VIISI VUOTTA AVIO-ONNEA


Meillä oli perjantaina viides hääpäivä. Viidessä vuodessa on perinteeksi tullut, että hääpäivää juhlitaan joka elokuun 18. päivä ruualla. Yleensä käydään kahdestaan ravintolassa tai hätätapauksessa syödään heseateriat puimurin hytissä. Tällä kertaa suunnattiin Amarilloon koska mä en jaksanut jonottaa Hesburgerissa työpäivän jälkeen. Heh! 😁

Viisi vuotta on määrällisesti tosi vähän mutta meidän elämässä on sinä aikana tapahtunut hurjasti isoja asioita. Erilaisia työpaikkoja ja yrityksiä, muutto rivitalosta maatilalle, ammattiin valmistuminen ja pari lasta lisää. Saas nähdä mitä seuraavat viisi vuotta tuovat tullessaan.


Avioparina meidän tiimi on loistava ja hyvin toimiva. Mies hoitaa kone- ja peltohommat, mä yritän tasapainoilla oman työn, lasten ja kotitöiden välillä. Siat hoidan ihan mielelläni aina kun ehdin. Toisin kuin ilmeisesti monissa muissa parisuhteissa, meillä mies ei leikkaa nurmikkoa, imuroi, pese pyykkiä tai tyhjää tiskikonetta. Kodin- ja puutarhanhoito kuuluu mulle ja se on mun mielestä oikein hyvä tasajako. Kun nostan imurin ja mopin tuvan lattialle, ymmärtää mies napata lapset kainaloon ja juosta ulos.

Meissä molemmissa on, luonnollisesti, omat huonot puolet mutta niiden kanssa on opittu elämään. Toisen tasainen nalkutus ja sotkusta mariseminen, toisen raivostuttava aamu-unisuus ja tauoton puhelimen räplääminen. Hyvät puolet onneksi kompensoi näitä huonoja ja niitä on määrällisestikin enemmän. Antti on äärimmäisen rauhallinen, rautahermoinen suomalainen mies. Puhuu ja pussaa mutta osaa myös jättää sen vaimon nalkutuksen omaan arvoonsa; toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuskin tässä oltaisiin jos oltaisiin molemmat yhtä kiivaita ja nopeasti syttyviä kuin allekirjoittanut. 


Luottamus, rehellisyys, asioista suoraan puhuminen ja toisen tukeminen raskaina hetkinä on ainakin mun mielestä meidän liitossa merkittäviä asioita (toinen puolisko on varmaankin hyvin samoilla linjoilla, ehkä). Eletään "tasaista" ruuhkavuosien lapsiperhearkea yrittäjien näkökulmasta. Vauhtia on aamuseitsemästä puoleen yöhön saakka, seitsemänä päivänä viikossa mutta se on sitä; meidän elämää, jota ei pois vaihdettaisi mistään hinnasta.

Mietin tässä yhtenä iltana, että oon oikeastaan saanut elämässä tähän mennessä kaiken mitä oon halunnut: avioliiton, kodin, elämän maalla ja lapset. Ja tiedättekös, ilman Anttia mulla ei olisi niistä mitään. Oon onnekas kun mulla on maailman paras mies elämänkumppanina. 💗

 

Ei kommentteja