CLADONIA BY KIRSTEN KAPUR

Kesän tullessa neulon huomattavasti vähemmän kuin syksyllä ja talvella. Neulominen ajoittuu pääasiassa vapaailtoihin kun lapset jo nukkuvat ja me katsotaan miehen kanssa telkkaria. Kuitenkaan ihan kokonaan into ei ole laantunut enää vuosiin. 

Jokunen aika sitten valmistui Kirsten Kapurin Cladonia -huivi, joka on hyvin yksinkertainen malli pitsireunuksella. (Linkistä saatat päästä katsomaan huivia.) En lähtenyt raidoittamaan huivia alkuperäisen ohjeen mukaan, sillä halusin käyttää lankavarastostani Louhittaren luolan käsinvärjätyn "Neilikka"-sävyisen langan tähän työhön. Pitsi on neulottu Arwetan jämillä, jotka sain myös käytettyä loppuun varastosta.




Yllä olevat kuvat on otettu huhtikuussa ja kyllähän on kuukaudessa tapahtunut suuri muutos puutarhassa. Onneksi ei ole enää tuon näköistä vaan paljon vihreämpää! 

Huomatkaa pörröinen kuvausassistentti, josta ei kyllä ollut mitään apua. Päinvastoin. 😏 



Vaikka ollaan ulkona touhuamassa lähes aamusta iltaan, puikoilla on tällä hetkellä The Weekender -neulepaita, aiemmin aloitettu Muumipeikko-huivi sekä Novitan Elämä on runo-peitto. Myöskään Sukkalaatikko 2019 -haastetta en ole kokonaan unohtanut mutta tällä hetkellä siihen liittyen ei ole mitään kesken. Esikoisen toivoma toinen Flax light-villapaita on vielä lankakerinä ja se kyllä odottaa ensi syksyyn. Vaikkakin poika taas eilen ensimmäisen Flax light:n kaapista ylleen kaivoi... 😊

Mitenkäs teidän neulovien lukijoiden neulomisinto? Neulotteko kesää talvea vai laantuuko puikkojen kilisyttäminen kesäksi?

AURINKO RYÖSTI BLOGGAAJAN

Hupsista! Siitä on pian kuukausi kun oon viimeksi blogin avannut! Instagram on kyllä aktiivisesti päivittynyt mutta tänne ei ole tullut mitään kirjoiteltua. Tämänkin postauksen kanssa oon muutaman päivän miestiskellyt. Ei ole varsinaista aihetta mistä kirjoittaa vaan ainoastaan tämmöinen "vähän sitä ja tätä sekä pikkuisen tuota"-postaus.



Mutta kerrotaan nyt edes sitten niitä viime viikkojen tapahtumia. 

Niinhän siinä kävi, että aurinko ryösti mut pihalle myös tänä keväänä. (Ja nyt kun pyryttää lunta, oon visusti sisällä!) Kovasti oon jo puutarhassa touhunnut mutta kesäkukat oon malttanut pakkasten pelossa jättää ostamatta. Multasäkkejä oon kuskannut kasvihuoneiseen, nurtsin kylvöön, marjapensaiden alle ja uusien koivujen istutukseen. Jouduttiin nimittäin kaatamaan kolme vanhaa, lahoa puuta puutarhasta pois. Yksi niistä kaatui viime syksynä myrskyn mukana leikkimökin ja lasten pajan päälle. Toisesta kevättuulet irrotti latvan ja se jäi roikkumaan oksien varaan. Kolmas oli samaa ikäluokkaa ja joutui polttopuiksi ennen vahingon syntymistä. 

Kasvimaata oon uudistanut suunnilleen aikaisemmin kirjoittamieni suunnitelmien perusteella. Siellä on nyt 25 kasvulavaa ja niiden välissä tiilistä tehdyt polut sekä pari isompaa käytävää odottamassa nurmikon itämistä. Kasvihuoneessa on kuusi tomaatin taimea; tulevina öinä lämpölamput tulevat enemmän kuin tarpeeseen...


