HULLAANTUMINEN SPRAY-MAALIIN

Katsokaas mitä sain nyt aikaan yksinkertaisesti, helposti ja edullisesti pelkällä spray-maalilla. Nämä kaksi lyhtyä on ostettu vuosia sitten Prismasta. Heti ensimmäisen kesän jälkeen auringossa paahtuminen sai niiden maalipinnan lähtemään pölynä irti ja saumakohdat ruostumaan. Koska ostin ne aikoinaan häälahjaksi saaduilla lahjakorteilla, en ole malttanut hävittää. Sitten idea iski ja lähdin toteuttamaan muodonmuutosta heti.



Spray-purkki käteen ja uusi väri on musta. Tyylikäs ja yhdisteltävissä kaikkien muiden värien kanssa, jolloin lyhdyt sopii mihin vuodenaikaan tahansa. Eikä haittaa yhtään, että pääsin vaaleanvihreästä väristä eroon. Ei se tänne uuteen kotiin sopinut oikein minnekään. Laitoin sisälle Pentikin kirpputorilta ostetut eripariset maljakot ja nythän siellä voi kesäisin käyttää kukkia lyhtykynttilöiden sijasta.



Kyllä on kätevää. Nähtäväksi jää miten kauan tuo "laadukas" spray-maali pinta kestää mustana vai saako aurinko senkin haalistumaan. 

JUHANNUKSEN TAIKOJA

Meillä tehtiin juhannusaattona vielä remonttia sikalassa kun Facebookin perusteella kaikki muut olivat jo vaihtaneet vaihteen vapaalle. Aattoiltana oli tarkoitus lähteä siskon luo uittamaan lapsia ja grillaamaan. Koska siellä olikin sitten vesirokkoisia vieraita ja mun verikokeiden tulokset oli joulukuussa luokkaa "ehkä vesirokko on ollut, ehkä ei ole", jouduttiin jäämään kotiin. Käytiin syömässä perheen kesken ja illalla täytettiin meidän iso allas muksuille. Kaksi isompaakin valasta sielä kävi pulahtamassa, ehkä sen vuoksi allas oli juhannusaamuna tyhjä..




Juhannusaamuna tehtiin vihkisormuksella taikoja. Miehellelasten sukupuolitesti tehtiin jo esikoisen odotusaikana; poika, tyttö, tyttö ja poika. Viidettä sormus ei enää näyttänyt ja tähän mennessä järjestys on mennyt oikein. Samaa tulosta näytti nyt kun uusittiin testi. Ensimmäistä kertaa koitettiin mullekin: sama järjestys ja viidenteen loppui sormuksen liikkuminen. Ja sitten kun vielä vatsan päältä koitettiin niin sormuksen pyörimisringin halkaisija oli ainakin 15 senttiä. Eli tyttö olisi tulossa (ja toivottavasti pian, kyllästyttää olotila). Esikoinen ihmetteli vieressä miten sormus voi noin pyöriä itsestään ja onko meillä joku taikamuori jossain piilossa. 



Juhannus mentiin pitkästä aikaa lähes kokonaan lasten toiveiden mukaan: grillattiin, käytiin järvessä uimassa, Karhunpesällä kahvilla ja jäätelöllä sekä Jalasjärven keskustassa Muumi-leikkikentällä. Illalla isillä oli havaittavissa vieroitusoireita metsätöistä; puutarhasta kaatui kuusi.. Onneksi tänään on jo maanantai ja mies pääsi töihin. Säästyy puutarha.




Sunnuntaina nivuskipu oli niin jäätävää ettei mistään meinannut tulla koko päivänä mitään. Varmaan kivikuorman kokoamisen olisi lauantai-iltana saanut jättää väliin. Eikä tänään kyllä kävely ole yhtään helpompaa vaikkakin liikkuminen helpottaa särkyä. Iltapäivällä ja huomenna aamulla tulee uudet possut eli fyysisiä töitä tiedossa.


