2018-2019

Jaahas, se olisi varmaankin aika kerätä vuosi 2018 pakettiin niin kuin moni ainakin Instan puolella on tehnyt.  Oikeastaan kuluneen vuoden aikana ei ole mitään "maata mullistavaa" tapahtunut. Ainakaan jos vertaa vuosiin 2010-2016: kihlajaiset, esikoinen, häät, tytär, agrologiksi valmistuminen, kuopus. Mutta jotain muisteltavaa kuitenkin on! 


Vuosi sitten tähän aikaan keräsin joulun pois ja piilottelin joulukuusta selkäni takana kun otin keväisiä kuvia Kotiblogit-lehteen. Kun vuoden vaihteessa musta julkaistiin juttu paikallislehdessä, en osannut vielä kuvitella mitä seuraavat  kuukaudet toisi tullessaan: lisää haastatteluja lehtiin ja jopa televisioon. 




Jossain helmikuun aikana haaveilin ensimmäisestä rauhallisesta ja remontittomasta kesästä pitkään aikaan kunnes puhelin soi ja aviomies kertoi, että Kurikan kaupungilta yritetään tavoitella mua. Sen enempää harkitsematta lähdettiin Asu&Elä-tapahtumaan mukaan ja sain hyvästellä rauhallisen kesän. 



Remonttia remontin perään, puutarhan laittoa ja täydellisyyttä tavoittelevan äidin stressaamista. Kaikki se kuitenkin kannatti ja avointen ovien päivästä syyskuussa tuli ikimuistoinen! 





Tapahtumaa edeltävänä iltana meille laskeutui käsinkosketeltava rauha: kaikki oli valmista ja täydellistä. Seuraavana aamuna otettiin ulko-ovella vastaan ensimmäiset vieraat hiukan alle tuhannesta kävijästä.



Maatilan puolella vuosi eteni normaaliin tapaan hurjista kevättulvista huolimatta. Sikala pyöri ja peltohommat tehtiin kuten kuuluikin. 


Mä kävin töissä ja heinäkuussa lomailin muutaman viikon. Käytiin tekemässä päivän reissu Muumimaailmaan ja juhlittiin kesäisenä päivänä lasten tripla-synttärit.  





Helleaallon aikana asuttiin useampi viikko teltassa (kesäyöt 💓!) ja käytiin päivittäin uimassa. Jopa minä, joka en vuosiin ollut kastellut kuin varpaani järvessä. Kerran kannettiin peitot ja tyynyt juosten sisälle kun elokuinen raekuuro yllätti ja hajotti kyläilyn aikana jopa terassin katon.



Elokuun kahdeksantena emokissa tekaisi kahdeksan pentua ja seuraavana päivänä saattelin esikoisen ekaluokalle.

Syksyllä pyöritettiin lapsiperheen ruuhkavuosi-arkea. Harrastuksia, päiväkotia ja koulua. Tyttären kanssa karattiin pariksi päiväksi Helsinkiin.


Nyt marras-joulukuu ollaan vain menty viikko kerrallaan. Joulua lähestyessä päivät oli ihan täynnä jos jonkinmoista esiintymistä, pikkujoulua tai joulujuhlaa. Joulun päivät oltiin kuitenkin yhdessä kotona. Joulupukki kävi ja kaikki olivat lahjojen perusteella olleet kilttejä.



Vuodella 2019 ei mitään varsinaisia haaveita tai unelmia ole. Muutama idea, jotka ei oikein mikään sovi keskenään yhteen enkä tiedä onko ne järkeviä mutta nähtäväksi jää toteutuuko niistä mikään. Itseni tuntien yritän ainakin toteuttaa kaikki; lopputulos nähdään  sitten kun on aika laittaa ensi vuosi pakettiin. Nyt mä toivotan perheelle hyvää loppuvuotta ja meen itse loppuvuodeksi töihin. Hehheh, sehän on ensi vuosi kun työvuoro loppuu!

Hyvää uutta vuotta! 💥

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI: JOULULOMA

SO-bloggaajien kalenterin 19. luukku ei sisällä joulukoristeita ja -tunnelmaa vaan tilannepäivityksen meidän remonttirintamalta.Työmaalta, josta alkoi eilen sikalan pesun mittainen joululoma.