Viime viikolla käytiin vanhempien ja esikoisen kanssa Hämeenlinnassa hakemassa peräkärryllinen talonpoikaishuonekaluja. Loppujen lopuksi autonperälootakin oli täynnä mm. kotimaisia astioita. Yksi iso kaappi on siirretty työhuoneeseen ja sitä esittelen vasta kun posti tuo uudet vetimet.  Paluukyydissä tullut sivusta vedettävä sekä vanha keinutuoli odottavat yläkerran aulatilan valmistumista.


Tästä päästäänkin hyppäämään yläkerran kuulumisiin. Siellä työt ovat edistyneet hurjasti vaikka viimeisen kahden viikon aikana tempo on hidastunut. Tapetointi on reilusti yli puolessa välissä ja tänään saatiin loputkin seinät levytettyä. Aulassa on alunperin "yksinkertaiset" ikkunat, joten harmaita hiuksia aiheutti tuplalasien teettäminen. Onneksi (!!!) apu löytyi lähempää kuin osattiin uskoakaan ja ikkunat ovat hyvässä mallissa työn alla. Hioin tänään portaikon paneeliseinät ja aloittelin maalausta. Jos viikonlopun työvuorojen välissä jaksaisi tapetoida, voisi alkuviikosta soittaa sähkömiestä viimeistelemään asennukset.


Aviomiehelle lupasin, että ensi keväänä ei tehdä sitten yhtään mitään remonttia jos saan vaatehuoneen talven aikana pintaremontoitua. Paitsi jos mies haluaakin rakentaa mulle sitä ulkosaunaa, josta oon vuositolkulla vaahdonnut, niin perun lupaukseni. 😇😏

Hyvää viikonloppua! Toivotaan, että takatalvi on pian ohi. 

MEIDÄN PERHEEN KIERRÄTYS

Instagramissa mua seuranneet näkivät alkuvuodesta vilahduksen meidän "kierrätyskomerosta", jonka perustin eteisen yhteen korkeaan kaappiin. Komerossa on kierrätyssangot metallille, lasille ja pattereille. Kartongille siellä on kaksi isoa kannellista laatikkoa ja pullot/tölkit kerätään niille tarkoitettuun pussiin. Eteisestä löytyy myös lehtikori, jonka tyhjään kahden viikon välein samalla kun vien metallit, lasit ja kartongit kylältä löytyvään kierrätyspisteeseen. 


Kierrätyskomerosta huolimatta keittiön roskapussit (2kpl) täyttyi kerran päivässä sekajätteestä. Suuren 660 litran jäteastian tyhjennysväli on ollut kaksi viikkoa ja siinä ajassa se täyttyi äärimmilleen. Useamman kerran päivittelin itsekseni ruokaa tehdessä miten paljon sekajätteeseen menee roskaa yhden perusruuan valmistuksesta.  Esimerkiksi makaronilaatikko: muovia makaroneista ja jauhelihasta, kananmunankuoria ja ehkä tyhjä maitopurkkikin. Tai jauhelihakeitto: muovia jauhelihasta ja keittojuureksista, perunan kuoria ja ehkä  niiden muovinen pussikin. Salaatin valmistuksesta sekä muovia että bioa.



Olin muutama vuosi sitten kahden kesän verran maatalous- ja puutarhakaupassa töissä. Siellä tutkiskelin useampaan otteeseen erilaisia kompostoreja mutta homma kaatui aina hintaan ja valinnanvaikeuteen. Kunnon kompostori on kallis investointi ja vaihtoehtoja löytyy paljon eri valmistajilta.

No sitten yhtenä iltana, muutama viikko sitten, näin kaverin Facebook-päivityksen muovijätteen kierrätyksestä ja kompostoinnista. Luin kommentteja päivityksen alla ja se oli mun kohdalla siinä. Seuraavana aamuna päätin kompostorin merkin ja mallin. Vertailin jälleenmyyjien hintoja ja iltapäivällä Biolanin lämpökompostori haettiin pihaan. 

 
Olihan se kallis mutta kun lopulta rohkaistuu tekemään vuosia harkitun hankinnan, tulee hankinta varmasti käyttöön. Samaisen päivän aamuna järjestin keittiön roskakaappiin sangot muoville, biolle ja sekajätteelle. Lähetin myös Etapin jätelautakunnalle hakemuksen jäteastian tyhjennysvälin muuttamisesta kahdeksaan viikkoon, joka viime viikolla hyväksyttiin. Ehtoina näin pitkälle tyhjennysvälille ovat lämpökompostori ja haja-asutusalueella asuminen.


