OISKO JO TOKA VIKA?

Tosiaan tänään viikot 36+3, joten olisko tämä jo toisiksi viimeinen päivitys tästä aiheesta. Maanantaina oli verikoepäivä ja samoin äitiyspolilla käynti. Kätilö oli hyvä, lääkäri ei mielestäni niinkään. Mun mielestä siihen hintaan, mitä tuokin käynti tuli jälleen maksamaan, kuuluisi saada jotain muuta tietoa tilanteesta kuin kirje kotiin seuraavana päivänä. Sekin täynnä terveydenhoitoalan omaa kieltä, josta sain painoarvion verran selvää. Vauvan paino tällä hetkellä 2,8 kiloa. Aika jännää, koska tähän kun lisäisi viikon niin oltaisiin esikoisen syntymäviikoilla. Poika syntyi yli 3,5 kiloisena. Ei varmaan mikään kovin iso tyyppi tiedossa, toivottavasti. Maksa-arvot olivat yhä laskeneet ja sappi oli pysynyt hyvin samalla, täysin normaalilla tasolla.

Ainoa vaiva on nivuskivut, jotka nekin vähän hellittäneet, ja sen seuraksi saapunut kesäflunssa, johon en mitään lääkkeitä uskalla ottaa. Ensi maanantaina pitäisi taas selvitä verikokeista "puhtain paperein", joten en ota riskejä edes Panadolin kanssa. Kotikonsteilla ja sarvikuonolla oon koittanut pärjätä.


Luin tuossa kirjan nimeltä "Isipappablues", jossa kirjan päähenkilö jäi esikoislapsensa kanssa kotiin koti-isäksi. Kirjassa oli paljon samoja asioita, joita muistan oman esikoisen syntymän ajoilta: väsyn ja uupumuksen määrä yllätti, vauvan kanssa kotona oleminen oli todella yksinäistä eikä se miltään lomalta tuntunut, enää ei oltukaan kahdestaan vaan kolmestaan ja seurustelukumppanista tuli isä. Kaikki oli uutta ja outoa. 

Ruvettiin yhdessä miettimään, että mikä voisi vielä meidät yllättää kolmannen vauvan kohdalla. Koliikkia tai mitään allergioita meillä ei ole vielä ollut, joten ne ehkä. Ollaan etukäteen jo puhuttu mihin asioihin vauva-aika vaikuttaa ja mitä se tulee muuttamaan; molempien väsymys, turhanpäiväinen kiukkuilu ja kahdenkeskisen ajan loppuminen väliaikaisesti on varmaan pahimmat. Nekin on kuitenkin asioita, jotka kokemuksen perusteella vauvan ensimmäinen syntymäpäivän jälkeen rupeaa helpottamaan. Ja näistä on hyvä jutella etukäteen, yhdessä niistä kuitenkin pitää selvitäkin. Se ollaan myös sovittu, että ensimmäisen vuoden aikana väsyneen ja kiukkuisen puolison puheet avioerosta saa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niitä ei tosissaan tarvitse ottaa.



Tytär odottaa jo kovasti, että hänen vauvansa syntyisi Tyttä puhuu koko ajan "minun vauvasta", jota hän pitää sylissä ja, jolle hän vaihtaa vaatteet. Ja, jonka kakkapyllyn pesee isoveli. Isoveli odottaa lähinnä, että syntymän jälkeen pääsisi juhlimaan omia synttäreitä, ja ihan ei poika ole samaa mieltä pyllyn pesusta siskon kanssa.. Mä katselen kalenteria ja mietin missähän välissä sitä ehtisi laitokselle lähteä. On niin kaikenmoista ohjelmaa. Ensi viikolla pääsee sikalan pesuun. (Oikeasti odotan innolla, että saa heilutella painepesuria!) Tuntemusten perusteella uskoisin, että ihan sinne heinäkuun puolellekaan ei tarvitse odottaa jos vauva saa itse tulostaan päättää. Juhannuksen jälkeen olisi sopiva aika. Tai vaikka 30.6., samana päivänä kuin edellinen!

3 kommenttia

  1. Oon taas päässy sun blogin piiriin, ku sai opparin tehtyä. :) mukava lukea, kun oot niin kova touhuamaan. 😛 Koitahan jaksella viimeiset hetket. :) ps. 28.6 olis hyvä päivä syntyä 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiva juttu! ;) Koitetaan jaksaa, vaikka tuohon 28.6. saakka. :D

      Poista
  2. Ihanaa kun saa jännittää teirän vauvan syntymää, yhyy, oma on jo niin iso :')

    Omasta kokemuksesta voi sanoa että kolmannen kohdalla on jo niiiin paljon helmpompaa tämä vauva-arki. Tokikin se väsy tuloo joka tapauksessa mutta se kestää aika hetken, ainaki meillä kesti. Nyt ollaan vaan muuten pihalla näillä imetysaivoilla :D

    VastaaPoista