TERASSILLA

Nyt kun kaiteiden maalit on maalattu ja ne ovat parisen viikkoa (hups!) saaneet rauhassa kuivua, on aika näyttää miltä terassilla tänä kesänä näyttää. 

Muutama tehty hankinta ja uusi kalusteiden järjestys. Kuvat on otettu muutama viikko sitten ja sen huomaa kukista. Juhannusruusujen kukinta on mennyt ohi vaikka kuvassa se ei ole vielä edes alkanut... Myös nurmikko on palanut kuvien oton jälkeen; kuvissa se on vielä kauniin vihreä.




Baden-badeniin ostin uuden pehmusteen koska edelliset olivat saaneet tarpeeksi kosteutta ja toinen oli kamalan pieni. Pöytäryhmä muutti pois keittiön ikkunan edestä aikaisin keväällä koska vanhin kissa piti jotain mielenosoitusta ja kävi pissailemassa pöydältä ikkunaan. Se loppui onneksi tuolla järjestyksen vaihdolla. 😰


Amppelit kävin ostamassa paikallisesta puutarhasta. Ne tekevät komeasti koko ajan uutta kukkaa eivätkä pelästy pientä kuivumista. Aurinko paistaa niihin aamupäivästä alkuiltaan saakka. 

Muut kukat, muratti ja pelargoniat, ovat edelliskesän jälkeen sikalan köökissä talvetettuja kukkia. Suurin osa lähti hyvin kasvamaan vaikka muutama kuolikin.


Meillä on ollut mielessä joitakin vähän isompia ostoksia, joiden hankintaa on parin vuoden ajan mietitty. Tällä hetkellä odotellaan  uutta sohvaa ja ulko-ovea saapuvaksi mutta tämän grillin tilasin verkkokaupasta keväällä. Edellinen grilli oli palanut puhki ja sen sai heittää suoraan kaatopaikalle. Tätä samaista grilliä himoitsin jo viime kesänä mutta aviomies ei idealle syttynyt. Kun mies sitten lähti käymään Maamess-näyttelyissä Virossa, hiiri hyppäsi pöydälle. Eikä vastaväitteitä kyllä ole kuulunut kertaakaan, päinvastoin grilli on meillä kovassa käytössä. 


Näihin maisemiin ei kyllästy varmaan ikinä! Paremmilta ne kyllä näyttivät ilman noita kaiteita mutta turvallisuussyistä uudet oli tehtävä pehmenneiden tilalle. Tilasin Jotexista vihdoin nuo valkoiset verhotkin. Tuovat ihan uuden tunnelman terassille. Verhojen takaa voi huomata vedellä täytettävän kärpäsansan, joka muuten on ihan huippu toimiva keksintö! Kun sikala on noinkin lähellä taloa kuin se meillä on, kärpäsiä on hurja määrä oven takana odottamassa tupaan pääsyä. Ansa kerää edes osan määrästä sisälleen ja toinen osa pysähtyy keittiöön teippiansaan.

Lamppusarja ei talven pakkasien jälkeen enää syttynyt mutta se on kaunis ilman valojakin. 😊

KUN JOSKUS ONNISTUU...

Tiedättekö sen tunteen kun joskus onnistuu vahingossa jossain asiassa ja ylittää omat odotuksensa? Mun kohdalla asia on aika pieni mutta täyden kympin arvoinen onnistuminen kuitenkin omasta mielestäni. 

Pitkän aikaa oon katsellut makuuhuoneen seinällä olevia lasten vauvakuvia "sillä silmällä". Värillisen vaakakuvat, ihanat lapset ja kivat kehykset. Mutta silti kaipasin jotain uutta. Ajatonta ja tyylikästä? Kamera käteen, kuvausstudion järjestäminen liiveriin ja lasten suostuttelu eli se vaikein osuus. Kuvasin järjestelmäkameralla mutta muokkasin puhelimen ilmaissovelluksella.

Prinsessa oli oikein taitava malli ja poseerasi hienosti. Mutta pojat joutuivat ensin pesulle eikä tuolilla oikein olisi ehtinyt istua kun traktorit olivat vieressä käynnissä. Siksi pikkuisännistä tulikin oikeastaan yhdet onnistuneet otokset.



Vanhat taulut makuuhuoneessa saivat väistyä. Tilasin mustavalkoiset kuvat Ifolorista ja kehystin ne  vanhoihin kehyksiin. Yllätin itseni ja aviomiehen siinäkin, että oikeasti mittasin kuvat keskelle kehystä...




