UUSI ULKO-OVI

Nyt saatiin uusi ulko-ovi paikoilleen ja on aika näyttää miltä lopputulos näyttää. 

Tässä vielä kaksi kuvaa hetkestä ennen vaihtoa. Ruskea ovi kolmella vihreällä ruudulla. Talvella oven ollessa kiinni sen raoista sai hyvin tuntuman mikä on pakkasmäärä ulkona.

Ovi oli 70-luvulta ja siinä oli sellainen ovipumppu, joka pamautti oven kiinni automaattisesti. On ihme, ettei lasten sormet olleet oven välissä kuin vasta sillä viikolla kun ovi vaihdettiin...



Oven vaihdosta on puhuttu kolmisen vuotta ja nyt kun lupauduttiin mukaan avoimiin oviin (siitä lisää myöhemmin!), päätettiin vaihto tehdä. Mä etsin jo netistä kaikki mahdolliset sivustot läpi mutta onneksi suostuin lähtemään paikalliseen rautakauppaan, josta valittiin Alavus Ikkunoiden valmistama ovi. 

Tärkein kriteeri ovelle oli, että sen täytyy ulkonäöltään sopia vanhaan taloon ja viereiseen kuistin oveen, jonka näette tässä:


Olin haaveillut myös, että tuleva pääovi olisi valkoisen sijasta saman värinen kuin tämä kuistin ovi. Epäilin, erikoisvärin tulevan kalliiksi mutta ei se ihan niin ollutkaan. 

Nyt ovet sointuvat hienosti yhteen ja lopputulos on muutenkin ihan täydellinen. 

(Kuvista tarkkasilmäiset voivat huomata, että ensimmäisen kuvan rikkaruohojen peittämä piha on vihdoin lanattu! 😀)




Jos nyt jotain huonoa täytyy sanoa niin pikkueteinen jää pimeäksi. Mutta mulle on kyllä siihen ratkaisu: koko pikkueteisen saisi hävittää. Kamalan pieni ja ahdas tila, jonka kiroan lähes joka kerta kun kuskaan pyykkejä tai vaunuja sen läpi. Tätä ideaa ei otettu kuuleviin korviin, vielä. 😂


DO IT ALL YOURSELF!



Meillä on ollut todellinen DIY-meininki jo monen monta viikkoa. Remontti leviää käsiin ja tällä hetkellä se en oo minä, joka suunnittelee aina seuraavaa askelta kun edellistä  ollaan ottamassa. 😂

Seuraavien kuvien kautta pääsette näkemään mitä täällä touhutaan. 

  
Kuistin puusohvasta hajosi päällinen ja vaihdoin sen uuteen. Koska verhoilu olikin nopeaa ja hauskaa, päällystin myös olohuoneen penkin harmaalla verhoilukankaalla. Tämä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, sillä kankaan tilalla oli aiemmin vain vanha päiväpeitto...


Kuistin ikkunat jäivät viime kesänä kesken ja nyt kokeilin lyhyiden ohjeiden perusteella kitata ne. Ihan hyvä aloittelijalta kaiketi. Pellavaöljykitin jälkeen laitoin pari kerrosta öljymaalia vielä päälle.


Yläkerran huone ei ole edistynyt miehen työkiireiden vuoksi, joten halusin tässä vaiheessa vaihtaa työhuoneen tapetit ja liimata vanhan muovimaton paremmin paikalleen. On ollut puhetta tehdä tulevaisuudessa huoneeseen kunnon remontti mutta mies halusikin vaihtaa jo nyt myös lattian. Tämmöinen vihreä "pläjäys" paljastui kahden tapettikerroksen alta. Nyt päällä jo uusi, hyvin jännittävän näköinen tapetti. 🙈
 

Koska kyseessä on 70-luvulla rakennettu elintasosiipi, annoin periksi materiaalivalinnoissa. Lattiaan asennetaan laminaatti; kahta palaa vaille valmis!



Ja vaihdetaanpas samalla myös ikkuna työhuoneeseen. Yllä olevista kuvista näkee missä kunnossa vanha on. Tämä vaihto sitten tuplasikin huoneen remonttikustannukset, huoh. Ja lisäksi ikkunaa odotellan viisi viikkoa, HUOH!

Hauskaa tässä on se, että talon vanhan osan ikkunat ovat kestäneet yli sata vuotta hyvässä kunnossa. Tämä ikkuna kesti korkeintaan 30 vuotta.


 
Osa työhuoneen huonekaluista meni uusiksi koska haluan ylimääräisestä ja tarpeettomasta eroon.  Kirpputoreilta ja omasta takaa ei löytynyt sopivaa TV-tasoa, joten sehän tehdään sitten itte! 😇

TERASSILLA

Nyt kun kaiteiden maalit on maalattu ja ne ovat parisen viikkoa (hups!) saaneet rauhassa kuivua, on aika näyttää miltä terassilla tänä kesänä näyttää. 

