ÄÄRELLÄ, KUPPI + KATTILA

Tiedättekö ne amerikkalaiset, ranskalaiset tai englantilaiset leffat, joissa on houkuttelevan näköisiä ravintoloita korkeiden rakennusten alimmissa kerroksissa kulmapaikoissa ja isoilla ikkunoilla? Sisältä tulvii lämmin valo ja asiakkaat istuvat onnellisen näköisinä jutustelemassa keskenään. Henkilökunta palvelee hymyssä suin asiakkaita ja jäävät pöytien viereen juttelemaan. 

No entäs tiedättekö seinäjokisen ravintolan Äärellä? Se on kuusi vuotiaan Juurella-ravintolan trendikäs, yksi vuotias pikkusisko. Sisällöltään kuitenkin erilainen kuin veljensä. Tunnelma ja näkymät olivat kuin olisi keskellä suurkaupunkia. Ihan kuin niissä leffoissa!



Me SObloggaajat pääsimme nauttimaan Äärellä-ravintolan tunnelmasta, ruuasta ja juomasta kuluneella viikolla.  (Kiitos Virpi!)

Ennen itse ruokailua ravintolan perustaneet Jani Unkuri ja Miia Keski-Nikkola kertoivat meille mistä aineksista Äärellä on tehty: lähellä tuotetut raaka-aineet ja kansainväliset maut; osaava henkilökunta ja tarkasti sisustusalan ammattilaisten kanssa suunniteltu sekä toteutettu ulkonäkö. Janin ja Miian puheesta huokui ylpeys omaa luomusta kohtaan ja ihan syystäkin. Tällaista paikkaa ei Seinäjoelta löydy toista.

Menussa pidin siitä, että se oli ihan erilainen kuin esimerkiksi ketjuravintoloissa. Omaperäinen mutta silti todella hyvä!

Nopealla vilkaisulla juomalista näytti olevan monipuolinen, joten Äärellä-ravintolaan voi mennä ihan vain lasilliselle ystävän kanssa työpäivän päätteeksi jos ei nälkä ole. Kannattaa käydä tutustumassa myös lounaaseen, joka maksoi muistaakseni vain kymmenen euroa.



Esikoispoika kysyi tänään nukkumaan mennessä, että eikö äitin ja isin pitäisi joskus käydä treffeillä? Todellakin pitäisi! Ja äitipäs tietää minne isin seuraavilla treffeillä vie syömään. 😉

 
Postaus toteuttu yhteistyössä Äärellä-ravintolan kanssa. 

Hyppy podcastien maailmaan!

Facebookin puolella joskus aikoja sitten uhkailin julkaisevani videon tuolla Youtuben ihmeellisessä maailmassa. Ensimmäinen video on ollut editoituna jo hyvän tovin ja (ehkä!) nyt on hyvä hetki julkaista se. 

Joten linkki videooni pitäisi olla tässä...

Painakaa tilaa nappia ja kulkusen kuvaa jos tulevaisuudessa tahdotte saada ensimmäisten joukossa ilmoituksen Youtube-kanavani päivittymisestä. 

Tämä ensimmäinen video on vaan tämmönen minuutin pitkä ja näköjään kuvakulman kanssa olisi pitänyt olla tarkempi. 😉 Katsotaan joko ensi kerralla olisi pidempiä höpötyksiä tarjolla vai jännitänkö kameraa niin, että pysytään hyggeily-linjalla. Ja seuraavan videon julkaisuajankohta on mysteeri, myös mulle.

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 1.

Niinhän siinä kävi, että en pystynyt taaskaan itseäni hillitsemään ja pääni täyttyy mielikuvista kauniista yläkerran aulatilasta ja lasten huoneista. Pojalle ehkä sarjakuvatapettia tai tähtitapettia; tyttärelle ehdottomasti Sandbergin Kieloja. Portaisiin Ikean pyöreät lasipallovalaisimet; aulatilaan joku iso ja näyttävä kattovalaisin. Ai että!

Kaikkihan lähti siis siitä, että vanhempani lupasivat vanhan pianon meille ja siitä innostuneena aloitin huonekalujen järjestelyn ensin työhuoneessa ja lopulta tiputin vintin toisesta kamarista katon. Ihan loogista naiselle: teen tilaa alakerran yhteen huoneeseen ja sen takia hajotan katon yläkerrassa. 

