Hyppy podcastien maailmaan!

Facebookin puolella joskus aikoja sitten uhkailin julkaisevani videon tuolla Youtuben ihmeellisessä maailmassa. Ensimmäinen video on ollut editoituna jo hyvän tovin ja (ehkä!) nyt on hyvä hetki julkaista se. 

Joten linkki videooni pitäisi olla tässä...

Painakaa tilaa nappia ja kulkusen kuvaa jos tulevaisuudessa tahdotte saada ensimmäisten joukossa ilmoituksen Youtube-kanavani päivittymisestä. 

Tämä ensimmäinen video on vaan tämmönen minuutin pitkä ja näköjään kuvakulman kanssa olisi pitänyt olla tarkempi. 😉 Katsotaan joko ensi kerralla olisi pidempiä höpötyksiä tarjolla vai jännitänkö kameraa niin, että pysytään hyggeily-linjalla. Ja seuraavan videon julkaisuajankohta on mysteeri, myös mulle.

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 1.

Niinhän siinä kävi, että en pystynyt taaskaan itseäni hillitsemään ja pääni täyttyy mielikuvista kauniista yläkerran aulatilasta ja lasten huoneista. Pojalle ehkä sarjakuvatapettia tai tähtitapettia; tyttärelle ehdottomasti Sandbergin Kieloja. Portaisiin Ikean pyöreät lasipallovalaisimet; aulatilaan joku iso ja näyttävä kattovalaisin. Ai että!

Kaikkihan lähti siis siitä, että vanhempani lupasivat vanhan pianon meille ja siitä innostuneena aloitin huonekalujen järjestelyn ensin työhuoneessa ja lopulta tiputin vintin toisesta kamarista katon. Ihan loogista naiselle: teen tilaa alakerran yhteen huoneeseen ja sen takia hajotan katon yläkerrassa. 

Tässä kuvassa kuitenkin hyvä syy siihen miksi yksi kattokerros lähti: siellä alla oli se mitä uskoin siellä olevankin! Alkuperäinen, kaunis paneeli. 💓 Juoksin irrotettu katon pala kädessä alakertaan miehen luo ja tämä kysyi rauhallisesti sohvalla makoillen: "Meinaatko repiä katon alas?". Aviomieskin on oppinut, ettei mun inspiraation tielle kannata tulla. 😏


Nyt tämä tuleva tyttären huone näyttää suurin piirtein tältä. Kotikuntosalin laitteet on kasattu pois tieltä ja ne odottavat kyytiä uuteen kotiinsa. 





Aulatilasta purin viime sunnuntaina yhden pienen seinän ja vanhan kaapin. Seinä jakoi tilan aulaksi ja varastotilaksi mutta nyt oli enää tiellä. Kaapin aioin alunperin säästää mutta lähemmän tarkastelun jälkeen huomattiin miten hutera se oli. Toinen samanlainen jäi vielä ja se luultavasti tulee jäämäänkin pysyvästi paikalleen.



Oon laittanut jos jonkinmoista tavaraa nettiin myyntiin tarkoituksena päästä kaikesta ylimääräisestä eroon. Sitten törmäsin Facebookissa sohvaryhmään, joka ei ihan ole mun makuani mutta jostain syystä se jäi mieleen pyörimään. Sohva, kaksi nojatuolia ja sohvapöytä kotiutuivat loppujen lopuksi meille vain satasella odottamaan vintin muuttamista yläkerraksi. Nämä on niin söpöt!  


Remonttia tehdään sitä mukaa kuin mun budjetti kestää. Kylvöt ja muut peltotyöt lähestyy, joten eristystä ja muuta tehdään tämä pari kuukautta. Kesällä mä laitan pinnat kuntoon lasten tulevissa huoneissa koska miestä ei siinä (välttämättä) tarvita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vaikkei se yhtään siltä tunnukaan tällä hetkellä. Nähtäväksi jää miten kauan tähän aikaa saadaan kulumaan... 😊

YSTÄVÄLLE

Huomenna on ystävänpäivä. Oon yleensä jättänyt tällaisen kaupallisen päivän välistä mutta tänä vuonna teen poikkeuksen. Joskus on hyvä muistaa henkilöitä, jotka elämässä mukana ovat ja ystävänpäivä on hyvä hetki siihen.

