TERVETULOA KESÄKUU JA AURINKO!

Lämpöä ja aurinkoa on viime päivinä piisannut. Olo on vähän tukala mutta en valita; onhan aurinkoinen kesä kuitenkin paljon parempi kuin kylmä ja pimeä talvi. Ja kolmatta kertaa odotetaan kesävauvaa, joten tämä lopputuska on tuttua. Viime yöt on vain koetelleet jaksamista oikein toden teolla kun tuvassa on niin tuskaisen kuuma. Ensimmäisen yön valvoin yksin, toisena kierrettiin miehen kanssa kilpaa sohvia ja sänkyjä ja nyt kolmantena lapset yhtyi mukaan valvomiseen. Pojan kanssa vielä yhdeltä katseltiin ulos ja kuunneltiin puutarhan reunaan muuttanutta Ruisrääkkää. Se jaksaa raakkua aamusta seuraavaan aamuun ja viime yönä teki kyllä jo mieli heittää kivellä. Lämpömittari näyttää semmosia sisälukemia, että unta tuskin on tarjolla tulevanakaan yönä.

Irrotettiin eilen olohuoneesta sisäikkunat ja aamulla oli ihanan raikas ilma sisällä. Aviomies vihjasi, että ikkunoille sopisi nyt jotkut kukat ja minähän otan tuommosen vihjauksen erittäin tosissani! Tykkään meidän vanhoista ikkunoista taas asteen enemmän. Oli tarkoitus ostaa punaiset mummola-pelargoniat mutta pinkit erottuu tapetista paremmin.



Poika jäi päivähoidosta ja kerhosta kesälomalle. Olen tässä ruvennut miettimään, että onko se lasten kuusi tuntia viikossa päiväkodissa sittenkään todella niin tarpeellista kuin ajattelin.. Päiväkotiin lähtö on aamuisin vaikeaa jo kahden lapsen kanssa puhumattakaan, että syksyllä on kolmaskin mukana. Poika ei hoitoon haluaisi mennä eikä äiti haluaisi jättää. No, pitää katsoa. Hoitopaikat molemmille nyt kuitenkin on ensi syksyksi saatu. 

Seurakunnan kerhossakin kuljettiin koko vuosi. Jos se riittäisikin tulevana talvena? Tajuttiin lopuksi tyttärenkin kanssa ruveta käymään keskiviikkoaamuisin seuriksen perhekerhossa. Parissa viikossa kerhosta tuli toistuvaan arkeen odotettu juttu vaikkakin se vaatii äitiltä aikaisen herätyksen tai parin päivän askareiden aikataulujärjestelyn. Olisi pitänyt mennä jo viime syksynä mukaan! Ollaan tutustuttu moniin kylän lapsiin ja äiteihin.

Poika kävi koko talven kerran viikossa vesipeuhussa ja nyt käytiin vielä semmoinen yhdeksän arkipäivän mittainen uimakoulu. Eilen vanhemmat saivat olla altaan reunalla katsomassa uintia. On tuo jäbä aikamoinen vesipeto! Varmasti ilmoittaudutaan syksyllä uudestaan uimakouluun. Ja että tytär ei jäisi ihan ilman harrastuksia, on neiti jo ilmoitettu ensi syksyksi muskariin kun oikein muitakaan mahdollisuuksia ei vielä kolme vuotiaalle täällä ole. Ensi viikolla alkaa kesän perheliikuntakerho, jonne mennään kahdestaan neidin kanssa.


Mitäs muuta? 3- ja 5-vuotiaiden uhmat on olleet todella pahana vielä muutama viikko sitten mutta nyt pojalla onneksi rupeaa helpottamaan. Neiti puolestaan testailee rajoja ja sääntöjä tasaisesti. Kun luonne on kovapäinen, äkkipikainen ja temperamenttinen niin naisille tyypilliset kiukkukohtaukset ovat jokapäiväisiä. Aviomies ihmettelee miten tytär voi olla luoteeltaan juuri niin kuin äitinsä ja mä lähinnä säälin miestä; ei se meidän kanssa helpolla pääse. Mutta myönnän, molempien luonne on multa perittyä ja etenkin pojalla on paljon samanlaisia ajattelutapoja kuin mulla.



Ollaan ulkoiltu nyt lähes koko ajan. Lapset jaksaa touhuta pihassa yhdeksästä aamulla yli kahdeksaan illalla. 

Kasvihuonetta oon kastellut nyt kolmeakin kertaa päivässä. Kurkut ottaa paahteesta helposti itseensä. Parina päivänä kannoin sangoilla sikalalta vettä isoihin vesisaaveihin, joihin lapset parhaansa mukaan yritti selän kääntyessä sukeltaa. Sen verran raskasta ja lapsille vaarallista puuhaa, että ostin Torin kautta 50 eurolla käytetyn tuhannen litran muovisäiliön. Täyttö onnistuu vesiletkulla eikä muksutkaan pääse hukkumaan. Tai räppäämään!


Ei kommentteja