2018-2019

Jaahas, se olisi varmaankin aika kerätä vuosi 2018 pakettiin niin kuin moni ainakin Instan puolella on tehnyt.  Oikeastaan kuluneen vuoden aikana ei ole mitään "maata mullistavaa" tapahtunut. Ainakaan jos vertaa vuosiin 2010-2016: kihlajaiset, esikoinen, häät, tytär, agrologiksi valmistuminen, kuopus. Mutta jotain muisteltavaa kuitenkin on! 


Vuosi sitten tähän aikaan keräsin joulun pois ja piilottelin joulukuusta selkäni takana kun otin keväisiä kuvia Kotiblogit-lehteen. Kun vuoden vaihteessa musta julkaistiin juttu paikallislehdessä, en osannut vielä kuvitella mitä seuraavat  kuukaudet toisi tullessaan: lisää haastatteluja lehtiin ja jopa televisioon. 




Jossain helmikuun aikana haaveilin ensimmäisestä rauhallisesta ja remontittomasta kesästä pitkään aikaan kunnes puhelin soi ja aviomies kertoi, että Kurikan kaupungilta yritetään tavoitella mua. Sen enempää harkitsematta lähdettiin Asu&Elä-tapahtumaan mukaan ja sain hyvästellä rauhallisen kesän. 



Remonttia remontin perään, puutarhan laittoa ja täydellisyyttä tavoittelevan äidin stressaamista. Kaikki se kuitenkin kannatti ja avointen ovien päivästä syyskuussa tuli ikimuistoinen! 





Tapahtumaa edeltävänä iltana meille laskeutui käsinkosketeltava rauha: kaikki oli valmista ja täydellistä. Seuraavana aamuna otettiin ulko-ovella vastaan ensimmäiset vieraat hiukan alle tuhannesta kävijästä.



Maatilan puolella vuosi eteni normaaliin tapaan hurjista kevättulvista huolimatta. Sikala pyöri ja peltohommat tehtiin kuten kuuluikin. 


Mä kävin töissä ja heinäkuussa lomailin muutaman viikon. Käytiin tekemässä päivän reissu Muumimaailmaan ja juhlittiin kesäisenä päivänä lasten tripla-synttärit.  





Helleaallon aikana asuttiin useampi viikko teltassa (kesäyöt 💓!) ja käytiin päivittäin uimassa. Jopa minä, joka en vuosiin ollut kastellut kuin varpaani järvessä. Kerran kannettiin peitot ja tyynyt juosten sisälle kun elokuinen raekuuro yllätti ja hajotti kyläilyn aikana jopa terassin katon.



Elokuun kahdeksantena emokissa tekaisi kahdeksan pentua ja seuraavana päivänä saattelin esikoisen ekaluokalle.

Syksyllä pyöritettiin lapsiperheen ruuhkavuosi-arkea. Harrastuksia, päiväkotia ja koulua. Tyttären kanssa karattiin pariksi päiväksi Helsinkiin.


Nyt marras-joulukuu ollaan vain menty viikko kerrallaan. Joulua lähestyessä päivät oli ihan täynnä jos jonkinmoista esiintymistä, pikkujoulua tai joulujuhlaa. Joulun päivät oltiin kuitenkin yhdessä kotona. Joulupukki kävi ja kaikki olivat lahjojen perusteella olleet kilttejä.



Vuodella 2019 ei mitään varsinaisia haaveita tai unelmia ole. Muutama idea, jotka ei oikein mikään sovi keskenään yhteen enkä tiedä onko ne järkeviä mutta nähtäväksi jää toteutuuko niistä mikään. Itseni tuntien yritän ainakin toteuttaa kaikki; lopputulos nähdään  sitten kun on aika laittaa ensi vuosi pakettiin. Nyt mä toivotan perheelle hyvää loppuvuotta ja meen itse loppuvuodeksi töihin. Hehheh, sehän on ensi vuosi kun työvuoro loppuu!

Hyvää uutta vuotta! 💥

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI: JOULULOMA

SO-bloggaajien kalenterin 19. luukku ei sisällä joulukoristeita ja -tunnelmaa vaan tilannepäivityksen meidän remonttirintamalta.Työmaalta, josta alkoi eilen sikalan pesun mittainen joululoma.



