TERVAA JA VERNISSAA


Meidän olohuoneeseen tuli "uusi" katseenvangitsija. Hiukan erilainen entisöinti-projekti sai onnellisen lopun ja 1800-luvulta peräisin oleva tuvan kaappi siirtyi liiveristä tupaan. Tämä on todella vanha ja kaunis kaappi, jonka kohdalla voidaan puhua todellisesta käsityöstä. Tähän mennessä kukaan ei ole sanonut nähneensä sitä muualla kuin liiverissä. Yksi henkilö on muistellut suurta tuvan kaappia, joka on meillä joskus ollut mutta ei ole vielä varmuutta onko kyseessä juuri tämä kaappi. 





Kaappi siirrettiin lämmitettyyn työtilaan traktorilla ja aloitin rapsuttelun kirurginveitsellä. Vuosikymmenien saatossa pinta oli saanut jälkiä tervasta, öljystä ja maalista, jotka onneksi lähtivät hyvin irti. Ovet eivät menneet kiinni ilman pientä veistelyä ja saranoiden lisäkiinnitystä. 

Siistimisen jälkeen levitin kaapin pintaan vernissasta ja tärpätistä sakoitetun aineen, jonka tarkoitus oli saada vanhaa maalipinta kirkkaammaksi ja senhän se todellakin teki. Pari päivää maltoin pitää kaapin kuivumassa tallissa ja useasti livahdin sitä ihailemaan. Lopuksi pyysin miestä ottamaan sen hellään huomaansa trukkipiikeille ja siirrettiin se sisälle.

Mitään kohtaa ei maalattu tai uusittu, koska silloin kaapin arvo oli laskenut. Tämä vanhus saa näyttää juuri tältä; vanhalta ja arvokkaalta katseenvangitsijalta.






Ja vielä kerran iso kiitos asiantuntija-avusta ystävilleni! Apunne tuli jälleen tarpeeseen. 😊

Tähän kaappiin liittyy vielä yksi hauska juttu, jota en malta olla kertomatta. Appiukko sanoi nuorena kantaneensa näitä vanhoja huonekaluja varastoista auton kärryille. Aikomuksena oli viedä ne pois mutta onneksi hänen isänsä, mieheni paappa, oli tullut tuvan ovesta ulos ja käskenyt kantaa tavarat takaisin varastoon, sillä hänen sanojensa mukaan "ne tulevat sadan vuoden kuluessa uudelleen käyttöön". 

Ja noh, kuinka oikeassa hän olikaan! 😅

ADELIINAN LUMOISSA

Teen tällä hetkellä aika vähän yhteistyöpostauksia. Pari hauskaa on tiedossa mutta koen, ettei mun oo pakko lähteä jokaiseen tarjoukseen mukaan. Tartun diileihin, jotka mua itseäni oikeasti kiinnostaa ja tässä postauksessa on kyse yhdestä sellaisesta.  Postaus on toteutettu yhteistyössä Adeliinan kanssa ja kuvat puolestaan yhdessä Vilin kanssa. Instagram -seuraajat näkivät jo otoksen mun kuvaussessiosta, jonka päätähtenä oli meidän vanhin kissa. Kissa löytyy 3/5 tässä postauksessa käytetystä kuvasta. 😂



Mutta tässä ytimekkäästi esittelyssä tuotteet ja mistä niissä on kyse.

Adeliinan tuotteet ovat ekologisia, biohajoavia ja täysin kotimaisia tuotteita. Mulla oli testissä siivoussuihke, tekstiilien raikastaja sekä pyykkietikka. Tuoteperheeseen kuuluu lisäksi muun muassa pyykinpesuaine, astianpesuaine ja nestesaippua.


Tämä siivoussuihkepullo oli oikeasti jo kuvaustilanteessa tyhjä. Otin sen heti testikäyttöön ja totesin aineen niin hyväksi, että yhtäkkiä se olikin jo loppu. Aine sopii kodin koville pinnoille ja mä huomasin, että keittiössä rasvatahratkin lähtevät hyvin irti. Mutta eipä hätää! Lähin jälleenmyyjä löytyy nimittäin Seinäjoelta ja Kurikasta Zicos -myymälöistä.  Ei ole pitkä matka hakea uutta ja aion kyllä ostaa keittiööni myös astianpesuaineen.