On tainnut jäädä esittelemättä nämä uudet hiukset, jotka kävin parturissa värjäämässä muutama viikko sitten. Punaruskeat punaisilla latvoilla, muutama blondi raita seassa. Raidat näkyy kun laittaa hiukset letille tai kiinni. Tykkään! 

KOMIAT HETKET & VIERAILU JOUPIN VANHAAN TUPAAN

Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni mukaan SObloggaajien tapaamiseen ja tutustumaan kahteen ennalta tuntemattomaan yritykseen. 
Tapaaminen pidettiin Seinäjoen keskustassa Joupin vanhassa tuvassa. Paikka sopii niin erilaisten ja -kokoisten juhlien järjestämiseen, illanviettoihin, saunomiseen kuin kokousten pitoon. Vanhat rakennukset ja päärakennus on entisöity todella taidokkaasti ja perinteitä kunnioittaen. Ulkorakennuksista löytyy ainakin remontoidut saunatilat, tanssitilaa, ruokailu- ja istumistilaa sekä nykyaikaiset äänentoistolaitteet. Hyvin pohjalaista; suurta ja komiaa!  



Joupin vanhaa tupaa meille esitteli Juha Haapamäki ja Komiat hetket-yrityksen toiminnasta oli kertomassa Vesa Mäyry. Jälkimmäinen yritys on seinäjokinen pito- ja elämyspalvelu, joka järjestää juhlia ristiäisistä hautajaisiin sekä mm. TYKY- ja TYHY-päiviä, kokouksia ja polttareita; lähes kaikkea mitä asiakas keksii toivoa. 
Itsellä kävi mielessä, että tässähän olisi oiva tilaisuus ottaa tulevat ristiäiset rennosti ja varata yritys hoitamaan meidän tarjoilut. Saisi itse keskittyä vieraisiin eikä hääriä vain keittiössä.



Nälkäisenä meidän SObloggaajien ei tarvinnut iltaa viettää, sillä Komiat hetket tarjosi meille lankkumenun (uuniperunat, kylmät kastikkeet, lohta, coleslaw-salaattia, saaristolaisleipää, viiniä ynnä muuta) ja kyllä siinä napa paukkui syödessä! Jälkiruuaksi oli nokipannukahvit. Rakennusliike Sarkoa tarjosi alkukuohuvat, jotka viinien tapaan jälleen kerran jouduin skippaamaan.



Yritysten esittäytymisen lisäksi tarkoitus oli tutustua muihin Soblogien jäseniin, uusiin ja vanhoihin. Moni seuraamani blogi sai kasvot ja ilta kului oikein mukavasti rupatellessa niitä näitä. Hauskaa oli. Seuraavaa tapaamista odotellessa!
Tykkäämällä blogistani
Facebookissa saat helpoiten tiedon
uusista päivityksistä. Lisäksi
voit lukea muiden bloggaajien kokemuksista
illanvietosta. 

EPÄTAVALLINEN VIIKONLOPPU

Ja epätavallisen siitä teki se, että isi oli kotona koko viikonlopun eikä juossut työstä toiseen. Viimeksi on tainnut näin paljon olla kotona huhtikuun alussa ennen kylvöjä. Ihan outoa kun täällä onkin pitkästä aikaa kaksi aikuista lasten kanssa eikä ittellä tarvi olla silmät selässäkin. Ollaan lasten kanssa vuorotellen kyselty, että etkö mee tänään töihin, etkö oikiasti ole menossa mihinkään, meinaatko sunnuntaina mennä töihin ja ootko edes pajassa käynyt tänään? Kahden päivän aikana iskää on viety leikkimään enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä ja miehellä on polvet kipeänä lattialla konttimisesta.



Perjantaina tytär innostui lähtemään mummilaan yöksi ja me oltiin pojan kanssa ilta kolmestaan kotona. Lauantaina pesin aamulla hetken sikalaa kun yön peltohommissa (ei nyt sentään ihan perjantaista saakka pelkkää oleilua!) viettänyt aviomies vielä kuorsasi ja poika leikki legoilla lastenohjelmien ääressä. Kun poikakin sitten lähti ruuan jälkeen mummulaan kylään, me lähdettiin Ykkösbasaarille kiertämään löytöjen perässä ja samalla testattiin Seinäjoen Valkoinen puu. Ihan kahdestaan.



