ELOKUUN VIIMEISENÄ

Enpäs uskonut, että näin lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä vielä tänä syksynä saadaan! Ilma oli niin kaunis jo heti aamusta ennen kuin perhekerhoon lähdettiin, että täytyi käydä ulkona kuvaamassa.


Vanha syyshortensia ei ole pensaana muodoltaan yhtä nätti kuin viime syksynä mutta isot kukinnot korjaavat tilanteen. Niillä saa keittiöönkin piristystä kun käy pari leikkaamassa maljakkoon.




Iltapäivällä yritin käydä apuna puintipellolla pienimmän ollessa Manducassa ja keskimmäisen nukkuessa apukuskin paikalla. Onnistui joten kuten kunnes jäätiin kärryjen kanssa märkään peltoon kiinni.



Luin eilen Kotivinkkiä ja nyt en pääse yli liiverin sivusta vedettävästä sohvasta. Aivan pakko päästä kokeilemaan miltä se näyttää olohuoneessa! Jos se näyttää hyvältä, pitäisi teettää kaksi patjaa siihen. Saataisiin yksi varasänky lisää.



Mukavaa syyskuun alkua seuraajille!

Neuvolassa ja kotona

Eilen oli vauvan ensimmäinen neuvolakäynti. Ikää on seitsemän viikkoa. Petyttiin kovasti kun kummitäti ei ollutkaan ottamassa uusia mittoja mutta mukava lääkäri ja terveydenhoitaja meitä oli siellä vastassa. Pojalla on kaikki hyvin ja kehitys etenee niin kuin pitääkin. Juttelee, hymyilee ja ottaa katsekontaktia. Syö ja kasvaa hyvin. Painoa jo yli viisi kiloa, pituutta 57 ja puoli senttiä. 


Illalla otti ensimmäisen kerran nukahtaminen koville. Vauvan vatsassa väänsi mutta kun ilmat saatiin ulos, poika nukkui tyytyväisenä äitin ja isin välissä koko yön. Tilasin Maiccolasta vauvan unipesän ja syyskuun alussa sen pitäisi olla noudettavissa. Sitten ei tarvi enää pelätä, että pyörii unissaan pienimmän päälle. 

Kolmannen lapsen kanssa on parissa asiassa menty "sieltä missä aita on matalin". Yksi on tämä perhepeti, jota oon vastustanu esikoisen syntymästä saakka mutta tässä sitä nyt ollaan: ensimmäiset tunnit vauva nukkuu häkkisängyssä ja sitten vanhempien väliin. Ei tarvitse joka huutoa varten nousta ylös.

Kolmas vauva-aika on jotenkin erilainen. Unettomuuteen ja yöhuutoon osaa asennoitua eri tavalla kuin ennen. Vauvan hoidossa luotan omiin taitoihini ja maalaisjärkeen. Hoito sujuu rutiinilla. Eikä hirveästi tule stressattua ylimääräistä(tästä mies on varmaan eri mieltä). Kaikessa mikä vähän epäilyttää, käytän hyväksi lasten tätiä ja kysyn ammattilaisen neuvoa. 


Täällä paistaa aurinko niin hienosti, että nappasin sisältä muutaman kuvan. Lasten isotäti kävi kylässä ja kuulin meidän taloon liittyviä vanhoja juttuja. Niitä oon kaivannutkin kun ne entisajoista kertovat vanhat kuvat ovat täältä talosta kaikki kadonneet.


TÄLLÄ VIIKOLLA

Tällä viikolla on tullut vastaan pari pientä asiaa, jotka teki erityisen iloiseksi. Sain parhaan ystävän ja lasten kummitädin kylään keskiviikkona (ja sunnuntaina kummisedän kanssa!). Juteltiin, kahviteltiin ja päätettiin käydä pikaisesti kaupassa. Hienoa kun on tuommoinen ystävä, joka uskaltaa itse hakea kahvimaidon jääkaapista kun tämä homepää ei sitä itse muista pöytään nostaa, auttaa pyytämättä lasten kanssa kun mun kädet ei riitä eikä puo nouse tuolista ja antaa huomiota lapsille, jotka sitä kaikin keinoin yrittää saada. Varsinkin nyt kun on vauva talossa!


Keskiviikkoiltana saatiin vielä naapureita piipahtamaan. Nyt kun ei olla enää naapuruksia tuon aikaisemmin mainitun tyypin kanssa, kävi meillä hyvä tuuri täällä uudessakin kodissa naapurien kohdalla. Tytär on saanut siel paljon kaivatun oman kaverin. Vaikka ikäeroa muutamia vuosia onkin, ei se tunnu leikkejä paljon haittaavan. Neiti kyläilee innokkaasti tien toisella puolella. Karkaisi sinne vaikka joka päivä jos saisi. Tällä hetkellä on muodissa piirtää pari viivaa korttiin ja käydä heittämässä se itse naapurien postilaatikkoon. 

