Nyt saa tulla!

Koti on puhdas. Jouluruuat on valmiina. Joulukuusi seisoo koristeltuna olohuoneessa. Lapset on täynnä jännitystä, millään ei enää maltettaisi odottaa aattoa ja joulupukin tuloa.


Aatonaaton ilta pimenee. Sytytetään kynttilät ja juon iltakahvin ihan rauhassa. Tämän siivousurakan jälkeen se on varmasti ihan ansaittua! 


Illalla saunotaan, paistetaan limput ja työnnetään kinkku yöksi uuniin. Lasi punaviiniä ja pätkä leffaa, siinä illan suunnitelmat. Jos lapset siis malttaa nukahtaa...


Hyvää joulua!💗

LUUKKU NRO 20

Tämä on SO-blogien joulukalenterin luukku numero 20
Tee se itse -ideoiden sijasta luukku sisältää tämän hetkisiä ajatuksia joulusta ja siihen valmistautumisesta. Ajatuksen juoksu saattaapi jossain kohdissa katkeilla koska pikkumies on sylissä tätä kirjoitellessani. Taistellaan näppäimistön ja hiiren omistajuudesta, heh!
Tänä vuonna nautin joulun järjestelystä enemmän kuin ennen. Kiitos useiden muistilappojen ja tehtävälistojen, kaikki langat ovat pysyneet hyppysissäni eikä joulustressistä ole tietoakaan. Ihan oikeasti! Täytyyhän tästä jännittävästä aaton odotuksesta välillä myös nauttia joulumusiikin ja käsitöiden parissa. Ei yksi pölypallo maailmaa kaada tai joulun tunnelmaa pilaa.


Vielä ennen joulurauhan laskeutumista kotiin täytyy siivota, hakea kuusi ja valmistaa jouluruuat. Pyrin tekemään perinteisistä jouluruuista mahdollisimman monta itse. Porkkanat ja lantut on kasvatettu siemenestä saakka meidän kasvimaalla; osittain juuri joululaatikoita varten.


Ollaan todella tyytyväisiä siihen, että meidän joulukinkku on kasvanut tuossa muutaman kymmenen metrin päässä. Varmasti kotimaista lähiruokaa! Tänään oli parin sian teurastuspäivä ja huomenna tulee lihanleikkaaja hommiin niin saadaan oma kinkku suolattavaksi ja aatonaattona uuniin.
Lapset innostui askartelemaan jonkin verran joulukortteja. Löysin tosi helppoja ja yksinkertaisia kuusi- ja lumiukkomalleja Pinterestistä. Kerhoissa ja päiväkodissa tehdyt askartelut ovat näkyvillä keittiön kaapin ovissa joulun ajan. Juuri siivosin vanhat askartelut talteen lasten omiin laattikkoihin, jotka sitten isoina saavat itselleen.
 
Joulupukin paketteihin käärin muutamia itse kudottuja juttuja. Toivottavasti lämmittävät saajiaan. Loppujen lopuksi ehdittiin suurin osa lahjoista hankkia hyvissä ajoin vaikka ajan riittämistä murehdin alkukuusta. Kaksi pakettia taitaa olla vielä matkalla ja toivotaan, ettei niiden saapuminen mene ensi viikkoon.


Yritän vielä loihtia jouluisen kuvapostauksen ennen aattoa. Mutta jos se jää tekemättä niin hyvää joulua jo tässä vaiheessa ja muistakaa nauttia! 

Pikkueteisen remontti

Tänään oli vihdoin ja viimein se päivä kun saatiin pienempi eteinen (ja vessa!) viimeisteltyä valmiiksi kiinnittämällä listat paikoilleen. Eihän tämä pikkuremppa ole ollut kesken kuin alkusyksystä saakka...

Mennään suoraan asiaan eli "ennen" -kuviin:




No mitäs siellä pikkueteisessä sitten tehtiin? Ensin maalasin seinät, katon, patterin ja kynnykset. Tumman harmaa väri valittiin yhdelle seinälle ihan käytännön syistä; väki tulee likaisin käsin tupaan ja nojaa niillä patteri-seinään.
Sitten punainen vanha muovimatto sai lähteä. Tarkistettiin oliko sen alusta kuinka kostea mutta onneksi se oli täysin kuiva. Seuraavaksi päästiin liimaamaan muovimatto paikalleen. Se on samanlainen kuin viime talvena vessaan liimattu. Jossain vaiheessa puhuttiin lattialaatoista ja -lämmityksestä mutta päädyttiin jättämään se suunnitelma unholaan. 