Tekstiilien raikastaja oli mulle ihan uusi tuttavuus ja hetken mietin mihin uskallan sitä lähteä testailemaan. Sitten keksin kellaria siivotessa koettaa sitä siellä. Ripottelin raikastajaa matoille ja lattialle, jonka jälkeen vedin ne imuriin. Kellariin tuli kiva mangon tuoksu. Tätä voisi käyttää myös sohvan imuroinnissa mutta toistaiseksi olen käyttänyt vasta kodin matoilla ja lattialla. 

Pyykkietikka on tuoksultaan "puhdas pyykki" ja sitä oon annostellut vapaalla kädellä etenkin lakanoiden, työvaatteiden ja pienten mattojen mukaan pyykkikoneeseen. Pyykkietikkaa käytetään huuhteluaineen tavoin 1-3 rkl per koneellinen pyykkiä. Huomasin tämän aineen jättävän puhtaaseen pyykkiin raikkaan tuoksun ja varsinkin lakanat ovat miellyttävän pehmoisia. 

Ihania tuotteita niin itselle kuin vaikkapa tupari- tai joululahjaksi. 💓


Adeliina löytyy Instagramista nimellä "Adeliinaj", Facebookista nimellä Adeliina ja tässä linkki nettisivuille


Blogini löydät mm. Facebookista 
hakusanoilla 
ja Instagramista 
salla_elamaakeltaisessatalossa. 
Tervetuloa seuraamaan!
👌

PALAPELI NIMELTÄ TALONPOIKAISSÄNKY

Meinattiin jokunen vuosi sitten laittaa esikoispojan sänky säilytykseen tarkoituksena ottaa käyttöön yläkerran aulassa ollut vanha talonpoikaiskerrossänky. Siirto oli jo siinä mallissa, että molemmat sängyt oli kasattuna ja toiseen ostettuna uudet patjat, kun olikin pakko puhaltaa peli poikki. Talonpoikaissängyn maali rapisi irti ja siinä oli merkkejä kosteudesta. Hammasta purren käytössä ollut sänky kasattiin uudelleen ja puutapeilla kasattu kerrossänky kannettiin mun kellarin työtilaan odottamaan motivaatiota.

Motivaatio oli täysin hukassa kunnes sitten Asu & Elä-tapahtuman jälkeisellä viikolla kaipasin käsille tekemistä. Mies oli peltohommissa, joten vintin remontin jatkuminen ei ollut ajankohtaista. Niinpä lasten leikkiessä hiekkalaatikolla eräänä iltapäivänä, avasin tallini pariovet ja rupesin töihin.




Pitkästä aikaa huonekalun entisöinti oli mukavaa ja lähes terapeuttista avoimien ovien aiheuttaman stressin jälkeen. Edellisen huonekalun laitosta oli jo aikaa ja silloin se oli ruvennut tuntumaan hiukan pakkopullalta. Nyt oli kiva rapsutella maalia pois ja hioa. 

Esikoispoika sai valita perinnevärikartasta haluamansa värin. Sattumalta väri oli samaa sävyä kuin pojan tämän hetkisen huoneen tapetit. Maalinvalinnan aikaan oli vielä puhetta kasata sänky yläkertaan tulevaan huoneeseen. Onneksi aviomies kuitenkin tajusi, että esikoinen ei kauaa enää sänkyyn mahdu ja sänkyä ei noin vain siirretäkään paikasta toiseen. Niimpä se pääsi heti käyttöön pojan nykyiseen huoneeseen alakertaan.


Kasattiin kerrossänky vanhoilla puutapeilla ja tehtiin siihen uudet pohjat koska edelliset olivat saaneet jostain kosteutta eikä niitä enää uskallettu käyttää.  

Uskomatonta miten tukevasti vuosikymmeniä vanha käsityönä tehty sänky nyt on kasassa pelkillä puutapeilla. Vertailuna on hyvä käyttää viisi vuotta sitten pojalle hankittua Jyskin sänkyä: se on siinä kunnossa, etteivät ruuvit enää ota kiinni puuhun. Se saa nyt olla vierasvarana yläkerrassa kunnes löydän jonkun kivan vanhan sängyn tilalle. Kyllä ennen vain osattiin!

 
Valmiin, uudelleen syntyneen huonekalun vieressä tuli jälleen istuttua muutamaan otteeseen. Se on huikea tunne kun omilla käsillä saa jotain noin hienoa aikaiseksi. 
 