Muutama tehty hankinta ja uusi kalusteiden järjestys. Kuvat on otettu muutama viikko sitten ja sen huomaa kukista. Juhannusruusujen kukinta on mennyt ohi vaikka kuvassa se ei ole vielä edes alkanut... Myös nurmikko on palanut kuvien oton jälkeen; kuvissa se on vielä kauniin vihreä.




Baden-badeniin ostin uuden pehmusteen koska edelliset olivat saaneet tarpeeksi kosteutta ja toinen oli kamalan pieni. Pöytäryhmä muutti pois keittiön ikkunan edestä aikaisin keväällä koska vanhin kissa piti jotain mielenosoitusta ja kävi pissailemassa pöydältä ikkunaan. Se loppui onneksi tuolla järjestyksen vaihdolla. 😰


Amppelit kävin ostamassa paikallisesta puutarhasta. Ne tekevät komeasti koko ajan uutta kukkaa eivätkä pelästy pientä kuivumista. Aurinko paistaa niihin aamupäivästä alkuiltaan saakka. 

Muut kukat, muratti ja pelargoniat, ovat edelliskesän jälkeen sikalan köökissä talvetettuja kukkia. Suurin osa lähti hyvin kasvamaan vaikka muutama kuolikin.


Meillä on ollut mielessä joitakin vähän isompia ostoksia, joiden hankintaa on parin vuoden ajan mietitty. Tällä hetkellä odotellaan  uutta sohvaa ja ulko-ovea saapuvaksi mutta tämän grillin tilasin verkkokaupasta keväällä. Edellinen grilli oli palanut puhki ja sen sai heittää suoraan kaatopaikalle. Tätä samaista grilliä himoitsin jo viime kesänä mutta aviomies ei idealle syttynyt. Kun mies sitten lähti käymään Maamess-näyttelyissä Virossa, hiiri hyppäsi pöydälle. Eikä vastaväitteitä kyllä ole kuulunut kertaakaan, päinvastoin grilli on meillä kovassa käytössä. 


Näihin maisemiin ei kyllästy varmaan ikinä! Paremmilta ne kyllä näyttivät ilman noita kaiteita mutta turvallisuussyistä uudet oli tehtävä pehmenneiden tilalle. Tilasin Jotexista vihdoin nuo valkoiset verhotkin. Tuovat ihan uuden tunnelman terassille. Verhojen takaa voi huomata vedellä täytettävän kärpäsansan, joka muuten on ihan huippu toimiva keksintö! Kun sikala on noinkin lähellä taloa kuin se meillä on, kärpäsiä on hurja määrä oven takana odottamassa tupaan pääsyä. Ansa kerää edes osan määrästä sisälleen ja toinen osa pysähtyy keittiöön teippiansaan.

Lamppusarja ei talven pakkasien jälkeen enää syttynyt mutta se on kaunis ilman valojakin. 😊

KUN JOSKUS ONNISTUU...

Tiedättekö sen tunteen kun joskus onnistuu vahingossa jossain asiassa ja ylittää omat odotuksensa? Mun kohdalla asia on aika pieni mutta täyden kympin arvoinen onnistuminen kuitenkin omasta mielestäni. 

Pitkän aikaa oon katsellut makuuhuoneen seinällä olevia lasten vauvakuvia "sillä silmällä". Värillisen vaakakuvat, ihanat lapset ja kivat kehykset. Mutta silti kaipasin jotain uutta. Ajatonta ja tyylikästä? Kamera käteen, kuvausstudion järjestäminen liiveriin ja lasten suostuttelu eli se vaikein osuus. Kuvasin järjestelmäkameralla mutta muokkasin puhelimen ilmaissovelluksella.

Prinsessa oli oikein taitava malli ja poseerasi hienosti. Mutta pojat joutuivat ensin pesulle eikä tuolilla oikein olisi ehtinyt istua kun traktorit olivat vieressä käynnissä. Siksi pikkuisännistä tulikin oikeastaan yhdet onnistuneet otokset.



Vanhat taulut makuuhuoneessa saivat väistyä. Tilasin mustavalkoiset kuvat Ifolorista ja kehystin ne  vanhoihin kehyksiin. Yllätin itseni ja aviomiehen siinäkin, että oikeasti mittasin kuvat keskelle kehystä...




Pakko myöntää: kokonaisuus on ihan täydellinen! Sekä lapset että kuvat. 💗

LAPSIPARKKI KOTIPIHASSA

Facebookissa ilmoitin palaavani blogin ääreen kun aurinko ja helteet katoavat koska ollaan lasten kanssa oikeastaan aamusta iltaan ulkona. Blogi on ollut nyt kuitenkin niin pitkään hiljainen, että itseänikin jo harmittaa. Joten täältä tulee uusi postaus! 

