DIAGNOOSI: vakava neuloosi

Sain idean kertoa siitä, miten neuloosi on muhun tarttunut. Neuloosiin valtaan päässyt ihminen kutoo ihan hulluna lähes kaiken vapaa-aikansa. Puikot heiluu milloin missäkin. Mistään todellisesta sairaudesta tässä ei ole kyse... Kai. 

Kutomisen, tai neulomisen, taidon (kumpaako nimitystä siitä nyt tahtookaan käyttää. Itse käytän molempia ja sekaisin.) opin ala-asteella. Ihka ensimmäinen aikaansaannokseni, pieni langanjämistä kudottu koetilkku on  yhä tallella. Samoin kuin monet muut ensimmäiset neulomukseni. Ihan ensimmäinen oikea työ, valkoinen kaulahuivi liiloilla hapsuilla on tainnut jäädä muutoissa vanhempieni luo mutta tässä postauksessa on kuvia muista ekoista neuleistani. Lisäksi kuvasin teille joitakin muutaman vuoden takaisia töi.

Muistan kutoneeni ala-asteelta saakka. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Monta projektia olisi saanut jättää tekemättä koska jälki oli ihan kamalaa. Mutta kutomisen taitoa ei opi kuin tekemällä, joten virheet ja epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Ja niitä perhanan epäonnistumisia tulee mulla yhä silloin tällöin! Epäonnistumisen jälkeen ei auta kuin aloittaa uusi työ ja luoda uudet silmukat.

Nämä säärystimet ja lapaset kudoin ala-asteella. Molemmat ovat olleet aikanaan kovassa käytössä. Ne ovat vähän nukkaantuneet ja lapasissa on päässyt silmukka karkuun. Ihmeen tasaista jälkeä etenkin lapasissa, noin ensimmäisiksi kutomistöiksi
Sitten on mustat ahkerasti käytetyt, ihka ensimmäiset tekemäni villasukat. Niihin on silmukoita jäljittelemällä kirjoitettu pari jalkapalloilijan nimeä, koska jalkkis oli kova sana tuohon aikaan. Ja löytyy niistä oma tuon ajan pelinumeronikin.

 
Varsinaisen neuloosiin valtaan taisin päästä vasta kun tyttäremme oli noin yksi vuotias. Koulunpenkillä tuli neulottua yhtä sun toista. Tässä pari mekkoa ja ensimmäinen kirjoneuleeni, joka oli täysin epäonnistunut yritys kutoa villapaita esikoiselle. Epäonnistumisesta huolimatta se oli hyvää oppia kirjoneuleen kutomisesta. Mekoista toinen on jo jäänyt pieneksi ja tuo marjapuuron värinen venähti höyrytyksessä. Alimpana on kuva keltaisesta huivista, jota kudoin pitkään. häiselle käytölle päässyt, silloin tällöin hartioilla lämmittämässä.




Tämä Dropsin ohjeella ja Novitan langalla tehty hupullinen poncho on tyttärellä käytössä jo kolmatta vuotta eikä sitä saa laittaa vaatekaapista pois. Yksi täydellinen onnistuminen! Ehkä pitäisi tehdä jo isompi versio..


Ja sitten on vielä kuva tästä itselle tehdystä perusvillapaidasta, jota oon aika paljon käyttänyt. Tällä hetkellä se on työkassissa varapaitana.  Lanka jälleen Novitan Isoveljeä ja ohje Jonna Hietalan. Ajattelin ensi syksynä tehdä jostain ihanan pehmoisesta langasta itselleni villaneuleen. Mallia en vielä tiedä mutta ehdottomasti semmoinen löy, joka ei mistään kiristä.


Sukkia, lapasia, pipoja, huiveja, tossuja, villapaitoja ynnä muuta (plus lukuisa määrä epäonnistuneita neuleita). Tällä hetkellä keskeneräisissä on pari villapaitaa, Kielo-sukat ja kaksi Happypotamus-nallea.  

To do-listalla on sitten sitäkin  enemmän ideoita neuleista, joita haluan päästä tekemään. Reaverset pojalle, villapaita itselle ja vauvalle, pipo tyttärelle ja vaikka mitä.  

Esittelen näineulomuksuani täällä blogissa kun ehdin saada jotain valmiiksi.  Tänään sain viimeisteltyä pari työtä ja toinen niistä nähdään myöhemmin tällä viikolla blogissa.

Mukavaa alkanutta viikkoa! Toivotaan, että tällä viikolla alkaisi jo enemmän kevättää.

Ei kommentteja