Featured Slider

KOTOILUA, KOTOILUA



Mitenkäs siellä muissa lapsiperheissä on etäopiskelut lähteneet käyntiin ensimmäisellä viikolla? Onko tehtävä taakka pysynyt maltillisena vai kiristyykö hermo Wilmaa avatessa? Meidän lasten opettajat tuntuvat onneksi ymmärtävän, että vanhemmilla on myös muuta tekemistä tämän kotona olon aikaan kuin toimia pelkästään kotiopettajina. Ja ainakin toistaiseksi tehtävämäärä on ollut oikein sopiva eskarilaisella ja tokaluokkalaiselle. Äidinkielen ja matikan lisäksi on leivottu, rakenneltu legoilla, leivottu pullaa ja ulkoiltu.


Ja ihme kyllä, pieniä ahdistuneisuuden hetkiä lukuunottamatta meillä on kotoilu sujunut oikein mukavasti ja rauhallisesti. Odotin, että lapset on toistensa kimpussa ja riitelemässä koko ajan mutta ihan normaalilla kinastelun määrällä ollaan selvitty. 

Ensimmäisenä iltana esikoispoika oli selvästi ahdistunut tästä kaikesta mutta nyt on jo rauhoittunut. Äitiä ahdistaa aina kun yritän ruuanlaiton ja pyykinpesun välissä saada kursseja edistettyä tai kun koronan täyteinen uutistulva ylittää sietokyvyn. Sen takia lööppejä en enää kovin usein availe. Uskon, että korona-tilanteen pahin vaihe on vasta edessä ja henkilökohtaisesti valmistaudun siihen, että ehkä syksyllä aikaisintaan voitaisiin olla lähellä normaalia elämää.


Mutta jos tilanteesta jotain positiivista hakee niin kalenteri on tyhjentynyt ja kiire loppunut, joka varmasti tekee monelle loppujen lopuksi ihan hyvää. Jäljellä on ainoastaan joitakin koulutehtävien deadlineja, neuvolakäyntejä, lääkärikäyntejä sekä joka viikkoiset verikokeet.  

Mutta me jatketaan nyt yhdessä pojan läksyjä kotitöiden osuudelta.  Pysykää terveinä ja KOTONA!

KUKKUU KORONAKRIISIN KESKELTÄ!

Tänään aamulla herätessä tuli fiilis vahvempana kuin pitkiin aikoihin: blogin paluu! Muutaman kerran olen syksyn jälkeen tänne palannut ja todennut, että ei. Mutta täällä ollaan nyt. Aamupäivällä on ollut pitkästä aikaa luova ja inspriroitunut olo, joten eikö yksi blogin päivitys mene samalla fiiliksellä. Ompelin jo verhot, suunnittelin uuden ruokapöydän sekä tuolit ja tilasin toisen kasvihyllyn taimien esikasvatusta varten kellariin. Seuraavaksi aion katsoa lempparitubettajan uusimman päivityksen neulepuikkojen kera.

Koronasta kaikki saavat varmasti lukea mediasta ihan tarpeeksi. Totean vain, että onneksi asutaan mettässä ja meidän työ on tätä mitä se on. Kunhan mies on peltosesongin terveenä, meillä ei ole hätää.  


Moni Instagramia seurannut tietää jo asioita, mitä nyt kirjoittelen. Tällä hetkellä elämä rullaa jotakuinkin normaalilla mallilla jos ei kaikkia peruttuja harrastuksia ja tapahtumia lasketa. Mutta aloitetaan pikakuulumisten kertominen tammikuun alusta.

Pitkän harkinnan jälkeen tehtiin miehen kanssa yhdessä päätös, että irtisanoudun vakituisesta osa-aikatyöstäni. Nyt kun hoidan kotona lapset ja siat sekä AMK-opinnot, mies ehtii tehdä omia töitään huomattavasti enemmän. Myös arki ilman epäsäännöllistä vuorotyötä on helpompaa ja kaikki ovat tyytyväisempiä. Esikoispojan toteamus joulukuussa, kun irtisanoutumista vielä mietittiin, "kumpi on tärkeämpää elämä vai raha?" on jäänyt syvälle mieleen ja vastauskin on hyvin selvä.  