Ja yksi vähän isompi asia, joka teki todella iloiseksi kuluneella viikolla. Lehtien seassa oli rauhassa kasvanut 3,794 kiloa painava kesäkurpitsa! 




Puinnit oli hyvin käynnissä kunnes tänään tuli vesisade. Kuivaaja on huruuttanut yötä päivää. Yhtenä iltana poika ajoi vaarin kanssa kotipihaan traktorilla kello 22.45. Juustokuu kuulemma paistoi jo ja hommia ei voinut lopettaa yhtää sen aikaisemmin kuin muutkaan miehet. Seuraavana aamuna pikkuinen työmies oli hereillä jo seitsemältä ja odotti koska homma jatkuu: "Joko kaste on pian kuivunut?".


Eilen nostin sipulit kuivumaan, toissapäivänä heittelin syyslannoksen perennoille ja marjapuskille. Rypäleet näyttää kasvihuoneessa kypsiltä, ne saa käydä keräämässä jonakin aamuna.

Rupesin pikkueteistä remontoimaan ja nyt kun se olisi muovimaton ja listojen kiinnitystä vaille valmis, otetaankin takapakkia ja ruvetaan vielä tasoittelemaan valmista maalattua seinäpintaa kitillä. Ja sitten maalipintaa uusiksi. AAAARRRRGH! Ja naisetko ei muka osaa päättää?

FOURTH ANNIVERSARY


Pitkälle on tuostakin jo tultu! Tytär kysyi ketä kahdeksan vuotta sitten otetussa kuvassa on. Uskomatonta, että siitä on jo niin pitkä aika. Yhdessä on saatu aikaan vaikka mitä. Ei olisi uskonut tuolloin, 17-vuotiaana, että pian ollaan kolmen lapsen naimisissa olevat vanhemmat.

Tänään vietetään neljättä hääpäivää. Ravintolareissua tai edes kotipizzaa ei tänä vuonna tule, muutama sana on ehditty vaihtaa traktorin hytistä. Josko yöllä ehdittäisiin saunan lauteille yhtä aikaa vaihtamaan päivän kuulumiset?

 Olet rakas ja yksi neljästä maailman tärkeimmästä!


 Lupaan olla sun, 

kun päivä kääntyy iltaan,

 kun pöly laskeutuu 

ja ollaan ihan hiljaa.


Nopsajalka - Lupaan olla



Hääkuvat Photography by Viipi.

SYKSYN ARKI JA PERHEEN HARRASTUKSET

Vaikka meidän perhettä ei koulun ja eskarin alkaminen tänä syksynä vielä kosketa, oon saanut hienosti arkipäivät täytettyä kerhoilla ja harrastuksilla. Valikoimaa tuntuu täällä kaupungissa olevan. Kunhan vaan osaisi päättää minne lapsia kuskaisi. Suosin valinnoissa liikuntaharrastuksia, koska niissä on itsekin tullut viihdyttyä ihan harrastuksesta kilpaurheiluun saakka: baletista yleisurheiluun ja lopuksi jalkapalloon, jonka kanssa vierähti kymmenisen vuotta. Omia harrastuksia olen miettinyt sen verran, että heti kun lääkäristä saan luvan, aion mennä jalkkiksen höntsäporukkaan mukaan ja koittaa tehdä paluun punttisalille edes jossain mittakaavassa. Matias ei kovin kauaa voi äidistä erossa vielä olla mutta eikö tuollaiset tunnin salitauot jotenkin järjesty? Isin harrastuksia ei tarvitsekkaan edes miettiä. Ne on yksinkertaiset: työt, hommat ja työt.

Vesimeloni pääsi sisälle kun kasvihuoneessa ilma viileni.

Päiväkotiaamujen lisäksi tällä viikolla alkavat esikoisen seurakunnan kerho ja äitin kovasti odottama perhekerho. Ensi viikolla 3-vuotias aloittaa muskarin ja sitä seuraavalla viikolla vesipeuhun. Myös vanhin yritettiin saada isojen vesipeuhuryhmään mutta paikat täyttyivät nopeasti. Ketuttaa tosi lujaa, poika niin innostui lajista viime talven aikana. Isoihin ikäryhmiin tarvittaisiin ehdottomasti lisää uimaryhmiä. Mietitään tilalle ehkä joku muu jos ei ryhmiä todellakaan lisää saada... Jääkiekko olisi sellainen, josta poika tykkäisi mutta ei olla ehditty kovin paljoa vielä harjoitella luistelua.