Yksi villasukkapaketti (Niina Laitinen; So Sweet Socks-ohjeella Novitan Nalle Taika -langasta) ja yksi Veikkauksen kirjekuori lähtevät yllättämään ystäviä. Kenen laatikosta paketit löytyvät huomenna? 😉



SYNTTÄRIHULINAA

Synttärihulinat ohitse ja maanantai iski kyllä niin päin naamaa tänä aamuna. Ei arki huvittaisi sitten yhtään! 

Sen lisäksi, että mulla oli omat synttärit viime viikolla järjestelin aviomiehen selän takana yllätysjuhlia pyöreiden vuosien saavuttamisesta. Juhlat on olleet tiedossa marraskuusta saakka ja nyt muutamaa päivää ennen H-hetkeä paljastettiin lasten kanssa isille yllätys. 

Oikeastaan koko viikko meni leipoessa ja siivotessa. Omana syntymäpäivänä pysyin tiiviisti keittiössä ja illalla käytiin parhaan ystävän kanssa kahdestaan leffassa. Synttärilahjaksi sain sen kaipaamani yleiskoneen, josta aiemmin puhuinkin. Ja tietysti kukkia. 💓


Sitten niihin juhlatarjoiluihin. Lusikkaleivät, mokkapalat ja kinkkupiirakka tulivat vieraiden mukana. Muut on itse tehtyjä. Voileipäkakkuihin ja juustokakkuihin oon tälläkin kertaa ihan tyytyväinen mutta täytekakkujen teosta ei meinannut tulla yhtään mitään. Kermalla leikkimistä täytyy vielä harjoitella. Heirolin tyllat oli tosi pieniä. Odotin, että jälki olisi vähän näyttävämpää. Kakkusahassa olisi kehityksen varaa mutta kakunnostin oli yllättävän kätevä kapistus. (Tarvikkeista lisää täällä.)Kakkuja tein sen verran, että taidetaan tämä viikko syödä pelkästään niitä. 

Juhlapäivän illaksi tein ison kipollisen makaronisalaattia: majoneesia, chilimajoneesia, suolaa, pippuria, tomaattia, kurkkua, meetwurstia, paprikaa, purjoa ym.  Sitä sitten syödään viikko kakkujen kylkiäisenä.



Nyt kuppi teetä kun pienin nukkuu. Esikoinen tulee kohta kaverinsa kanssa eskarista. Alkuillasta pitää vielä käydä kaupassa, kirjastossa ja muskarissa. Voihan maanantai...

PUUTTEITA NUKKUMISTAIDOISSA.

Torstai - perjantai

Herätyskello soi aamulla 4.20. Työpäivä menee hujauksessa ja sen jälkeen päiväunet olisivat maistuneet. Kurkusta alas kaadettu kofeiinimäärä oli kuitenkin sellainen, että peiton alle kaatavaa väsyä ei tullut.

Illalla luen muutaman minuutin kirjaa ja nukahdan yhdentoista aikoihin. Juuri kun uni tulee, nuorimmainen rupeaa huutamaan ja kävelee makuuhuoneeseen. Pikkukaveri kainaloon pyörimään. (Vaikka varpaat kylkiluiden välissä eivät aina kovin mukavilta tunnukaan on pienin nukkunut elämänsä jokaisen yön meidän sängyssä. Äitin tuhiseva unikaveri.💗) Aviomies tulee siirtämään pikkumiehen hetkeksi takaisin omaan sänkyyn ja sen jälkeen myös nukkumaan. Nukahdan muutamaksi minuutiksi ja herään uudelleen huutoon. 

Poika tulee takaisin meidän sänkyyn mutta uni on levotonta. Hampaat varmaan taas häiritsevät. Käyn vessassa ja menen esikoisen viereen nukkumaan paremman unen toivossa. Koira aloittaa haukkumisen ulkona ja hetken kuuntelun jälkeen menen laittamaan sille veden eteiseen. Ulkovaatteet päälle ja hakemaan Rölliä. Ei ole pakkasta, joten koira olisi voinut olla yönsä ulkona. Yön yli kestävä ja sisälle kantautuva ulina ei kuitenkaan houkutellut. 