Aloitettiin yläkerrran aulan eristäminen muistaakseni lokakuussa kun peltotyöt saatiin tehtyä. Pikkuisen muutettiin alkuperäisiä suunnitelmia ja siksi jouduttiin purkamaan viime talvena tehtyjä rakenteita. Sitten päästiin eristyshommiin, josta noin 2/3 on nyt valmiina. 


Päänvaivaa aiheuttavat vanhat ikkunat ja niiden tuplaaminen sekä kylmiksi jäävien varastojen ovien rakentaminen. Aluksi etsittiin pieniä peiliovia käytettyinä mutta ei niitä löytynyt, joten tehdään itse. Lisäksi mua huolettaa vanha puulattia, joka oli tarkoitus jättää paikoilleen ja maalata. Nyt oon huomannut, että se lähes aaltoilee jalkojen alla. Uusimisessa on puolensa ja puolensa. Kevään aikana nähdään mihin päädytään; uusitaanko lattia vai ei. 
 

Pari hauskaa asiaa oon huomannut kevään makuuhuoneremonttien ja syksyn aulan remontin välillä. Keväällä me saatiin aviomiehen kanssa sanasota syttymään jo siinä vaiheessa kun puettiin työvaatteita päälle. Nyt syksyn aikana ei olla sodittu vielä kertaakaan. Remonttipäivät sovitaan etukäteen ja työt ovat edenneet ihan mukavasti hijlaisessa yhteistyössä. Toinen asia on se, että allekirjoittanut ei ole saanut vielä kertaakaan itkupotkuraivareita malttamattomuuden vuoksi vaan oon pysynyt hyvinkin tyynenä ja optimistisena, mikä on todellinen ihme!
Kuukausiin ei olla päästetty ketään yläkertaan vaan ollaan pidetty sen edistyminen ihan omana tietona (edit: tänään päästettiin ystävä kurkistamaan!).😊


Uusimmassa Kodin Pellervossa on meistä pitkän pitkä juttu. Kuvat on aivan mahtavia! Varsinkin tuo ensimmäisen aukeaman oikea yläkulma. Lehti taitaa huomenna löytyä lehtipisteistä; tänään se on tullut postissa tilaajille. 😊

Hopeapuron tarina

Tässä SO-Bloggaajien joulukalenterin toisessa "luukussa" kerron teille kauhavalaisesta yrityksestä; Hopea-Purosta. Hopea-Puro syntyi yrittäjän, Annikan, haaveesta ja nyt se kasvaa hurjaa vauhtia valloittaen jo ulkomaitakin. 


Hopea-Puro on kotimainen koruja myyvä yritys. Sillä on jälleenmyyjiä muistaakseni yli 400. Jalasjärvellä tuotteita myy Parturi-kampaamo Reijan Look mutta uuden verkkokaupan ansiosta tuotteita voi tilata netinkin kautta.  Joulukuussa Hopea-Puron varasto on asiakkalle auki, joten Kauhavalla kulkiessaan voi käydä siellä.



Itse kävin varastoa kirtelemässä tarkoituksena ostaa pari joululahjaa mutta toisin kävi. Ihastuin Mandu-sarjan tarinaan ja Hairo-korvikset tarttuivat käteeni. Mandu-korut tehdään kehitysapuyhteistyönä Katmandussa, Nepalissa. Vaikeassa asemassa olevat naiset saavat palkkaa valmistaessaan koruja omassa kodissaan. Nämä mun omat on tosi kevyet ja huomaamattomat käyttää mutta vastaantulijat varmasti huomaavat kauniit, pitsiset korvikset.



Korvisten lisäksi valitsin kaksi Haave-kaulakorua kotiin viemisiksi. Toinen koruista lyhennettiin varastolla tyttärelle sopivaksi. Aioin säästää sen joululahjaksi mutta en malttanut. Nyt äidillä ja tyttärellä on samanlaiset hopeoidut kaulakorut. 🎀


Hopea-Puron koruista voisi kirjoittaa vielä paljon mutta käykää itse tutustumassa valikoimaan verkkokaupassa.  Sieltä löytyy myös allergisoimattomia koruteräksestä valmistettuja koruja. Hopea-Puro löytyy myös Facebookista ja Instagramista! 