Kattovalaisin on sama vanha eikä se edes näissä kuvissa näy. Ihan perusvalaisin, valkoinen pyöreä lasikupu. Vaihdetaan sitten kaikki eteisten valaisimet kun ison eteisen katto uusitaan. Ulko-oven vaihto on edessä ehkä ensi kesänä. Nykyinen on mitoiltaan sellainen, että täytyy teettää uusi (ja kallis) ovi mittatilaustyönä tai suurentaa oviaukkoa.  Tämä ovi päästää kamalasti kylmää ilmaa sisään ja päivä paistaa sen raoista. Siinä on tuo tuommoinen ihme härpäke yläreunassa, joka pamauttaa oven kiinni. Ja arvatkaas kun saa pelätä milloin pieniä sormia on siellä välissä! Lisäksi lukko ei toimi kunnolla ja joskus lukitsematonta ovea ei saa mitenkään auki ulkopuolelta jos ei käytä väkivaltaa potkimalla sitä sisäpuolelta. 

Sitten muutamiin "jälkeen" -kuviin:




Olin kyllä sitä mieltä, että mun puolesta vaikka koko pikkueteisen olisi saanut räjäyttää taivaan tuuliin koska se on TODELLA ahdas ja oikeastaan ihan turha. Kahdella seinällä on ovi ja yhdellä pelkkä oviaukko, josta ovi on joskus poistettu. Siihen kiinnitin portin, ettei koira innostu kengistä.

Oon ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ja siihen, ettei tähän tilaan hirveästi rahaa haaskattu vaikka niinkin olisi voinut tehdä.

Takatuvan rengit

Käytiin isomman pojan kanssa yhtenä aurinkoisena pakkasaamuna kuvaamassa meidän pihan perällä olevaa vanhaa taloa. 





Nykyään tämä takatupa on ihan täynnä rautaromua ja kovasti tekisi mieli ensi kesänä se edes järjestää siistimmäksi. Taloa on käytetty jossain vaiheessa väliaikaisena pajana, jota varten "tuvan" lattia on purettu. Talon taakse on rakennettu konesuoja, joka peittää joitakin ikkunoita. Alunperin tämä talo on rakennettu talon työväen asunnoksi.





Jännittävää ajatella minkälaista elämää täällä on eletty. Ketkä siellä ovat asuneet ja miten? Ja onkohan talossa vietetty joulua? Kuinka monta ja minkälaisia? Kuka on muuttanut viimeisenä pois?

Kaiken tämä romun alla mä pystyn nähdä ihanan pienen elämää nähneen talon, ja kesätuvan. Kattokin olisi sopivasti korjattu muutama vuosi sitten! Tupa ja neljä makuuhuonetta, kolme takkaa ja vaikka mitä muuta. Mutta arvatkaapas kuka ei suostu nähdä tässä mitään muuta kuin sen romuvaraston? Jep, aviomies. 


No, saa sitä haaveilla...

Lauantaita

Lähes viikko päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Välillä täytyy vähän keräillä inspiraatiota ja ideoita...
Täällä ei ole tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Matson kanssa käytiin neuvolassa ja painoa oli tullut taas yli kilo lisää. Kiinteiden aloitus on alle kuukauden päässä ja äiti yrittää asennoitua siihen. Surullista kun vauva on jo niin iso! Kovasti pienin pyörii lattialla ja eilen oppi jo ryömimäänkin. 

Tasan kaksi viikkoa jouluaattoon! Kaivettiin lasten tonttulakit esiin. Pienen tonttupojan vaatteet odottavat aattoa vaatekaapin ovessa.  Tänä vuonna on toiveissa, että mun koko sisarusparvi perheineen sekä meidän vanhemmat kokoontuu meille aattoillan viettoon. Harvinaista herkkua enää tällä iällä, edelliskerrasta on jo hurahtanut viisi vuotta... 

Nyt menen herättelemään isointa ja pienintä iltatorkuilta. Piparkakkutalot odottavat koristeitaan!

TOISENA ADVENTTINA

Pyydettiin mummu ja paappa leikittämään lapsia aamupäivällä ja lähdettiin vauvan ja miehen kanssa kolmisin joululahjaostoksille. Luulin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja nyt käydään vaan ostamassa lahjat, jotka on tarkasti listattu. Mutta ei se ihan niin mennyt. Läheskään kaikkea ei löytynyt, joten uusi reissu on edessä.




Toinen missio Seinäjoen retkelle oli käydä tsekkaamassa huonekaluliikkeiden sänkytarjontaa. Ollaan molemmat niin selkäkipuisia, että nyt oli ehdottomasti uuden, kunnon sängyn aika. Hiukan nykyistä leveämpi jenkkisänky löytyi alle puolessa tunnissa. Ostettiin sellainen, johon molemmat saivat itselleen sopivat, riittävän kovat patjat. Ja satuttiin oikeaan aikaa oikeaan paikkaan, sillä liikkeessä sattuivat sängyt olemaan puoleen hintaan vielä huomiseen saakka. Nyt vielä pari viikkoa kun kestetään selkäsärkyjä niin sitten helpottaa! Kuulostaapas kamalalta...



Nyt vain oleillaan kotona. Ajattelin kutoa joululahjoja ja tehdä ruokaa, lapset leikkii pikkulegoilla ja nuorimmainen on omaan tapaansa tyytyväinen kunhan ympärillä vain tapahtuu.