Kun liukastelen takaisin tupaan, tekisi mieli repiä hiukset päästä. Kello on jo kaksitoista. Suorastaan v*tuttaa koska tiedän, ettei uni tule heti ulkona käynnin ja muutaman herätyksen jälkeen vaikka aikaisen aamuherätyksen jälkeen rupeaa jo veto olemaan poissa.

Nukahdan pariksi tunniksi esikoisen sänkyyn mutta nuorimmainen huutaa vähän väliä viereisessä huoneessa. Kahdelta luovutan ja menen takaisin omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa kuulen vielä kun esikoinen kantaa patjan meidän sängyn viereen ja tulee lattialle nukkumaan.

No, ainakin prinsessa nukkuu tänä yönä rauhallisesti. Eivätkä rehuautot käyneet yön aikana pihassa. Eikä kukaan ajanut parin kilometrin päässä Seinäjoki-tiellä uritettujen reunaviivojen päällä. Ei ole sellaista ääntä, johon tämä äiti ei nykyään heräisi.



Perjantai - lauantai

Lapset nukkuvat ja miehen kanssa katsotaan sohvalla televisiota. Kymmeneltä pienin tallustaa unen pöpperössä olohuoneeseen. Poika on ollut vähän outo koko illan, joten päädytään isin kanssa laittamaan tyyppi suoraan meidän sänkyyn. 

Makoillaan kolmistaan peiton alla ja odotetaan nukkumattia. Sitten yhtäkkiä saan saavillisen oksennusta päälleni. Ja tyynylleni. Se selitti oudon olemuksen. Pian ollaankin sitten jo kolmistaan saunan lauteilla istumassa. Pienelle ei tietenkään uni ihan heti tule pesulla käynnin jälkeen mutta äiti simahtaa minuuteissa. 

Nukutaan sängyssä lopulta pojan kanssa kahdestaan ja herätään vain yhden kerran. 💗

KAKKUKAMAT UUSIKSI

Kesällä kirjoittamassani postauksessa lasten synttäreistä ja kakkujen leipomisesta laitoin hankintalistalleni erilaiset tyllat ja pursotusvälineet. Päätin ostaa/ostattaa ne itselleni joululahjaksi. Parina iltana tutkiskelin valikoimia internetissä ja päädyin tilaamaan kaksi erilaista sarjaa Heirol-merkiltä suoraan Heirolin nettikaupasta. 


Tyllat on numeroitu ja pakkauksen takaa löytyy jokaiselle tyllalle numerolla merkitty nimi. Vasemman puoleisessa pakkauksessa on 26 erilaista tyllaa, kiinnitysosa sekä kaksi kukkanaulaa. Oikealla puolella puolestaan viisi erilaista kukkapursotinta. Vaikuttavat hyviltä vaikka todelliseen käyttöön eivät ole vielä päässeet. Näitä varten ostin myös kertakäyttöisiä pursotuspusseja. 

Heitin kaikki vanhat muutaman euron pursottimet roskiin. Ainoastaan Tupperwaren pursotin jäi vielä kaapin pohjalle. Nyt loppuu säätäminen ja säheltäminen; satsataan kunnon tarvikkeisiin.


Ylläolevassa kuvassa vasemmalla on kakun nostin, keskellä palettivetsi ja oikealla kakkusaha. Kakun nostin oli heräteostos, aika arvokas sellainen mutta jos sillä olisi kätevä nostaa kakkuja kakkulautasille (jotka muuten puuttuvat mun valikoimasta vielä kokonaan!). Tähän mennessä oon tehnyt noston käsin tai paistolastojen avulla toivoen, ettei kakku putoaisi lattialle. Tai sitten oon tarjoillut esim. juustokakut irtopohjavuokien pohjan kanssa. 

Kulmapalettiveitsiä en pikaisella tutkimisella löytänyt mistään, joten tuo suora versio saa alkuun kelvata. 