Pakko myöntää: kokonaisuus on ihan täydellinen! Sekä lapset että kuvat. 💗

LAPSIPARKKI KOTIPIHASSA

Facebookissa ilmoitin palaavani blogin ääreen kun aurinko ja helteet katoavat koska ollaan lasten kanssa oikeastaan aamusta iltaan ulkona. Blogi on ollut nyt kuitenkin niin pitkään hiljainen, että itseänikin jo harmittaa. Joten täältä tulee uusi postaus! 

Yksi meidän edellisessä postauksessa mainitsemani TO DO-listan juttu oli lasten aitaus leikkimökin, pajan, keinujen ja hiekkalaatikon ympärille. Kevät tarkoittaa meillä sitä, että traktorit pyörivät kotipihassa joka päivä koko ajan. Ja tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että nuorimmainen isäntä "ei pysy vaipassaan" vaan juoksee päättömästi traktorilta ja koneelta toiselle. Jos hytin  ovi jää auki, on poika silmänräpäyksessä kiivennyt sinne vääntelemään virta-lukon avainta ja ties mitä vipuja. 


Muutaman kerran poikaa on etsitty oikein oikeasti naapurienkin avustuksella. Vaikka pikku mies joka kerta löydettiin melko nopeasti, kolme sykkeen nostatusta oli meille riittävästi ja ruvettiin tuumasta toimeen.


Aviomies kasasi valmiista aitapaloista vaarinsa kanssa meidän kotipihaan ihka oikean lapsiparkin. (Kiitos aitojen lahjoittajille!) Lukittava portti on vanhan aidan pala joka näkyy ainakin yhdessä noin 80 vuotta sitten otetussa kuvassa pihan toisella puolella. 


Aitapalat kiinnitettiin lankkuihin, lankut tolppiin, pikkuisen maalia ja valmista tuli!

Aidan lisäksi lasten isältään perinnöksi saatu paja sai pitkästä aikaa uuden maalin pintaansa. Aurinko oli edellisen kerroksen polttanut harmaaksi. 

Lisäksi tein sen verran hankintoja, että ostin kahdella kympillä käytettynä tuon kuvissa näkyvän vihreän keinun rungon. Näin saatiin tilaa kauan toivotulle hämähäkkikeinulle, jossa on lasten lisäksi viihtynyt äitikin.


Myös aikuiset on huomioitu: miehet rakensivat tuollaisen alakuvassa näkyvän puupenkin yhtenä iltana. Näppärää kun vain osaa. Siinä on hyvä selata naamakirjaa ja juoda kahvia. 😊 


(P.S. Yksi mahdottoman mukava asia ilmeni tämän aitauksen rakentamisen jälkeen: lelujen määrä nurmikentällä on vähentynyt ainakin 90 prosenttia!)

VINKSIN & VONKSIN

Lumien kadottua mulla kasvoi joka keväinen into siivota, korjata, järjestää, vaihtaa ja pestä joka paikassa kotona; sisällä ja ulkona. Aluksi mietin, että mikä hulluus nyt on iskenyt mutta sitten muistin, että joka keväthän on sama juttu. 

Kodissa tuntuu joka nurkka olevan vähän vinksin vonksin ja sieltä täältä repsottaa jotain epämääräistä. Talo on vanha, joten on ihan mahdotonta saada joka paikkaa näyttämään uudelta mutta jotain on kuitenkin tehtävä...


Jääkaapin ovessa on (joka päivä kasvava) lista sellaisista pienistä hommista, jotka täytyy saada kuntoon. Yksi niistä on lahoava terassi ja sen portaat. Portaat jo uusittiin viikonloppuna mutta terassi on muuten vielä tuollainen avomalli...

No sitten löydettiin ulkorakennuksesta vanha pihakeinu, joka on nyt kasattuna mutta kaipaa vielä pientä hienosäätöä. Se täytyy tehdä kesään mennessä loppuun. 

Viime syksynä valmistuneen kuistin ulko-oven päältä puhallettiin syksyllä villat sisään. Puhallusaukko kyllä suljettiin mutta hienosäätö jäi tekemättä. Nyt saatiin viimeisteltyä aukon reunat kehyksillä.


Leikkimökin katolla oli neljä lautaa läpimätiä, joten ne vaihdettiin. Myös kaapissa kolme vuotta paikkaansa etsinyt tuuliviiri löysi vihdoin paikkansa mökin katolta. 
 

Vielä olisi ainakin yhden ikkunan laittoa, laatoituksen korjaamista, Etapin kuormaa ja tallin järjestelyä tiedossa. Näiden lisäksi oon aina vapaahetkinä päiväunien aikaan tehnyt vinttiä eteenpäin. Se etenee niin hitaasti! Tällä hetkellä toinen makuuhuone on valmiina odottamassa tapetointia; aula ei juurikaan ole edistynyt.



