TAMMIKUU & TULEVAN VUODEN SUUNNITELMAT



Tämä vuosi on alkanut hiukan eri tavalla kuin ajattelin. Mä aloitin tammikuun pienellä parin viikon tauolla. Kävin koiran kanssa lenkillä, lasten kanssa hiihtämässä, luistelemassa ja pulkkamäessäkin käytiin kotopihaa kauempana. Ylimääräset sydämen tykytykset katosi kun sai ottaa ihan rauhallisesti eikä ollut muita aikatauluja kuin lasten koulu, hoito ja harrastukset. Sikalaa pesin sen verran, että saatiin loput possut tänään sinne.

 
Toivon, että päivät pitenesivät ja kevät saapuisi vauhdilla! Mä en ole yhtään talvi-ihminen. Pimeys ja kylmyys, ei kiitos. 
 
En tehnyt uudenvuoden lupauksia mutta kehitin listan asioista, jotka haluan tänä vuonna tehdä tai saavuttaa. 
Yksi asia liittyy vuosia kypsyteltyyn haaveeseen, jonka toteutuminen on vielä mysteeri. Haaveen toteutumista kohti ollaan kuitenkin menossa; ei tarvi sitten vanhana katua kun ei edes yrittänyt. Tässä vaiheessa paljastan, että reppu ja kynäpenaali ovat tarpeen. Ehkä taskulaskinkin. 😅
 

Toinen asia sai nimekseen Rasmus. Siinä onkin ISO juttu; isoveljen mukaan puimurin kokoinen. Todettiin, että aika on otollinen myös toisen haaveen toteuttamiseen eli koiranpennun hankintaan. Kaukasiankoira; vahti ja laumanvartija. Rasmus tulee meille luultavasti ennen maaliskuuta. Tämä hankinta oli tarkoitus toteuttaa silloin kun muutettiin rivarista maalle mutta saatiinkin talon mukana yksi teini-ikäinen koira, joten asia jäi.



Tammikuun aikana oon neulonut todella paljon. Valmiina on ainakin parit sukat ja esikoispojalle paita, joka on nyt kovassa käytössä. Kolmannet sukat on puikoilla samoin kuin toinen paita. Tällä kertaa nuorimmaiselle.  Matkahuollossa odottaa villapaidan langat Birkin-paitaa varten ja aion neuloa myös Novitan Muumi-huivin itselleni.

Ja oon ihan liekeissä siitä, että yläkerrassa on 19 astetta lämmintä. Eristys on valmis ja sähkömies kävi tänään suunnittelemassa meidän kanssa mitä tehdään. Etenee, todellakin!!


Blogini löydät myös Facesta ja Instasta!
Instagram: salla_elamaakeltaisessatalossa

NEULEKORISTA VALMISTUNEET


Long time no see! Once again! Koska lukijamäärät ovat olleet aikamoisessa alamäessä niin joskus kirjoitusmotivaatiota saa odottaa viikon jos toisenkin. Ja nyt kun aiheena on neuleet, en odota mitään lukijaennätyksiä tälläkään kertaa. 


Vilkaistaan silti mitä kaikkea on vuoden vaihteen aikana valmistunut. Innostuin urakoimaan keskeneräisiä töitä loppuun sen verran, että neulekorin pohja häämöttää. Mutta uusia ideoita on jo hurjasti ja puikot kilisevät joka päivä.

Arwetasta urakoin koko perheelle Petiteknitsin Oslo-pipot, jotka on tällä hetkellä neulerintamalla kuuminta hottia. Englannin kielinen ohje on tosi simppeli ja jos joku tarvitsee apua sen kanssa niin allekirjoittaneelta sitä saa. Lasten pipot ja omani onnistuivat hyvin mutta miesten koolla tehty pipo oli meidän isukille ihan liian suuri, joten isopäiset hereille! Musta kutiamaton merinovilla-pipo olisi tarpeettomana odottamassa omistajaansa. 



Nämä tonttulakitkaan eivät ole muuten tainneet blogin puolella näkyä. Kirjassa "Klompelompe" oli tosi yksinkertainen tonttulakin ohje, joten babymerinosta tein jouluksi lapsille omat lakit ja niitä on kyllä ahkerasti joulunajan kinkereissä käytetty. 


Osallistuin muuten Isänpäiväsukka-neulontaan Facebookissa ja sen tuloksena syntyivät jämälangoista nämä sukat lasten paapalle. Tämä siis tapahtui marraskuussa... Kyseisen suunnittelijan sukkia neuloessa pitäisi vain aina muistaa käyttää puoli kokoa suurempia puikkoja mun käsialalla.




Jouluaattona valmistui Crush-paita. Ohje on Ravelrysta ostettu ja ohjeesta löytyy suomenkielinen versio. Aloitin projektin viime keväänä mutta se odotti motivaatiota aina sillon tällöin korissa. Lankana käytin Dropsin merino extra finea, joka on kyllä pehmeä mutta nukkaahtui jonkin verran jo neuloessa. Paidassa on jonkin verran omaa silmiä häiritseviä virheitä mutta koitan elää niiden kanssa. Lisäksi poika vetäisi jollakin tikulla vahingossa patenttineuleesta langanjuoksun ylös enkä saanut sitä mitenkään takaisin paikalleen... Mutta käyttöpaita kaikesta huolimatta!




Uudenvuoden aattona pingotin viime vuoden mkal-huivin, Chrysaetoksen. Sen pitsien kanssa meinasi pariin otteeseen mennä hermo ja sen vuoksi myös tämä odotti vuoden päivät motivaation nousua. Nyt se on valmis! Tehty suomalaisesta villasta, Tukuwoolista eikä muuten kutita yhtään. Pingotusalustat meinaa loppua kesken, joten tähänkin käytin vain vieraspatjaa.


Tällä hetkellä kesken on yksi isompi työ: Novitan Elämä on runo-peitto. Paloja on kiva neuloa ja niitä tulee valmiiksi tasaiseen tahtiin. Nyt ollaan jo voiton puolella! Ideana on siis  neuloa seitsemän erilaisen mallin mukaan neliön muotoisia paloja, kutakin mallia viisi neliötä. Lopuksi palat yhdistetään peitoksi. Näytän kuvia sitten valmiista työstä lisää. Tästä taitaa tulla kaunis. 💗


Mutta siinäpä kaikki esilteltävät tällä kertaa. Peiton lisäksi kesken Taimit-villasukat, jotka ovat ensimmäinen sukkapari "Sukkalaatikko 2019"-neulehaasteeseen. Facebookista löytyy samannimisestä ryhmästä lisätietoa; idea neuloa vuoden aikana 12 paria sukkia ja lahjoittaa ne vuoden lopussa itselle tai ystäville. Mulla on jo monen monta sukkaa mietittynä valmiiksi ja suurin osa niistä lähtee lahjoiksi. 😉

Ostin muuten Novitan muumiaiheisen neulelehden viime viikolla. Vähän ristiriitaiset fiilikset siitä. Mitä mieltä te olette? Oliko se vain rahastusta vai innostuitteko jostain ohjeesta? Aion kyllä jotain neuleita sieltä toteuttaa mutta mutta... 

Tätä vuotta on eletty vasta 11 päivää ja kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Sitä ehkä availen ensi kerralla. Mukavaa viikonloppua! 😊