Kakkusaha oli sellainen löytö, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Nyt huomasin, että niitä olisi saatavilla myös kahdella "terällä" mutta testataan ensin tämä yksi teräinen. Kakkusahalla siis halkaistaan kakkuun kerrokset. Toivottavasti paremmin kuin leipäveitsellä! 

Eilen hain postista kaksi säädettävää pyöreää reunavuokaa, joiden säätövarat ovat välillä 18-30cm. Tämän hankinnan uskon myös olevan tarpeellinen. Irtopohjavuuat vapautuvat juustokakkujen tekoon ja toisaalta niitä irtopohjavuokia ei enää tarvitse kovin montaa eri kokoista kun on tällaiset säädettävät mallit. 

Renkaan sisällä olevat Bloomingvillen mittalusikat saatiin joulupukilta. 

Tällä hetkellä hankintalistalla on edellä mainittujen kakkulautasten lisäksi semmoinen kunnollinen monitoimi-/yleiskone, jolla saisi tehtyä niin kermat, taikinat kuin perunamuusitkin. Onko teillä antaa suosituksia? 😊

AJATUKSIA MENNEESTÄ JA TULEVASTA VUODESTA

Nyt kun vuosi 2017 on hurahtanut ohi, tehdäänpä katsaus sen mieleenpainuvimpiin päiviin ja tapahtumiin. 

Aloitetaan tammikuusta. Nuorimmainen oli noin puoli vuotias kun mulle soitettiin ja pyydettiin huhtikuun alusta töihin. Sen kummemmin asiaa miettimättä lupauduin ja paniikki iski vasta puhelun jälkeen: vauva on 9kk ikäinen kun menen töihin, kuinka poika pärjää kun ei syö tuttipulloa ja  miten lasten hoito järjestetään.


Asioilla on tapana järjestyä ja niin kävi nytkin. Ensimmäiset viikot isi oli lasten kanssa kotona ja sitten kun kylvöt alkoivat, siirryttiin päiväkotiarkeen.  

Keväällä syntyivät myös vuoden ensimmäiset kissanpennut. Lapsista nuorimmainen otti haparoivat ensiaskeleet isoveljen opetellessa samoina hetkinä kirjoittamaan oman nimensä.



Kesä meni jonkinlaisessa sumussa: väsy, töitä töissä ja kotona, kylmä ja sateista. Kun kylvöt saatiin loppuun alkoi rehunteko. Esikoinen meni isänsä mukana eikä pellolta tultu kesken päivän kotiin vaikka kuinka yritin. Pojan pisin työpäivä oli 14 tuntia.

Juhannuksena odottelin, että oltaisiin päästy vähän jossakin käymään kun kaikki muutkin tuntuivat olevan mökeillä tai ylipäänsä lomailemassa. Loppujen lopuksi en ruokakauppaa kauemmas päässyt mutta sinä päivänä sekin riitti mielialan piristämiseen.


Heinäkuun alussa juhlittiin kaikkien lasten syntymäpäivät samana päivänä: 6v, 4v ja 1v. Juhlapäivä oli aurinkoinen ja aikuisten kanssa istuskeltiin meidän terassilla yömyöhään.  






Heinäkuussa osui ensimmäinen yhteinen vapaapäivä vetokisa-päivälle, joten me päätettiin jättää vetokisat välistä ja viedä lapset Naantaliin Muumimaailmaan. 

Taisi olla heinäkuuta kun käytiin Farmareillakin Seinäjoella. Nyt en vain niitä kuvia löydä koneelta...
 


Elokuussa taidettiin aloittaa puinnit. Esikoispoika aloitti eskarin ja taas oltiin opettelemassa uudenlaista arkea.  

Ystävä kertoi sellaisen uutisen, jota en uskonut vielä vuosiin kuulevani. Eihän siinä auttanut kuin silmäkulmia kuivailla. 💗

Elokuun aikana rupesin stressaamaan minne menisin seuraavaksi töihin kun kesätyöpesti läheni loppuaan. Lopulta päädyttiin siihen, että annetaan asian olla ja oon hetken kotona lasten kanssa. Taas kohtalo puuttui peliin ja mua pyydettiin takaisin paikkaan, jossa lukioikäisenä keräsin opiskelijabudjettiin lisätienistejä. Ja sieltähän sen aviomiehenkin kymmenen vuotta (!!!) sitten löysin.


