Featured Slider

KARVAKUONOJEN VALTAKUNTA


Tässä muutama aiemmin lupaamani kuva meille rakennetusta karvakuonojen valtakunnasta. Aitauksella on kokoa muistaakseni 6m x 6m; Jämpti-elementit tilattiin Petnapista. Korkeutta on 175-180cm ja luultavasti siltikin Rasmus aikuisiässä pystyy kurkkimaan sen yli seistessään takajaloillaan. 😅

Koiratarhan pohjalle tuotiin karkeaa soraa ja sen päälle hienompaa hiekkaa jo ihan tassujen vuoksi. Alimmaiseksi on vielä upotettu verkkoa, sillä kaukkarit ovat tunnetusti hyviä kaivamaan itsensä häkistä ulos. 





Vanhat kivijalan pätkät aseteltiin traktorilla, jotta aitaus saatiin suoraksi mäkiseen pihaan. Paikaksi valikoitui ihan keskipiha. Siitä koirat näkevät kaikkiin suuntiin eikä kukaan pääse huomaamattomasti tulemaan meille. Nopeasti koirien haukustakin oppii jo kuulemaan eri asiat: milloin ne lekkivät keskenään, näkevät kissan tai vieras saapuu pihaan. Häkissä oleva katos on väliaikainen. Joku auringon- ja sateensuoja oli  vain nopeasti saatava. Molemmilla koirilla on paksu turkki, joten eristetylle kopille on tarve vasta syksyllä. Se joko ostetaan tai tehdään itse mutta kokoa on oltava aika paljon koska Rasmus on vielä kasvuiässä. 

Ja munalukkokukitus sen vuoksi, etteivät lapset ole koko ajan aitauksessa syöttämässä herkkuja. Toki tässä on nähnyt aika ihmeellisiä lähestymisiä myös vierailta ihmisiltä, jotka menevät kätensä laittamaan vahtikoirien häkkiin. Lukko on siinäkin mielessä ihan hyvä olla; tiedä vaikka tyhmyyksissään menisivät portista sisäänkin. 

Eivätpä nämä meidän koirat kyllä aggressivisia ole (pikemminkin "lihavia ja leppoisia"-sorttia) mutta mulle on ainakin jo lapsena opetettu, ettei vieraisiin koiriin kosketa koska ei voi tietää miten ne outoihin ihmisiin reagoivat varsinkin jos omistaja ei ole läsnä. Lisäksi on hyvä muistaa etenkin Rasmuksen kohdalla, että se on laumanvartija ja sen työtä on vahtia reviiriä. Rasmus on lapsiystävällinen ja huomiota rakastava perhekoira meille laumanjäsenilleen mutta "häntää huiskuttavat sylikoira-puudelit" on ihan eri asia. 




Viimeistään iltaisin otetaan koirat häkistä ulos ja käydään ennen ruokkimista juoksuttamassa niitä. Röllistä näkee, että se rakastaa juosta peltotietä pitkin tuhatta ja sataa. Rasmus yrittää ottaa sitä hetken kiinni mutta kyllästyy nopeasti ja tulee jalkoihin pyörimään rapsutusten toivossa. 

Joskus ne on irti päivälläkin. Joko meidän kanssa pihassa touhuamassa tai jos koirakavereita tulee kylään. Muutama koira käy silloin tällöin ja aina meidän koirat ottavat kiltisti ne vastaan. Sosiaalistaminen on ilmeisesti onnistunut. 😊

RIKKAKASVIEN AIKAAN...



Kyllä ihminen on onnellinen kun saa upottaa sormet multaan tai repiä rikkaruohoja kasvimaalta! Ja kyllä kuulkaas on helppoa jälkimmäinen homma kun on nämä kasvulaatikot. Parissa tunnissa mun koko kasvimaani on siistitty laatikoiden ansiosta. (Viimeksi kun sen tein, heräsin yöllä sellaiseen särkyyn, mitä en ollut ikinä kokenut. Olin lähes varma, että se kipu oli tappava. Tänään taidan ottaa jo ennakoivasti särkylääkkeen...) Kasvimaan leveimpiin laatikoiden väleihin on kylvetty nurmikko ja sen leikkaa helposti työnnettävällä pikkukoneella.




