HAPPYPOTAMUS NRO 1

Tässä se nyt on. Ensimmäinen Happypotamus, jonka kutsumanimi on vielä päättämättä. Kaksi vielä lupasin virkata. Tämä meni esikoiselle unikaveriksi, prinsessa jo kovasti odottaa omaa pinkkiä hippoaan ja täytyyhän vauvallekin omansa olla.


Ohjeen ostin Ravelrysta. Se maksoi noin 7 euroa ja oli piiiiiiiiitkä: 35 sivua englannin kielisiä ja hyvin tarkkoja ohjeita. Lankana käytin Dropsin You 6 -lankaa. Vähän jäi harmittamaan kun vanut näkyy noin paljon läpi mutta tässä vaiheessa en enää muuta lankaa tai virkkuukoukkua. Tehdään seuraavatkin samalla kaavalla, ettei lasten tarvitse tapella.



Täällä vietetään kotona sunnuntaita töitä tehden ja kovasti suunnittelen viikkosiivousta ensi viikolle. Pyykin pesua, traktorien pesua ja muuta. Ehdottomasti tällaisen koko perheen kotoilusunnuntain yksi parhaista puolista on se kun ei tarvi sikalan askareille mennä yksin. Ja lasten perään on katsomassa yksi lisäsilmäpari. 

Tekisi mieli leipoa iltapäiväkahville jotain juustokakkua. Mutta se taitaa jäädä haaveiluksi kun ei osaa päättää mitä tekisi ja sitten pitäisi jaksaa ajella kauppaankin. 


Ennen karjalanpaistin ja valkosipuliperunoiden valmistusta aion hoitaa viimeisen kerra tälle vuodelle nurmikon leikkuun ja koivun lehtien silppuamisen. Leikkurilla ajelu on ihan parasta hommaa!

Mukavaa sunnuntaita!

JOKO JOULUTTAA?

Meidän viime viikon askartelut liittyi soodataikinaan ja jouluisiin koristeisiin. Tehtiin taikina tällä ohjeella ja painettiin piparkakkumuoteilla erilaisia koristeita. Koristeiden kuviot on tehty pienillä Kastehelmi-astioilla ja narujen reiät pillillä.


Kun tekeleet oli kuivuneet kunnolla, väritettiin niitä vähän vesiväreillä. Tässä kohdassa koristeet kyllä vähän ottivat vedestä itseensä ja pehmenivät. Kuten kuvasta huomaa, maalattiin myös itse tehdyt numerokortit. Viisi vee innostui niistä.


Omat koristeeni laitoin nauhalla lasitölkkien ympärille ja kaksi isoa sydäntä tuvan ikkunoille. Jo pienimpiä alkupaloja joulukoristeluista...



Voipi olla, että lastenhuonekin sai jo jouluvalon. Sitä kutsutaan näin lokakuussa kausivaloksi koska kukaan ei voi kieltää käyttöä sillä nimellä. Hahaa!
 
Kävin tänään kahden nuorimman kanssa Seinäjoella asioilla (tilaamassa aviomiehen joululahjan) ja samalla piipahdettiin SPR:n kirppiksen astiaosastolla. Tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä ja sain Arabia-täydennyksen, jota toivoinkin. Kaarina -sokerikko muistaakseni 60-70 -luvun vaihteesta. Ja kannellinen lasikippo muutamalla eurolla. Ajattelin täyttää karkeilla mutta eivätpä ne taitaisi tuolla tuntia kauempaa säilyä.
 


Lapset innostui sunnuntai-iltana kirjoittamaan joulupukille isin kanssa. Ja äitihän käytti tilannetta hyväksi; tontut haki kirjeen terassilta ja toivat omansa tilalle. Tonttujen kirjeessä muistutettiin (yllättäen) käyttäytymään hyvin. Lasten toivelistalta löytyi muun muassa tällaista: Dimex-työvaatteet, salaojakone ja kivitarikko polkutraktoriin, pinkki polkutraktori, pinkki vasara, muumihahmoja, muumitalo ja vauvalle riittäisi kuulemma pelkkä hammasharja näin aluksi. 


KURSSI TISSEISTÄ

Huomenna on edessä paluu arkeen. Syysloma on lomailtu. Me nähtiin serkkuja, oltiin kotona, vähän askarreltiin ja kudottiin, virkattiin, otettiin uudet possut vastaan ja hengailtiin naapurien ja kaverienkin kanssa.