Syyskuussa vaihtui siis työpaikka. Sateinen syksy mutta puinnit saatiin joten kuten tehtyä. Lokakuussa lapset jäivät päiväkodista kotiin, taas uudenlainen arki edessä. 

Pidin myös pitkästä aikaa vaatekutsut. Talo oli ihan ääriään myöten täynnä naisia ja lapsia. Autoja oli parkissa tielle saakka. Se oli mahtava ilta!

Vuoden toiset kissanpennut syntyivät syksyllä ja mä odotin talven tuloa, että jatkuva kiire ja "läpsystä vaihto"-päivät kotona loppuisivat.





Marraskuu ja joulukuu. Kiire ei hellittänyt eikä se ole sitä vieläkään tehnyt. Edellisen raskauden jättämät raskauskilot saatiin tuplattua ja välillä olo on ollut niin paska, ettei todeksi voi uskoa. Mieli on ollut maassa eikä aikaa itselle ole ollut. Väsyneenä on vapaat hetket mieluummin nukkunut ja herkutellut kuin lähtenyt kuravelliin lenkille. 

Marraskuussa osallistuin ystävän baby showereihin. Ja vieläkin koko tilanne tuntui ihan uskomattomalta! Aviomiehen kehotuksesta, oikeastaan käskystä varattiin ystävän kanssa viimeinkin kalenterista ilta, jolloin mennään kahdestaan ulos syömään. Joku arki-ilta se taisi olla kun istuttiin Matadorissa. Ensimmäistä kertaa sitten meidän lasten syntymän jälkeen kun oltiin ihan kaksin ilman kiirettä juttelemassa naisten juttuja.💗



Joulua ruvettiin valmistelemaan jo hyvissä ajoin. Ihanat tontut kävivät tervehtimässä karkkien kera lapsia. Pipareita leivottiin moneen otteeseen ja nautittiin kotona jännittävästä joulutunnelmasta. Aatto oltiin kotona perheen kesken ja tänä vuonna päivästä jäi hyvät muistot. 



Siinä viime vuosi. No mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Hyvin se ainakin alkoi heti puolisen tuntia vuoden vaihtumisen jälkeen. Pikkuveli oli kompastunut polvilleen ja nyt odotellaan kihlajaisia. Tätäkin tapahtumaa oon odottanut jo viimeiset kolme vuotta ainakin! 💗

Lisäksi toivoisin jonkinlaista elämäntapamuutosta, joka tietysti on itsestä kiinni mutta... Uudenvuoden lupaukset, laihdutuskuurit ja ruokavaliot on jo nähty. Toimii mutta ei kauaa. Alla olevien kuvien kuntoon ei enää jaksaminen tai aika riitä mutta edes muutaman kilon kevyempi olo olisi tervetullut. Tekisi hyvää sekä mielelle että kipeälle selälle. Muutenkin voisi omaan itseensä keskittyä ja panostaa hieman enemmän kuin edellisen vuoden aikana.




Helmikuun lopussa juhlitaan jotenkin pyöreitä vuosia täyttävää aviomiestä. Syksyllä vanhin lapsista aloittaa ekan luokan. Oikein muuta ei sitten olekaan tiedossa. Aika näyttää mitä vuosi tuo tullessaan. 

Nyt saunaan! Illalla poistutaan kotoa ravintolaan. Ei ollakaan syyskuun jälkeen taidettu kotoa olla kahdestaan poissa miehen kanssa. Toki ei ihan kahdestaan tänäänkään olla mutta ei ainakaan tarvitse ruokapöydässä komentaa, siivota sotkuja tai syöttää ketään. Toivottavasti?

Mukavaa loppiaisen jatkoa. Ja lukekaa torstain paikallislehti; ehkä näet meidät siellä. 💗