On ihanaa kun aamuisin herää virkeänä ennen herätyskelloa ja nukkumaan pääsee viimeistään yhdeltätoista. Klisee "raha ei tee onnelliseksi" pitää paikkaansa ainakin tässä asiassa, mun kohdallani.

Opinnot rullailevat omalla painollaan jos ei pientä täydellisyyden tavoittelua lasketa. Kyllähän sitä nyt itse itselleen pitää suorituspaineita kehitellä jos ei niitä muuten riittävästi ole. 😅 

Ihme kyllä, remontteja ei tässä talven aikana olla tehty eikä suunniteltu. Mies jotain pieniä yritti ehdotella mutta vaimon remonttimittari on tuon yläkerran puristuksen jälkeen toistaiseksi täynnä.


Luonnollisesti puutarhasuunnitelmat ovat kevääksi ja kesäksi pitkällä, onhan jo maaliskuun puoliväli! Meidän uudesta lasiterassista tulee upea viherkeidas, puutarhaan istutetaan muutama uusi koivu, kasvimaalle lisätään raparpereita ja ehkä istutetaan uusi omenapuu, jänisten syömät vadelmat täytyy uusia ja ehkä myös joitakin vanhimpia mansikoita vaihdetaan uusiin. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi käydä katsomassa viinirypäleiden kunto talven jälkeen... Sen verran tuossa keväisimpinä päivinä kävin kiertelemässä, että kaikki muut kasvit ovat hyvissä voinneissa. 

(Nämä puutarhapäivitykset onkin tosi tärkeä osa kuulumisia!)


Tärkein uutinen kaikista taitaa kuitenkin liittyä yllä olevaan kuvaan: juhannuksena meitä toivottavasti on täällä yksi asukas enemmän. 💖 

 Blogi löytyy myös sosiaalisesta mediasta.

Instagram: salla_kurikka
Facebook: Elämää Keltaisessa talossa 

VINTISTÄ YLÄKERRAKSI: FINAL EPISODE!

Tiedän, tiedän! Asia on jo Instagramia ja Facebookia seuranneille vanha ja kuvat on nähty moneen kertaan mutta aion silti kertoa blogin puolella yläkerran muodonmuutoksesta vielä hiukan tarkemmin. 😈

Viime viikot on juostu paikasta toiseen. Töiden lisäksi oon ollut miehen apuna puintihommissa ja aloittanut AMK-opiskelut. Lisäksi yksi ammattitutkinnon suorittaminen on vielä vaiheessa. Sen vuoksi ihan viimeiset viimeistelyt; muutama lista, sisäikkuna ja valaisin, ovat yläkerrassa vielä laittamatta. Hoidetaan ne viimeistään sitten kun lumi tulee maahan. Älkää antako kompuran ja työkalujen häiritä kuvissa. 😉

Kaksi vanhempaa lasta ovat jo ainakin kuukauden päivät asustaneet yläkertaa omissa makuuhuoneissaan. Näissä kuvissa esittelen aulatilan, joka oli aikaisemmin eristämätöntä kylmää tilaa. Katsotaan lasten huoneet sitten myöhemmin. 

No niin, tästä se lähtee! Ennen ja jälkeen-kuvat.







Katto ja kaikki seinät eristettiin. Sähköistyksen myötä valaisimia lisättiin paljon ja aulaan asennettiin pienet sähköpatterit. Kuvissa näkee tuollaisen pikkuisen oven. Niitä on kaksi ja ne vievät kylmiin säilytystiloihin. Askartelimme ne miehen kanssa itse koska sopivan kokoisia ei käytettynä löytynyt. 


Aulassa on vain tuo yksi kolmion muotoinen ikkuna, joka aiheutti todella paljon harmaita hiuksia! Onneksi saatiin apuja karmien, sisäikkunan ja tuon ihanan leveän ikkunalaudan tekoon. Vihdoin saan siihen joulutähden roikkumaan!

Vanha lattia maalattiin lähes samansävyiseksi kuin alkuperäinen väri on ollut. Sen heikko kunto vähän huolettaa ja pelkään, että kymmenen vuoden sisään se täytyy uusia. Laudat on todella huonosti kiinni ja niiden alla on ns. tyhjiä, onttoja kohtia. Portaat jätin maalaamatta, sillä halusin talossa eletyn elämän näkyvän niissä kulumakohtina ja lohjenneina maalipintoina.



