Syysiltojen juttuja

Iltojen pimetessä ei makuuhuoneissa ole enää erityistä tarvetta pimennysverhoille. Kaappasin idean tällaisiin hiukan tavallista pidempiin salusiiniverhoihin ja rupesin hommiin. Tykkään meidän korkeista ikkunoista ja tarkoituksella ompelin verhoista sen mittaiset, että ylimmät lasit jäävät paljaiksi. Aurinko tai kuu, kumpiko nyt sitten sattuukaan paistamaan, tuo kivasti valoa huoneisiin. 

Kangas on Seinäjoen Kagaskeskuksen poistoerää ja Hortensia-kranssit on Eepee Agrista.


Ostin jo joitakin syyskukkia kuihtuneiden orvokkien tilalle mutta inkaliljat ovat vielä täydessä kukassa. Kotiutin kaksi kirvaista taimea muutama vuosi sitten ja olen talvettanut ne kahtena talvena, näköjään onnistuneesti, pimeässä kellarissa. Näin hienossa kukkaloistossa ne eivät viime vuonna olleet. Ripottelin kukkien juurelle viime viikolla syyslannoitetta, sillä aion kantaa ne ruukkuineen ennen pakkasia taas talviunille odottamaan ensi kevättä.


Talviunista tulikin mieleen antaa teille syksyisiin iltoihin sopiva kirjavinkki. WSOY julkaisi tänä vuonna Tove Janssonin Sanojen lahja, -nimisen teoksen. Kirja sisältää valikoituja sitaatteja Janssonin koko tuotannosta. Myös muumeista. Sitaatit on jaettu aihepiirihin ja seassa on myös muumiaiheisin sarjakuvien pätkiä.

Kahvikuppi käteen ja lukemaan!


"Maailma on täynnä suuria 
ihmeitä sille, 
joka on valmis ottamaan 
niitä vastaan."

Muumipappa ja meri

MENNÄÄN DAPPIIN!

 Yhteistyössä:

Sateinen päivä eikä mitään tekemistä. Ulkona tuulee ja taivaalta tippuu vettä kuin saavista kaatamalla. Tylsistyneet lapset kiukuttelevat ja tappelevat keskenään lähes tauotta. "ÄITIII! Mulla ei oo MITÄÄN tekemistä!" "Mulla on TYLSÄÄ!" Kuulostaako yhtään tutulta? 

Tässä yksi varteenotettava pelastuskeino perheen päivän pelastukseksi ja piristykseksi.
Meillä sekä lasten että vanhempien ehdoton suosikki sisäleikkipuistoista on Seinäjoen Duudsonit Activity Park. Ja ollaankin hyvin ahkerasti siellä käyty heti puiston avaamisesta saakka. 


DAP:ssa on tekemistä kaikenikäisille lapsille koko päiväksi. Me isin kanssa tykätään erityisesti tästä aidatusta alueesta, jossa on muun muassa kiipeilyseinä, pallomeri, liukumäki sekä pehmoisia isoja palikoita taaperoille. Lapset viihtyvät keskenään ja vanhemmat saavat vain seurata leikkejä vierestä ja seurustella muiden aikuisten kanssa.


Meidän lapset (6v, 4v ja 1v) tykkäävät yllä mainitun lisäksi polkuautoista ja trampoliineista. Sekä pitkästä vaijeriradasta heti sisääntulon vieressä! Lisäksi joka vierailulla on löytynyt jotain uutta kokeiltavaa. Viime kerralla me unohdettiin aviomiehen kanssa ajan kulku kun innostuttiin potkimaan palloa valtavassa Flipperi-pelissä. Esikoinen puolestaan innostui ohjaamaan ostoskärryjä jossain kinttupoluilla. 

Baseball, parkour-rata ja jotkin muut hiukan vanhemmille lapsille tarkoitetut aktiviteetit on vielä meidän muksuilla kokonaan testaamatta.




DAP:ssa olevaa Pirttihirmu-ravintolaa ei voi kehua tarpeeksi. Olen blogissani hehkuttanut aikaisemminkin sitä, miten hyvää ruokaa tästä paikallisesta ravintolasta saa. Oikeasti, menkää maistamaan! Mun suosikki on Pulled pork-ateria ja nyt kun katselen tässä samalla ruokalistaa niin nälkä kasvoi hurjasti Leipäjuustoburgerin kohdalla. 


Seinäjoen Duudsonit Activity Park on mainio vierailukohde kaikille lapsiperheille. Puistopäivään kannattaa varustautua T-paidalla, sukilla sekä juomapullolla. Vaihtovaatteetkin ovat ihan kätevä koska siellä tulee hiki aikuisellekin vaikka "vähän vain kokeilisi" jotain aktiviteettia. 3400 neliön kokoiselta puistoalueelta löytyy jos jonkinmoista tekemistä jokaiselle!
 
”Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista.

Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi ”

KUISTIN PARIOVET

Tämä meidän kuistin remontti ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Pikainen eristystyö muuttui muun muassa alahirren vaihtoon ja kynnyksen uusimiseen, ulkoseinien maalaamiseen ja kiviportaiden siirtoon.

Kun jokin asia edistyy, otetaankin jo pian takapakkia oikein urakalla. Tuntuu, että mistään ei tule valmista, mikään ei etene ja parasta olisi laittaa vain kuistin ovet perässään lukkoon. Jatkaa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Näinkin pieni remontti on aiheuttanut jo paljon stressiä ja eripuraa. Aviomies muistuttaa vähän väliä pitkäjänteisyydestä mutta mulla ei ole harmainta hajua mitä se koko sana tarkoittaa. Kaikki mulle hetinyt, kiitos!

Kaiken tämän remonttihomman lisäksi sain yhtenä iltana kuningasidean: kuistin ulkovet on rumat päältä ja kauniit sisältä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Katsokaas näitä kuvia. Tässä kuistin ovet kuvattuna noin kuukausi sitten. 


Tällaiset ruskeat ne ovat olleet varmaan 70-luvulta saakka. Kuvasta näkee myös miten huonossa kunnossa kynnys jo oli ja miten sadevedet ovat valuneet kivitasannetta pitkin kastellen oven vasemmalla puolella olevaa seinää.

Seuraavan kuvan nappasin meidän taulusta. Taulun kuva on otettu muistaakseni 1963? Silloin ovet olivat vielä täyspuiset kauniit pariovet; kahdella vaalealla värillä maalattuina.


Lyhyen pohdinnan jälkeen nostettiin ulko-ovet paikoiltaan ja kävi näin. Ruskean verhouksen alta todellakin paljastui aarre! Ovien poistamisen jälkeen siirrettiin portaat ja tutkittiin kosteusvaurioiden määrä. Yksi hirsi vaihdettiin ja seinien panelointia uusittiin. Aviomies on onneksi taitava ja teki myös uuden kynnyksen.


Kittausta ja pellavaöljymaalia sekä paljon apua ja neuvoja ammattilaiselta naapurista. Ja ovet ovat vihdoin valmiit! Eilen asetettiin ne takaisin paikoilleen; eivät kyllä mielestäni upeamman tai arvokkaamman näköiset voisi enää olla. Vähän pientä paikkausta kun ulkona kosteus tasoittuu mutta oon jo nyt enemmän kuin tyytyväinen, että tämä työ tehtiin. 

Ehkä joskus tulevaisuudessa totean saman istuessani aamukahvilla valmiilla kuistilla...