Kansalaisopistolla olisi tosi laaja tarjonta. Mua kiinnostaisi erityisesti neulekahvilat vaikka ne ei montaa kertaa kokoonnukkaan. Neuloosin oireet pahenevat iltojen pimetessä! Ja perjantaiaamuisin kirkolla kokoontuu myös MLL:n perhekahvila mutta meillä sinne lähtö ei kyllä oikein onnistu kuin satunnaisina kertoina askareiden ja välimatkan vuoksi. Täällä sivukylällä tuo perhekerho ajaa vähän samaa asiaa.

Tällä viikolla isi yrittää hoitaa kahta työtä ja tätä omaa yritystä minkä ehtii. Isin poissaolo yhdistettynä vesisateeseen tarkoittaa sitä, että me lasten kanssa katsotaan olympialaisia ja koitetaan keksiä jotain ajankulua iltaisin. Sikalaankaan ei nyt alkuviikosta tarvitse. Kiitos lomittajan saan pitää neljä päivää äitiyslomaa. Eilen aamulla käytin askareiden ajan hyödyksi: opettelin viljakuorman kippausta ja kuivaajan käyttöä. Viime viikolla uskaltauduin isommille teille ensimmäistä kertaa traktorin kanssa ja heti pistettiin kärryt perään. Kyllä jännitti!

Maanantaina leivottiin kaura-omenapaistosta. Tänään lapset sai tehdä itse pullaa. Katotaan mitä huomenna keksitään leipoa ja minkälaista muuta ohjelmaa kehitetään.

Eilisillan meillä pyöri sähköasentaja. 70-luvun sähköasennukset näyttää siltä, että eteisessä olisi pian katon purku edessä paloturvallisuuden vuoksi ja on lähes ihme, ettei tulipaloa ole jo syttynyt. 

Ennen kuin aviomies ehtii mun haaveet lytätä, toivon että tämän remontin yhteydessä voidaan ottaa yli sata vuotiasta hirsiseinää paljaaksi lastulevyjen takaa... Toivossa on hyvä elää.

KESÄKURPITSASTA SUKLAAKAKKUA?


Meillä kasvaa ihan hurjasti hurjan kokoisia kesäkurpitsoja taas tänä vuonna ja nyt pitäisi keksiä mitä kaikkea niistä voisi tehdä. Tein jo kerran lasagnea, jonka jouduin jälleen kerran syödä yksin kun muulle väelle se ei maistu. 


Viikolla kuulin suklaakakusta, johon on laitettu kesäkurpitsaa. Kuulostaa vähän oudolta mutta on hyvää! Lämpöisenä ja tuoreena sen seuralaiseksi sopii vaniljajätski, seuraavana päivänä pelkkä kahvi riittää kyytipojaksi. 

Ohjeen löysin netin syövereistä ja tässä on oma versioni siitä hiukan muunneltuna.

SUKLAA-KESÄKURPITSAKAKKU

5dl raastettua kesäkurpitsaa
2 kananmunaa
5dl sokeria  
1tl leivinjauhetta
1tl vanilasokeria
1 tl suolaa
 1dl tummaa kaakaojauhetta
6dl vehnäjauhoja
2dl sulatettua voita

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Kaada korppujauhoilla voideltuun vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa 50-60 minuuttia.
  

Täällä pitäisi mamman ruveta valmistautumaan ensimmäiseen järjestyksenvalvojan keikkaan. Ura alkaa kevyesti lastenkonsertin vahtimisella Aukustissa. Samalla pitäisi olla ensimmäistä kertaa vauvasta erossa pidempi aika. Saa nähdä kuinka käy; harjoittelin jo eilen yksinoloa käymällä kaupassa.. 
 

VAUVAN RISTIÄISJUHLAT

Kyllä tuo juhlien järjestäminen on kovaa hommaa. Sata ja tuhat asiaa, jotka täytyy muistaa ostaa ja hoitaa. Jälleen meinasin useamman kerran luovuttaa ja siirtää koko kekkerit jonnekin muualle kuin omaan kotiin, jota lapset sotki yhtä nopeasti kuin äiti siivosi. Mutta lopputulos oli onnistunut ja seuraaviin juhliin mennessä kova työ on jo varmasti ehtinyt unohtua. Kakut oli ihmeenkin hyviä vaikka täytekakku oli ulkonäöltään jälleen kerran 4-vuotiaan tekemän luomuksen näköinen. Suklaisen täytekakun lisäksi oli voileipäkakku ja lime-valkosuklaajuustokakku, karjalanpiirakoita munavoilla ja mummun leipomia keksejä.