Mutta nyt mennään imetysviikon kunniaksi aiheeseen, jonka kirjottamisesta oon täällä blogin puolella tahallaan yrittänyt pysyä erossa. Aihe on imettäminen, joka vasta kolmannen lapsen kohdalla onnistuu meillä täysin. Mä nyt, uskomatonta kyllä, vähän hurahdin tähän imetystouhuun. Vaikka takana on kaksi hieman epäonnistunutta yritystä, uskon että pärjätään nyt täysimetyksellä puolen vuoden ikään saakka ja siitä eteenpäin osittaisella niin kauan kuin tarve on. Tällä kertaa pidän mielessä lapsentahtisuuden ja teen niin kuin meille on parasta vaikka muut sanoisi mitä.


Takana on pian neljä kuukautta täysimetystä ja onhan tämä nyt helppoa ja taloudellista pulloruokintaan verrattuna. Ei tarvi miettiä tuttipullojen ja niiden tuttien pesua eisitä onko korvikemaitoa kaapissa, kauanko se riittää, koska pitää käydä ostamassa lisää eikä reissussa ollessa murehdita missä olisi lähin mikro tai kauanko tuttipullo pysyy lämpöisenä ja korvike juomakelpoisena (ja kyllä, tiedän nämä jutut kokemuksesta).


Yleinen imetystietämys, jos sitä siksi voi kutsua, on mennyt meidän lasten syntymien välillä hurjan harppauksen eteenpäin. Enää vastasyntynyttä ei pueteta kolmeen vaatekerrokseen heti synnytyssalissa eivätkä hoitajat käy synnyttäjän rintavarustukseen lupaa kysymättä käsiksi (tätä mä pidin esikoisen aikaan todella epämiellyttävänä kokemuksena). Nyt painotetaan enemmän ihokontaktin merkitystä ja luotetaan esimerkiksi vauvan "ryömimisvaistoon" hänen ensi minuuteilla ilman, että tissiä tungetaan lähes voimakeinoin pieneen suuhun. Ohjeistetaan sanallisesti ja annetaan äidin oppia itse kokeilun kautta. Imetys on tosi henkilökohtainen asia. Siihen liittyy yhtä paljon kokemuksia kuin on imettäviä äitejäkin ja aihe on tosi tunteita pintaan nostattava. Mulla oli tuossa jossain vaiheessa tosi negatiivinen mielipide koko touhusta mutta nyt on pää pehmennyt ja ajatukset muuttaneet suuntaa täysin.



Osallistuttiin hetken mielijohteesta pikkumiehen kanssa Imetyksen tuki ry:n järjestämälle imetystuen peruskurssille. Ensimmäinen osa oli tänä viikonloppuna Seinäjoella ja toinen osa on ensi kuussa. Kurssilla on ollut paljon vanhan tiedon kertaamista mutta mukaan mahtui myös uutta tietoa. Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos edes puolet näistä imetyksen perusasioista kerrottaisiin ensisynnyttäjille jo odotusaikana, pääsisivät he paljon vähemmällä työllä ja stressaamisella vauva-arkeen kiinni. Parasta kurssilla oli keskustelu ja vertaistuen saanti. Kovasti odotan jo seuraavaa tapaamista ja nähtäväksi jää uskallanko astua tukiäidin uralle...

ARABIAN AARTEITA

Vaikka en oo yhtään keräilijä-tyyppinen ihminen, on mulla yksi heikkous: Arabian vanhat astiat. Ihanat, vanhat astiat kauniilla kuvioilla, leimat pohjassa. Ai että!


Tähän saakka oon aika pitkälti keräillyt lähipiiristä vanhoja kannuja, lautasia ja kuppeja. Yksi tai kaksi säröä ei haittaa koska käyttöön ne eivät enää tule vaan hyllyihin riviin. Muuton jälkeen täältä talosta löytyi yksittäisiä aarteita sieltä täältä mutta paras löytö kaikista oli nämä vanhat Sampo-lautaset, jotka krääsän seasta vintiltä silmiin osuivat.


Ja tämmöisen ikävän löydön tein pari kuukautta sitten sikalan nurkalta hiekan seasta. Miehet olivat siivonneet siellä ja palat nousivat pintaan. Arabian Heluna-kannu.


