Selvittiimpäs!

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana ollaan oltu tuon aviomiehen kanssa aika tiiviisti yhdessä. Mun ei oo tarvinnut olla kertaakaan ihan yksin useampaa päivää kolmen, kahden tai edes yhden lapsen kanssa. 


Joten meillä on ollut tässä aika jännittävät kolme päivää kun isi oli ihan oikeasti niin kaukana, ettei apuun olisi päässyt nopeasti vaikka mitä olisi sattunut. Kaikki ei mennyt ihan niin putkeen täällä kotona kuin olisi voinut mennä. Onneksi lomittaja oli parina päivänä apuna ja possutkin ehtivät tulla alkuviikosta ennen miehen lähtöä.


Ensimmäinen vastoinkäyminen kolkutti ovella jo keskiviikkoiltana kun nuorimmainen lapsista nostatti itselleen kuumeen. Torstaina olisi pitänyt olla aamulla töissä mutta pakko oli jäädä kotiin lasten kanssa. Vietiin isi linja-autolle ja kotiin tullessa seuraava ongelma odotti kototiellä. Jälleen kiitos Carunalle! Taas oli tie laitettu mitään ilmoittamatta poikki. Kun olin kiertänyt kuumeinen lapsi kyydissä pitkän lenkin pehmeää metsätietä pitkin kotiin, tuli höyryä jo sen verran korvista, että kävin antamassa suoraa palautetta tien katkaisseille henkilöille. Volyymit täysillä tietysti. Kolme tulista puhelua Carunan asiakaspalveluun ja olotila keveni iltapäivään mennessä. 


Perjantaina olin menossa iltavuoroon mutta oltiinkin sitten jo heti aamusta pojan kanssa lääkärillä ja hengittelemässä lääkkeitä. Työpäivä jäi toiselle sijalle ja päätin olla pojan kanssa vielä kotona koska vain äitin syli kelpasi. Edes mummu ei saanut ottaa vauvaa syliin vaikka pieni mies normaalisti on kovakin mummun poika. Parin yön huonot unet, itkuiset lapset ja siihen lisättynä stressi yksin olosta niin kaikki tuntui välillä kaatuvan päälle. 


Lauantai oli jo parempi päivä vaikka ainoan "ehjän" auton moottorin vikavalo syttyi kun ajettiin kauppareissulta kotiin. Päiväunien aikana ehdin pestä toisen kasvihuoneen ja vaihtaa sinne mullat. Lämpölampusta huolimatta viime yön lämpötila oli käynyt sen verran matalalla, ettei taimien siirto vielä ole ajankohtaista.

No isi on nyt kotona ja huomenna on edessä uusi viikko. Se otetaan vastaan väsyneenä ja tuntuupa tuo flunssa äidillekin olevan tulossa... Huoh!

McDreamy

Ostin nuorimmaiselle sinapin keltaisen toppaliivin, joka kaipasi alleen selvästi ruskeaa villapaitaa. Ravelryn tutkimisen ja pitkään kestäneen googlailun jälkeen törmäsin vihdoin Dropsin McDreamy -ohjeeseen. Tilasin Dropsin Baby Merinoa ja rupesin kutomaan.


Kooksi valitsin 3-4v. Unohdin miten suurikokoisia neuleita näillä Dropsin ohjeilla tulee. Valmis paita meneekin ensin käyttöön kesällä viisi vuotta täyttävälle neidille ja vasta vuoden kuluttua se taitaa olla nuorimmaiselle edes lähes sopiva.


Jossain välissä neulomista harmittelin sitä, että en tutkinut tarkemmin ohjetta ennen lankojen ostoa. Olihan sitten homma tuon hartia osuuden kanssa! Useaan kertaan piti netin syövereistä kaivaa ohjeita ja kommentteja hankaliin kohtiin. Huomasin, että pitkin maailmaa moni muu oli kamppaillut samojen kavennusten kanssa. Ehkä neuleohje siis oli huonosti kirjoitettu? 

Paidassa on neljälle napille reikä mutta päädyin laittamaan vain kolme; neljäs veti paitaa ryppyyn.

Lopputulos on kuitenkin hyvä ja tytär tykkää paidasta. Pieni poika vaan on yhä villapaitaa vailla... 🙈

PÄÄSIÄINEN 2018


Kovaa pakkasta ja räystäät tippumaan saavaa auringonpaistetta. Askartelua ja vähän leipomista. 




Pääsiäisviikonlopun ainoa vapaapäivä kului rattoisasti koko perheen kesken autossa istuessa ja Etelä-Pohjanmaata kiertäessä. Isovanhemmat, kummit ja muut käytiin pikaisesti ennen serkun syntymäpäiväjuhlia virpomassa. 


Pääsiäiskokkoa tehtiin useampana päivänä vielä kuluneella viikolla. Yhä tehtiin löytöjä aitasta! Viimeisimpänä surullinen kasa valtavien mattopuiden osia. Josko ne vielä jonakin päivänä kevään aikana saisivat ansaitun paikkansa jostain muualta kuin rottien seasta... Toivottavasti kaikki olennaisimmat palat ovat tallella.  Pelkään kyllä, että osa puuttuu. 



Niin ja syntyihän meille näitäkin viisi kappaletta. 💓