MILTÄ PUUTARHASSA NÄYTTÄÄ MOTON VIERAILUN JÄLKEEN?

Kun muutettiin tänne nykyiseen kotiin, tuossa kotipihan liittymässä kasvoi valtavia vanhoja mäntyjä. Ikä alkoi näkyä puissa ja tehtiin lopulta päätös, että ne on kaadettava. Onneksi puut hävitettiin koska ne todellakin olivat jo siinä kunnossa, että mikä tahansa myrskutuuli olisi voinut puut kaataa talon päälle. 

Varjostivathan ne kivasti taloa ja pitivät sen vähän piilossa ohikulkijoilta. Tässä alla yksi kuva vuodelta 2012 ja siitä näkee vähän, miten suuria puut olivat. (Kuva on otettu asuinrakennuksen vierestä, selventää ehkä hiukan ennen-jälkeen tilannetta.)


Sitten kesällä 2015 kävi "puutarhajyrsin" puutarhassa ja vierailun jälkeen aurinko paistoi jopa lastenhuoneen ikkunoista sisään! Avoimempi ja aurinkoisempi piha oli suuri muutos aikaisempaan verrattuna. Ja muutos oli ainoastaan positiivinen.


Seuraavana kesänä kannot kaivettiin kaivurilla ylös ja alue siistittiin. Vanha postilaatikko sai lähteä. Tilalle tuli uusi punainen laatikko aiheeseen sopivan katoksen kanssa ja laatikon viereen kehittelin kyltin rehuautoja varten. 

Siistimisen jälkeen alue jäi olemaan ryteikkö; ei ollut aikaa tehdä sille mitään. Kunnes tänä keväänä sitten tuotiin multaa useita kuormia ja aluetta tasattiin päiväkausia. Kun multa oli tasattu ja poljettu, etsin vuosia sitten merkkaamani vaahteran. Kaivoin sen lapiolla ylös ja istutin kahden naapurista varastetun vaahteran viereen. Kasvakoot isoiksi ja sotkekoot minkä ehtivät mutta nyt mulla on ne vaahterat, joista oon aina haaveillut. 


Näiden haaveiden lisäksi olin suunnitellut istuttavani pienen koivukujan, joten kaivoin neljä koivua riviin. Niiden taakse laitettiin neljä kuusta ja jokunen mänty ehkä ensi kesänä vielä. Näen kyllä silmissäni laatoitetun alueen kukkapenkkeineen sekä pergolan, jota pitkin kasvaa köynnöshortensiaa... Saattaa olla, että aviomies ei kuvaa silmissään näe vaikka kuinka yrittää. Näistä puista yksi on jo vaihdettu ja ainakin kaksi vielä joudutaan vaihtamaan kun eivät säännöllisestä kastelusta huolimatta tykänneet jäädä henkiin.

Nurmikkoon käytettiin pääasiassa vanhoja siemenpussien jämiä. Pienen paikkailun jälkeen nurmikko on hyvännäköinen ja sunnuntaina leikkasin koko alueen ensimmäisen kerran.



Koivujen väliin upotin heinäseipäät. Seipäisiin kiinnitin amppelinkannattimet ja tällä hetkellä niistä roikkuu amppelit, lankaköynnökset ja orvokit. Syksyllä amppelit vaihtuvat lyhtyihin ja koivujen juurelle kaivan paljon keväällä kukkivia sipuleita.    

Puut ovat vielä vähän raukkojen näköisiä mutta toivotaan, että kymmenen vuoden kuluttua ne ovat jo saaneet lisää korkeutta ja leveyttä. 

2 kommenttia

  1. Kyllä tulikin komeen ja avaran näköiseksi piha. Onneksi nuo koneet on keksitty.
    Ei kantoja kovin helpolla nosteta ylös. Koivukuja on tulevaisuudessa varmasti
    hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisi ollut mahdoton urakka lapiolla kantoja kaivaa ylös. :)

      Poista