Muumit on sitten asia erikseen. Niitä on jo aika paljon tullut kerättyä. Yksi hyvä viimeaikainen löytö on tämä muki, jonka löysin Facebookin Roskalava-ryhmästä ihan ilmaiseksi. Tuotannosta poistunut Pikku Myy liukumäessä. Pieni lähes näkymätön särö sisällä ei haittaa mua vaikka myyntiarvo on olematon sen vuoksi. 


Tässä muutama tämänhetkinen värikäs lemppari. Näitä tahtoisin lisää!


WSOY:lta ilmestyi tämmöinen mahtava Arabian kahvikupit 1916-2016 -kirja, jossa esitellään Arabian kahvikuppeja. Kirjasta oli hyötyä keräilijälle ja nyt moni oma kuppini on saanut itselleen nimen ja "syntymäajan". 



Ja löysin monta ihanaa astiasarjaa, joista vasta haaveilen. Malva, Emilia, Kehäkukka, Louhi ynnä muut. Niin suloisia! 

LANKAISA LAUANTAI JA HUOPAISET TOSSUT


Syysloma alkoi perjantaina päivällä tällaisissa maisemissa kun käytiin lasten isotädin mökillä kahvilla. Sumuista ja kosteaa, aurinko on vissiin mennyt talviunille.

Lauantaina ajettiin kolmen naisen ja Matso Människan, eli Tiitteröisen, voimin Kauhajoelle Lankatalo Tapion kauppaan. Mulla oli hyvin jo tiedossa mihin töihin ostan lankoja ja heräteostoksina mukaan tarttui vain kaksi kerää lasten sukkiin. Tuo vihreä, varrestaan paksu virkkuukoukku on muuten todella hyvä verrattuna perus Novitan koukkuihin! Pysyy paremmin sormissa.


Ostin Ravelrysta Happypotamuksen ohjeen ja lupasin tehdä kaikille lapsille omat hipot. Saas nähdä... Niihin ostin 20 kerää Dropsin You 6 -lankaa. Yhden kerän hinta oli hiukan euron päälle.

Joki-langat oli näitä huopatossuja varten, joita myös pukinpussiin parit taidan kääräistä. Ehkä kuitenkin hieman erilaisella varrella. Ohje oli todella helppo ja turhaan jännitin mitä pyykkikoneesta tulee ulos kun oli tossujen huovuttamisen aika.



Aviomies seurasi mielenkiinnolla tossujen valmistusta eikä ollut uskoa, että yläkuvan jättiläissukista tulee koon 39-40 huopatossut. Mutta pitkästä aikaa koin todellisen onnistumisen tunteen käsitöiden kanssa kun nämä jalkaani laitoin. Omille tuotoksille kun tulee oltua aina niin kovin kriittinen.

Mukavaa sunnuntaita! Me syötiin myöhäinen aamupala ja nyt odotellaan lasten kaveria kylään.

ILTASADUN HETKI

Omassa lapsuudessani meillä kotona luettiin joka ilta iltasatu. Muistan kuinka innoissani odotin esikoisen vauva-aikana, että tämä oppisi kuuntelemaan satuja. Kun se aika tuli, rupesimme lukemaan iltasatuja ja silloin tällöin pitkin päivääkin saatettiin jotain yhdessä lukea. Toisen lapsen, tyttären synnyttyä, tapa jatkui joka ilta ennen nukkumaan menoa ja siitä on jo tullut odotettu yhteinen  päivän rauhoittumishetki. 


Nämä vauva-ajat aiheuttavat aina hiukan poikkeuksia normaaliin lukurytmiin, sillä tällä hetkellä mä syötän iltaisin vauvaa sohvalla kun iskä lukee meidän sängyssä tarinoita kahdelle vanhemmalle lapselle. Mutta varmasti nuorimmaisen kasvettua vielä hiukan, sängyssä on yksi kuuntelija lisää.


Ostan itselleni harvoin kirjoja koska tykkään kierrellä kirjastossa ja napata hyllystä houkuttelevimmat kipaleet kotiin mukaan. Lasten kohdalla ajaton ja hyvin kuvitettu kirja on kuitenkin mielestäni hyvä ja kestävä lahja, jonka he voivat sitten aikuisina antaa omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen. Ja varmasti kirjojen lukemisella on positiivisia vaikutuksia myös pienten kielen kehitykseen ja mielikuvitukseen. Meillä lasten kirjahylly on täyttynyt tasaiseen tahtiin vuosien aikana. Sinne on kerätty ja saatu lahjaksi niin Disneyn klassikkosatuja, Tove Janssonin Muumeja kuin Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoja. Löytyypä sieltä mun oma Aapinenkin!


