TYÖHUONEEN PINTOJEN UUSIMINEN

Yritin etsiä keväällä remontin alussa ottamiani kuvia mutta enhän mä niitä mistään löydä. Laitetaan niiden sijasta kaksi kuvaa kolmesta onnellisesta tapettien repijästä. 💓



Ja nyt ennen kuin rullaat alaspäin haluan muistuttaa parista asiasta. Työhuone kuuluu siis lisäsiipeen, joka on rakennettu 1970-luvulla. Alusta asti huoneen tunnelma on ollut jotenkin vastenmielinen enkä siitä makuuhuonetta halunnut tehdä. Niimpä huoneesta tuli työhuone ja toinen tv-huone heti kun tänne muutettiin. Koska en mitään "rakkaus-fiiliksiä" inhoamani aikakauden huonetta kohtaan tuntenut, päätin revitellä oikein kunnolla huoneen uusimisen kanssa.  

Jopa niin paljon, että annoin aviomiehelle luvan päättää tapetit ja lattian. Pian muutin sääntöä, että ehdotuksen täytyi mennä mun suodattimen läpi. Lopuksi ei tainnut aviomiehen sana kuulua juuri ollenkaan.. Anteeksi rakas! 😂

Sitten jossain vaiheessa huomattiin, että pelkkien tapettien ja lattian uusiminen ei tulisi riittämään jos ei haluta uusia huonetta parin vuoden sisään uudelleen. Vanha ikkuna oli niin mätä, että lasi irtosi "kehyksistä" jo ennen kuin se saatiin paikoiltaan irti. Hajotin sen palasiksi vasta Etapin pihaan, hupsista. Alla olevasta kuvasta ehkä voi saada osviittaa missä kunnolla ikkuna oli: auringonpaiste ja vesisateet olivat tehneet puulle tehtävänsä.


Ja tommonen perusikkunan vaihtohan sitten tuplasi huoneeseen käytettävän budjetin. Esitin toiveen vanhan näköisestä yhdeksän ruutuisesta ikkunasta mutta rupesi olemaan niin kallista, että ne toiveet sai haudata. 

Jossain vaiheessa tapetointia rupesi vähän mökkitunnelma hirvittämään ja näin jo silmissäni hirvenpäät ja käkikellot seinällä. 😂

Loppujen lopuksi huoneesta tuli hyvä. Erikoinen mutta hyvä; sisustuksella tunnelman sai käännettyä metsästysmajasta enemmän omanlaiseksi. En ihan vielä tiedä mikä sen mun omanlainen sisustus on mutta kai se on jotain vanhan ja uuden yhdistämistä tietyllä tyylillä... Tummille seinille täytyi ehdottomasti saada vastakohta lattiaan ja laminaattien väri osuikin nappiin. Mutta katsotaanpas nyt huoneeseen!



Kaappi saatiin tuttavan kautta kulkeutumaan Ikeasta. Kevyt, kapea tv-taso tehtiin kesäöinä itse. Siitä haluttiin mahdollisimman pieni: ainoastaan televisio ja pleikkari tarvitsivat tilan.


Vanhat nahkaiset nojatuolit ovat lähtöisin Kaskisista jos oikein muistan. Kalusteisiin kuuluu myös sohva mutta sitä ei enää voi kosteusvauroiltaan pelastaa. Vanha kartta 1900-luvun alkupuolelta on ollut vintissä. Tein sille listojen jämistä kehykset. 


Puinen työpöytänahkakannella on talon vanhaa kalustoa. Työtuoli uusittiin juuri ennen avoimia ovia. Nurkassa näkyvä tumma rukki puolestaan on mummulasta tullut meille. Ja vanhan pianon ostin kesällä viidellä kympillä. Se on niin kaunis vaikkei ääni enää sitä olekaan. 💓

Muuton jälkeen taivuin siihen, ettei televisio tai tietokone tule ikkunan eteen. Nyt en enää taipunut vaan halusin tämän mahtavan maiseman työpöydän taakse: päivittäin useaan kertaan muuttuva taulu. Upeat näkymät kauas!

 

ASU & ELÄ - TUNNELMAT

Palataan vielä kerran meillä pidettyyn Asu & Elä -tapahtumaan. Tapahtumapäivä oli huikea päivä. Hurja. Viimeistään perjantai-aamusta saakka olin aavistanut, että järjestäjien arvio noin 300 kävijästä menisi reilusti rikki. Lopputulos oli, että meidän kodissa kävi vierailijoita noin 850 kuuden tunnin aikana. Ihan mieletön määrä. Ikinä ei meidän kototiellä ole semmoista ruuhkaa ollut kuin sunnuntaina.