Tällä sängyllä on pitkä historia ja moni ihminen on siinä ennen meidän poikaa nukkunut. 💗

Tyttären kanssa Helsingissä

Lupasin keväällä tyttärelle, että sopivan ajankohdan sattuessa lähdettäisiin kahdestaan Helsinkiin. Tyttö toivoi pääsevänsä äidin kanssa ravintolaan ja ostoksille. Aina silloin tällöin lupauksesta on muistutettu ja kyselty, että koskahan mentäisiin. 

Nyt se odotettu hetki vihdoin oli! Sunnuntaina aamulla hypättiin junaan ja puolilta päivin istuttiin jo Helsingin asemalla. Vuorokauden aikana kierrettiin Suomenlinnassa, käytiin pari kertaa ravintolassa ja tietysti shoppailemassa.  Yötä oltiin tytön kummisedän, tädin ja serkkujen luona. Olihan se jo aikakin kun edellisellä vierailulla neiti oli viiden kuukauden ikäinen, nyt viiden vuoden...






 
Ensi kerralla voisi lähteä aviomiehen kanssa kahdestaan pääkaupunkiin ja kierrellä sitä Suomenlinnaa ja muita nähtävyyksiä hiukan enemmän.  Mutta siihen sopivaa hetkeä saa odotella varmaan eläkepäiviin saakka. 😅

Tänään käytiin päiväreissulla Ikaalisissa kylpylässä ja viemässä yksi kissanpentu uuteen rakastavaan kotiin. Tämän pennun kohtaloa ei tarvitse murehtia, se on varmasti hyvässä paikassa. 💓

Kolme satunnaista poimintaa kodista

Syksyn tullen innostus sisustaa kotia lisääntyy ja poiminkin kolme pientä juttua kodista tänne blogin puolelle. Lyhdyt, tuikut ja torkkupeitot on nostettu kaapista esille. Muistona kesästä on kuitenkin vielä terassilta olohuoneeseen nostetut valkoiset pelargoniat. 


 1. Meidän kahdesta taljasta toisen vakiopaikka on vaunuissa nuorimmaisen päiväunien lämmittäjänä. Toisen nostin sivusta vedettävälle penkille. Siitä lapset on napannut sen milloin leikkeihin tai itselleen sohvalle. Tämä kuvissa näkyvä talja on vanha ja varmaankin ihan aito. Kuopus sai sen pienenä isopaapaltaan.



2. Koska mä oon vähintään yhtä jouluihminen kuin joulupukki itse, voin ihan hyvin kaivaa jouluvarastosta jo yhden valon ikkunalle. Tämä tähti on usein ikkunalla syksystä kevääseen saakka ja meneehän se enemmänkin kausi- kuin jouluvalosta vaikka aviomies valon asennukselle vähän tuhahtikin. 😉 



3. Nuorimmainen siirsi eilen ruokapöytään tullessaan juniorituolinta pois pöydän äärestä ja istui normaalille tuolille. Se oli mulle merkki heivata juniorituoli varastoon ja testata miltä pirtinpöydän penkki näyttäisi meidän keittiössä. Ja hyvältähän se näyttää! Sen lisäksi siitä tuli varsin suosittu istumapaikka, josta kisaillaan ja takapuolensa nostanut menettää poikkeuksetta paikkansa. Siihen mahtuu myös kaksi tai kolmekin lasta istumaan, joten näin saatiin lisää kaivattua istumatilaa pöydän ääreen. 


 

SEINÄJOEN KÄSITYÖMESSUT '18

Yhden vuoden tauon jälkeen käytiin äitin kanssa katsastamassa Seinäjoen käsityömessujen tarjonta tältä syksyltä. Meillä molemmilla oli onneksi ennakkoliput ja päästiin suoraan parin sadan metrin jonon ohi, joka jo kymmeneltä oli muodostunut sateeseen.



Messuhalli oli puolessa toissa tunnissa kierretty läpi. Näytteilleasettajia tuntui olevan vähemmän kuin viimeksi messuilla käydessä. Jäin tälläkin kertaa kaipaamaan laajempaa lankatarjontaa. Sieltä löytyi kyllä ainakin Rintalan tila, Silmu & Solmu, Lankava ja olikohan Taito-shop mutta neuloosiin hurahtanut ei niistä tyydytystä saanut.

Askartelujuttuja oli paljon, korujen tekojuttuja myös sekä kankaitakin ihan hyväisesti. Paljon ihania kuoseja esimerkiksi lastenvaatteiden ompelua ajatellen.