Selvittiimpäs!

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana ollaan oltu tuon aviomiehen kanssa aika tiiviisti yhdessä. Mun ei oo tarvinnut olla kertaakaan ihan yksin useampaa päivää kolmen, kahden tai edes yhden lapsen kanssa. 


Joten meillä on ollut tässä aika jännittävät kolme päivää kun isi oli ihan oikeasti niin kaukana, ettei apuun olisi päässyt nopeasti vaikka mitä olisi sattunut. Kaikki ei mennyt ihan niin putkeen täällä kotona kuin olisi voinut mennä. Onneksi lomittaja oli parina päivänä apuna ja possutkin ehtivät tulla alkuviikosta ennen miehen lähtöä.


Ensimmäinen vastoinkäyminen kolkutti ovella jo keskiviikkoiltana kun nuorimmainen lapsista nostatti itselleen kuumeen. Torstaina olisi pitänyt olla aamulla töissä mutta pakko oli jäädä kotiin lasten kanssa. Vietiin isi linja-autolle ja kotiin tullessa seuraava ongelma odotti kototiellä. Jälleen kiitos Carunalle! Taas oli tie laitettu mitään ilmoittamatta poikki. Kun olin kiertänyt kuumeinen lapsi kyydissä pitkän lenkin pehmeää metsätietä pitkin kotiin, tuli höyryä jo sen verran korvista, että kävin antamassa suoraa palautetta tien katkaisseille henkilöille. Volyymit täysillä tietysti. Kolme tulista puhelua Carunan asiakaspalveluun ja olotila keveni iltapäivään mennessä. 


Perjantaina olin menossa iltavuoroon mutta oltiinkin sitten jo heti aamusta pojan kanssa lääkärillä ja hengittelemässä lääkkeitä. Työpäivä jäi toiselle sijalle ja päätin olla pojan kanssa vielä kotona koska vain äitin syli kelpasi. Edes mummu ei saanut ottaa vauvaa syliin vaikka pieni mies normaalisti on kovakin mummun poika. Parin yön huonot unet, itkuiset lapset ja siihen lisättynä stressi yksin olosta niin kaikki tuntui välillä kaatuvan päälle. 


Lauantai oli jo parempi päivä vaikka ainoan "ehjän" auton moottorin vikavalo syttyi kun ajettiin kauppareissulta kotiin. Päiväunien aikana ehdin pestä toisen kasvihuoneen ja vaihtaa sinne mullat. Lämpölampusta huolimatta viime yön lämpötila oli käynyt sen verran matalalla, ettei taimien siirto vielä ole ajankohtaista.

No isi on nyt kotona ja huomenna on edessä uusi viikko. Se otetaan vastaan väsyneenä ja tuntuupa tuo flunssa äidillekin olevan tulossa... Huoh!

McDreamy

Ostin nuorimmaiselle sinapin keltaisen toppaliivin, joka kaipasi alleen selvästi ruskeaa villapaitaa. Ravelryn tutkimisen ja pitkään kestäneen googlailun jälkeen törmäsin vihdoin Dropsin McDreamy -ohjeeseen. Tilasin Dropsin Baby Merinoa ja rupesin kutomaan.


Kooksi valitsin 3-4v. Unohdin miten suurikokoisia neuleita näillä Dropsin ohjeilla tulee. Valmis paita meneekin ensin käyttöön kesällä viisi vuotta täyttävälle neidille ja vasta vuoden kuluttua se taitaa olla nuorimmaiselle edes lähes sopiva.


Jossain välissä neulomista harmittelin sitä, että en tutkinut tarkemmin ohjetta ennen lankojen ostoa. Olihan sitten homma tuon hartia osuuden kanssa! Useaan kertaan piti netin syövereistä kaivaa ohjeita ja kommentteja hankaliin kohtiin. Huomasin, että pitkin maailmaa moni muu oli kamppaillut samojen kavennusten kanssa. Ehkä neuleohje siis oli huonosti kirjoitettu? 

Paidassa on neljälle napille reikä mutta päädyin laittamaan vain kolme; neljäs veti paitaa ryppyyn.

Lopputulos on kuitenkin hyvä ja tytär tykkää paidasta. Pieni poika vaan on yhä villapaitaa vailla... 🙈

PÄÄSIÄINEN 2018


Kovaa pakkasta ja räystäät tippumaan saavaa auringonpaistetta. Askartelua ja vähän leipomista. 




