana olisi ollut ja miksi kukaan ei esikoisen syntymän jälkeen puhunut siitä mahdollisuudesta, että maksassa voi olla joku vika eivätkä kaikki lääkkeet, etenkään hormonivalmisteet, mulle käy? Nyt vasta lääkäri käski mennä loppuvuodesta tarkistamaan "normaaliolojen" arvot kaiken varalta. 

Toivottavasti lääkkeet tehoaa ja päästään tämä projekti onnellisesti loppuun saakka ilman draamoja ja käynnistystä. Ja nyt jos jollain on kotikonsteja närästyksen ehkäisyyn ja hoitoon niin otan niitä vastaan. Rennietä ei saa enää syödä ja tänäänkin on koko aamun jo närästänyt niin, että suusta tulee pian liekkejä. Outoa koska olin varma vauvan olevan tyttö mutta ei viimeksi tämmöstä närästystä ollut.. Toisin oli esikoispojan aikana! ;)

SADEPÄIVÄLLE TEKEMISTÄ

Jaetaan nyt edes yksi vinkki blogissa kun ei mitään oksennustautia ja vesisadetta kummallisempia terveisiä meiltä ole kerrottavaksi. Poika aloitti oksentamaan torstaina, mä perjantaina ja loput tänä aamuna. Viimeisimmät puklaajiin liittyneet on kyllä onneksi päässeet vähimmällä. On tämä kamala tauti, vie kaikki voimat vaikka huono olo ei enää olisikaan. Kovasti odotan koska saisin jotain syötyä kunnolla..

Sitten siihen vinkkiin.
Tämä on helppoa ja mukavaa ajanvietettä lapsille. Jostain blogista taisin löytää joskus alkuvuodesta? Eli liotin vain vuorokauden kylmässä vedessä kuivattuja herneitä. Kun ne oli pehmenneet sopivasti annoin herneet ja cocktail-tikut lapsille. Tämmösiä niillä saatiin aikaan:





Nyt äkkiä takasin sängynpohjalle ennen kuin taju lähtee. Huoh. 

P.S. Jos joku kaipaa luettavaa, suosittelen Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -nimistä romaania. Ja, yllättäen, maailmansotaan liittyvää Michael Wallnerin Pariisin huhtikuu -teosta. 

ÄITIENPÄIVÄ '16

Ei nyt tullutkaan sitä luvattua valitusvirttä seuraavaksi vaan katotaan miltä meidän äitienpäivä näytti tänä keväänä.

Tämä äitienpäivä alkoi kuten jokainen aikaisempi ensimmäistä lukuunottamatta: minä nousen lasten kanssa, keitän ittelleni kahvit ja päästelen savuja korvista ulos kun mies onnellisen muistamattomana päivästä kuorsaa peiton alla. Samalla teen tietysti aamupalat kaikille ja puetan ja pesen hampaat sekä kuuntelen ensimmäiset uhmat. Kun ukkeli sitten nousi ja lähti sanaakaan sanomatta aamukahvin kanssa tupakille, minä menin ovet paukkuen sikalaan. Viimeistään tässä vaiheessa taisi aviomiehelle selvitä mikäs aamu olikaan ja kuka olisi saanut nousta ensimmäisenä.

Sen verran monta äitienpäivää tässä on jo vietetty, että viimeisiä lantoja kolatessa tiesin, ettei tuvassa odota enää ketään vaan isi on tapansa mukaan pakannut lapset autoon ja suunnannut kukkakauppaan. Niinhän siinä oli käynyt ja pääsin juuri kasvihuoneelle lapion kanssa kun konkkaronkka tuli kukkien, suklaan ja uusimman muumimukin kanssa paikalle. (Ja mulla pääsi ne viimeset savut ulos korvista.) On muuten niin ihana uusi muki, että täytyy kulhokin investoida!


Ilman vastaväitteitä sain aamulla tahtoni läpi kaikkeen mitä pyysin: uuden kasvihuoneen pohjatyöt oli nopeasti tehty ja nurmikonleikkuri ajettiin ulos talvisäilöstä. Ai ihanaa, pääsin jo vähän leikkaamaan. 



Poika on ollut isänsä lahkeessa kiinni kuin takiainen kevättöiden alettua, joten ei ollut yllätys, että lähdettiin tyttären kanssa kahdestaan mummulaan. Poitsu ei malta traktorin hytistä alaskaan tulla kun pelkää, että jää kotiin muiden suunnatessa pellolle. Mummulan jälkeen oltiin sitten vain kotona, neidin kanssa kahdestaan pääasiassa. Matot heitettiin ulos ja leivottiin kakku, jonka S sai koristella. 



Ja ollaan nautittu auringosta meidän terassilla, joka on vihdoin meidän näköinen: keittiön ja olohuoneen kesäkorvike. Kukat ei vielä läheskään kaikki kuki mutta ei haittaa. Ulkonäkö varmaan kesän mittaan pariin kertaan muuttuu mutta nyt näyttää tältä.



Viime vuodelta säilyneet ruusut, pelargoniat, hortensiat ja muratti ovat päässeet nauttimaan auringosta. Yöksi vielä peittelen. Lasten valitsemia orvokkeja, joita vielä viime kesänä niin vihasin ja nyt ne näyttää niin hyviltä silmään. Tarkoitus olisi vielä tuoda yrttejä ulos kunhan ne vielä pikkuisen keräävät pituutta tuvan ikkunalla. 

Tällä hetkellä ollaan taas kahdestaan kotona ja odotellaan naisvieraita saapuviksi.  

VAPPU '16

Meidän vapun vietto oli hyvin yksinkertainen: ilmapalloja, serpenttiiniä, munkkien paistoa, grillausta, ulkoilua, tänä vuonna onneksi myös aurinkoa sekä tietysti maatilan töitä isovanhempien avustuksella. Koko viikonloppu on menny ihan hujauksessa ja oikeastaan koko ajan ulkotöissä. Sää onneksi suosi, kasvimaalle ja jyväkuorman tekoon melkein läkähtyi. Salaojia on kaivettu auki ja matot on likoamassa. Viisi lavakaulusta on asennettu kasvimaalle paikoilleen odottamaan kylvöjä. Myös toisenlaiset kylvöt rupeaa olemaan mielessä: aviomies olis jo innoissaan lähdössä pellolle. Pikkumiehestä puhumattakaan!  




Tehtiin eilen illalla tarpeellinen heräteostos. Sinänsä ihan hyvä ostos, että kyseinen tarjous oli voimassa vielä kolme tuntia ja rahaa säästettiin noin 90€. Tänään pääsen noutamaan!

Mahaa kasvatetaan jo 31 viikkoa. Siitä tulossa seuraavaksi omaa juttuaan. Tällä kertaa varmaankin pitkä valitusvirsi jatkuvasta kivusta.