Nyt kun meillä lajitellaan ihan kaikki mahdollinen jäte, sekajätettä kertyy enää 1-2 pussillista viikossa. Suurin osa siitä on vaippoja ja tyhjiä kahvipaketteja (meillä juodaan kahvia ihan älyttömästi. 😆). Muovia vien saman määrän viikossa kirkolle kierrätyspisteeseen samalla kun käyn vien lasta harrastuksiin tai käyn töissä. Biosangon tyhjään hyötypuutarhan viereen sijoitettuun kompostoriin 2-3 kertaa viikossa. Äsken kun kävin sangon tyhjäämässä, kompostorista tuli höyryä ja lämpötila sen sisällä oli +30 astetta eli jotain tapahtuu!


Tämä oli nyt yksi postaus ekologisuudesta ja luultavasti näitä on tulossa lisää, koska mä oon hurahtanut aika pahasti tähän aiheeseen. Jätteiden lajittelu on hyvä opettaa lapsillekin koska se on varmasti tulevaisuudessa jo ihan perusjuttu. Meillä kaikki on omaksuneet tämän ilman ongelmia ja mieskin on ihan täysillä jutussa mukana. Mun mielestä enää on ihan turha sanoa, ettei yhden talouden jätteiden lajittelu pelasta maapallon hukkumista jätteeseen. Ehkä ei mutta mitä useampi meitä on niin sen parempi! 

PUMPULIN PEHMEITÄ PAITOJA PIENILLE

Ravelryn suosikit-kansiosta  otin puikoille tällä kertaa Flax Light-nimisen ohjeen. Maksullinen, englannin kielinen, koot vauvasta vaariin ja superhyperhelppo aloittelijallekin. 

Paita aloitetaan kaula-aukosta, kaarroke tehdään raglan-lisäyksillä ja hihoihin tulee ohjeen mukaan tuollaiset oikeaa ja nurjaa vuorottelevat paneelit.
 
 
Yllä olevissa kuvissa on poikien paidat, jotka tein ihan ohjeen mukaan. Lankana käytin lapsille sopivaa merinovillaa, joka ei kutita. Vihreän langan ostin Tampereen kädentaidot-messuilta. Muut värit on satunnaisia Drops Baby merino-löytöjä lankavarastostani.

Alla olevissa kuvissa on tyttärelle neulottu paita, joka on tehty kokonaan lankavaraston löydöistä. Koska Flax Light-ohje on oikeasti todella yksinkertainen ja helppo, sitä uskaltaa lähteä muokkailemaan itse. Saran paitaan etsin netistä lehtikuvioisen pitsi ja tein joustimet "yksi kiertäen oikein, yksi nurin". Helmaa pidensin ja tein sivuille halkiot; takaosa on hieman pidempi kuin etuosa. Paneelit jätin hihoista pois kokonaan, sillä halusin pitsin olevan paidassa katseenvangitsija.  

(Huomatkaa korvikset neidin korvissa. En olekaan tainnut kertoa täällä, että syksystä helmikuuhun kuuntelin ahkeraa painostamista korvisten laittoon. Epäilin innostuksen katoavan mutta ainoa parannus oli Hopeinen kuu, jossa korvikset käytiin laitattamassa. Ja "en itkenyt yhtään". Kun tämä neiti jonkun idean päähänsä saa niin sitä päätä ei käännä millään. Siinä on sulhaskandidaatit vielä kovilla. 😉💗)

 

Meillä oli Saran kanssa hauska kuvaustuokio kun molemmat karvahännät olivat apureina. 😊

Mutta paitoihin palatakseni niin onhan näitä kuulkaa pidetty! Esikoinen varsinkin yllätti mut sillä, että paita on vähän väliä vedetty vaatehuoneesta päälle. Tilasin jo uudet langat pojan suosikkiväreissä koska hän haluaa toisen samanlaisen. Ihmeen hyvin Dropsin Baby merino on kulutusta kestänyt eikä onneksi ole nyppyyntynytkään käytössä.