Huonekaluista sen verran, että tv-taso ja suuri ruskea vitriini ovat olleet meillä aiemmin alakerrassa. Sohvaryhmän ostin aulaa varten Facebook-kirpputorilta muistaakseni sadalla eurolla jo ennen remontoinnin varsinaista alkua. Sivusta vedettävä penkki haettiin kesällä Hämeenlinnasta sukulaisilta. Sen takaa löytyy vuosiluku, joka viittaa valmistusvuoteen 1800-luvun lopussa. Sähköpiano tuotiin mun vanhempien luota siinä toivossa, että joku lapsista aloittaisi musiikkiopinnot. Valkoinen vanha keinuhevonen löytyi varastosta ja eräs kyläläinen teki uudet jalat ja pään. Olen kirjoittanut tuosta hepasta aikaisemminkin tänne blogiin. 😊

Saattaa olla, että voit bongata jotkut näistä postauksen kuvista  lähitulevaisuudessa sisustusaiheisessa lehdessä... 😇

VAATEHUONEEN PIENI PÄIVITYS




Tuossa kun makuuhuoneiden järjestys laitettiin uusiksi, siirreltiin lasten vaatteet heidän omiin huoneisiin. Tähän saakka kaikkien vaatteet on säilytetty tytärtä lukuunottamatta vaatehuoneessa. Eli ei riittänyt, että nuo makkarit pistetiin ylösalaisin vaan myös vaatehuoneessa piti tehdä uudelleen järjestelyä.

Suunnittelin aluksi, että vintin valmistuttua vaihdan vaatehuoneen oven peilioveen, maalaan seinät ja vaihdan lattian. Mutta tuon yläkerran remontin jälkeen ei yksinkertaisesti enää jaksanut. 😅 

Päätin siis vain siivota sen perinpohjin ja kannoin kaikki tavarat pois hyllyiltä. Hyllyjä oli siis vaatehuoneen oven molemmilla puolilla. Toisella puolella lattiasta kattoon koko huoneen pituudelta pelkkiä lastulevyhyllyjä; toisella puolella kaksi hyllyä ja vaatetanko. Ovea vastapäätä olevalla ulkoseinällä oleva ikkuna oli peitetty verhoilla ja sädekaihtimella. Viime vuoden avointen ovien päivänä vaatehuone oli lukossa, koska se on aina ollut ihan täynnä tavaraa eikä sen vuoksi kovin siisti. Vaatekutsuilla käyneet ovat kuitenkin joutuneet ihailemaan sotkun lisäksi sen kaunista värimaailmaa: kirkkaan punainen lattia ja ihmeellisen siniset seinät. Seitkytluku! 


Pienillä muutoksilla vaatehuoneesta tuli avara ja valoisa tila vaikka värit pysyivätkin vielä ennallaan. Käytiin miehen kanssa vaatteet läpi ja vietiin kierrätykseen kaikki sellainen mitä ei käytetä. Loputkin työvaatteet siirrettiin kellariin (josta purin lastulevykaapit jokunen viikko sitten ja korvasin ne pitkällä vaaterekillä).  Nyt jäljellä on enää varmat käyttövaatteet. Huomasin, että mulla on jäljellä sellaiset vaatteet, joita on helppo yhdistellä keskenään. 

Irrotin lastulevyhyllyt ja suurimman osan kannattimista. Jäljelle jääneet kannattimet siirtelin niin, että korvasin vanhat hyllyt neljällä lyhyellä puulevyllä sekä kahdella pitkällä. Lyhyet ovat allekkain ja pitkät ovat vaatehuoneen molemmin puolin katonrajassa.



Ikkunalta poistin kaihtimet ja verhot. Miten paljon valoa noin pieni ikkuna tuokaan eteiseen! Jyskistä ostin kaksi erilaista vaaterekkiä. Toisessa on kaksi tankoa ja siinä on meidän molempien paitoja. Toisessa on vain yksi tanko ja siinä meidän kaikki juhlavaatteet. Huomatkaa mikä värien kirjo! 😇