Lista kaikista näytteilleasettajista löytyy tämän linkin takaa. Pitkältä se näyttää mutta hallissa se ei noin suurelta määrältä tuntunut. 😊


Lastenvaatteita oli paljon, mun mielestä todella paljon. Niin hienoa kuin kotimaisten käsityönä tehtyjen lastenvaatteiden ompelu ja ostaminen onkin, niin mieleen tuli ajatus miten markkinat riittävät näinkin monelle lastenvaatteiden ompelijalle. Tarjontaa taitaa olla enemmän kuin kysyntää. Hinta-laatusuhde on varmasti ihan erilainen kuin esimerkiksi Lindexillä tai H&M:llä mutta silti ihmetyttää.


No mitäs sieltä sitten tarttui mukaan? Äidin kanssa ostettiin yhteiskäyttöön Paapiin kaavakirja lapsille. Pikaisella vilkaisulla kirjassa oli kaavoja monenkokoisille lasten perusvaatteille, jotka on helposti muokattavissa oman näköisiksi pienillä muutoksilla tai lisäyksillä. 



Sitten ostin Paaposta parisen kymmentä puista nappia villapaitoja varten. Tyttärelle puuhelmiä korujen tekoon, lasten askarteluun kirjainleimasit Emma's & Mama's -kojusta ja muutama erivärinen muste löytyi joltakin askartelufirmalta, jonka nimeä en nyt muista. 


Koska olin puolen päivän aikaan yhä ilman joulun punaisia merinovillalankoja, käytiin Kauhavan Lankavalla kääntymässä kotimatkalla. Sielläkin olivat poistomyynnit ja varastontyhjennysmyynnit käynnissä. Dropsin baby merinot lähtivät mukaan; tarkoituksena neuloa lapsille tonttulakit niistä. 

Seinäjoen käsityömessut ovat auki vielä huomenna lauantaina ja ylihuomenna sunnuntaina Seinäjoki-areenassa. Käykäähän tsekkaamassa! 😊

Mä jään odottamaan ensi kuun Tampereen Suomen Kädentaidot-messuja. Siellä lankavalikoima oli ainakin viime vuonna niin valtava, että heikompia rupesi hirvittämään. 😀

TYÖHUONEEN PINTOJEN UUSIMINEN

Yritin etsiä keväällä remontin alussa ottamiani kuvia mutta enhän mä niitä mistään löydä. Laitetaan niiden sijasta kaksi kuvaa kolmesta onnellisesta tapettien repijästä. 💓



Ja nyt ennen kuin rullaat alaspäin haluan muistuttaa parista asiasta. Työhuone kuuluu siis lisäsiipeen, joka on rakennettu 1970-luvulla. Alusta asti huoneen tunnelma on ollut jotenkin vastenmielinen enkä siitä makuuhuonetta halunnut tehdä. Niimpä huoneesta tuli työhuone ja toinen tv-huone heti kun tänne muutettiin. Koska en mitään "rakkaus-fiiliksiä" inhoamani aikakauden huonetta kohtaan tuntenut, päätin revitellä oikein kunnolla huoneen uusimisen kanssa.  

Jopa niin paljon, että annoin aviomiehelle luvan päättää tapetit ja lattian. Pian muutin sääntöä, että ehdotuksen täytyi mennä mun suodattimen läpi. Lopuksi ei tainnut aviomiehen sana kuulua juuri ollenkaan.. Anteeksi rakas! 😂

Sitten jossain vaiheessa huomattiin, että pelkkien tapettien ja lattian uusiminen ei tulisi riittämään jos ei haluta uusia huonetta parin vuoden sisään uudelleen. Vanha ikkuna oli niin mätä, että lasi irtosi "kehyksistä" jo ennen kuin se saatiin paikoiltaan irti. Hajotin sen palasiksi vasta Etapin pihaan, hupsista. Alla olevasta kuvasta ehkä voi saada osviittaa missä kunnolla ikkuna oli: auringonpaiste ja vesisateet olivat tehneet puulle tehtävänsä.


Ja tommonen perusikkunan vaihtohan sitten tuplasi huoneeseen käytettävän budjetin. Esitin toiveen vanhan näköisestä yhdeksän ruutuisesta ikkunasta mutta rupesi olemaan niin kallista, että ne toiveet sai haudata. 