Keväällä kun istutin siemeniä, löysin yhden viime syksynä kasvimaalle jääneen kurpitsan. Se oli kuivunut ja poksauttanut siemenet kasvulaatikkoon. Päätin katsoa mitä parille siemenelle tapahtuu jos jätän ne multaan. Siellä on nyt komeat taimet salaattien seassa.


Kapempia kulkuvälejä en kylvänyt nurmikolle. Yhden vanhan laatikoiden välin täytin vain tiilillä; kaikissa muissa tiilien alla on onneksi suodatinkangas ja soraa reunojen päällä. Huomattavasti kivemmat nuo kunnon pohjatöillä tehdyt käytävät. Ainakaan toistaiseksi rikat eivät ole tulleet kankaista läpi. 😏



Perunasadosta odotan hyvää. Rivistöt on tosi hyvännäköiset vaikka siistin ne vasta tänään ensimmäisen kerran. Kurkkuja taitaa myös tulla kasvihuoneesta tänä kesänä todella hyvin; tomaattia myös vaikkakin varret on pitkiä ja hentoisia. 

Kovasti vain saisi olla lämpöisempää eikä pieni sadekuurokaan pahaa tekisi. 😊



JUHANNUKSEN VIETTOA

Ensinnäkin. En ymmärrä mistä kaikille ihmisille ilmestyi kuin tyhjästä viimeistään juhannusaattona kesämökki. Tuntui, että  yhtäkkiä lähes jokaisella oli mökki, jossa he viettivät rauhallista juhannusta järven rannalla. Ja nyt kukaan ei mainitsekaan mökkeilyä ennen seuraavaa juhannusta?


No meillä ei ole mökkiä. Enkä kyllä haluaisikaan. Kodin kanssa on tällä hetkellä riittävästi tekemistä. Joten tästä syystä meidän juhannus oli erilainen kuin 90 prosentilla ihmisistä. 

Mulla oli pitkän viikonlopun verran vapaata töistä mutta perjantai-iltana olin "keikalla" kesätyön merkeissä harrastajateatterissa ja sen jälkeen iski kotona kamala kriisi: mitä me tehdään juhannuksena kun mullakin on monta vapaapäivää putkeen ja mieskin sattuu olla kotona. Puolen yön jälkeen keksittiin, että juhannusaamuna lähdetään Särkänniemeen. Ja niin tehtiin! 

Lapset pääsivät kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään huvipuistolaitteita; alle metrin mittaiselle kuopuksellekin löytyi monenlaisia. Mä en tykkää huvipuistoista koska pienikin heilautus saa mun pään pyörälle. Sen sijaan pääsin vielä ainakin tämän kerran ihanaan Koiramäkeen ja Guggelbööhön. 😍



Sunnuntaina jatkettiin perheen kesken olemista. Pääsin samalla tekemään työhön liittyviä juttuja kun suunnattiin Madesjärven Saarikodalle makkaraa paistamaan. (Nämä kaikki kesätöihin liittyvät jutut löytyvät Kurikan kaupungin Facebookista ja Instagramista.) Tuuli oli kova mutta aurinko paistoi mukavasti. Kotareissun jälkeen käytiin vielä Karhunpesällä jäätelöllä ja kahvilla. Illalla lapset vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä viidestään vietettyyn juhannukseen ja täytyy kyllä sanoa, että viime viikkojen kiireiden jälkeen tämmöinen järjestely oli paras idea mitä olla saattoi. 💓











KESÄJUMI

Nyt oon todellisen kesäjumin äärellä! Edellisestä postauksesta on jälleen lähes kuukausi eikä mulla oikeasti ole mitään sellaista asiaa, josta riittäisi yhden blogi-päivityksen verran kirjoitettavaa. Eikä se teksti väkisin kirjoittamalla synny; ainakaan sellaisena, ettei siinä olisi outo tunnelma havaittavissa.