Lapset kotiutui ja vietettiin kotona mukava lauantai-ilta sateesta huolimatta. Tyttö mietti jo synttärilahjatoiveita. Minni Hiiri -nallen lisäksi listalla on leluhevosia ja niille talli. Katsoin pikasesti puisten hevostallien hinnat netistä, huhhuh! Käytettynä ei löytynyt sopivaa, joten ruvettiin tänään askartelemaan. Vielä sarana- ja maalikaupoille niin näette lopputuloksen. 


Ensi yö meneekin täällä jälleen jännityksen kanssa valvoessa; huomenna verikoe- ja äitipolipäivä.
 

DIY-TIKAPUUT, VIHDOIN.

Heinäseipäistä tehtyjen tikkaiden teko on ollut mielessä jo edellisessä asunnossa. Viime syksynä hain ladolta kotimarkille kolme vanhaa seivästä ja nyt sain ne sahattua ja kiinnitettyä. Aikaa tähän askarteluun meni hurjat puolisen tuntia, hommaan ryhtymiseen ainakin puolisentoista vuotta.

Nyt valmiit tikkaat nojaavat meidän sängynpäädyssä. Jouluna voisivat olla vaikka olohuoneessa jonkun kivan valon kanssa. Nytkin kyllä harkitsin Minimanissa kymmenen euron arvoisia Airamin pallovaloja mutta niiden LED-lamppuja ei ilmeisesti saa vaihdettua. Sen vuoksi jäivät kauppaan. Pajusydämet ostin Prismasta 2,95€/kpl.



Samalla sisustusinspiraatiolla vaihdoin makkarin ohuet metalliset verhotangot paksumpiin puisiin. Edelliset olivat ihan liian heppoiset. Ei ne kestäneet pimennysverhojen painoa vaan vääntyivät pikku hiljaa ihan mutkalle. Nyt näyttää heti ryhdikkäämmältä!



 

KEINUHEVONEN JA KISSANPENNUT

Viime keväänä pyörittiin takatuvassa. Silmiini osui vanha päätön ja etujalaton keinuhevonen. Vitsillä heitin, että tuohon joku saa veistää uudet osat. Vitsi jäi leijumaan ilmaan, mies ei ottanut koppia. 

Joulukuun valmistujaisissa tuli puheeksi leikkimökissä ollut keinuhevonen ja muistin takatuvan hepan. Eräs mies tästä läheltä lupasi katsoa voisiko sille tehdä jotain. Aikaa kului monen monta kuukautta ja lopulta sain aikaiseksi kiikuttaa surkean tapauksen puolen kilometrin päähän korjattavaksi. 


Pari viikkoa sitten hevonen tuli takaisin kotiin maalausta vaille valmiina. Väriksi tuli vaalea harmaa, lähes valkoinen. Ajan kuluessa syntyneet kolot saivat jäädä näkyviin. Kyseessähän ei ole enää lelu vaan arvokas koriste. Aika saa ja kuuluukin mielestäni näkyä. 


Tälle paikalle se ei tule jäämään koska lapset kompastuisivat siihen iltariehan ollessa pahimmillaan. Eteisessä olisi kyllä hyvä paikka, johon keinuhevonen värinsäkin puolesta sopisi. Meillä on vain vielä hiukan keskustelu kesken ukon kanssa edellisen asukkaan ostamasta huonekalusta, jolla ei ole tunnearvoa, hyötyä eikä oikein ulkonäköäkään. Minusta se sopisi varaston täytteeksi tällä hetkellä paremmin kuin olemaan hyödyttömänä tilan varastajana. 



Hevosen on tehnyt joko miehen puolelta sodassa kaatunut sukulainen tai joku venäläinen vanki, joka huhun mukaan oli piilottanut kirjeen keinuhevosen pään sisälle. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa mutta ainakin se selittäisi kadonneen pään. 