Kuva: Miia / Rajalan tupa

Noin 15 minuuttia ennen tapahtuman alkua multa kysyttiin joko jännittää. Ei jännittänyt; fiilis oli rauhallinen ja luotin siihen, että kaikki menee hyvin. Edellisyön olin nukkunut hyvin; nautittiin naapurien kanssa lasit viiniä syksyisessä illassa meidän jouluvaloin koristellussa liiverissä. Arvelin myös, että kaikki stressi tulee katoamaan itse tapahtumapäivänä ja niin siinä kävikin.

Kuva: Miia / Rajalan tupa
Päivään mahtui paljon sellaisia kohtaamisia ihmisten kanssa, joita on kiva muistella vuosienkin päästä. Toivoin, että saisin päivän aikana kuulla tarinoita talon historiasta ja toive toteutui onnekseni useaan kertaan. Unohtumattomimpia olivat ne hetket kun ihmiset tulivat kertomaan nuoruusvuosistaan, jolloin olivat talossa vierailleet tai olleet täällä töissä. 

Kuva: Miia / Rajalan tupa
Aviomiehen isovanhemmista puhuttiin paljon. Monet muistot liittyivät aikaan kun he isännöivät taloa. Yllättävän moni muisti vielä isovanhempienkin vanhemmat; talon rakentajat. Eräs nainen kertoi asuneensa meidän renkituvassa 1940-luvulla vanhempiensa kanssa. Hän oli silloin noin 13-vuotias evakkotyttö Karjalasta. Toinen nainen tunnisti itsensä vanhasta vihkikuvasta, jossa Antin isovanhemmat olivat hääparina ja tämä nainen, nuorena tyttönä kantamassa morsiamen huntua. Yksi vanhempi mies avustettiin kapeata portaikkoa pitkin toiseen yläkerran kamariin. Hän oli syntynyt siellä kamarissa ja puhunut mulle jo vuosia sitten toiveesta päästä käymään meidän vintillä.

Kuva: Miia / Rajalan tupa
Illalla pää kävi ylikierroksilla ja lähdin kissan kanssa kävelylle peltoja pitkin. Nollaus ei auttanut vaan kun painoin pään tyynyyn ja laitoin silmät kiinni, ihmisten vilinä palasi. Kun herätyskello aamulla neljältä soi, olo ei ollut kovinkaan levännyt. 😅

Yksi tuttu sanoi pari viikkoa sitten, että tämä voi poikia mulle tai meille uusia tilaisuuksia. Avata ovia uusiin juttuihin mutta vielä on ollut hiljaista. Viimeiset 10 kuukautta on ollut niin huimia kaikkine lehtijuttuineen ja tv-uutisineen, etten voi kuvitella mitä vielä voisi tapahtua lisää. 

Iso kiitos kaikille kävijöille! Oli mahtavaa kun olitte mukana meille tärkeässä päivässä. 💓




VINTISTÄ YLÄKERRAKSI, OSA 3: Tyttären huone

Vuorossa yläkertaan remontoidun tyttären huoneen esittely "ennen" ja "jälkeen" kuvilla. Vihdoin! Laitan allekkain kuvat, jotka on otettu suunnilleen samoista kohdista huonetta tämän vuoden helmikuussa ja syyskuussa. 

Aloitetaan. Ensimmäisessä kuvassa näkyy jo alkuperäinen katto, jonka löysin päälle asennetun Haltex-katon alta. Lattia on vielä harmaa ja seinissä keltaiset lastulevyt, joiden päälle asennettiin remontin alussa kipsilevyt. Pikkuinen ovi ei näy alakuvassa mutta se on yhä paikoillaan ja johtaa prinsessojen salaiseen leikkipaikkaan.



Katossa, ikkunoiden ja ovien ympärillä ei ollut alunperin listoja. Nyt on! Vanhat lattialistat hioin ja maalasin. Ne onnistuttiin asentamaan uudelleen paikoilleen. Vanhoissa kiinteissä kaapeissa olleet listat kokivat myös värin vaihdon. Niitä jouduttiin ohentamaan ja lattialistoja lyhentämään, sillä huoneen sisämitat muuttuivat hiukan remontin aikana kipsilevyttämisen vuoksi.



Pönttömuuri on käytössä ja sitä varmaan pian lämmitetäänkin ensimmäisen kerran tälle syksyä. Huonekaluja ostin huoneeseen kesällä Jyskin alennusmyynnistä mutta jäi viimeiseksi kerraksi. Laatu on huonompaa kuin Ikeassa ja kalusteiden kasaaminen on lähes mahdotonta...



Prinsessa-aiheiset tapetit jätettiin tarkoituksella kauppaan ja kokonaisuudesta tehtiin enemmän nuorelle neidille sopiva. Tuodaan sitten sisustuksessa enemmän esille tytön eri ikäkausia. Sitä kun on helpompi muunnella kuin tapetteja.