Jossain vaiheessa tapetointia rupesi vähän mökkitunnelma hirvittämään ja näin jo silmissäni hirvenpäät ja käkikellot seinällä. 😂

Loppujen lopuksi huoneesta tuli hyvä. Erikoinen mutta hyvä; sisustuksella tunnelman sai käännettyä metsästysmajasta enemmän omanlaiseksi. En ihan vielä tiedä mikä sen mun omanlainen sisustus on mutta kai se on jotain vanhan ja uuden yhdistämistä tietyllä tyylillä... Tummille seinille täytyi ehdottomasti saada vastakohta lattiaan ja laminaattien väri osuikin nappiin. Mutta katsotaanpas nyt huoneeseen!



Kaappi saatiin tuttavan kautta kulkeutumaan Ikeasta. Kevyt, kapea tv-taso tehtiin kesäöinä itse. Siitä haluttiin mahdollisimman pieni: ainoastaan televisio ja pleikkari tarvitsivat tilan.


Vanhat nahkaiset nojatuolit ovat lähtöisin Kaskisista jos oikein muistan. Kalusteisiin kuuluu myös sohva mutta sitä ei enää voi kosteusvauroiltaan pelastaa. Vanha kartta 1900-luvun alkupuolelta on ollut vintissä. Tein sille listojen jämistä kehykset. 


Puinen työpöytänahkakannella on talon vanhaa kalustoa. Työtuoli uusittiin juuri ennen avoimia ovia. Nurkassa näkyvä tumma rukki puolestaan on mummulasta tullut meille. Ja vanhan pianon ostin kesällä viidellä kympillä. Se on niin kaunis vaikkei ääni enää sitä olekaan. 💓

Muuton jälkeen taivuin siihen, ettei televisio tai tietokone tule ikkunan eteen. Nyt en enää taipunut vaan halusin tämän mahtavan maiseman työpöydän taakse: päivittäin useaan kertaan muuttuva taulu. Upeat näkymät kauas!

 

ASU & ELÄ - TUNNELMAT

Palataan vielä kerran meillä pidettyyn Asu & Elä -tapahtumaan. Tapahtumapäivä oli huikea päivä. Hurja. Viimeistään perjantai-aamusta saakka olin aavistanut, että järjestäjien arvio noin 300 kävijästä menisi reilusti rikki. Lopputulos oli, että meidän kodissa kävi vierailijoita noin 850 kuuden tunnin aikana. Ihan mieletön määrä. Ikinä ei meidän kototiellä ole semmoista ruuhkaa ollut kuin sunnuntaina.

Kuva: Miia / Rajalan tupa

Noin 15 minuuttia ennen tapahtuman alkua multa kysyttiin joko jännittää. Ei jännittänyt; fiilis oli rauhallinen ja luotin siihen, että kaikki menee hyvin. Edellisyön olin nukkunut hyvin; nautittiin naapurien kanssa lasit viiniä syksyisessä illassa meidän jouluvaloin koristellussa liiverissä. Arvelin myös, että kaikki stressi tulee katoamaan itse tapahtumapäivänä ja niin siinä kävikin.

Kuva: Miia / Rajalan tupa
Päivään mahtui paljon sellaisia kohtaamisia ihmisten kanssa, joita on kiva muistella vuosienkin päästä. Toivoin, että saisin päivän aikana kuulla tarinoita talon historiasta ja toive toteutui onnekseni useaan kertaan. Unohtumattomimpia olivat ne hetket kun ihmiset tulivat kertomaan nuoruusvuosistaan, jolloin olivat talossa vierailleet tai olleet täällä töissä. 

Kuva: Miia / Rajalan tupa
Aviomiehen isovanhemmista puhuttiin paljon. Monet muistot liittyivät aikaan kun he isännöivät taloa. Yllättävän moni muisti vielä isovanhempienkin vanhemmat; talon rakentajat. Eräs nainen kertoi asuneensa meidän renkituvassa 1940-luvulla vanhempiensa kanssa. Hän oli silloin noin 13-vuotias evakkotyttö Karjalasta. Toinen nainen tunnisti itsensä vanhasta vihkikuvasta, jossa Antin isovanhemmat olivat hääparina ja tämä nainen, nuorena tyttönä kantamassa morsiamen huntua. Yksi vanhempi mies avustettiin kapeata portaikkoa pitkin toiseen yläkerran kamariin. Hän oli syntynyt siellä kamarissa ja puhunut mulle jo vuosia sitten toiveesta päästä käymään meidän vintillä.

