KEINUHEVONEN JA KISSANPENNUT

Viime keväänä pyörittiin takatuvassa. Silmiini osui vanha päätön ja etujalaton keinuhevonen. Vitsillä heitin, että tuohon joku saa veistää uudet osat. Vitsi jäi leijumaan ilmaan, mies ei ottanut koppia. 

Joulukuun valmistujaisissa tuli puheeksi leikkimökissä ollut keinuhevonen ja muistin takatuvan hepan. Eräs mies tästä läheltä lupasi katsoa voisiko sille tehdä jotain. Aikaa kului monen monta kuukautta ja lopulta sain aikaiseksi kiikuttaa surkean tapauksen puolen kilometrin päähän korjattavaksi. 


Pari viikkoa sitten hevonen tuli takaisin kotiin maalausta vaille valmiina. Väriksi tuli vaalea harmaa, lähes valkoinen. Ajan kuluessa syntyneet kolot saivat jäädä näkyviin. Kyseessähän ei ole enää lelu vaan arvokas koriste. Aika saa ja kuuluukin mielestäni näkyä. 


Tälle paikalle se ei tule jäämään koska lapset kompastuisivat siihen iltariehan ollessa pahimmillaan. Eteisessä olisi kyllä hyvä paikka, johon keinuhevonen värinsäkin puolesta sopisi. Meillä on vain vielä hiukan keskustelu kesken ukon kanssa edellisen asukkaan ostamasta huonekalusta, jolla ei ole tunnearvoa, hyötyä eikä oikein ulkonäköäkään. Minusta se sopisi varaston täytteeksi tällä hetkellä paremmin kuin olemaan hyödyttömänä tilan varastajana. 



Hevosen on tehnyt joko miehen puolelta sodassa kaatunut sukulainen tai joku venäläinen vanki, joka huhun mukaan oli piilottanut kirjeen keinuhevosen pään sisälle. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa mutta ainakin se selittäisi kadonneen pään. 



Kissanpennut kasvaa vauhdilla ja niiden kiinnostus puulaatikon ympärillä olevaan elämään on alkanut herätä. Tuodaan ne aamuisin kellarista omassa laatikossaan olohuoneeseen, oppivat lapsiin ja elämän ääniin. Vaaleimman pitäisi (!) olla ainoa kolli ja se onkin varattuna tällä hetkellä. Kaksi tyttöä etsii vielä kotiaan!




Seuraa blogiani Facebookissa.
Sieltä näet uusimmat blogipäivitykset heti. 

Seuraa myös SOblogeja Facebookissa. 

 

2 kommenttia

  1. Aivan ihana tuo keinuheppa ja nuo kissinpennut <3 Nuo vanhat tavarat on kyllä niin aarteita ja en malta orottaa että pääsen tääläkin tuonne vintille kollaamaan !!

    VastaaPoista
  2. Puuhevosesta tuli tosi kaunis. Nuo kolot saa tai pitää antaa näkyä. Ihania kisuleja. Meilläkin on taannoin ollut ton värisiä kissoja. Yhden nimi oli Kinuski, värinsä takia.

    VastaaPoista