AJATUKSIA MENNEESTÄ JA TULEVASTA VUODESTA

Nyt kun vuosi 2017 on hurahtanut ohi, tehdäänpä katsaus sen mieleenpainuvimpiin päiviin ja tapahtumiin. 

Aloitetaan tammikuusta. Nuorimmainen oli noin puoli vuotias kun mulle soitettiin ja pyydettiin huhtikuun alusta töihin. Sen kummemmin asiaa miettimättä lupauduin ja paniikki iski vasta puhelun jälkeen: vauva on 9kk ikäinen kun menen töihin, kuinka poika pärjää kun ei syö tuttipulloa ja  miten lasten hoito järjestetään.


Asioilla on tapana järjestyä ja niin kävi nytkin. Ensimmäiset viikot isi oli lasten kanssa kotona ja sitten kun kylvöt alkoivat, siirryttiin päiväkotiarkeen.  

Keväällä syntyivät myös vuoden ensimmäiset kissanpennut. Lapsista nuorimmainen otti haparoivat ensiaskeleet isoveljen opetellessa samoina hetkinä kirjoittamaan oman nimensä.



Kesä meni jonkinlaisessa sumussa: väsy, töitä töissä ja kotona, kylmä ja sateista. Kun kylvöt saatiin loppuun alkoi rehunteko. Esikoinen meni isänsä mukana eikä pellolta tultu kesken päivän kotiin vaikka kuinka yritin. Pojan pisin työpäivä oli 14 tuntia.

Juhannuksena odottelin, että oltaisiin päästy vähän jossakin käymään kun kaikki muutkin tuntuivat olevan mökeillä tai ylipäänsä lomailemassa. Loppujen lopuksi en ruokakauppaa kauemmas päässyt mutta sinä päivänä sekin riitti mielialan piristämiseen.


Heinäkuun alussa juhlittiin kaikkien lasten syntymäpäivät samana päivänä: 6v, 4v ja 1v. Juhlapäivä oli aurinkoinen ja aikuisten kanssa istuskeltiin meidän terassilla yömyöhään.  






Heinäkuussa osui ensimmäinen yhteinen vapaapäivä vetokisa-päivälle, joten me päätettiin jättää vetokisat välistä ja viedä lapset Naantaliin Muumimaailmaan. 

Taisi olla heinäkuuta kun käytiin Farmareillakin Seinäjoella. Nyt en vain niitä kuvia löydä koneelta...
 


Elokuussa taidettiin aloittaa puinnit. Esikoispoika aloitti eskarin ja taas oltiin opettelemassa uudenlaista arkea.  

Ystävä kertoi sellaisen uutisen, jota en uskonut vielä vuosiin kuulevani. Eihän siinä auttanut kuin silmäkulmia kuivailla. 💗

Elokuun aikana rupesin stressaamaan minne menisin seuraavaksi töihin kun kesätyöpesti läheni loppuaan. Lopulta päädyttiin siihen, että annetaan asian olla ja oon hetken kotona lasten kanssa. Taas kohtalo puuttui peliin ja mua pyydettiin takaisin paikkaan, jossa lukioikäisenä keräsin opiskelijabudjettiin lisätienistejä. Ja sieltähän sen aviomiehenkin kymmenen vuotta (!!!) sitten löysin.


Syyskuussa vaihtui siis työpaikka. Sateinen syksy mutta puinnit saatiin joten kuten tehtyä. Lokakuussa lapset jäivät päiväkodista kotiin, taas uudenlainen arki edessä. 

Pidin myös pitkästä aikaa vaatekutsut. Talo oli ihan ääriään myöten täynnä naisia ja lapsia. Autoja oli parkissa tielle saakka. Se oli mahtava ilta!

Vuoden toiset kissanpennut syntyivät syksyllä ja mä odotin talven tuloa, että jatkuva kiire ja "läpsystä vaihto"-päivät kotona loppuisivat.





Marraskuu ja joulukuu. Kiire ei hellittänyt eikä se ole sitä vieläkään tehnyt. Edellisen raskauden jättämät raskauskilot saatiin tuplattua ja välillä olo on ollut niin paska, ettei todeksi voi uskoa. Mieli on ollut maassa eikä aikaa itselle ole ollut. Väsyneenä on vapaat hetket mieluummin nukkunut ja herkutellut kuin lähtenyt kuravelliin lenkille. 

Marraskuussa osallistuin ystävän baby showereihin. Ja vieläkin koko tilanne tuntui ihan uskomattomalta! Aviomiehen kehotuksesta, oikeastaan käskystä varattiin ystävän kanssa viimeinkin kalenterista ilta, jolloin mennään kahdestaan ulos syömään. Joku arki-ilta se taisi olla kun istuttiin Matadorissa. Ensimmäistä kertaa sitten meidän lasten syntymän jälkeen kun oltiin ihan kaksin ilman kiirettä juttelemassa naisten juttuja.💗



Joulua ruvettiin valmistelemaan jo hyvissä ajoin. Ihanat tontut kävivät tervehtimässä karkkien kera lapsia. Pipareita leivottiin moneen otteeseen ja nautittiin kotona jännittävästä joulutunnelmasta. Aatto oltiin kotona perheen kesken ja tänä vuonna päivästä jäi hyvät muistot. 



Siinä viime vuosi. No mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Hyvin se ainakin alkoi heti puolisen tuntia vuoden vaihtumisen jälkeen. Pikkuveli oli kompastunut polvilleen ja nyt odotellaan kihlajaisia. Tätäkin tapahtumaa oon odottanut jo viimeiset kolme vuotta ainakin! 💗

Lisäksi toivoisin jonkinlaista elämäntapamuutosta, joka tietysti on itsestä kiinni mutta... Uudenvuoden lupaukset, laihdutuskuurit ja ruokavaliot on jo nähty. Toimii mutta ei kauaa. Alla olevien kuvien kuntoon ei enää jaksaminen tai aika riitä mutta edes muutaman kilon kevyempi olo olisi tervetullut. Tekisi hyvää sekä mielelle että kipeälle selälle. Muutenkin voisi omaan itseensä keskittyä ja panostaa hieman enemmän kuin edellisen vuoden aikana.




Helmikuun lopussa juhlitaan jotenkin pyöreitä vuosia täyttävää aviomiestä. Syksyllä vanhin lapsista aloittaa ekan luokan. Oikein muuta ei sitten olekaan tiedossa. Aika näyttää mitä vuosi tuo tullessaan. 

Nyt saunaan! Illalla poistutaan kotoa ravintolaan. Ei ollakaan syyskuun jälkeen taidettu kotoa olla kahdestaan poissa miehen kanssa. Toki ei ihan kahdestaan tänäänkään olla mutta ei ainakaan tarvitse ruokapöydässä komentaa, siivota sotkuja tai syöttää ketään. Toivottavasti?

Mukavaa loppiaisen jatkoa. Ja lukekaa torstain paikallislehti; ehkä näet meidät siellä. 💗 

 
 

1 kommentti

  1. Muuten heti luin lehdestä susta kirjoituksen. Piti tarkistaa varmuudella että olet mun lukulistallani, no siellähän sinä olet ollut jo pitemmän ajan.
    Kiva lueskella blogiasi, tämäkin postaus oli mielenkiintoinen. Kuvatkin olivat niin ihania, pieni mies traktorin renkaalla istumassa, suloinen.
    Pitäis kyllä itsekin tehdä ns. vuosikertomus, olis mielenkiintoinen nähdä muistaako mitään.

    VastaaPoista