Kissanpennut kasvaa vauhdilla ja niiden kiinnostus puulaatikon ympärillä olevaan elämään on alkanut herätä. Tuodaan ne aamuisin kellarista omassa laatikossaan olohuoneeseen, oppivat lapsiin ja elämän ääniin. Vaaleimman pitäisi (!) olla ainoa kolli ja se onkin varattuna tällä hetkellä. Kaksi tyttöä etsii vielä kotiaan!




Seuraa blogiani Facebookissa.
Sieltä näet uusimmat blogipäivitykset heti. 

Seuraa myös SOblogeja Facebookissa. 

 

OISKO JO TOKA VIKA?

Tosiaan tänään viikot 36+3, joten olisko tämä jo toisiksi viimeinen päivitys tästä aiheesta. Maanantaina oli verikoepäivä ja samoin äitiyspolilla käynti. Kätilö oli hyvä, lääkäri ei mielestäni niinkään. Mun mielestä siihen hintaan, mitä tuokin käynti tuli jälleen maksamaan, kuuluisi saada jotain muuta tietoa tilanteesta kuin kirje kotiin seuraavana päivänä. Sekin täynnä terveydenhoitoalan omaa kieltä, josta sain painoarvion verran selvää. Vauvan paino tällä hetkellä 2,8 kiloa. Aika jännää, koska tähän kun lisäisi viikon niin oltaisiin esikoisen syntymäviikoilla. Poika syntyi yli 3,5 kiloisena. Ei varmaan mikään kovin iso tyyppi tiedossa, toivottavasti. Maksa-arvot olivat yhä laskeneet ja sappi oli pysynyt hyvin samalla, täysin normaalilla tasolla.

Ainoa vaiva on nivuskivut, jotka nekin vähän hellittäneet, ja sen seuraksi saapunut kesäflunssa, johon en mitään lääkkeitä uskalla ottaa. Ensi maanantaina pitäisi taas selvitä verikokeista "puhtain paperein", joten en ota riskejä edes Panadolin kanssa. Kotikonsteilla ja sarvikuonolla oon koittanut pärjätä.


Luin tuossa kirjan nimeltä "Isipappablues", jossa kirjan päähenkilö jäi esikoislapsensa kanssa kotiin koti-isäksi. Kirjassa oli paljon samoja asioita, joita muistan oman esikoisen syntymän ajoilta: väsyn ja uupumuksen määrä yllätti, vauvan kanssa kotona oleminen oli todella yksinäistä eikä se miltään lomalta tuntunut, enää ei oltukaan kahdestaan vaan kolmestaan ja seurustelukumppanista tuli isä. Kaikki oli uutta ja outoa. 

Ruvettiin yhdessä miettimään, että mikä voisi vielä meidät yllättää kolmannen vauvan kohdalla. Koliikkia tai mitään allergioita meillä ei ole vielä ollut, joten ne ehkä. Ollaan etukäteen jo puhuttu mihin asioihin vauva-aika vaikuttaa ja mitä se tulee muuttamaan; molempien väsymys, turhanpäiväinen kiukkuilu ja kahdenkeskisen ajan loppuminen väliaikaisesti on varmaan pahimmat. Nekin on kuitenkin asioita, jotka kokemuksen perusteella vauvan ensimmäinen syntymäpäivän jälkeen rupeaa helpottamaan. Ja näistä on hyvä jutella etukäteen, yhdessä niistä kuitenkin pitää selvitäkin. Se ollaan myös sovittu, että ensimmäisen vuoden aikana väsyneen ja kiukkuisen puolison puheet avioerosta saa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niitä ei tosissaan tarvitse ottaa.