Paljastetaan nyt tässä vaiheessa meidän lasten etunimet, joita tarkoituksella yritän vähän täällä blogin puolella pitää pimennossa. Esikoinen on Johannes, tytär on Sara ja juniori on Matias. Meillä nimien keksiminen on aina tarkkaa hommaa. Ei valita sitä muotinimeä, joka kuulostaa parhaalta vaan lapsen nimellä on oltava historia ja tarina. Lisäksi pojilla on oltava kolme nimeä ja tytöllä kaksi, niin kuin vanhemmillakin. Nimien on kuulostettavalta hyvältä yhdessä. 

Johanneksen kaikki nimet on peritty suvusta; toinen isältä ja kolmas molemmilta paapoilta. Saran etunimi on ainoa tarinaton, toinen nimi on isin puolelta suvusta. Nyt halusin pojan nimen päättyvän S-kirjaimeen ja mies taas halusi nimeen jotain perintöä omalta vaariltaan. Matias täyttää siis molemmat kriteerit. Tapojen mukaan toinen nimi isältä ja kolmas nimi löytyy meidän molempien suvusta; meidän puolelta oman paappani paapan toinen nimi. Monimutkaista mutta meille tärkeää. Mies jo meinasi kolmannen nimen olevan liian vanhanaikainen vaikka itse sitä ensin ehdottikin. Pidin pääni; onneksi pappi soitti viime viikolla mulle ja kysyi pojan nimen. Ei isi päässyt enää muuttamaan sitä. Ja olihan meillä nimi-servetitkin jo viikkoja sitten tilattu.

Kummien valinnat osui taas varmasti nappiin. Hienoa nähdä Matias omien kummiensa sylissä samaan aikaan kun esikoinen riehuu oman kumminsa kanssa ja tytär piirtelee kummisetänsä kanssa.
Kastetilaisuus meni hyvin. Vauva nukkui tyytyväisenä kummisedän sylissä. Isoveli kiukutteli ja jäi pikkuveljen kummien taakse piiloon tilaisuuden ajaksi. Sieltä sitten näkyi vuorotellen kieli, kansainväliset käsimerkit ja kengänpohjat. Toivotaan, ettei pappi ainakaan kahta ensimmäistä vaihtoehtoa nähnyt. 


ELOKUU!

Tänään ei ole mitään erityistä päivitettävää, päivitetään silti! Heinäkuun viimeisenä iltana kävin ulkona ja siellä se oli, ensimmäinen merkki: syksyinen viileä tuuli puhalsi ja tuoksu ulkona oli muuttunut. Syksy. Surullista, että se tuli jo kun kesäkin vasta alkoi. Tämä kesä meni ihan hujauksessa! Toinen varma syksyn merkki on se kun rupean ripottelemaan tuikkuja sinne tänne ja polttelen niitä pimenevinä iltoina. 

Tässä muutama kuva pienestä diy-projektista. Maalasin kaksi vanhaa puutapeilla kasattua ikkunaa valkoiseksi. Kiinnitin niihin koukut ja ohuet ketjut. Eilen tilasin perhekuvia, joita sitten toivottavasti ennen viikonloppua teippailen noihin ruutuihin kiinni. Tähän ikkunoiden alle sopisi hienosti pieni lipasto mutta se on lähes mahdotonta asetella niin, ettei olisi kulkuväylällä. 

Nyt olisi kova himo päästä tekemään käsillä jotain projektia. Mielessä on pikkueteisen maalaus jahka mies muuttaa puimuriinsa, syöttötuolin entisöinti jahka mies muuttaa pois sieltä puimuristaan ja joskus talven aikana yksi lipasto/kaappi pitäisi entisöidä tulevaan esikoisen huoneeseen sopivaksi. 



Tällä viikolla tyydyn vain siivoamaan ja sisustelemaan kotia sunnuntain ristiäiset mielessä. Tässä muuten kuvia vuonna 2009 Ikeasta ostamastani Viirivehkasta, jossa on pahimpina hetkinä ollut vain muutama kuiva lehti. Jokaisen muuton kohdalla olen  miettinyt onko jo aika heittää hyvästit tälle. Näköjään vanhan talon ilma sai senkin kohdalla ihmeitä aikaan: ensimmäinen kukka! Lehtiäkin taitaa olla ennätysmäärä.



Ja tässä tyttären kylvämiä Malooppeja, joita neiti on joka päivä muutaman tuonut maljakkoonsa. Ovat kyllä todella kauniita!


Päivällä kaksi kissanpentua muutti uuteen kotiin. Yksi jäi vielä meille loppuviikoksi.



Mukavaa viikkoa! Toivotaan, että saadaan vielä aurinkoa ja sadepilvet katoavat.