Mukavaa alkanutta viikkoa, palaillaan taas blogiin pian! 😊

VIERAANA PYTINKI-MESSUILLA 2019

Joko ehditte käydä kierroksella tämän vuoden Pytinki-messuilla Seinäjoki-areenassa? Jos ette, niin messuilla on ovet auki vielä huomenna kymmenestä viiteen saakka. 

Ja samalla lipullahan pääsee sitten Areenassa järjestettävään toiseenkin tapahtumaan; Maistuva-messuille, joka on myös kymmenestä viiteen auki. Maistuva on uusi ruokatapahtuma, jota isännöi Jyrki Sukula.

 
Me päästiin Antin kanssa ihan kahdestaan lähtemään tänä aamuna kiertämään nuo molemmat tapahtumat. Alunperin oli tarkoituksena osallistua iltapäivällä myös Jyrki Sukulan viinitastingiin mutta meillä oli niin paljon päällekkäisyyksiä tälle päivälle, että jouduimme sen perumaan.



Uutta kotia suunnittelevalle messut ovat mainio tapahtuma. Näytteilleasettajia on laaja skaala kaikkiin talon rakentamisen eri vaiheisiin liittyen; tontteja myyvistä kaupungeista terassin kalusteita esitteleviin firmoihin saakka.  Voitte itse kuvitella mitä kaikkea siihen  väliin mahtuu: ikkunoita, ovia, lattiamateriaaleja, maalivaihtoehtoja, kylpyhuone- ja wc-kalusteita, kattoja, vakuutuksia, sähköjä ym.

Meillä ajankohtaista on olemassa olevan kodin remontointi ja mua kiinnosti tietenkin suuresti kodin sisustaminen. Sisustuspuolta edustivat mm. suunnittelutoimisto Wow Design , Zico's sekä Keltainen keinutuoli / Virpi Mäkinen. 

 
Muoto & Miljöö -yrityksen perustajan sisustusarkkitehti Miia Lenkkeri-Tammisen esillepanoja bongasin sekä Pytingin että Maistuvan puolelta. Kuvat niistä löytyvät skrollaamalla hiukan alemmas. Ihanan keväinen ja raikas tuo kattaus!

Maistuva-messuilta löytyi kotiin tuomisiksi juustoja, suklaata, pontikkasinappia sekä teetä.  Ja koettiin jotain meille uutta! Uhkarohkeana ja ennakkoluuloisena maistoin ensimmäistä kertaa hyönteisiä; ötökkälastuja ja bbq-herkkutoukkia. Maistiaisia oli muuten tarjolla todella paljon! 😁



Ensi vuonna olisi kiva nähdä Pytingissä enemmän sisustus-aiheisia yrityksiä ja laajempi Maistuva-tapahtuma. Näytteilleasettajia oli mun mielestäni näillä aihealueilla tänä vuonna harmillisen vähän. Tai sitten joku voisi ottaa ideasta kopin ja järjestää Seinäjoellekin ihan omat sisustus-& puutarhamessut? 😏

Postaus toteutettu yhteistyössä 
kanssa.

ESLAT TESTIIN!

Rasmuksen noudon aikoihin ei ollut lunta kovinkaan paljon maassa. Epäiltiin kevään jo tulevan ja mä siivosin innoissani osan talvikamoista varastoon. Sukset, luistimet, kolat. Piha suli jäästä ja vesi kulki pieninä puroina alamäkeen. Aurinko lämmitti ihanasti poskia ulkona ja sisällä se paljasti aina niin ihanat likaiset ikkunat. Olin lupautunut kuvamaan meidän uusia Esla-potkukelkkoja käytössä valmistajalle mutta kelkkakelit näyttivät olevan jo takana tältä talvea. Harjasin etupihan laatoituksen esiin lumen ja jään alta.

Sitten se talvi tuli pienin askelin takaisin! Lähdettiin lasten kanssa kokeilemaan kelkkoja ja niiden lisävarusteina ostettuja liukujalaksia "takapihan" pellolle, jossa oli aikuistakin kantava hanki. Lapset innostuivat kelkoista ja hangesta niin, että lähdettiin koirien kanssa pienelle lenkille. Matias oli mun T7-kelkan kyydissä kahden vanhimman potkiessa vauhtia omille T4-kelkoilleen.







