TIITTERÖISEN NELJÄ KUUKAUTTA

Matias, Matititias, Matias Titias, Titias, Titso, Tiitteröinen, Tiittis, Matsomies, Matsomän, Matsomänniska, Herra Aurinko, Aurinkoinen. Tätä lempinimien listaa voisi jatkaa melkein äärettömiin. Niitä on PALJON mutta tällä hetkellä perheen kesken käytetyin on Matso. 

Sunnuntaina tuli jo neljä kuukautta mittariin mutta tuntuu, että Tiitteröinen on ollut meillä aina. Outoa kuvitella aikoja jolloin meitä oli viiden sijasta neljä. 

Pieni poika on kasvanut hurjaa vauhtia. Eilen käytiin neuvolassa ja painoa oli tullut kuukaudessa lisää 1,1 kiloa. Pituutta kaksi senttiä. Kahden edellisen lapsen kanssa oltiin tähän ikään mennessä jo alettu syödä maissivelliä. Soseitakin maisteltiin ensimmäisen kerran heti neljän kuukauden iässä. Nyt ajatus kuulostaa ihan mahdottomalta! Ei me olla Matson kanssa vielä valmiita soseisiin ja jatketaan täysin maitolinjalla vielä kaksi kuukautta. Ja nyt ollaankin todella tiiviisti yhdessä koska poika on päättänyt kieltäytyä tuttipullosta vaikka sinne pakastimesta maitoa sulattaisikin. (Korviketta ei olla kokeiltu ollenkaan eikä tulla kokeilemaankaan tällä kertaa.) Suunnittelin kahta muutaman tunnin vapaata itselleni blogitouhojen merkeissä mutta höpönlöpön! 

No, en valita. Pian tulee aika kun ei tämäkään lapsi ehdi enää äitin syliin istahtaa. 


Yöt nukutaan yhä ihan hyvin (edellisiin lapsiin verrattuna) ja herätyksiä on vauvan kanssa noin 4-10 yössä. Siihen päälle keskimmäisen juomassa käymiset, nallen perään huutelut, pottareissut ja muut yömenot niin ei ihan hirveästi äiti ehdi yön aikana nukkua. Tiitteröisen päiväunet pitenee mutta samalla määrä vähenee. Yhdet pitkät torkut ajoittuu aamuaskareille ja sitten parit lyhyemmät, jolloin yritän saada mahdollisuuden laittaa silmät minuutiksi tai pariksi kiinni.
Matso on niin rauhallinen tapaus! Kotoa lähtemistä ei tarvitse stressata. Jos välillä muistaa hyppyyttää sylissä, syöttää ja vaihtaa vaipan niin vauva pysyy tyytyväisenä ja katselee vain ympärilleen. 


Nimen "Aurinkoinen" poika on saanut ihan syystä; ei ole vielä vastaan sellaista ihmistä tullut, jolle ei pientä hymyä voisi antaa. Pikkuisen hän vierastaa outoja kasvoja muttei pahasti. Mummun kanssa voi viettää iltaa tuvassa jos äiti on sikalassa ja naapurin tädin sylissä on kiva kiikkua keinutuolilla. 


Tässä kirjoittaessa kuunnellaan lasten kanssa juuri sopivanlaista biisiä:

"Juuri tällaista kauneutta
Ei saa samanlaista
Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni."

Chisu - Onni

1 kommentti

  1. On nuo vauvelit niin suloisia. Nauti kohta tämäkin pikkuinen on jo kävelyvaiheessa.
    Mä muistan kun meidän vauva oli pieni, pidin häntä lujaa sylissä ja suputtelin korvaan, älä koskaan kasva isoksi, olet äidin vauva aina. Tiedätkö hän on nyt 31 v. ja pisin meidän poika katraasta :) :) mutta silti on vauva :) :)

    VastaaPoista