Kuva: Miia / Rajalan tupa
Illalla pää kävi ylikierroksilla ja lähdin kissan kanssa kävelylle peltoja pitkin. Nollaus ei auttanut vaan kun painoin pään tyynyyn ja laitoin silmät kiinni, ihmisten vilinä palasi. Kun herätyskello aamulla neljältä soi, olo ei ollut kovinkaan levännyt. 😅

Yksi tuttu sanoi pari viikkoa sitten, että tämä voi poikia mulle tai meille uusia tilaisuuksia. Avata ovia uusiin juttuihin mutta vielä on ollut hiljaista. Viimeiset 10 kuukautta on ollut niin huimia kaikkine lehtijuttuineen ja tv-uutisineen, etten voi kuvitella mitä vielä voisi tapahtua lisää. 

Iso kiitos kaikille kävijöille! Oli mahtavaa kun olitte mukana meille tärkeässä päivässä. 💓




VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 3: Tyttären huone

Vuorossa yläkertaan remontoidun tyttären huoneen esittely "ennen" ja "jälkeen" kuvilla. Vihdoin! Laitan allekkain kuvat, jotka on otettu suunnilleen samoista kohdista huonetta tämän vuoden helmikuussa ja syyskuussa. 

Aloitetaan. Ensimmäisessä kuvassa näkyy jo alkuperäinen katto, jonka löysin päälle asennetun Haltex-katon alta. Lattia on vielä harmaa ja seinissä keltaiset lastulevyt, joiden päälle asennettiin remontin alussa kipsilevyt. Pikkuinen ovi ei näy alakuvassa mutta se on yhä paikoillaan ja johtaa prinsessojen salaiseen leikkipaikkaan.



Katossa, ikkunoiden ja ovien ympärillä ei ollut alunperin listoja. Nyt on! Vanhat lattialistat hioin ja maalasin. Ne onnistuttiin asentamaan uudelleen paikoilleen. Vanhoissa kiinteissä kaapeissa olleet listat kokivat myös värin vaihdon. Niitä jouduttiin ohentamaan ja lattialistoja lyhentämään, sillä huoneen sisämitat muuttuivat hiukan remontin aikana kipsilevyttämisen vuoksi.



Pönttömuuri on käytössä ja sitä varmaan pian lämmitetäänkin ensimmäisen kerran tälle syksyä. Huonekaluja ostin huoneeseen kesällä Jyskin alennusmyynnistä mutta jäi viimeiseksi kerraksi. Laatu on huonompaa kuin Ikeassa ja kalusteiden kasaaminen on lähes mahdotonta...



Prinsessa-aiheiset tapetit jätettiin tarkoituksella kauppaan ja kokonaisuudesta tehtiin enemmän nuorelle neidille sopiva. Tuodaan sitten sisustuksessa enemmän esille tytön eri ikäkausia. Sitä kun on helpompi muunnella kuin tapetteja.

Sandbergin Kielo-tapetti on ollut taloon muutosta saakka "must"-listalla ja ihan alunperinkin suunnittelin sitä juuri tälle seinälle. Tapetin laatu on todella hyvä ja onhan se nyt kaunis! Sävyero kielojen ja yksivärisen tapetin välillä ei alunperin näyttänyt noin suurelta kuin se todellisuudessa sitten olikin. Sandbergin tapetti vei ison osan tapetteihin kohdistetusta budjetista, joten säästin muiden seinien kohdalla. VIRHE! Yksivärinen tapetti onkin sitten suoraan sanottuna laadultaan ihan paskaa. Ohutta kuin silkkipaperi ja kaikki lika jää pintaan näkymään. Asentaminen oli työläämpää kuin kohdistettavan kielo-tapetin.



Ja pieniä huomautuksia kuviin. Verhot olivat kirpputorilöytö, vaaleanpunaiset matot tilasin Jotexilta. Piano on mummulasta ja ihana, elämää vuosikymmeniä nähnyt keinuhevonen talon alkuperäiseen kalustoon kuuluva. Remontin yhteydessä katto ja lattia maalattiin valkoisiksi. Kehyksissä näkyvät julisteet ja kortit tytär valitsi Desenion verkkokaupasta.

Vaikka huoneessa on jouduttu monta tee se itse-remontoijan ratkaisua tekemään, lopputulos ja huoneen tunnelma on meidän mielestä todella onnistunut. Enää puuttuu sänky ja itse asukas. 💓



Muista seurata blogia myös 
Facebookissa 
(Elämää Keltaisessa talossa) 
ja 
Instagramissa 
(salla_elamaakeltaisessatalossa) 
!