Sandbergin Kielo-tapetti on ollut taloon muutosta saakka "must"-listalla ja ihan alunperinkin suunnittelin sitä juuri tälle seinälle. Tapetin laatu on todella hyvä ja onhan se nyt kaunis! Sävyero kielojen ja yksivärisen tapetin välillä ei alunperin näyttänyt noin suurelta kuin se todellisuudessa sitten olikin. Sandbergin tapetti vei ison osan tapetteihin kohdistetusta budjetista, joten säästin muiden seinien kohdalla. VIRHE! Yksivärinen tapetti onkin sitten suoraan sanottuna laadultaan ihan paskaa. Ohutta kuin silkkipaperi ja kaikki lika jää pintaan näkymään. Asentaminen oli työläämpää kuin kohdistettavan kielo-tapetin.



Ja pieniä huomautuksia kuviin. Verhot olivat kirpputorilöytö, vaaleanpunaiset matot tilasin Jotexilta. Piano on mummulasta ja ihana, elämää vuosikymmeniä nähnyt keinuhevonen talon alkuperäiseen kalustoon kuuluva. Remontin yhteydessä katto ja lattia maalattiin valkoisiksi. Kehyksissä näkyvät julisteet ja kortit tytär valitsi Desenion verkkokaupasta.

Vaikka huoneessa on jouduttu monta tee se itse-remontoijan ratkaisua tekemään, lopputulos ja huoneen tunnelma on meidän mielestä todella onnistunut. Enää puuttuu sänky ja itse asukas. 💓



Muista seurata blogia myös 
Facebookissa 
(Elämää Keltaisessa talossa) 
ja 
Instagramissa 
(salla_elamaakeltaisessatalossa) 
!

Hetki ennen H-hetkeä

Tulin kertomaan viime hetken tunnelmia sanoin ja kuvin ennen sunnuntai-aamua. Oikeasti palaisin halusta näyttää tyttären valmiin huoneen mutta valitettavasti täytyy ensi viikkoon hillitä itsensä.  Pysytään vielä ajankohtaisessa aiheessa.


Viime viikolla, kun keskeneräisten tehtävien lista oli vielä piiiiitkän pitkä, taisin saada kerran oikein perinteiset itkupotkuraivarit. Stressi, joka on viimeisen puolen vuoden ajan tasaisesti muistuttanut olemassa olollaan koputtaen milloin mihinkäkin kohtaan päätä, katosi kuitenkin totaalisesti viikon vaihtuessa. 


Tilalle tuli mukava pieni jännitys ja todella rauhallinen olo: homma on hanskassa ja kaikki valmistuu ajallaan. Tämä jännitys tuo elävästi mieleen häitä edeltävän viikon kuusi vuotta sitten. 


Jotenkin koko avoimet ovet tulivat todemmiksi kun keskiviikkona hain meidän Asu & Elä-paketin, jossa oli viralliset esitteet meidän kasvokuvilla. 😅


Torstaina tiesin varautua paikallislehden jutun julkaisuun. Tekstin olin nähnyt etukäteen mutta kyllä tieto musta kansikuvassa silti yllätyksenä tuli. Perjantaina julkaistiin juttu Ilkka-lehdessä. Aamulla oli silmät vielä ristissä kun huomasin puhelimen vilkuttavan viestien merkiksi. Siellähän oli jo sitten muutamat henkilöt aamun lehden saaneet; kannessa ollaan jälleen. 😅 

Lähetin jo jutun tekijöille kehuja mutta annetaan ruusuja nyt täällä julkisestikin: aukeaman isoin kuva olohuoneesta on ihan superhyvä!


Tällä hetkellä siivous on vähintään puolivälissä, ilman äidin apua tuskin olisi vielä siinäkään asti. Kahvilan väki kävi valmistelemassa kahvilaa. Opasteet asetettiin eilen ja ensimmäiset uteliaat on bongattu tänääntekemässä U-käännöksiä postilaatikolla. Onneksi on koira, joka haukkuu jokaisen tien päässä kääntyvän. 😉


Äiti kysyi tänään lähtisinkö tähän hommaan mukaan uudelleen ja kyllä. Yhtään en miettisi vaan ehdottomasti kyllä. Ensi viikolla on valtava tapahtuman kokoinen tyhjiö sisällä, joka pitää täyttää. Jos ei remontti vielä jatku niin ainakin jotakin huonekalua täytyy päästä rapsuttelemaan...

Toivottavasti saadaan nauttia sunnuntaina syysauringosta, tunnelmasta ja iloisista ihmisistä. Nähdään! 💓