KOLMISTAAN

Isi tulee lastenhuoneesta pois hiukan yli yhdeksän kun kaksi nuorinta lasta ovat nukahtaneet yöunille. Esikoinen nukahti itse omassa huoneessa sänkyynsä kirjan kanssa, jota hetken yhdessä luettiin. Joka iltaisesta nukuttamisesta on tullut tapa; isi makoilee lastenhuoneen lattialla kunnes peittojen alta kuuluu enää vain tasainen tuhina.
Katsotaan vielä telkkaria miehen kanssa saunan jälkeen ja ennen puolta yötä kaksi vuotias uninen "pieni vauva" hoipertelee joko meidän sängyn viereen tai makuuhuoneen ovelle. Poika nostetaan nukkumaan omalle tyynylle, keskelle äidin ja isin sänkyä. Kahden ensimmäinen lapsen kohdalla perhepeti oli ehdottoman kiellettyä mutta kolmannen kohdalla annettiin periksi. Hyvä niin.


Kiellettyä yhdessä nukkuminen oli lähinnä siksi, että pelättiin meidän vähäisten yöunien kärsivän ja lapsen valvottavan meidät hulluuden partaalle. Kokemus on opettanut nyt toisin. Etenkin vauva-aikana yöt olivat sujuvampia kun pieni oli äidin vieressä nukkumassa eikä tarvinnut joka syötölle erikseen nousta. Toki nyt yösyötöt ovat vuoden takaista historiaa mutta ajatukset unikoulusta ja Matiaksen opettamisesta nukkumaan omassa sängyssä läpi yön saavat mut haukottelemaan heti. Ei poika kymmenen vuoden päästä enää meidän välissä nuku.

Johannes ja Sara ovat pienestä asti nukkuneet yöt omassa sängyssä. Jälkimmäisen kohdalla oppi on mennyt niin hyvin perille, että nukkuminen isoveljenkin vieressä on mahdotonta ja jo viiden minuutin makoilun jälkeen neiti pyytää lupaa mennä omaan sänkyyn, omaan rauhaan. Matiaksen kohdalla oppi on myös mennyt perille mutta ihan toisinpäin: kuopus nukkuu joka yö meidän välissä.  Ja tässä kohtaa voin mainita, että Matiaksen opettaminen omaan sänkyyn vaatii kyllä jonkinsortin unikoulua äidillekin. Miten sängyssä voi nukkua ilman taaperoa?! Ei mitenkään kun on riippuvainen pienestä ihmisen alusta kainalossa.


 
Vaikka sängyn pienimmät varpaat on välillä syvällä isin kylkiluiden välissä ja pää äidin kanssa samalla tyynyllä, on kiva yöllä herätä siihen kun pieni käsi silittää olkapäätä ja poika varmistaa unissaan onko äiti vielä tallella. Ja onhan se lapselle varmasti maailman turvallisin paikka nukkua oman äidin ja isin lähellä.

Niin kuin yhdessä amerikkalaisessa sarjassa todettiin nämä on meidän "parhaita huonosti nukuttuja öitä" vaikka suurimmaksi osaksi nukutaankin kolmistaan ihan hyvin. 😍

2 kommenttia

  1. Ihanaa! Olen samaa mieltä jo runsaan 40 vuoden takaisen omakohtaisen kokemukseni perusteella <3

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä! Perhepeti on meilläkin ollut monesti kuitenkin pelastus ja imetysten loputtua suht hyvin on nukkuminenkin onnistunut vaikka tila toisinaan hieman loppuukin kesken.

    VastaaPoista