2018-2019

Jaahas, se olisi varmaankin aika kerätä vuosi 2018 pakettiin niin kuin moni ainakin Instan puolella on tehnyt.  Oikeastaan kuluneen vuoden aikana ei ole mitään "maata mullistavaa" tapahtunut. Ainakaan jos vertaa vuosiin 2010-2016: kihlajaiset, esikoinen, häät, tytär, agrologiksi valmistuminen, kuopus. Mutta jotain muisteltavaa kuitenkin on! 


Vuosi sitten tähän aikaan keräsin joulun pois ja piilottelin joulukuusta selkäni takana kun otin keväisiä kuvia Kotiblogit-lehteen. Kun vuoden vaihteessa musta julkaistiin juttu paikallislehdessä, en osannut vielä kuvitella mitä seuraavat  kuukaudet toisi tullessaan: lisää haastatteluja lehtiin ja jopa televisioon. 




Jossain helmikuun aikana haaveilin ensimmäisestä rauhallisesta ja remontittomasta kesästä pitkään aikaan kunnes puhelin soi ja aviomies kertoi, että Kurikan kaupungilta yritetään tavoitella mua. Sen enempää harkitsematta lähdettiin Asu&Elä-tapahtumaan mukaan ja sain hyvästellä rauhallisen kesän. 



Remonttia remontin perään, puutarhan laittoa ja täydellisyyttä tavoittelevan äidin stressaamista. Kaikki se kuitenkin kannatti ja avointen ovien päivästä syyskuussa tuli ikimuistoinen! 





Tapahtumaa edeltävänä iltana meille laskeutui käsinkosketeltava rauha: kaikki oli valmista ja täydellistä. Seuraavana aamuna otettiin ulko-ovella vastaan ensimmäiset vieraat hiukan alle tuhannesta kävijästä.



Maatilan puolella vuosi eteni normaaliin tapaan hurjista kevättulvista huolimatta. Sikala pyöri ja peltohommat tehtiin kuten kuuluikin. 


Mä kävin töissä ja heinäkuussa lomailin muutaman viikon. Käytiin tekemässä päivän reissu Muumimaailmaan ja juhlittiin kesäisenä päivänä lasten tripla-synttärit.  





Helleaallon aikana asuttiin useampi viikko teltassa (kesäyöt 💓!) ja käytiin päivittäin uimassa. Jopa minä, joka en vuosiin ollut kastellut kuin varpaani järvessä. Kerran kannettiin peitot ja tyynyt juosten sisälle kun elokuinen raekuuro yllätti ja hajotti kyläilyn aikana jopa terassin katon.



Elokuun kahdeksantena emokissa tekaisi kahdeksan pentua ja seuraavana päivänä saattelin esikoisen ekaluokalle.

Syksyllä pyöritettiin lapsiperheen ruuhkavuosi-arkea. Harrastuksia, päiväkotia ja koulua. Tyttären kanssa karattiin pariksi päiväksi Helsinkiin.


Nyt marras-joulukuu ollaan vain menty viikko kerrallaan. Joulua lähestyessä päivät oli ihan täynnä jos jonkinmoista esiintymistä, pikkujoulua tai joulujuhlaa. Joulun päivät oltiin kuitenkin yhdessä kotona. Joulupukki kävi ja kaikki olivat lahjojen perusteella olleet kilttejä.



Vuodella 2019 ei mitään varsinaisia haaveita tai unelmia ole. Muutama idea, jotka ei oikein mikään sovi keskenään yhteen enkä tiedä onko ne järkeviä mutta nähtäväksi jää toteutuuko niistä mikään. Itseni tuntien yritän ainakin toteuttaa kaikki; lopputulos nähdään  sitten kun on aika laittaa ensi vuosi pakettiin. Nyt mä toivotan perheelle hyvää loppuvuotta ja meen itse loppuvuodeksi töihin. Hehheh, sehän on ensi vuosi kun työvuoro loppuu!

Hyvää uutta vuotta! 💥

1 kommentti

  1. Mukava katsella kuvia vuoden varrelta. Minäkin luen tuota lehteä ja teidän jutun.

    VastaaPoista