Molemmilla lapsilla on omat suosikkinsa, jotka liittyvät joko koneisiin ja avaruuteen tai prinsessoihin. Siksi iltaisin luetaan sekä "tyttöjen" että "poikien" kirja. On kuitenkin kirjoja, joiden sadut kelpaavat niin tytöille kuin pojille. Yksi sellainen on tämä Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja.
Kirjassa on monen monta hyvin kuvitettua satua, joiden juoni on selkeä ja helppo seurata. Nämä sadut sopivat monen ikäisille kuuntelijoille. Juuri äsken luettiin Lehmän ja Variksen joulusta kertova tarina ja illalla sitten jatketaan seuraavalla tarinalla.

Vaikka edellä mainitsin ostavani harvoin itselleni kirjoja, joudun nyt kuitenkin tunnustamaan tilanneeni viime viikolla ennakkoon yhden kuuman uutuuden. Jep! Myös mun yöpöydältä löytyy nyt tämä kirja!



KOKO KOMEUS

Tällä kertaa huonekalujen muodonmuutokseen pääsi tällainen vanha kaappi, jonka päällimmäinen maalikerros jo irtoili isoina paloin. Kun me muutettiin tänne, oli kaappi sijoitettuna eteiseen ja hyvin äkkiä se sai uuden paikan liiveristä valtavan kokonsa ja värinsä vuoksi. Ruskean ootrauspinnan alla oli sinapin keltainen sekä sinivihreä maali. Kaapin alimmainen maali oli kiiltävä tammiootraus, jonka äiti sai näkyviin hioessaan tuota päällä olevaa koristetta. Muualla sellaista pintaa ei ollut. 


Pikkuisen harjausta, kuumailmapuhallinta ja kunnon hionnat niin pinta oli valmis uuteen maalikerrokseen! Pohjalle laitoin tartuntapohjamaalin ja pintaan pari kerrosta maalarin valkoista väriä. Aikaisemmin ovista puuttui vetimet ja laatikoiden vetimet oli ootrattu. Oviin asensin kultaiset nupit ja laatikoihin kultaiset vetimet. Laatikoiden omat on ehkä väärinpäin mutta pienen mallailun ja tuumailun jälkeen totesin, että noin päin ne ovat kivemmat.



Sisälle tein kaksi hyllyä, jotta sain petivaatteet ja verhot sijoitettua tähän kaappiin ja hajotettua yhden ison lastulevykaapin pois tilaa viemästä. Kaapin tuominen takaisin tupaan aiheutti monen raskaan huonekalin siirtelyä edestakaisin mutta nyt on taas hetkeksi hyvä!


Mies on jo kauan toivonut sänkyyn päätyä ja nyt kannoin vanhasta kanalasta painavan puuoven pesuun. Painepesurilla irtosi kätevästi päällimäinen maalipinta ja alta paljastui makuhuoneen väreihin sopiva vaaleankeltainen maali. Kuivumisen jälkeen hioin vielä pintaa hiukan ja sitten kiinnitin vain lankusta sahatut puujalat kulmaraudoilla. Aviomies viimeisteli ja kiinnitti päädyn sänkyyn isoilla ruuveilla.


Pikku prinssin kuulumiset

Pikku prinssimme, eli yhdeltä lempinimeltään Tiitteröinen, saavutti eilen kolmen kuukauden iän. Tänään oli kolmas neuvolakäynti tutulla terveydenhoitajalla.


Edellisestä käynnistä on noin kuukausi. Sinä aikana poika oli kasvanut pituutta noin kaksi senttiä ja painoa oli tullut lisää 800 grammaa. Syntymäpaino on nyt suunnilleen tuplattu. Rokotukset oli ikäviä mutta ei niille kiukuteltu kuin muutaman karjaisun verran. Nyt piikit näyttävät nostavan hiukan lämpöä, toivottavasti muita sivuoireita ei tulekkaan.
 