Ilokseni totesin, että mun henkareilla roikkuvista vaatteista suurin osa on Noshin. Neulottuja vaatteitakin on jo ihan kivasti. Ja kaikki näistä on sellaisia, joita oikeasti käytän. En enää pitkään aikaan ole ostanut vaatteita hetken mielijohteesta vaan todelliseen tarpeeseen. Silloin kun jotain ostan, yritän panostaa laatuun ja siihen, että vaate on mulla mahdollisimman monikäyttöinen. Toki teen myös alennuksesta löytöjä. Viime viikolla kävin kirpputorilla mutta en ostanu mitään. Totesin, että mun on turha ostaa euron toppia vain koska se on halpa ja oikean kokoinen. Jos väri on kirkkaan violetti mulla ei sille kovin paljon käyttöä ole. Saman totesin H&M:ssä ja lähdin sieltäkin tyhjin käsin kotiin. 

Ostamani vaatteet eivät läheskään aina ole uutta vaan hankin käytettyä sekä itselle että lapsille. Yleensä yritänkin ensin katsoa nettikirppisten tarjonnan ennen kuin suuntaan uutta tuotetta ostamaan. Esimerkiksi talvikengät ostin pojalle käytettynä mutta tytön ratsastussaappat haettiin uutena koska oikeaa kokoa ei ole muutaman kuukauden aikana tullut vastaan. Peritään myös serkuilta ja naapurista lastenvaatteita sekä -kenkiä hurjat määrät, joten tässä kohtaa tulee taloudellisuus mukaan. Meillä lapset on lapsia ja he saavat vapaasti leikkiä kotipihassa ilman, että varoittelen koko ajan vaatteiden sotkeentumisesta. Esimerkiksi viime talvena vanhin lapsista kulutti puhki viidet ulkohousut leikeissä. Ainoastaan yhdet housut ostettiin kaupasta ja nekin osti mummu. Sain surutta heittää loppuun käytetyt vaatteet pois koska pojalle oli laatikoissa aina ehjät saman koot housut perittynä edelliseltä käyttäjältä. Lenkkareiden kohdalla tilanne ei ole ollut näin hyvä vaan nyt on käytössä neljännet lenkkarit tälle kesää. Kuukauden käytön jälkeen pohjat ovat aina selvät.

Ainakaan toistaiseksi lapsia ei ole haitannut käyttää käytettyjä vaatteita vaikka esikoinen on äärimmäisen tarkka vaatteidensa tuntumasta. Poika suosii huppareissa Adidasta, Nikea ja Pumaa, Me&I:n canvas-housuja sekä mustia verkkareita, joissa ei saa olla lahkeissa kiristysnauhaa. 

"Toisen romu on toisen aarre" pätee mun mielestäni ehdottomasti myös vaatteisiin ja kenkiin. 😊

 

WEEKENDER -NEULEPAITA

Sain juuri sopivasti viileneviä kesäiltoja varten valmiiksi Weekender-paidan. Ohje on Andrea Mowryn suunnittelema ja se löytyy Ravelrysta. Hintaa ohjeelle on 9,18€.

Tätä tehtiin viime talven ja kevään aikana "neulepiireissä" ihan hurjat määrät ja koska moni sitä kehui tubessa, kokeilin myös. Jälleen englannin kielinen ohje mutta yksinkertainen sellainen. 

Paita neulotaan alhaalta ylös ja valmis työ käännetään niin, että nurjana neulottu pinta tulee päälle päin. Mun nurjapinta on aina vähän epätasaisen näköistä eikä tämä paita ollut poikkeus siihen.  


Lankana käytin Adlibriksen Cotton mercerized-lankaa eli 100% puuvillaa. Neuloin paidan alun ainakin kahteen kertaan koska ensimmäinen versio oli miehen sanojen mukaan sellainen, että "mehän mahduttas koko perhe sen sisälle" ja ehkä tämäkin olisi saanut olla yhden koon pienempi vaikka oversize-mallinen onkin. 

Ja arvatkaas mitä. Tämä mun viimenen lomaviikko alkoi lasten enterorokoilla. Isommat näyttävät pääsevän pelkästään nielussa olevilla rakoilla ja pahoinvoinnilla mutta nuorimmaisella on kuumeen ja pahoinvoinnin lisäksi rakkoja käsissä, kasvoissa ja jaloissa polviin saakka. Kädetkin näyttävät siltä kuin ihon alla olisi keitettyjä riisejä. Nyt odottelen irtoavatko kynnet ja miten meidän aikuisten käy. 😓