Pääsiäisviikonlopun ainoa vapaapäivä kului rattoisasti koko perheen kesken autossa istuessa ja Etelä-Pohjanmaata kiertäessä. Isovanhemmat, kummit ja muut käytiin pikaisesti ennen serkun syntymäpäiväjuhlia virpomassa. 


Pääsiäiskokkoa tehtiin useampana päivänä vielä kuluneella viikolla. Yhä tehtiin löytöjä aitasta! Viimeisimpänä surullinen kasa valtavien mattopuiden osia. Josko ne vielä jonakin päivänä kevään aikana saisivat ansaitun paikkansa jostain muualta kuin rottien seasta... Toivottavasti kaikki olennaisimmat palat ovat tallella.  Pelkään kyllä, että osa puuttuu. 



Niin ja syntyihän meille näitäkin viisi kappaletta. 💓

 

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 2: Pojan makuuhuone

Eilisen päivän jälkeen on hyvä kirjotella blogiin yläkerran remontin ensimmäisestä valmiista kohteesta. 


Kun vuoden vaihteessa olin haastateltavana ja kuvattavana paikallislehteen, en olisi osannut arvata mitä maaliskuussa tapahtuu. Jo juttu Kunnallissanomissa ja se, että sain kuvata ja kirjoittaa kodistamme jutun Kotiblogit-lehteen oli mulle henkilökohtaisesti tietynlaisia saavutuksia. Blogi on huomattu enkä ole vuosia tätä turhaan ylläpitänyt. 

No, maanantaina kännykkä piippasi sähköpostiviestin saapumista ja näytössä luki YLE/Yhteydenottopyyntö. Voi jestas! Tommosia pyyntöjä ei ihan joka päivä tule, joten totta kai me oltiin valmiita jutun tekoon. Haastattelija ja kuvaaja tulivatkin jo sitten tiistaina iltapäivällä. Radio- ja televisiojutut tulivat ulos eilen Yle Pohjanmaan uutisissa (nähtävissä Yle Areenassa). Nettiartikkelia odotellaan vielä. Onneksi aviomies suostui jutun tekoon mukaan koska kahden yön unettomuuden jälkeen mun suusta ei ihan hirveästi järkeviä lauseita ulos tullut. Ukkokullalle pisteet täydellisestä suorituksesta! 😏 

Eilen aamulla parturi kysyi saako mun hiusten kuvan julkaista netissä ja pakko oli todeta, että "tiedätkö kun ei tuo Facebook tunnu enää missään". 😇

Mutta käydään nyt siellä yläkerran toisessa makuuhuoneessa. Huone, joka tarvitsi vain uudet seinät eli helpoin kolmesta remontoitavasta kohteesta. Täällä on  nyt tapetoitu ja maalattu vanhat kattolistat uudelleen. Edellinen "tuuletussiivellinen" ysärikattolamppu lähti ja tilalle tuli neutraalimpi valkoinen valaisin. Muovimatto saa jäädä lattiaan. Katon maalipinta on ihan hyvässä kunnossa, joten sille ei tehdä mitään. Ovi saa uuden maalipinnan kesällä. Tästä tulee pojan makuuhuone sitten kun koko yläkerta on valmistunut. Tuon koivumetsän esikoinen valitsi itse ja harmaa tapetti on rauhoittamassa tunnelmaa. 



Huone nähdään toivottavasti sisustettuna ja käytössä olevana seuraavan kerran! Silloin näytän myös "ennen" kuvat.

Nyt ollaan jo toisen makuuhuoneen kimpussa kun aulatila etenee niin hemmetin hitaasti. Toisessa huoneessa tehdään pintaremontti lattiasta kattoon mutta siitä lisää myöhemmin. 😊

Maaliskuun puoliväli

Niin kovalla vauhdilla menevät nämä päivät ja viikot, että ihan hirvittää. Juurihan se helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja yhtäkkiä ollaan siinäkin jo menossa puolivälissä. 

Töissä käymisen lisäksi ajankohtaisena on jälleen sikalan pesu. Yhteisinä vapaapäivinä yritän inspiroida aviomiestä remonttihommiin vintille tai sitten touhailen siellä itsekseni nuorimmaisen päiväuniaikaan. Se on niin raivostuttavan hidasta hommaa, ettei sovi tällaiselle "kaikki, heti, nyt" -tyypille ollenkaan.


Tänä keväänä oon parhaani mukaan yrittänyt hillitä itteni ja olla tekemättä kylvöjä kellariin liian aikaisin. Viime sunnuntaina laitoin kuitenkin yrttien siemenet multaan. Tilasin netistä niitä varten tuollaiset laatikostot, Micro leaf 3-boxit. Aluslaatikko, kolme kylvölaatikkoa ja niihin kannet. Saas nähdä nouseeko mitään pintaan.

