Pikku prinssin kuulumiset

Pikku prinssimme, eli yhdeltä lempinimeltään Tiitteröinen, saavutti eilen kolmen kuukauden iän. Tänään oli kolmas neuvolakäynti tutulla terveydenhoitajalla.


Edellisestä käynnistä on noin kuukausi. Sinä aikana poika oli kasvanut pituutta noin kaksi senttiä ja painoa oli tullut lisää 800 grammaa. Syntymäpaino on nyt suunnilleen tuplattu. Rokotukset oli ikäviä mutta ei niille kiukuteltu kuin muutaman karjaisun verran. Nyt piikit näyttävät nostavan hiukan lämpöä, toivottavasti muita sivuoireita ei tulekkaan.
 
Luonteeltaan Tiitteröinen on ihan erilainen kuin isommat sisarukset. Kun vauva kitisee, siihen on ihan selvä syy: vaippa märkä tai nälkä. Turhia tämä miehen alku ei marise. Itte en oo yhtään aamuihminen eikä aamuisin kuulu kommunikoida. Mutta nyt ei pysty enää nousta sängystä äreänä kahvin keittoon kun joka aamu Tiitteröinen avaa silmät ja hymyilee leveästi. Muutenkin vauva on rauhallinen, seurailee muiden touhuja ympärillään, juttelee paljon ja hymyilee sitäkin enemmän. Musiikin kuunteleminen sängyllä on yksi lempipuuhista!


Äidin syli on paras paikka. Etenkin siivouspäivinä tai kun isommat lapset eivät ole kotona. Öisin vauva nukkuu vielä ihan hyvin; herää kahden ja neljän välillä ensimmäisen kerran. Tämä on joko tyyntä myrskyn edellä tai sitten tässäkin suhteessa nuorin lapsista on erilainen kuin vanhemmat sisarukset. Yleensä valvominen on alkanut tässä kolmen kuukauden iässä ja siihen olen yrittänyt varautua. Ei tule sitten unettomuus yllätyksenä.


Yhä nämä vanhimmat lapset jaksavat hoitaa vauvaa eikä alkuhuuma ole laantunut. Molemmat ihastelevat päivittäin ääneen vauvan söpöyttä: "Äiti, mä en kestä ku vauva on niin ihana!". Tytär kuskaa innoissaan harsoja, vaippoja ja tutteja. Poika jää usein juttelemaan veljen kanssa jos itse teen kotitöitä. Veljesten välinen kommunikointi on vieläkin ihan hämmästyttävää. Ihan kuin ne ymmärtäisivät jo toisiaan!  

P.S. Ilmoittauduin imetystuen peruskurssille. Kuka olis uskonut?!

Ei kommentteja