Postaus toteutettu yhteistyössä Hopea-Puron kanssa. 

SIIVOUSFRIIKIN JÄRJESTYSSÄÄNNÖT

Mä en tiedä löytyykö lukijoista samanlaisia siivousfriikkejä, siivoushulluja tai positiivisemmin sanottuna siivousintoilijoita kuin allekirjoittanut itse on. Ilmiantakaa itsenne jos pystytte yhtään samaistumaan tämän postauksen sisältöön. 😅

Moni on kuullut radiosta sen Kiilto-mainoksen "Tiedätkö sen ihanan tunteen kun koti on..." jne. Siinä on mainos, josta mä tykkään!  Tykkään siivota, joka on ihan hyvä asia kun näitä neliöitä kumminkin on se hiukan alle 300. Moni aina kauhistelee miten paljon tässä talossa on siivottavaa ja miten paljon se tulee lisääntymään kun saadaan yläkerta käyttöön kokonaan. Mutta ei se haittaa! Oon kehittänyt toimivan, lapsiperheeseen sopivan siivoustekniikan ja lisäksi mulla on "siivousfriikin järjestyssäännöt", jotka minimoi päivittäisen sotkun syntymisen.


1. Ulkokengät jää eteiseen.
Tiukka sääntö, josta vain kodin siivooja itse saa hätätilanteessa tehdä poikkeuksen. Ulkokenkien lisäksi myös kuraiset vaatteet jäävät eteiseen ja usein ulkoilun jälkeen puolet hiekkalaatikosta onkin, onneksi, pikkueteisen lattialla. 

2. Pyykit pyykkikoriin.
Meillä ei ole ikinä, koskaan, milloinkaan likaisia vaatteita pitkin taloa. Ne viedään aina suoraan pyykkikoriin. Mulla ei myöskään ole varsinaista pyykkipäivää vaan korin täyttyessä pesen pyykit usein yön aikana ja laitan aamulla kuivumaan.

3. Tiskit tiskikoneeseen. 
Tiskit menee suoraan tiskikoneeseen. Käsin pestävät tiskit jää kyllä joskus luvattomankin pitkiksi ajoiksi tiskialtaaseen: juomapullot, uunipellit tai kukkaruukut. Jos tiskikone sattuu olla ruokailun jälkeen täynnä, kerään kaikki likaiset astiat tiskialtaan pohjalle, etteivät ne ole pöydällä näkyvillä. 

4. Ruoka syödään keittiössä.
Tämä on lapsille kaikista haastavin asia ymmärtää. Yhtenä päivänä yllätin 7-vuotiaan SOHVALTA MUSTIKOIDEN KANSSA. Uudelta sohvalta. Mustikoiden kanssa! Meillä ei ole lupaa syödä missään muualla kuin keittiössä ruokapöydän ääressä sen vuoksi, ettei ole leivän muruja, kaakaota tai muuta ruokaa pitkin mattoja, lattioita, sänkyjä ja sohvia. Tämän takia mun ei tarvi kerätä likaisia astioitakaan sieltä täältä.  


5. Lelujen keräys.
Tästä jokapäiväisestä lelujen keräyksestä oon kirjoittanut aikaisemminkin. Niillä on ikävä tapa kerääntyä pitkin olohuonetta, keittiötä ja työhuonetta, joten lelut kerätään lastehuoneeseen joka ilta.

6. Piirrustuskynät ja sakset 
Taiteilun ja askartelun jälkeen kynät nostetaan takaisin paikalleen yläkaappiin. Pikkuveli on liian näppärä kynien kanssa ja säännöstä huolimatta sain viime viikolla pestä punakynää takan kyljestä ja kultatussia oven karmista. Lasten käytöstä on poistettu kokonaan tussit, koska niiden jälkien pesu pöydän pinnasta tai tapetoidusta seinästä on suoraan sanoen perseestä. Sakset palautetaan yläkaappiin käytön jälkeen; kahdesta parturoinnista viisastuneena. 