Näissä nuorimmaisen kelkkakuvissa näkyy tuommoinen musta kaari; muksutuki. Se on meille vähän liian pieni mutta voisin kuvitella esimerkiksi yksi vuotiaan kanssa toimivaksi varusteeksi. Muksutuki korvaa perinteisemmät huiviviritelmät, jolla lapsi saadaan pysymään vauhdissa mukana. Näitä saa yleensä kelkkoja jälleenmyyvistä firmoista mutta saa tilattua myös Eslan verkkokaupasta.

Kuvissa näkyy myös nuo liukujalakset, jotka asennetaan jalaksiin painamalla vain paikoilleen. Liukujalaksilla pääsee kevyellä hiukoituksella ilman, että niskat katkeavat ensimmäisen kiven osuessa alle. Näistä leveämpi  versio on hankijalas, joka kantaa pehmeällä hangella.



Yhtenä päivänä lähdettin eväät repussa uudelleen retkelle potkukelkoilla. Jopa isi otti tauon työnteosta ja tuli koiranpennun kanssa meidän mukaan.
  



Tällä hetkellä kelkkailu pellolla on ihan parasta hommaa lasten mielestä. Lähes päivittäin käydään edes koirat juoksuttamassa. Jos lähden nuorimman lapsen ja koirien kanssa lakialle, ei mene kauan kun pajukon takaa potkuttelevat isommat sisarukset mukaan. Eväsrepun kanssa tai ilman. 😅


Viime viikonloppuna vedettiin pulkka ja puukori mukaan; lounaaksi syötiin nuotiolla paistettua makkaraa. Lapset leikkivät pienellä maakumpareella ja me isin kanssa istuttiin Eslojen kyydissä kasvot kohti lämmintä kevätaurinkoa. 💚


                  Postaus toteutettu yhdessä Eslan kanssa.

MEILLE MUUTTI KAUKKARI

Talvilomaviikko on ohi. Yllättäen olisin voinut jatkaa sitä vielä toisella viikolla. Niin koville tämä arkeen paluu taas tuntuu ottavan. Pidin itsekin lomaa koko viikon koska lasten päiväkoti oli kiinni ja meille muutti reilu viikko sitten uusi perheenjäsen, jonka kotiuttaminen on vienyt oman osansa vapaasta viikosta. 

Tässä on Rasmus, kahdeksan viikon ikäinen kaukasiankoiran pentu.  


Yhteiselo on alkanut ihan hyvin; lapset ovat (vielä ainakin) Rasmuksesta innoissaan. Kaikki neljä kissaakin ovat tottuneet uuteen kaveriin. Meillähän on myös yksi koira ennestään, viiden vuoden ikäinen sekorotuinen leikattu uros, Rölli. Rölli jäi meille talokaupan mukana keväällä 2015. Rasmuksella ja Röllillä menee vaihtelevasti.



Ensimmäisenä iltana jopa pelästyin kun tuo aina iloinen ja kiltti Rölli murisi ensimmäistä kertaa mun kuullen vihaisesti.  Nyt 1,5 viikon yhdessä olon jälkeen koirat onneksi jo painivat leikkimielisesti aina kun ovat yhdessä ja ovat jotenkuten tottuneet toisiinsa. Ehkä se todellinen johtajan valinta on silti yhä tekemättä... Rölli väsyy välillä pennun leikkeihin ja sitten murinan äänenpaino muuttuu selvästi. Joinakin öinä ollaan erotettu ne sen vuoksi nukkumaan mennessä. Rölli nukkuu rauhassa eteisessä ja Rasmus touhuaa yön pimeinä tunteina olohuoneessa. Mutta uskon, että jonakin iltana yllätän ne nukkumasta vierekkäin kunhan Rasmus vähän aikuistuu. 😊


Sosiaalistamista ollaan ahkerasti koitettu tehdä, että Rasmus tottuu ihmisiin ja eläimiin. Pentu kulkee meidän mukana ulkoilemassa ja meillä käy päivittäin vieraita. Röllin lisäksi Rasmus on tutustunut pikkuveljen koiraan ja se leikkituokio meni tosi hyvin.