Kolmen päivän vapaat töistä meni ihan täysin kotitöitä tehden. Miehillä oli pajassa kiire, joten viikonloppu vietetiin kahden perheen yhdistelmänä meillä. Lapsilla oli kivaa kun kaveri oli kylässä kolme päivää ja oli se munkin mielestä mukavaa vaihtelua. Sen verran ajeltiin neljän lapsen kanssa lauantaina, että kierreltiin mun Kurikan kaupungin some-kohteita ja käytiin syömässä. Lupauduin siis kesän ajaksi hoitamaan kaupungin sosiaalista mediaa Jalasjärven osalta jos joku ei vielä siihen uutiseen ole törmännyt. 😊


Jäljelle jääneen vapaa-ajan oon käyttänyt puutarhassa tonkimiseen ja neulomiseen. Pitkästä aikaa suunnittelen myös lastenvaatteiden ompelua; enää puuttuisi kangaskauppaan lähtö. 

Yläkerrassa oon lattian hiontavaiheessa, joka ei ole edistynyt juuri lainkaan. Miesväen vastuualueena olleet ikkunat ja luttien ovet ovat vaiheessa mutta Antilla kiireet jatkuu tällä viikolla pellolla ja sikalassa, joten en viitsi hoputtaa. Ehtiihän sitä vaikka niin mielellään jo siirtyisi sisustamisvaiheeseen.. 😪 

Mutta joo, kirjoittelen kun siltä tuntuu tässä kesän mittaan. Koirien huikea aitaus on pihassa keskeneräisenä, joten ehkä se on seuraava jutun aihe valmistuttuaan. Ja lasten syntymäpäivienkin aika lähestyy. 😏

CLADONIA BY KIRSTEN KAPUR

Kesän tullessa neulon huomattavasti vähemmän kuin syksyllä ja talvella. Neulominen ajoittuu pääasiassa vapaailtoihin kun lapset jo nukkuvat ja me katsotaan miehen kanssa telkkaria. Kuitenkaan ihan kokonaan into ei ole laantunut enää vuosiin. 

Jokunen aika sitten valmistui Kirsten Kapurin Cladonia -huivi, joka on hyvin yksinkertainen malli pitsireunuksella. (Linkistä saatat päästä katsomaan huivia.) En lähtenyt raidoittamaan huivia alkuperäisen ohjeen mukaan, sillä halusin käyttää lankavarastostani Louhittaren luolan käsinvärjätyn "Neilikka"-sävyisen langan tähän työhön. Pitsi on neulottu Arwetan jämillä, jotka sain myös käytettyä loppuun varastosta.




Yllä olevat kuvat on otettu huhtikuussa ja kyllähän on kuukaudessa tapahtunut suuri muutos puutarhassa. Onneksi ei ole enää tuon näköistä vaan paljon vihreämpää! 

Huomatkaa pörröinen kuvausassistentti, josta ei kyllä ollut mitään apua. Päinvastoin. 😏 



Vaikka ollaan ulkona touhuamassa lähes aamusta iltaan, puikoilla on tällä hetkellä The Weekender -neulepaita, aiemmin aloitettu Muumipeikko-huivi sekä Novitan Elämä on runo-peitto. Myöskään Sukkalaatikko 2019 -haastetta en ole kokonaan unohtanut mutta tällä hetkellä siihen liittyen ei ole mitään kesken. Esikoisen toivoma toinen Flax light-villapaita on vielä lankakerinä ja se kyllä odottaa ensi syksyyn. Vaikkakin poika taas eilen ensimmäisen Flax light:n kaapista ylleen kaivoi... 😊

Mitenkäs teidän neulovien lukijoiden neulomisinto? Neulotteko kesää talvea vai laantuuko puikkojen kilisyttäminen kesäksi?