Tässä kuvassa kuitenkin hyvä syy siihen miksi yksi kattokerros lähti: siellä alla oli se mitä uskoin siellä olevankin! Alkuperäinen, kaunis paneeli. 💓 Juoksin irrotettu katon pala kädessä alakertaan miehen luo ja tämä kysyi rauhallisesti sohvalla makoillen: "Meinaatko repiä katon alas?". Aviomieskin on oppinut, ettei mun inspiraation tielle kannata tulla. 😏


Nyt tämä tuleva tyttären huone näyttää suurin piirtein tältä. Kotikuntosalin laitteet on kasattu pois tieltä ja ne odottavat kyytiä uuteen kotiinsa. 





Aulatilasta purin viime sunnuntaina yhden pienen seinän ja vanhan kaapin. Seinä jakoi tilan aulaksi ja varastotilaksi mutta nyt oli enää tiellä. Kaapin aioin alunperin säästää mutta lähemmän tarkastelun jälkeen huomattiin miten hutera se oli. Toinen samanlainen jäi vielä ja se luultavasti tulee jäämäänkin pysyvästi paikalleen.



Oon laittanut jos jonkinmoista tavaraa nettiin myyntiin tarkoituksena päästä kaikesta ylimääräisestä eroon. Sitten törmäsin Facebookissa sohvaryhmään, joka ei ihan ole mun makuani mutta jostain syystä se jäi mieleen pyörimään. Sohva, kaksi nojatuolia ja sohvapöytä kotiutuivat loppujen lopuksi meille vain satasella odottamaan vintin muuttamista yläkerraksi. Nämä on niin söpöt!  


Remonttia tehdään sitä mukaa kuin mun budjetti kestää. Kylvöt ja muut peltotyöt lähestyy, joten eristystä ja muuta tehdään tämä pari kuukautta. Kesällä mä laitan pinnat kuntoon lasten tulevissa huoneissa koska miestä ei siinä (välttämättä) tarvita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vaikkei se yhtään siltä tunnukaan tällä hetkellä. Nähtäväksi jää miten kauan tähän aikaa saadaan kulumaan... 😊

YSTÄVÄLLE

Huomenna on ystävänpäivä. Oon yleensä jättänyt tällaisen kaupallisen päivän välistä mutta tänä vuonna teen poikkeuksen. Joskus on hyvä muistaa henkilöitä, jotka elämässä mukana ovat ja ystävänpäivä on hyvä hetki siihen.

Yksi villasukkapaketti (Niina Laitinen; So Sweet Socks-ohjeella Novitan Nalle Taika -langasta) ja yksi Veikkauksen kirjekuori lähtevät yllättämään ystäviä. Kenen laatikosta paketit löytyvät huomenna? 😉



SYNTTÄRIHULINAA

Synttärihulinat ohitse ja maanantai iski kyllä niin päin naamaa tänä aamuna. Ei arki huvittaisi sitten yhtään! 

Sen lisäksi, että mulla oli omat synttärit viime viikolla järjestelin aviomiehen selän takana yllätysjuhlia pyöreiden vuosien saavuttamisesta. Juhlat on olleet tiedossa marraskuusta saakka ja nyt muutamaa päivää ennen H-hetkeä paljastettiin lasten kanssa isille yllätys. 

Oikeastaan koko viikko meni leipoessa ja siivotessa. Omana syntymäpäivänä pysyin tiiviisti keittiössä ja illalla käytiin parhaan ystävän kanssa kahdestaan leffassa. Synttärilahjaksi sain sen kaipaamani yleiskoneen, josta aiemmin puhuinkin. Ja tietysti kukkia. 💓


Sitten niihin juhlatarjoiluihin. Lusikkaleivät, mokkapalat ja kinkkupiirakka tulivat vieraiden mukana. Muut on itse tehtyjä. Voileipäkakkuihin ja juustokakkuihin oon tälläkin kertaa ihan tyytyväinen mutta täytekakkujen teosta ei meinannut tulla yhtään mitään. Kermalla leikkimistä täytyy vielä harjoitella. Heirolin tyllat oli tosi pieniä. Odotin, että jälki olisi vähän näyttävämpää. Kakkusahassa olisi kehityksen varaa mutta kakunnostin oli yllättävän kätevä kapistus. (Tarvikkeista lisää täällä.)Kakkuja tein sen verran, että taidetaan tämä viikko syödä pelkästään niitä. 

Juhlapäivän illaksi tein ison kipollisen makaronisalaattia: majoneesia, chilimajoneesia, suolaa, pippuria, tomaattia, kurkkua, meetwurstia, paprikaa, purjoa ym.  Sitä sitten syödään viikko kakkujen kylkiäisenä.



Nyt kuppi teetä kun pienin nukkuu. Esikoinen tulee kohta kaverinsa kanssa eskarista. Alkuillasta pitää vielä käydä kaupassa, kirjastossa ja muskarissa. Voihan maanantai...