7. Aikuiset häärää ja lapset määrää
Tämä on etenkin tyttären lempisääntö, jota hän hokee usein. Etenkin vasta-argumenttina mulle jos käsken siivota omat sotkut. Jos kuuden edellisen säännön ymmärtäminen on jälkikasvulle välillä hankalaa niin äiti ei tykkää seitsemännestä ollenkaan. Sillä säännöllä saadaan, ihme kyllä, joskus kumottua kuusi edeltävää sääntöä ja sotku on valmis. 😅

 

JOULUINEN EMMA'S & MAMA'S

Seinäjokinen Emma's & Mama's järjesti marraskuussa bloggaajille illan, jossa päästiin tutustumaan joulun uutuustuotteisiin. Jos joulumieli on kateissa niin tuolta ihanasta puodista se varmastikin löytyy! Ittellä se on ainakin ollut pikkuisen hukassa ja jälleen lumen puuttumisen vuoksi. Mutta eilen jouluverhoja vaihtaessa totesin, että näihin vähälumisiin (=kuraisiin) jouluihin on varmaankin nyt totuttava. Nämä on niitä meidän lasten lapsuuden jouluja. Lunta tai ei, joulu tulee joka vuosi. 




Yksi suuri muutos viime ja tämän joulun välillä on tapahtunut. Tonttuovi ei nimittäin enää ole joulun hitti vaan se on jo ehdottomasti menneen talven lumia. Nyt rakennetaan tontulle taloa! 



Näissä yllä olevissa kuvissa näkyy kasattu mallitalo, joka on maalattu, tapetoitu ja kalustettu. Ompa sinne asennettu pienet valotkin! Ostin meillekin lapsille yhden tonttutalon ja luultavasti huomenna en enää voi siirtää sen maalausta tulevaisuuteen. Sen verran innoissaan varsinkin tytär tästä askarteluprojektista on. Tonttutaloja löytyy näköjään ainakin verkkokaupasta vielä; ne ovat tarjouksessa 9,90€/kpl. Tässä linkki jos kiinnostuit. Lisäksi ostin muutaman purkin maalia, taloon kuusen ja yhden asukkaan.


Nämä ihanan, ihanan, ihanat Lumiukot ovat muuttaneet Englannista Suomeen. Jokaisen ilme on viimeistelty käsin maalaamalla ja mulla oli myös yhdelle perinteiselle lapsuuden joulujen Snowmanille paikka tiedossa meillä. Lumiukko, kuusi ja vanhanajan pulkka ovat korkeassa lumihangessa Riihimäen lasipurkissa ottamassa vieraita vastaan eteisen senkin päällä. Tämä hahmo kuuluu ehdottomasti vahvasti mun jouluun. 💓




Tällä hetkellä Emma's & Mama's -kivijalkamyymälässä ja verkkokaupassa on monia Black Friday-tarjouksia. Käykää tsekkaamassa ne tai muuten vain hakemassa joulufiilistä tonttujen keskeltä. 

Kiitos Emmalle ja äidille jälleen mukavasta illasta! 😊

KOLMISTAAN

Isi tulee lastenhuoneesta pois hiukan yli yhdeksän kun kaksi nuorinta lasta ovat nukahtaneet yöunille. Esikoinen nukahti itse omassa huoneessa sänkyynsä kirjan kanssa, jota hetken yhdessä luettiin. Joka iltaisesta nukuttamisesta on tullut tapa; isi makoilee lastenhuoneen lattialla kunnes peittojen alta kuuluu enää vain tasainen tuhina.
Katsotaan vielä telkkaria miehen kanssa saunan jälkeen ja ennen puolta yötä kaksi vuotias uninen "pieni vauva" hoipertelee joko meidän sängyn viereen tai makuuhuoneen ovelle. Poika nostetaan nukkumaan omalle tyynylle, keskelle äidin ja isin sänkyä. Kahden ensimmäinen lapsen kohdalla perhepeti oli ehdottoman kiellettyä mutta kolmannen kohdalla annettiin periksi. Hyvä niin.


Kiellettyä yhdessä nukkuminen oli lähinnä siksi, että pelättiin meidän vähäisten yöunien kärsivän ja lapsen valvottavan meidät hulluuden partaalle. Kokemus on opettanut nyt toisin. Etenkin vauva-aikana yöt olivat sujuvampia kun pieni oli äidin vieressä nukkumassa eikä tarvinnut joka syötölle erikseen nousta. Toki nyt yösyötöt ovat vuoden takaista historiaa mutta ajatukset unikoulusta ja Matiaksen opettamisesta nukkumaan omassa sängyssä läpi yön saavat mut haukottelemaan heti. Ei poika kymmenen vuoden päästä enää meidän välissä nuku.