Luonteeltaan Tiitteröinen on ihan erilainen kuin isommat sisarukset. Kun vauva kitisee, siihen on ihan selvä syy: vaippa märkä tai nälkä. Turhia tämä miehen alku ei marise. Itte en oo yhtään aamuihminen eikä aamuisin kuulu kommunikoida. Mutta nyt ei pysty enää nousta sängystä äreänä kahvin keittoon kun joka aamu Tiitteröinen avaa silmät ja hymyilee leveästi. Muutenkin vauva on rauhallinen, seurailee muiden touhuja ympärillään, juttelee paljon ja hymyilee sitäkin enemmän. Musiikin kuunteleminen sängyllä on yksi lempipuuhista!


Äidin syli on paras paikka. Etenkin siivouspäivinä tai kun isommat lapset eivät ole kotona. Öisin vauva nukkuu vielä ihan hyvin; herää kahden ja neljän välillä ensimmäisen kerran. Tämä on joko tyyntä myrskyn edellä tai sitten tässäkin suhteessa nuorin lapsista on erilainen kuin vanhemmat sisarukset. Yleensä valvominen on alkanut tässä kolmen kuukauden iässä ja siihen olen yrittänyt varautua. Ei tule sitten unettomuus yllätyksenä.


Yhä nämä vanhimmat lapset jaksavat hoitaa vauvaa eikä alkuhuuma ole laantunut. Molemmat ihastelevat päivittäin ääneen vauvan söpöyttä: "Äiti, mä en kestä ku vauva on niin ihana!". Tytär kuskaa innoissaan harsoja, vaippoja ja tutteja. Poika jää usein juttelemaan veljen kanssa jos itse teen kotitöitä. Veljesten välinen kommunikointi on vieläkin ihan hämmästyttävää. Ihan kuin ne ymmärtäisivät jo toisiaan!  

P.S. Ilmoittauduin imetystuen peruskurssille. Kuka olis uskonut?!

PALOJA KÄSITYÖMESSUILTA

Messut tuli kierrettyä sunnuntaina. Tein joitakin hyviä, tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia, löytöjä. Mukava oli taas tänä syksynä tapahtumassa käydä mutta muutaman miinuksenkin se saa.



Alunperin oli tarkoitus lähteä mummun ja vauvan kanssa liikkeelle mutta mummu halusi prinsessankin mukaan. Ilmeisesti kaikki myyjät eivät olleet varautuneet lapsivieraisiin koska erään firman kojulla lasten kohtelu oli jäätävää. Olin lauantaina nähnyt kojun tarjonnasta kuvia ja kiinnostuin ostomielessä sen turkoosista helmivalikoimista. Mutta kiitos tyttärelleni tiuskimisen, helmet jäi ostamatta ja jatkoimme samantien matkaa. Ja tyttöhän siis vain näytti mummulleen yhtä helmipussia telineestä eli ei edes tehnyt mitään kiellettyä. Mutta muitakin helmien kauppaajia messuilta löytyi vaikka miten paljon!



Ihmeellistä kohtelua saatiin myös lapsiparkissa, jonne mummu ja tytär meinasivat vauvan ruokailun ajaksi mennä. Sinne ei ilmeisesti sallittu aikuisten menevän mukaan ollenkaan vaan mummu lähes heitettiin ulos. Eikä tytär siellä nyt minuuttia kauempaa yksin jaksanut olla. Lastenhoitajatkaan eivät viihdyttäneet kuin itseään tekemällä lasten palapelejä. Töykeä käytös selitti kyllä miksi lapsiparkissa ei asiakkaita ollut.
 

Odotin kovasti Tapion Lankatalon pistettä mutta tänä vuonna sitä ei ollut ollenkaan. Lankojen myyjiä taisi olla kokonaisuudessakin huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Olisin joitakin tiettyjä lankoja tarvinnut Dropsilta ja Novitalta mutta onneksi edes vauvalanka löytyi Kauhavan Lankavalta. Molempiin yrityksiin olisi muuten kiva tehdä pitkästä aikaa ostosreissu.


Puisia vauvanleluja oli mahdotonta vältellä ja siksi niitä pari lähtikin mukaan. Tiitteröinen sai lisäksi jo oman YES YES-merkkisen ruokalapun kurikkalaiselta myyjältä odottamaan kiinteiden ruokien maistelua. Totesin nämä jo esikoisen vauva-aikana kestäviksi ja helposti puhdistettaviksi tuotteiksi.

Ja lopuksi ostettiin vielä pakolliset matkaeväät ja tuliaiset lakupöydästä.