VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 1.

Niinhän siinä kävi, että en pystynyt taaskaan itseäni hillitsemään ja pääni täyttyy mielikuvista kauniista yläkerran aulatilasta ja lasten huoneista. Pojalle ehkä sarjakuvatapettia tai tähtitapettia; tyttärelle ehdottomasti Sandbergin Kieloja. Portaisiin Ikean pyöreät lasipallovalaisimet; aulatilaan joku iso ja näyttävä kattovalaisin. Ai että!

Kaikkihan lähti siis siitä, että vanhempani lupasivat vanhan pianon meille ja siitä innostuneena aloitin huonekalujen järjestelyn ensin työhuoneessa ja lopulta tiputin vintin toisesta kamarista katon. Ihan loogista naiselle: teen tilaa alakerran yhteen huoneeseen ja sen takia hajotan katon yläkerrassa. 

Tässä kuvassa kuitenkin hyvä syy siihen miksi yksi kattokerros lähti: siellä alla oli se mitä uskoin siellä olevankin! Alkuperäinen, kaunis paneeli. 💓 Juoksin irrotettu katon pala kädessä alakertaan miehen luo ja tämä kysyi rauhallisesti sohvalla makoillen: "Meinaatko repiä katon alas?". Aviomieskin on oppinut, ettei mun inspiraation tielle kannata tulla. 😏


Nyt tämä tuleva tyttären huone näyttää suurin piirtein tältä. Kotikuntosalin laitteet on kasattu pois tieltä ja ne odottavat kyytiä uuteen kotiinsa. 





Aulatilasta purin viime sunnuntaina yhden pienen seinän ja vanhan kaapin. Seinä jakoi tilan aulaksi ja varastotilaksi mutta nyt oli enää tiellä. Kaapin aioin alunperin säästää mutta lähemmän tarkastelun jälkeen huomattiin miten hutera se oli. Toinen samanlainen jäi vielä ja se luultavasti tulee jäämäänkin pysyvästi paikalleen.



Oon laittanut jos jonkinmoista tavaraa nettiin myyntiin tarkoituksena päästä kaikesta ylimääräisestä eroon. Sitten törmäsin Facebookissa sohvaryhmään, joka ei ihan ole mun makuani mutta jostain syystä se jäi mieleen pyörimään. Sohva, kaksi nojatuolia ja sohvapöytä kotiutuivat loppujen lopuksi meille vain satasella odottamaan vintin muuttamista yläkerraksi. Nämä on niin söpöt!  


Remonttia tehdään sitä mukaa kuin mun budjetti kestää. Kylvöt ja muut peltotyöt lähestyy, joten eristystä ja muuta tehdään tämä pari kuukautta. Kesällä mä laitan pinnat kuntoon lasten tulevissa huoneissa koska miestä ei siinä (välttämättä) tarvita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vaikkei se yhtään siltä tunnukaan tällä hetkellä. Nähtäväksi jää miten kauan tähän aikaa saadaan kulumaan... 😊

Ei kommentteja