Aloitettiin yläkerrran aulan eristäminen muistaakseni lokakuussa kun peltotyöt saatiin tehtyä. Pikkuisen muutettiin alkuperäisiä suunnitelmia ja siksi jouduttiin purkamaan viime talvena tehtyjä rakenteita. Sitten päästiin eristyshommiin, josta noin 2/3 on nyt valmiina. 


Päänvaivaa aiheuttavat vanhat ikkunat ja niiden tuplaaminen sekä kylmiksi jäävien varastojen ovien rakentaminen. Aluksi etsittiin pieniä peiliovia käytettyinä mutta ei niitä löytynyt, joten tehdään itse. Lisäksi mua huolettaa vanha puulattia, joka oli tarkoitus jättää paikoilleen ja maalata. Nyt oon huomannut, että se lähes aaltoilee jalkojen alla. Uusimisessa on puolensa ja puolensa. Kevään aikana nähdään mihin päädytään; uusitaanko lattia vai ei. 
 

Pari hauskaa asiaa oon huomannut kevään makuuhuoneremonttien ja syksyn aulan remontin välillä. Keväällä me saatiin aviomiehen kanssa sanasota syttymään jo siinä vaiheessa kun puettiin työvaatteita päälle. Nyt syksyn aikana ei olla sodittu vielä kertaakaan. Remonttipäivät sovitaan etukäteen ja työt ovat edenneet ihan mukavasti hijlaisessa yhteistyössä. Toinen asia on se, että allekirjoittanut ei ole saanut vielä kertaakaan itkupotkuraivareita malttamattomuuden vuoksi vaan oon pysynyt hyvinkin tyynenä ja optimistisena, mikä on todellinen ihme!
Kuukausiin ei olla päästetty ketään yläkertaan vaan ollaan pidetty sen edistyminen ihan omana tietona (edit: tänään päästettiin ystävä kurkistamaan!).😊


Uusimmassa Kodin Pellervossa on meistä pitkän pitkä juttu. Kuvat on aivan mahtavia! Varsinkin tuo ensimmäisen aukeaman oikea yläkulma. Lehti taitaa huomenna löytyä lehtipisteistä; tänään se on tullut postissa tilaajille. 😊

Hopeapuron tarina

Tässä SO-Bloggaajien joulukalenterin toisessa "luukussa" kerron teille kauhavalaisesta yrityksestä; Hopea-Purosta. Hopea-Puro syntyi yrittäjän, Annikan, haaveesta ja nyt se kasvaa hurjaa vauhtia valloittaen jo ulkomaitakin. 


Hopea-Puro on kotimainen koruja myyvä yritys. Sillä on jälleenmyyjiä muistaakseni yli 400. Jalasjärvellä tuotteita myy Parturi-kampaamo Reijan Look mutta uuden verkkokaupan ansiosta tuotteita voi tilata netinkin kautta.  Joulukuussa Hopea-Puron varasto on asiakkalle auki, joten Kauhavalla kulkiessaan voi käydä siellä.



Itse kävin varastoa kirtelemässä tarkoituksena ostaa pari joululahjaa mutta toisin kävi. Ihastuin Mandu-sarjan tarinaan ja Hairo-korvikset tarttuivat käteeni. Mandu-korut tehdään kehitysapuyhteistyönä Katmandussa, Nepalissa. Vaikeassa asemassa olevat naiset saavat palkkaa valmistaessaan koruja omassa kodissaan. Nämä mun omat on tosi kevyet ja huomaamattomat käyttää mutta vastaantulijat varmasti huomaavat kauniit, pitsiset korvikset.



Korvisten lisäksi valitsin kaksi Haave-kaulakorua kotiin viemisiksi. Toinen koruista lyhennettiin varastolla tyttärelle sopivaksi. Aioin säästää sen joululahjaksi mutta en malttanut. Nyt äidillä ja tyttärellä on samanlaiset hopeoidut kaulakorut. 🎀


Hopea-Puron koruista voisi kirjoittaa vielä paljon mutta käykää itse tutustumassa valikoimaan verkkokaupassa.  Sieltä löytyy myös allergisoimattomia koruteräksestä valmistettuja koruja. Hopea-Puro löytyy myös Facebookista ja Instagramista! 

Postaus toteutettu yhteistyössä Hopea-Puron kanssa.