Tytär odottaa jo kovasti, että hänen vauvansa syntyisi Tyttä puhuu koko ajan "minun vauvasta", jota hän pitää sylissä ja, jolle hän vaihtaa vaatteet. Ja, jonka kakkapyllyn pesee isoveli. Isoveli odottaa lähinnä, että syntymän jälkeen pääsisi juhlimaan omia synttäreitä, ja ihan ei poika ole samaa mieltä pyllyn pesusta siskon kanssa.. Mä katselen kalenteria ja mietin missähän välissä sitä ehtisi laitokselle lähteä. On niin kaikenmoista ohjelmaa. Ensi viikolla pääsee sikalan pesuun. (Oikeasti odotan innolla, että saa heilutella painepesuria!) Tuntemusten perusteella uskoisin, että ihan sinne heinäkuun puolellekaan ei tarvitse odottaa jos vauva saa itse tulostaan päättää. Juhannuksen jälkeen olisi sopiva aika. Tai vaikka 30.6., samana päivänä kuin edellinen!

SEINÄJOEN ASUNTOMESSUT, OSA 2

Palataan vielä Seinäjoen asuntomessuille, jossa olin siis bloggaajaporukan kanssa käymässä toukokuun puolella. Ensimmäisen osan bloggaajapäivän kulusta löydät tästä. 

Sitten itse asiaan!

Seuraava kohde on Mäihä-puukerrostalo  (KOHTEET 2-4). Mäihä Lusto on moderni mummola, jota meille esitteli kodin sisustaja Marja-Elina Sanjanen sisustussuunnittelu Mäkelä & Roos-firmasta. Asunnosta jäi mieleen sen kodikkuus ja ihana viherseinä, jollaisen mielelläni ottaisin myös omaan kotiin. Hintaa taisi vain olla useampi tonni, auts.



Lumiance (KOHDE 33) on muistaakseni asukkaiden itsensä sisustama. Väreinä paljon mustaa ja valkoista. Valoisa ja tilava koti metsämaisemalla. Mahtava terassi! Ja nyt noita kuvia katsoessa tuli mieleeni, että vanhoista puutarhatuoleistahan saisi lapsille keinut puuhun. Hmm...




Rakennusliike Sarkoan koti Nixi (KOHDE 17). Kodikas ja lämmin koti järven rannalla. Yläkerran parvekkeelta oli makeat maisemat!





Villa Roihu (KOHDE 18) olisi sisustukseltaan mulle sopiva. Vähän tommosta maalaisromantiikkaa, kukkatapetteja, rottinkia ynnä muuta.  Mieleen tästä kodista jäivät etenkin tytön huone, iso grilli, ruokailuryhmä sisätiloissa sekä makuuhuone, jossa väliseinä toimi sängynpäätynä ja tilanjakajana. Taakse jäi kaappi- ja laskutilaa. Ja nuo Mr. & Mrs. -mukit on ehkä vain saatava itsellekkin!







Honka Markki (KOHDE 19). Hirsitalo, jonka ruokailutila ja piharakennusten suunnitelmat jäivät erityisesti mieleen. Yläkertaan emme vielä päässeet. Kohde täytyy nähdä vielä valmiinakin!
  


Lakka Lakeus (KOHDE 11) ja kaksi sanaa: tyylikäs valkoinen. Koti on sisustettu lähes täysin valkoiseksi ja tunnelmasta tuli heti mieleen jonkun amerikkalaisen, suuren julkkiksen koti. Sisustuksen on toteuttanut Sanna Pänkäläinen Vepsäläiseltä. Vierailuaikana ulkoseinien käsittely oli kesken ja sen vuoksi ikkunat oli peitetty suojamuoveilla. Maisemat ovat varmasti näkemisen arvoiset kun muovit poistetaan ja valokin pääsee sisään.



Kannustalo Pohjanmaa (KOHDE 24), tyylikästä mustaa ja modernia pohjalaisuutta perinteisessä pohjalaistalossa.





Kaiken kaikkiaan tutustuminen asuntomessualueeseen oli hyvin mukava kokemus. Vaikka itsellä ei ole mitään halua rakentaa milloinkaan taloa, sai näistä kodeista ja niiden sisustuksesta paljon inspiraatiota ja ideoita omaan kotiin. Suosittelen lähtemään paikan päälle heinäkuussa kun alue aukeaa messuvieraille!