Rotuna kaukasiankoira on haastava kouluttaa mutta kova työ palkitsee uskollisella laumanvartijalla. Lisää haastetta tuo se, että pentu kasvaa isoksi nopeasti ja se on silti ihan lapsi luppakorvien välistä. Oon monelle sanonut Röllistä, että se on tuommoinen iso vasikan kokoinen koira mutta Rasmus tulee menemään koossa pian ohi. 🐻 👀

KIRJEITÄ: 4.3.1934


 
Väinö Rakas!

Sydämelliset terveisemme taasen pitkästä aikaa. No mitäs kuuluu sinulle? Oletko pysynyt terveenä edelleen. Olen ollut oikein tunnonvaivainen kun ei ole tullut sinulle kirjoitetuksi. en tiedä missä se aika menee työssä ja touhussa kai, joka päivälle vain tahtoo löytyä työtä yllin kyllin. Olen isääkin kehoittanut monta kertaa kirjoittamaan mutta ei hän se ole saanut aijalliseksi. No niin eikä täällä nyt mitää erityisempää kuulu. Olemme terveitä kaikin koko komppania, Lauri, Kerttu ja Jouko mukaan luettuna. Minun oli aivan paja mieleni kun Väinön päivä pääsi niin huomaamatta ohitse ettei meistä kukaan muistanut pitää varaansa. Minä olisin vain sinulle jotain hyvää lähettänyt, että olisi pikkumieli mennyt iloiseksi mutta ehtiihän sitä vieläkin. Et sinä sieltä mitään kirjoitellutkaan olisko sinulle pitänyt lähettää vaatteen puolta sukkia, rasoja tai rahaa. Minä aina niin kovin pelkään, että sinulla on siellä jotain puutetta ja etenkin terveyttäsi sitä minä eniten murehdin. Kuusisen Jaska sieltä viime viikolla tuli lomalle ja toi sinultakin terveisiä ja olisi kai huomen aamulla lähtenyt Helsinkiä kohti ja minä sen mukana olisin lähettänyt sinulle vähän murua, että saisit kotoistakin maistaa. Tuntuu niin ikävältä kun minä täällä kotona jotakin keitän ja paistan etkä sinä saa niistä koskaan osallista. 

On tuntunut niin kovin tyhjältä täällä kotona kun meillä on omaa väkiä niin kovin vähän. Monta kertaa minä ajattelen, että kuinkahan sinä siellä jaksat ja voit säilyttää itsesi puhrasna kaikelta siltä saastalta joka niin kovin tahtoo nykypäivinä nuoret miehet turmion kuiluun syvästi. Voi Väinö rakas karta kaikella inholla väkijuomia ja irstaista saastaisuutta.  Onhan sitä niin hyvä olla kun on puhdas omatunto ja hauska tulla kotiinkin hyvänä poikana.

Koskahan pääset kotiin. Et yhtään tiedä. Tulisit nyt käymään sahalla kun sielä on niin paljon tukkia ei ole kai koskaan ollut niin korkeita tukkikasoja kun nyt. Sahahomma menee koko lailla hyvin vaikka veden pitää kaikki verärrää. Isäs on ostanu entistä enemmän tukkipuita tänä talvena. On kai ostettu jotain metsätöistä runkoa ja lisää aina tarjotaan.

Nythän onkin jo maanantaipäivä ja nyt vasta ehdin jatkaa tämän kirjeeni loppuun. Eilen kylläkin olen aloittanut ja oli tarkoitukseni saada tämän päiväiseen postiin mutta niinhän se jäi kesken kun tuli vieraita ja illalla me kävimme isän kanssa Kertun ja Laurin tykönö. Terveisiä paljon niiltäkin. Tänä päivänä kävi myös vieraita. Aluepäällikön rouva ja Kasarin Martta. 

No niin minun pitikin sinulle  kertoa siitä Kuusisen Jaskasta kun sen loma-aika onkin ainakin tällä tietoa aivan määräämätön kun se sairastui kurkkumätään ja on viety sairaalaan. Täällä liikkuu kovasti kurkkumätää ja tuhkuria. Hirvikylän ja Keskikylän koulutkin ovat suljetut ainakin toistaiseksi ja vieläpä sitä hinkuyskääkin on liikkeellä oikein ankarassa muodossa. Minä kerron vähän kotiasioistakin kun meillä on täällä nyt miehiäkin oikein monta. On Heinosen Samppakin taasen. Ajavat savia parhaillaan ja sitten on Eino Rahkanen ja Jussi. Aatto ja isä, niin kyllä meillä miehiä on  ja rekikeli on ollut kans kokolailla hyvä koko talven vaikka ei lunta olekkaa ollut kuin pikkusen. 