Johannes ja Sara ovat pienestä asti nukkuneet yöt omassa sängyssä. Jälkimmäisen kohdalla oppi on mennyt niin hyvin perille, että nukkuminen isoveljenkin vieressä on mahdotonta ja jo viiden minuutin makoilun jälkeen neiti pyytää lupaa mennä omaan sänkyyn, omaan rauhaan. Matiaksen kohdalla oppi on myös mennyt perille mutta ihan toisinpäin: kuopus nukkuu joka yö meidän välissä.  Ja tässä kohtaa voin mainita, että Matiaksen opettaminen omaan sänkyyn vaatii kyllä jonkinsortin unikoulua äidillekin. Miten sängyssä voi nukkua ilman taaperoa?! Ei mitenkään kun on riippuvainen pienestä ihmisen alusta kainalossa.


 
Vaikka sängyn pienimmät varpaat on välillä syvällä isin kylkiluiden välissä ja pää äidin kanssa samalla tyynyllä, on kiva yöllä herätä siihen kun pieni käsi silittää olkapäätä ja poika varmistaa unissaan onko äiti vielä tallella. Ja onhan se lapselle varmasti maailman turvallisin paikka nukkua oman äidin ja isin lähellä.

Niin kuin yhdessä amerikkalaisessa sarjassa todettiin nämä on meidän "parhaita huonosti nukuttuja öitä" vaikka suurimmaksi osaksi nukutaankin kolmistaan ihan hyvin. 😍

TERVAA JA VERNISSAA


Meidän olohuoneeseen tuli "uusi" katseenvangitsija. Hiukan erilainen entisöinti-projekti sai onnellisen lopun ja 1800-luvulta peräisin oleva tuvan kaappi siirtyi liiveristä tupaan. Tämä on todella vanha ja kaunis kaappi, jonka kohdalla voidaan puhua todellisesta käsityöstä. Tähän mennessä kukaan ei ole sanonut nähneensä sitä muualla kuin liiverissä. Yksi henkilö on muistellut suurta tuvan kaappia, joka on meillä joskus ollut mutta ei ole vielä varmuutta onko kyseessä juuri tämä kaappi. 





Kaappi siirrettiin lämmitettyyn työtilaan traktorilla ja aloitin rapsuttelun kirurginveitsellä. Vuosikymmenien saatossa pinta oli saanut jälkiä tervasta, öljystä ja maalista, jotka onneksi lähtivät hyvin irti. Ovet eivät menneet kiinni ilman pientä veistelyä ja saranoiden lisäkiinnitystä. 

Siistimisen jälkeen levitin kaapin pintaan vernissasta ja tärpätistä sakoitetun aineen, jonka tarkoitus oli saada vanhaa maalipinta kirkkaammaksi ja senhän se todellakin teki. Pari päivää maltoin pitää kaapin kuivumassa tallissa ja useasti livahdin sitä ihailemaan. Lopuksi pyysin miestä ottamaan sen hellään huomaansa trukkipiikeille ja siirrettiin se sisälle.

Mitään kohtaa ei maalattu tai uusittu, koska silloin kaapin arvo oli laskenut. Tämä vanhus saa näyttää juuri tältä; vanhalta ja arvokkaalta katseenvangitsijalta.






Ja vielä kerran iso kiitos asiantuntija-avusta ystävilleni! Apunne tuli jälleen tarpeeseen. 😊

Tähän kaappiin liittyy vielä yksi hauska juttu, jota en malta olla kertomatta. Appiukko sanoi nuorena kantaneensa näitä vanhoja huonekaluja varastoista auton kärryille. Aikomuksena oli viedä ne pois mutta onneksi hänen isänsä, mieheni paappa, oli tullut tuvan ovesta ulos ja käskenyt kantaa tavarat takaisin varastoon, sillä hänen sanojensa mukaan "ne tulevat sadan vuoden kuluessa uudelleen käyttöön". 

Ja noh, kuinka oikeassa hän olikaan! 😅