Kasvihuoneellakin on tullut jo käytyä muutamaan kertaan. Kovin on vielä talvisen näköistä. Tänään vein uudet lämpömittarit paikoilleen. Täytyy jossain vaiheessa testata miten hyvin lämpölamput lämmittää ja voisiko taimet siirtää jo hyvissä ajoin kasvareihin ennen kuin varret ehtivät hurjan pitkiksi.


Pelargoneista suurin osa selvisi talvesta sikalan ikkunoilla ja nyt niitä on tuvassa joka paikassa minne 1,5v ei pääse kiipeämään. Ja niitä paikkoja on lähinnä katon rajassa.


Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Huomenna tiedossa some-koulutusta, uimakoulureissu ja ajattelin kotiuttaa ensimmäiset narsissit. Jokusen pääsiäispupunkin tarvitsisin takan reunalle... 

JA HEI! En olekaan vielä täällä mainostanut, että meidän koti löytyy uusimmasta Kotiblogit-lehdestä.

TREYSTA

Ostin syksyllä langat Treysta-villapaitaa varten. Törmäsin paidan kuvaan Ravelryssa ja englannin kielisen ohjeen sain ostamalla muistaakseni toisen numeron Laine-lehdestä. En muista kenen kojusta langat ostin mutta kudoin paidan ohjeen mukaisesta Lettlopi-langasta. 


Vaikka kirjoneule kastelusta huolimatta vähän kiristää (alemmassa kuvassa näyttää, että kiristäisi enemmän kuin vähän!) ja hihat ovat 10 cm turhan pitkät niin lopputulos on hyvä. Paita on just sopiva käytettäväksi toppatakin alla näillä talven viimeisillä kovilla pakkasilla: Keväällä pärjään hyvin tällä ilman takkia, koska paita on todellakin lämmin.


Nauttikaahan viimeisistä pakkaspäivistä. Ensi viikolla kuulemma jo lämpenee. Kevät tulee!

ÄÄRELLÄ, KUPPI + KATTILA

Tiedättekö ne amerikkalaiset, ranskalaiset tai englantilaiset leffat, joissa on houkuttelevan näköisiä ravintoloita korkeiden rakennusten alimmissa kerroksissa kulmapaikoissa ja isoilla ikkunoilla? Sisältä tulvii lämmin valo ja asiakkaat istuvat onnellisen näköisinä jutustelemassa keskenään. Henkilökunta palvelee hymyssä suin asiakkaita ja jäävät pöytien viereen juttelemaan. 

No entäs tiedättekö seinäjokisen ravintolan Äärellä? Se on kuusi vuotiaan Juurella-ravintolan trendikäs, yksi vuotias pikkusisko. Sisällöltään kuitenkin erilainen kuin veljensä. Tunnelma ja näkymät olivat kuin olisi keskellä suurkaupunkia. Ihan kuin niissä leffoissa!



Me SObloggaajat pääsimme nauttimaan Äärellä-ravintolan tunnelmasta, ruuasta ja juomasta kuluneella viikolla.  (Kiitos Virpi!)

Ennen itse ruokailua ravintolan perustaneet Jani Unkuri ja Miia Keski-Nikkola kertoivat meille mistä aineksista Äärellä on tehty: lähellä tuotetut raaka-aineet ja kansainväliset maut; osaava henkilökunta ja tarkasti sisustusalan ammattilaisten kanssa suunniteltu sekä toteutettu ulkonäkö. Janin ja Miian puheesta huokui ylpeys omaa luomusta kohtaan ja ihan syystäkin. Tällaista paikkaa ei Seinäjoelta löydy toista.

Menussa pidin siitä, että se oli ihan erilainen kuin esimerkiksi ketjuravintoloissa. Omaperäinen mutta silti todella hyvä!

Nopealla vilkaisulla juomalista näytti olevan monipuolinen, joten Äärellä-ravintolaan voi mennä ihan vain lasilliselle ystävän kanssa työpäivän päätteeksi jos ei nälkä ole. Kannattaa käydä tutustumassa myös lounaaseen, joka maksoi muistaakseni vain kymmenen euroa.



Esikoispoika kysyi tänään nukkumaan mennessä, että eikö äitin ja isin pitäisi joskus käydä treffeillä? Todellakin pitäisi! Ja äitipäs tietää minne isin seuraavilla treffeillä vie syömään. 😉

 
Postaus toteuttu yhteistyössä Äärellä-ravintolan kanssa.