Yksi meidän edellisessä postauksessa mainitsemani TO DO-listan juttu oli lasten aitaus leikkimökin, pajan, keinujen ja hiekkalaatikon ympärille. Kevät tarkoittaa meillä sitä, että traktorit pyörivät kotipihassa joka päivä koko ajan. Ja tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että nuorimmainen isäntä "ei pysy vaipassaan" vaan juoksee päättömästi traktorilta ja koneelta toiselle. Jos hytin  ovi jää auki, on poika silmänräpäyksessä kiivennyt sinne vääntelemään virta-lukon avainta ja ties mitä vipuja. 


Muutaman kerran poikaa on etsitty oikein oikeasti naapurienkin avustuksella. Vaikka pikku mies joka kerta löydettiin melko nopeasti, kolme sykkeen nostatusta oli meille riittävästi ja ruvettiin tuumasta toimeen.


Aviomies kasasi valmiista aitapaloista vaarinsa kanssa meidän kotipihaan ihka oikean lapsiparkin. (Kiitos aitojen lahjoittajille!) Lukittava portti on vanhan aidan pala joka näkyy ainakin yhdessä noin 80 vuotta sitten otetussa kuvassa pihan toisella puolella. 


Aitapalat kiinnitettiin lankkuihin, lankut tolppiin, pikkuisen maalia ja valmista tuli!

Aidan lisäksi lasten isältään perinnöksi saatu paja sai pitkästä aikaa uuden maalin pintaansa. Aurinko oli edellisen kerroksen polttanut harmaaksi. 

Lisäksi tein sen verran hankintoja, että ostin kahdella kympillä käytettynä tuon kuvissa näkyvän vihreän keinun rungon. Näin saatiin tilaa kauan toivotulle hämähäkkikeinulle, jossa on lasten lisäksi viihtynyt äitikin.


Myös aikuiset on huomioitu: miehet rakensivat tuollaisen alakuvassa näkyvän puupenkin yhtenä iltana. Näppärää kun vain osaa. Siinä on hyvä selata naamakirjaa ja juoda kahvia. 😊 


(P.S. Yksi mahdottoman mukava asia ilmeni tämän aitauksen rakentamisen jälkeen: lelujen määrä nurmikentällä on vähentynyt ainakin 90 prosenttia!)

VINKSIN & VONKSIN

Lumien kadottua mulla kasvoi joka keväinen into siivota, korjata, järjestää, vaihtaa ja pestä joka paikassa kotona; sisällä ja ulkona. Aluksi mietin, että mikä hulluus nyt on iskenyt mutta sitten muistin, että joka keväthän on sama juttu. 

Kodissa tuntuu joka nurkka olevan vähän vinksin vonksin ja sieltä täältä repsottaa jotain epämääräistä. Talo on vanha, joten on ihan mahdotonta saada joka paikkaa näyttämään uudelta mutta jotain on kuitenkin tehtävä...


Jääkaapin ovessa on (joka päivä kasvava) lista sellaisista pienistä hommista, jotka täytyy saada kuntoon. Yksi niistä on lahoava terassi ja sen portaat. Portaat jo uusittiin viikonloppuna mutta terassi on muuten vielä tuollainen avomalli...

No sitten löydettiin ulkorakennuksesta vanha pihakeinu, joka on nyt kasattuna mutta kaipaa vielä pientä hienosäätöä. Se täytyy tehdä kesään mennessä loppuun. 

Viime syksynä valmistuneen kuistin ulko-oven päältä puhallettiin syksyllä villat sisään. Puhallusaukko kyllä suljettiin mutta hienosäätö jäi tekemättä. Nyt saatiin viimeisteltyä aukon reunat kehyksillä.


Leikkimökin katolla oli neljä lautaa läpimätiä, joten ne vaihdettiin. Myös kaapissa kolme vuotta paikkaansa etsinyt tuuliviiri löysi vihdoin paikkansa mökin katolta. 
 

Vielä olisi ainakin yhden ikkunan laittoa, laatoituksen korjaamista, Etapin kuormaa ja tallin järjestelyä tiedossa. Näiden lisäksi oon aina vapaahetkinä päiväunien aikaan tehnyt vinttiä eteenpäin. Se etenee niin hitaasti! Tällä hetkellä toinen makuuhuone on valmiina odottamassa tapetointia; aula ei juurikaan ole edistynyt.



Selvittiimpäs!

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana ollaan oltu tuon aviomiehen kanssa aika tiiviisti yhdessä. Mun ei oo tarvinnut olla kertaakaan ihan yksin useampaa päivää kolmen, kahden tai edes yhden lapsen kanssa. 