Kanat ovat kans munineen aika hyvin koko talven on tullut noin 80 kymmenen ja 90 kymmenen molemmin puolin ja on tullut toista sataakin munaa päivässä se on mennyt jo koko mukavasti. Me olemmekin nyt lähettäneet itse suoraan Turun munalle 3000 tuhatta 500 sataa kappaletta on mennyt jo Turun Munalle. Nopsa on kans parantunut aivan hyväksi. Se on lihonnut ja tullut niin komia. Salvia aivan papuiseksi alkaa käydä ja muuten se on kyllä mukava ajellakin. Sitä on vähinsä käytetty nyt työajossakin.

Asiasta toiseen me laitamme tämän kirjaan sisälle sinulle vähän kahvirahaa 100 mark. ja jos nyt vähä yhtä ja toista tarvitsisit mutta ei tupakkaa eikä väkijuomia. Tämä on äitisi sydämellisin toivomus poikansa puolesta. Sen paketin minä kans lähetän näinä päivinä jos et voi sitä missään säilyttää niin syökää sitten joukolla hyvät humalat pois. Kirjoita sitten heti kun saat tämän kirjeen ja sen paketin. Minä orotan niin jännityksellä. 

Kerttu kans juuri soitti ja sain siltä kuulla, että Tuomas Perälän emäntä on eilen illalla kuollut aivan yhtäkkiä sydän halvaukseen. Tietenkin on aivan surullista kun niin kovin äkkiä pitää muuttaa aijasta ajankaikkeuteen eikä tiedä kenenkä kohoralle se kulloinkin sattuu. Ei tiedä koska viimeinen päivä itse kullekin valkenee mutta nämä ovat Taivaan isän asioita ja sen haltuun minä sinutkin rakas poikani jätän. 

Äiti

Kirjoita pian.

POTKUKELKKATEHDAS

Uskallan väittää, että lähes jokaisella suomalaisella on jossain vaiheessa elämäänsä ollut potkukelkka. Tai ainakin suurin osa meistä on joskus kokeillut sellaista.  Ja varmasti iso näistä kelkoista on kotoisin paikasta, jossa pääsin vierailemaan toissa viikolla.




Me SObloggaajat kävimme nimittäin tutustumassa Eslan tuotantotiloihin Kourassa, Seinäjoen Nurmossa. Täältä ne Eslan potkukelkat ja muut liikuntavälineet lähtevät esimerkiksi Norjaan, Kanadaan ja Hollantiin. 

Yrityksenä Esla on toiminut jo vuodesta 1928 lähtien. Aluksi E.S. Lahtinen edusti Indian-moottoripyöriä ja potkukelkkojen valmistus alkoi vähän myöhemmin, vuonna 1933. Ensimmäiset kelkat lähtivät Suomen rajojen ulkopuolella vuonna 1977.


Perinteisten potkukelkkojen lisäksi yritys valmistaa mm. potkupyöriä, -lautoja, rollaattoreita sekä keinutuoleja, jotka olivatkin varsin hauska keksintö. Voisin kuvitella tällaisen kesällä terassille ja talvella takan eteen olohuoneeseen.





Kiertelin tuossa yhtenä aamupäivänä meidän ulkovarastoja läpi ja löysin monta parhaat päivänsä nähnyttä Eslan potkukelkkaa. Niistä näki hienosti potkukelkkojen kehityskaaren noin 50-luvulta 80-luvun kautta näihin nykyaikaisiin kelkkoihin. 

Lapset ovat päästelleet rikkinäisillä ja ruosteisilla kelkoilla joka talvi mutta nyt ne rupesivat olemaan jo vaarallisen huonossa kunnossa vääntyneine metalleineen ja  katkenneine puuosineen. Tilasin suoraan tehtaalta muutaman kelkan ja liikunnan iloa lisäävät lisäosat. Niistä lisää ensi kerralla, Posti toi paketit tänään kotiovelle ja koekäyttö on lasten kanssa käynnissä!