Joten meillä on ollut tässä aika jännittävät kolme päivää kun isi oli ihan oikeasti niin kaukana, ettei apuun olisi päässyt nopeasti vaikka mitä olisi sattunut. Kaikki ei mennyt ihan niin putkeen täällä kotona kuin olisi voinut mennä. Onneksi lomittaja oli parina päivänä apuna ja possutkin ehtivät tulla alkuviikosta ennen miehen lähtöä.


Ensimmäinen vastoinkäyminen kolkutti ovella jo keskiviikkoiltana kun nuorimmainen lapsista nostatti itselleen kuumeen. Torstaina olisi pitänyt olla aamulla töissä mutta pakko oli jäädä kotiin lasten kanssa. Vietiin isi linja-autolle ja kotiin tullessa seuraava ongelma odotti kototiellä. Jälleen kiitos Carunalle! Taas oli tie laitettu mitään ilmoittamatta poikki. Kun olin kiertänyt kuumeinen lapsi kyydissä pitkän lenkin pehmeää metsätietä pitkin kotiin, tuli höyryä jo sen verran korvista, että kävin antamassa suoraa palautetta tien katkaisseille henkilöille. Volyymit täysillä tietysti. Kolme tulista puhelua Carunan asiakaspalveluun ja olotila keveni iltapäivään mennessä. 


Perjantaina olin menossa iltavuoroon mutta oltiinkin sitten jo heti aamusta pojan kanssa lääkärillä ja hengittelemässä lääkkeitä. Työpäivä jäi toiselle sijalle ja päätin olla pojan kanssa vielä kotona koska vain äitin syli kelpasi. Edes mummu ei saanut ottaa vauvaa syliin vaikka pieni mies normaalisti on kovakin mummun poika. Parin yön huonot unet, itkuiset lapset ja siihen lisättynä stressi yksin olosta niin kaikki tuntui välillä kaatuvan päälle. 


Lauantai oli jo parempi päivä vaikka ainoan "ehjän" auton moottorin vikavalo syttyi kun ajettiin kauppareissulta kotiin. Päiväunien aikana ehdin pestä toisen kasvihuoneen ja vaihtaa sinne mullat. Lämpölampusta huolimatta viime yön lämpötila oli käynyt sen verran matalalla, ettei taimien siirto vielä ole ajankohtaista.

No isi on nyt kotona ja huomenna on edessä uusi viikko. Se otetaan vastaan väsyneenä ja tuntuupa tuo flunssa äidillekin olevan tulossa... Huoh!

McDreamy

Ostin nuorimmaiselle sinapin keltaisen toppaliivin, joka kaipasi alleen selvästi ruskeaa villapaitaa. Ravelryn tutkimisen ja pitkään kestäneen googlailun jälkeen törmäsin vihdoin Dropsin McDreamy -ohjeeseen. Tilasin Dropsin Baby Merinoa ja rupesin kutomaan.


Kooksi valitsin 3-4v. Unohdin miten suurikokoisia neuleita näillä Dropsin ohjeilla tulee. Valmis paita meneekin ensin käyttöön kesällä viisi vuotta täyttävälle neidille ja vasta vuoden kuluttua se taitaa olla nuorimmaiselle edes lähes sopiva.


Jossain välissä neulomista harmittelin sitä, että en tutkinut tarkemmin ohjetta ennen lankojen ostoa. Olihan sitten homma tuon hartia osuuden kanssa! Useaan kertaan piti netin syövereistä kaivaa ohjeita ja kommentteja hankaliin kohtiin. Huomasin, että pitkin maailmaa moni muu oli kamppaillut samojen kavennusten kanssa. Ehkä neuleohje siis oli huonosti kirjoitettu? 

Paidassa on neljälle napille reikä mutta päädyin laittamaan vain kolme; neljäs veti paitaa ryppyyn.

Lopputulos on kuitenkin hyvä ja tytär tykkää paidasta. Pieni poika vaan on yhä villapaitaa vailla... 🙈

PÄÄSIÄINEN 2018


Kovaa pakkasta ja räystäät tippumaan saavaa auringonpaistetta. Askartelua ja vähän leipomista. 




Pääsiäisviikonlopun ainoa vapaapäivä kului rattoisasti koko perheen kesken autossa istuessa ja Etelä-Pohjanmaata kiertäessä. Isovanhemmat, kummit ja muut käytiin pikaisesti ennen serkun syntymäpäiväjuhlia virpomassa. 


Pääsiäiskokkoa tehtiin useampana päivänä vielä kuluneella viikolla. Yhä tehtiin löytöjä aitasta! Viimeisimpänä surullinen kasa valtavien mattopuiden osia. Josko ne vielä jonakin päivänä kevään aikana saisivat ansaitun paikkansa jostain muualta kuin rottien seasta... Toivottavasti kaikki olennaisimmat palat ovat tallella.  Pelkään kyllä, että osa puuttuu. 



Niin ja syntyihän meille näitäkin viisi kappaletta. 💓